Hiljaiseloa

Jälleen kerran olemme vaipuneet hiljaisuuteen blogin suhteen. Kertooko se siitä, että ei ole tarinoita kerrottavana ja meidän tilanteemme on parantunut? Kenties..

Ohitus ontuu edelleenkin ja pelkoni on palannut (olen todellinen arkajalka!!). Tästä ei pääse pois, kuin tekemällä ja harjoittelemalla. Tuttujen koirien kanssa olisi ns. "turvallisempaa", silloin saataisiin itse kukin onnistumisen kokemuksia. Katsotaan miten käy, meillä ei ole tällä hetkellä harjoituskaveria. Haluaako joku koirallinen tulla?

Eroahdistus alkaa katoamaan pikkuhiljaa. Oikeastaan Mosku ei ole ahdistunut, vaan osoittaa mieltään kun jää yksin. Pitkään aikaan ei ole mitään tuhottu, paitsi tänään hieman mun kenkää. Täysin oma vikani, kun jätin kengät koiran ulottuville. Normaalisti niitä ei siinä ole.

Moskusta on tainnut tulla aikuinen. Ainakin melkein. Koira on rauhoittunut ihan uskomattoman paljon! Kaverimme, jotka ovat käyneet kylässä meillä Moskun räyhäaikoina, eivät olleet uskoa silmiään, kun kävivät vasta kylässä (olipa outo lause). "Mitä te olette tehneet tuolle koiralle, antaneet rauhoittavia?" Jotain on tapahtunut, ja ehdottomasti parempaan suuntaan!

Korvessa ollaan oltu viime aikoina todella paljon. Metsässä miekkoset eivät ole käyneet, Mosku samoilee lähinnä itsekseen. Mosku ajatti ilvestä takaa eräs päivä, mutta tästä Tapsa saisi kertoa enemmän, kun oli paikalla. Olen vain todella ylpeä meidän rohkeasta koiruudesta!

Tällaista tavallista meille. Mitä teille kuuluu?

- Sanna

Hämärä saapuu....

... Ja mua pelottaa käydä lenkillä yksin. Tänään kuitenkin uskaltauduin, kun Tapsa oli töissä. Ajattelin kiertää jokaisen korttelin, mitä alueelta löytyy. Tämä sen vuoksi, että pelkään jälleen kerran ohittaa koiria yksin, ja että pelkään todella paljon lähteä lenkille yksin täällä (pelkään jammusetiä).
Tiedän yhden talon, jonka pihalla on häkissä koiria ja ajattelin mennä siitä sitten ohi (olen kamala koirankiusaaja..) ja lievittää pelkoani. Mentiin ohi, kaikki meni ihan hyvin. Jatkettiin rauhassa kävelyä, kunnes yhtäkkiä taaksemme oli ilmestynyt koira. Mosku sai kauheat hepulit ja ei siinä sitten muuta kuin pannasta kiinni ja menoksi. Mulla sydän hakkaa kurkussa asti ja sain pari kertaa jännitykseltäni pihaistua: Ei Mosku. Juuri kun sain jännityksen purettua ja oloni jälleen rauhalliseksi, meitä vastaan tulee toinen remmiräyhääjä! Ja uudestaan pannasta kiinni ja ohi, ja parit yritykset komentaa.. Menihän nuo vähän plörinäksi, mutta jos ei mitään muuta, niin en palannut itku silmässä kotiin ja kaikki ovat hengissä. Mosku muuten rauhottui nopeasti ohitusten jälkeen, mikä on uutta.

Mosku on kyllä viime aikoina saanut uusia kavereita: Tilkku, Lita, Nana ja Eetu. Tämä on aika hienosti verrattuna aiempaan. Eetuakaan Mosku ei enää yritä haastaa, vaan antaa vanhan miehen olla. Eetu taas ei voi oikein ymmärtää, miksi Mosku syö hänen luitaan (jotka ei kuitenkaan vanhukselle kelpaa). Uskon vakaasti, että kaikki päättyy vielä joskus hyvin..

Eroahdistuskin on parantunut jollain tapaa, koiruus ei tuhoa tavaroita. Haukkumaan jää. Uskomme tämän olevan mielenosoitusta ja kiukkuamista: Miksi ette ottaneet mua mukaan?? Tuntuu pahalle jättää koira haukkumaan, mutta minkäs sille tekee. Onko teillä lukijoilla mitään vinkkiä miten haukkumista saisi kuriin? Naapurit eivät kiittele aamuisesta möykästä..

Kuvia en valitettavasti voi tarjota, kun meillä on hieman nettiongelmia..

Lämpöä ja valoa pimeneviin iltoihin!

- Sanna ja Mosku

Leidit landella, plus Mosku

Aijaijai kun oli kivaa!!

Tilkku-neiti sai kaverikseen Lita-neidin ja siinäpäs on Moskulle nyt tyttökavereita kahdelle käpälälle. :) Kuvat on melkosen vauhdikkaita!

Mosku ja Tilkku

Lita

 Aluksi harjoiteltiin ohittamista. Sandra ja mää talutettiin Moskua, Pasi tuli Tilkun kanssa ja Tapsa seurasi vierestä. Ja mentiinhän me ohi kun vähä harjoiteltiin. :) Vaihdettiin koira isompaan, eli Litaan. Sandra ohitti Moskun kanssa, kun mä ja Tapsa seurattiin. Hyvin sekin meni.

Nuuh!

Iso nuuh!!

 Diagnoosi on seuraava: Mosku osaa kyllä ohittaa, mutta tarvitsee vielä hieman ohjausta. Me ei todellakaan tällaista osattu odottaa, osaa muka ohittaa, mutta kyllähän se osaa. Me ei vaan ihan täysin osata ohjata ja opettaa! Saapi käyttää kovempia otteita, kunnolla kieltää ja vetäistä hihnasta, jos ei käskystä tottele. On kyllä totta, et se komentaminen jää välistä useastikin, kun vain keskittyy siihen, että pysyis pystyssä ja koira vieressä.

Mosku ja Lita hihnoissa, Tilkku vapaana

 Sitten laitettiinkin Lita takaisin autoon ja mentiin koirapuistoon Tilkun ja Moskun kanssa. Eivät ensin edes alkaneet leikkimään, kun piti haistella puskista hajut.. :D Kyllähän sitä leikkiä ja juoksua kuitenkin irtosi, ja törmäilyjä.. :D Aikansa ravattuaan, otettiin Mosku hihnaan ja Lita ulos. Kierreltiin puistoa ympäri, jotta saadaan lauman tuntu. Lita on arvonsa tunteva nainen ja kun Mosku on tuollainen höpsö, niin ei viitsitty vielä tässä vaiheessa päästää vapaaksi. Mosku kuitenkin käyttäytyi varsin herrasmiesmäisesti, paljon paremmin kuin ennen.

Pussataan ihan varovasti..

Yhdessä kaikki mennään :)

Pussataan uudestaan..

Mitäs nää on? Mosku ja Tilkku!

Vauhtipoika

Tolppatarkistus

Kaiken kaikkiaan erinomainen reissu. Näitä lisää!

- Sanna

Jännittää..

10 minuutin kuluttua auto starttaa kohti Kaakkuria ja koirapuistoa. Sekä toki Sandraa, Pasia sekä pikku-Tilkkua! :)

Ensin ohitetaan ja sitten mennään koirapuistoon.

Voin kertoa, että allekirjoittanutta jännittää ihan törkeen paljon. Tämä menee joko hyvin, huonosti, tai tosi huonosti.. Noeivaan, asenne pitää laittaa kohdilleen ja toivoa parasta.

IIIK!!

Kuvia tulloo ja sepostusta myös..

- Sanna ja autuaan tietämätön Mokkeli

Sadepäiviä

Blogi on ollut tauolla, kun oikeastaan meillä ei ole tapahtunut mitään kummempaa!

Metsällä Mosku on toiminut oikein hyvin. Saalista ei vielä ole saatu, mutta kyllä sitä ehtii tulla. Nämä metsäreissut on enemmän Tapsan heiniä, joten saapi hän kertoa niistä. :)

Kotona on mennyt vaihtelevalla laadulla. Lenkkeily on päivittäistä, mutta ei läheskään niin paljon kuin tarvitsisi. Samoten koirien ohittaminen on vähentynyt ja se onkin aiheuttanut paljon takapakkia. Mosku riehuu jälleen ja vaikuttaa jopa aggressiiviselta. En osaa sanoa, mitä se todella on, niin vähän kuitenkin osaan koiran eleitä tulkita. Naapurin Pojun kanssa ei enää hengailla eikä leikitä, koska emme pidä Moskua vapaana pihalla karkailu-ongelman vuoksi. Tämä on ajanut tähän: Pojat tappelevat jos sattuvat pihalle samaan aikaan. Onhan se ihan ymmärrettävää, nehän etsivät jälleen omia rajojaan ja paikkojaan reviirillä. Nyt se ei vaan ole dominointia vaan tappelua. Oma vikamme, että tilanne on tämä.

Juoksumattoa käytämme ihan kohtuu paljon, ja Mosku onkin oppinut juoksemaan sillä. Juoksutan yleensä noin 10min putkeen ja pidän taukoa. Sitten uudelleen. Pidentäisin aikaa, mutta Moskulla ei hermo riitä pidempään jolkotteluun. Jos Moskun keskittyminen herpaantuu, voi käydä oikeasti aika pahasti (tassu mennä hihnan väliin jne).

Mosku kovistelee paljon, sillä on todella dominoiva luonne. Ja mulla katkeilee pinna välillä turhankin helposti. Onneksi ymmärrän poistua paikalta enkä jää räyhäämään koiralle takaisin. Olemmekin miettineet vakavasti pallien poistoa, jotta testosteronitaso laskisi. Mitään emme ole lyöneet lukkoon, mutta olemme harkinneet kaikenlaista. Pentujen teetätys olisi kyllä ihan kivaa, varsinkin, kun Moskulla on noin hyvin metsästys verissä. Aika näyttäköön  mikä on järkevää.

Kaiken kaikkiaan, tämän hiljaiselon aikana meillä on mennyt hyvin. Paljon vähemmän turhautumisia, paljon enemmän iloisia hetkiä! Tennispallon heittely sisällä on Moskun lempileikki. Vaikka Mosku komentaakin paljon, on se myös rauhoittunut (vaikkei ehkä heti uskoisikaan!).

Kiitos anonyymeille kommentoijille! Vastaehdollistamisesta alankin heti etsiä tietoa lisää, kiitos hurjasti tästä vinkistä!

Kuvia mulla ei ole nyt teille tarjota. Joulupukki on luvannut tuoda mulle uuden kameran, joten sitä odotellessa! ;)

Tsemppiä kaikille ja nauttikaa alkavasta syksystä!

- Sanna

Juoksumattoilua ja ääretöntä saamattomuutta

Kuten otsikko jo kertoo, kulunut viikko on ollut kyllä niin hanurista. Ensinnäkin, Mosku oli kipeänä ma-ti, joten kamalasti ei lenkkeilty. Raukka oksensi ja ripuloi. Pelkäsimme, että nyt tuli parvovirus vierailulle, mutta taisimme säikähtää turhasta. Rokotteet on kyllä kunnossa, joten parvoa ei periaatteessa pitäisi tulla. Mosku on kyllä oksentanut pariin otteeseen tälle viikkoa, mutta uloste on jälleen ihan normaalia (kaikkia kiinnostaa, i know, mutta tätä tämä on). Voi myös johtua siitä, että vaihdettiin uudenlaiseen ruokaan. Mutta seuraamme tilannetta, Mosku on kyllä taas varsin virkeä oma itsensä. Tapsa kyllä käyttää ennen pyyntiin lähtöä Moskun perustarkastuksessa, mutta jos ennen sitä ilmenee vielä oksentamista yms, niin mennään kyllä heti lääkäriin.

Toiseksi: Tämä viikko on ollut äärettömän stressaava, ihan kaikesta muusta johtuen, kuin Moskusta. Stressiä on niin mulla, kuin Tapsallakin. Se ei kuitenkaan ole syy eikä selitys tälle: Moskua ei ole juurikaan lenkkeilytetty tällä viikolla. Häpeän suunnattomasti ja lupaan parantaa tapani.

Kolmanneksi: Vanha ongelmamme eroahdistus on nostanut rumaa päätänsä. Eilen kun tulimme kotiin (olimme noin 7-8 tuntia poiss), oli kämppä ihan sekaisin. Sohva oli saanut uutta muotoa, samoten varvastossuni. Kaikki kengät oli raahattu pitkin kämppää, onneksi Mosku ei ehtinyt tuhota kuin tosiaan ne mun varvastossut (jotka muuten oli kamalat, pääsimpähän niistä eroon). Kaikkein jännintä tässä on se, että Moskulla oli kyllä luvallista tuhottavaa ja paljon tekemistä jätetty. Tulimme siihen tulokseen, että: Kokeilemme täysin tyhjää kämppää. Ei leluja, ei maitopurkkeja, ei kongia. Mietimme myös, jos jätämme kongin pois yksinololeluista. Ai miksikö? Mosku turhautuu. Ja kun se turhautuu, se haluaa tuhota. Tämäkin piti huomata kantapään kautta, Kong pysyy kyllä leluissa, mutta valvotuissa sellaisissa.

En edes kehtaa kirjoittaa teille, kuinka vähän Moskua on lenkkeilytetty. Joka päivä on käyty, mutta todella vähän. Mutta jos edes jotain hyvää, keksin tavan, miten Moskua voi opettaa juoksumatolle yksinään. Tsekkaa video:

Ja ei, en ole raskaana vaikka sille näytänkin, se on vain tuo paita. Ja kyllä, paitani on hassusti, ja kyllä, minulla on tiukat legginsit, jotka paljastavat uhkeat muotoni, mutta älkää siitä välittäkö, vaan kattokaa tuota koiraa! Kiitos. :)

Mosku muuten väsyy jo 10min tassuttelusta tuossa matolla. Ilmeisesti on psyykkisesti hieman rankempaa tuo kävely kuin tavallinen lenkkeily. Mutta tätä harjoitellaan ja kestävyys paranee. :)

Niin, olihan mulla teille tarjota toinenkin video. Mosku vs. kong. Ja tästä videosta muuten näkee, miten koiraa suoraan sanottuna vituttaa. :D

Ja Mosku muuten jatkoi samalla tyylillä seuraavat pari tuntia..

En jaksa uskoa, että ensi viikkoon mennessä ohitus onnistuisi. Se menee nykyään huonosti, ainakin kun vertaa siihen, miten hyvin se meni. Uskon kuitenkin, että tilanne paranee. Onhan se jo parantunut, kävin tänäänkin yksin lenkillä, ja ohitimme koiran. Ei se hyvin mennyt, mutta en tullut itkun kanssa kotiin, enkä panikoinut. Eli huomattavasti tapahtunut parannusta, jos ei koirassa, niin minussa. Nyt vaan lisää lisää lisää.. Potkikaa meitä pyllyyn, että jaksetaan lähteä lenkille!!

Ensi viikolla mulla alkaa koulu.. Saa nähä miten jaksaa käydä koulua (aikaisia aamuja, mun kroppaa ei oo suunniteltu kestämään niitä), bodailla ja urheiluttaa koiraa. Onneksi on Tapsa apuna, meidänhän tuo piski on. :)

Tsemppiä kaikille kaikessa!

- Sanneli ja Mokkeli

Pitkästä aikaa

Vähän on kirjoittelut jääny. Valitettavasti lupailemaani videota ei oo vielä(kään) kuvattu, joten saatte hieman odotella. Kauheena ei oo juoksumattoa käytetty, mutta on Mosku siinä kävellyt. Nakkia kun on nokan edessä niin se pysyy matolla, mutta sitten kun herkku loppuu, ei enää kiinnosta. :) Onneksi Mosku ei pelkää mattoa ja siitä kuuluvia ääniä. Halutaan tässä asiassa edetä ihan rauhassa, menee liian vaikeaksi jos koiruus alkaa pelkäämään. Silloin se ei ole yhteistyöhaluinen.

Tämän viikon lenkkisaldo on ihan hyvä. Parempikin voisi olla, mutta kyllä rutkasti huonompikin.

Ma: 30min ja yksi ohitus, illemmalla 30min
Ti: Oltiin korvessa, missä Mosku juoksi valehtelematta 2 tuntia. Siihen jäi lenkkeilyt, mutta koira oli kyllä väsy..
Ke: 2h ja uintireissu, pari ohitusta
To: 30min ja 30 min, ei ohituksia
Pe: 30min ja 45min, ei olla merkattu ohituksia, eli ilmeisesti niitä ei ollut
La: Jälleen korvessa, missä Mosku viettikin koko päivän. Ei muuta lenkkeilyä.
Su, eli tänään: 4h. Käytiin piknikillä Piispanletossa, ja Mosku pääsi uimaan pariin otteeseen. Ohituksia tuli muutama.

Nyt täytyy avautua ohittamisesta. Jostain syystä olemme ottaneet mielettömästi takapakkia. Meidän mielestämme emme ole tehneet mitään ohitusta ns. "väärin". Olemme pyrkineet ohittamaan kaikki koirat mitä vaan kohtaamme. Nykyään Mosku alkaa rähinöidä paljon aikaisemmin, ja kohdalla se alkaa riuhtoa todella paljon ja nousee takatassuille ja onnistuu sotkemaan itsensä remmiin. Välillä taas menee paremmin ja välillä huonommin. Ehkä tämä on vaan harjoituksen puutetta, nimittäin kovin montaa ohitusta ei tälle viikolle tullut. Mutta sentään on edetty siinä, että olen käyttänyt Moskua yksin lenkeillä. Olen niin ylpeä itsestäni ja koen, että Mosku tottelee mua nykyään paremmin. Jatkamme harjoittelua, emmekä lannistu!

Yhdestä ohituksesta mun on pakko kertoa, koska en ikinä uskonut sen tapahtuvan. Olen tästä ohituksesta niin ylpeä, lähinnä itseni vuoksi. Olimme Tapsan ja Moskun kanssa käyneet jälleen kerran Piispanletossa ja lähdimme kävelemään kohti kotia. Pääsimme takaisin asutusalueelle ja edellämme menee collien näköinen koira. Tapsa siis taluttaa Moskua, ja Mosku alkoi hyvin aikaisin murisemaan. Collie edessämme menee välillä maahan makoilemaan (ilmeisesti se oli hieman arka ja sitä pelotti Moskun rähinöinti) ja sitten se jatkaa matkaansa omistajan kanssa. Tapsa ei meinaa saada kontrollia Moskuun ja hidastamme vauhtia ja otamme välimatkaa. Mosku rauhoittuu niin, että kulkee taas vierellä, mutta on selkeästi jännittynyt. Matkaa edellä olevaan meillä on noin 20 metriä. Yritin neuvoa Tapsaa miten itse tekisin ja pyysin josko minä saisin taluttaa Moskua. Tapsa näytti kieltämättä hieman hölmistyneelle, normaalisti olisin pinkonut karkuun tätä tilannetta ja panikoinut. Otin Moskun ja päätin, että me perkele vie ohitetaan tuo koira. Kiihdytin tahtia, Mosku tiukasti vierellä. Ja me ohitimme. Emme mallikkaasti, mutta ohitimme. Minä ohitin tällaisessa tilanteessa. Tämä oli äärettömän iso psyykkinen haaste mulle, ja tuon ohituksen jälkeen totesin itselleni, että pystyn ohittamaan milloin vain, minkä vain.

Seuraavaksi hieman kuvia ja selitystä niille. Mosku leikkii kuvissa Tapsan siskontyttöjen kanssa. Tytöt myös teetättivät temppuja Moskulle sun muuta. Äärettömän hienoa, Mosku kyllä tulee toimeen lasten kanssa, kunhan puitteet on oikeanlaiset. Ja lisäksi kuvia päivän reissusta, harmi, ettei Tapsa päässyt ottamaan uintikuvia, kun hän värkkäsi nuotiota pystyyn..

Pakollinen lelukuva.

Uinnin jälkeen on mukava möyriä maassa..

Ja makkaratikkua on kiva tuhota.

Nuuh.

Iloinen retkeilijä!

Tärkeimmät mukana: Moskun ruoka.

Tapsan siskontytöt :)

Tiskausapuna.

Ihan mielettömän upea kuva! Tapsukka osaa kuvata ja Mosku poseerata :)

Tiskausapuna edelleenkin.

Tassu!

Maahan!

Istu!

Peti muutti juoksumatolle. :)

Ensi viikolla uudet kujeet. :)

- Sanna

Johan oli lenkki!

2 tunnin lenkki plus uintireissu takana. Ja Teemu messissä. :) Itte alkaa olla aika väsyny, toivottavasti en kirjota ihan mitä sattuu..

Eka mentiin Rajakylään, ohitettiin parit koirat, meni hyvin. Oltiin Rajiksen kaupoilla, Tapsa meni kauppaan ja minä ja Teemu jäätiin ulos koiran kanssa. Siihen tulee yhtäkkiä kolme koiraa samaan pihaan, ja mitä tekee Mosku? On ihan rauhassa. Itse en panikoinut, olihan mulla siinä Teemu tukena. En edes aluksi huomannut koiria, niin en ehtinyt edes alkaa panikoimaan. Mosku seisoi ja katseli koiria (siinä oli saksanpaimenkoira ja joku toinen iso koira ja kolmas oli pienempi), välillä vingahti kun turhautti vaan olla siinä. Ei ollenkaan raivokohtausta, haukkumista, repimistä, riehumista. Voi onnea! Lähdettiin siitä sitten kävelemään Rajahautaa kohti, ja keksittiin mennä metsäreittejä pitkin ja bongattiin meren ranta. Pojat lähti koiran kanssa kahlaamaan, itse jäin lähemmäs rantaa katsomaan tavaroiden perään, ja housutkaan ei antanu periksi, että ne olisi saatu käärittyä ylös.. Mosku ui! Tosi hienoa. Ja takaisin metsään.. Sääskiä ja paarmoja oli niin perkeleesti, mulla on niska ihan turvoksissa pistoista. :D Oli kyllä tosi hieno lenkki.

Teemu vielä jaksaa hieroa koiraa, tähän aikaan illasta. Voi mies poloa mihin on joutunut meidän kanssa. :D No ei, meillä on ollu kyllä tosi hauskaa, mukava ku joku jaksaa näin innolla olla meidän kanssa tässä. Mosku antaa Teemun hieroa ihan rauhassa, lenkki teki kyllä tehtävänsä.

Eilinen on kirkkaana mielessä. Oon todella yrittäny unohtaa sitä, mutta se on todella vaikeaa. Me emme usko, meistä kukaan ei mitenkään voi uskoa, että Mosku on purrut sitä lasta. Kumpa voisin jotenkin näyttää teille, kuinka mieletön puruvoima tuolla koiralla on! Oikeasti, tuo kongi on mutkalla, kun Mosku sitä puree. Ja se on aivan mielettömän vahvaa muovikumiseosta! Jos Mosku olisi todella purrut, sillä lapsella ei olisi pohjetta enää.. Kumpa vain voisin näyttää..

Toivon, että te lukijat uskotte kun sanon, että Mosku ei ole aggressiivinen! Jos olisi, se olisi lopetettu aikoja sitten. En usko, että eilinen keskustelu ko. henkilöiden kanssa olisi mennyt niin rauhallisesti, jos Mosku TODELLA olisi purrut! Toivon, että tämä ei mene liian selittelyksi. En vain tahdo, että joku nyt ajattelee siellä ruudun toisella puolella, että me annamme "aggressiivisen" koiran jatkaa elämäänsä ja "antaa" sille mahdollisuuden purra toistekin.. Jos me olisimme sitä mieltä, että tämä tulee toistumaan, olisi Mosku lopetettu. Täytyy muistaa, että koira on eläin, ei ihminen. Täytyy muistaa, että Mosku on suomenpystykorva, metsästyskoira, jolla on ihan mielettömän vahva saalistusvietti. Olen sitä mieltä, että se joka inhimillistää eläimen, riistää siltä sen oikean tavan elää elämäänsä. Ihan sama, jos ihmiseltä viedään vapaus ja se suljetaan koppiin. Se ei ole oikea tapa elää. Ei kenellekään. Mosku merkitsee meille paljon, jos toteamme, että se ei elä sille sopivaa elämää, teemme muutoksen. Niinkuin olemme koko ajan tehneet: lisänneet liikuntaa, aktivointia, kaikkea. Jos toteamme, että paras vaihtoehto on lopettaminen, teemme sen. Mutta en usko, että se päivä tapahtuu ihan lähi- tai kaukotulevaisuudessa. Mutta se siitä avautumisesta, toivon, että tämä ei ollut kauhean sekavaa. :D

Näihin tunnelmiin ja sen semmosta..

Terveisin: koko poppoo

KONG! :D

Otsikko kuulosti paljon hauskemmalta mun päässäni.. Hehheh..

Eli hankimme Kong-lelun, Musti&Mirri, hinta 13,90e

Tadaa, siinä se on, märkänä.

Himoitseva katse..

Anna se mulle..

Jos leikin, ettei kiinnosta, niin saisinkohan mä sitte sen..

Perkele, tänne se!

Pahoittelen jälleen kerran huonoa selostusta ja blondiviivettä. :D Kyllä tuo koiruus lelusta tykkää. Täysin se ei vie Moskun keskittymistä, kyllä se huomaa nykyään jos lähdemme kotoa, mutta jää se hieman rauhallisemmin kotiin. Jee!

Moskulla on selvä taktiikka tuon lelun kanssa: Ensin se nuoleskelee sitä niin, että sisällä oleva herkku pehmenee. Sitten se yrittää purra lelua, taas nuolee, puhaltaa (puhaltaako koirat, no kuitenkin, tuhisee sinne) lelun sisälle, sitten pyörittelee pitkin kämppää ja nakkelee sitä. Ovela! Parisen tuntia se maksalaatikkoa sieltä mussuttaa, sen jälkeen kyllästyy kun herkku loppuu. Eilen myös todistin Moskun turhautumista, kun herkku ei irronnutkaan: Mosku nousi seisomaan ja pyöräytti kongia, läimäisi sitä ja sitten tuhisi ja vinkui ja katsoi mua silleen "auta nyt perkele". Loistavaa ajanvietettä niin koiralle kuin omistajillekin! :D

Eilen käytiin melkein tunnin mittaisella lenkillä, koko perhe yhdessä. :) Ohitin kolme kertaa! Tapsa tuki hienosti vieressä, eikä mua pelottanut niin paljon kuin ennen. Muistin hengittää. :) Tällä menolla kun jatketaan, niin uskallan pian yksinkin lenkille.

Näillä mennään, mukavaa päivää kaikille!

- Sanna ja Mokkelson

Ps. Juuri nyt Mosku vinkuu kong suussaan ja nakkelee sitä pitkin kämppää... :D ei voi muuta kuin nauraa.

Ohitus kuin suoraan oppikirjasta

No niin,

käytiin Moskun kanssa kohtuullisen pitkä ja väsyttävä lenkki, ohiteltiin koiria ihan urakalla. Muutama ensimmäinen ohitus meni kohtuullisesti, mutta sitten tapahtui mielenkiintoinen käänne.

Kaikki minut tuntevat tietävät, etten ole oikein vielä oululaistunut, vaan minulla on tapana puhua ihmisille.

Vastaan tuli semmoinen viisikymppinen rouvasimmeinen pikkuisen koiran kanssa, joka näytti ihan lattiamopilta. Mustalta semmoiselta. Joka tapauksessa sanoin rouvalle päivää ja mainitsin että Mosku saattaa vähän ärhennellä, joten ei kannata säikähtää. Rouva meinasi että jospa hän koiransa kanssa on ohitettavana pari kertaa jos siitä olisi apua, kun mainitsin että koulutus on menossa tälle meidän jääräpäälle.

Siinä Moskun kanssa saatiin sitten ohittaa tätä kevyttä yhdistelmää ja ensimmäisen kerran jälkeen meni jo todella paljon paremmin! Sitten kiitimme molempia "uhreja" ja jatkoimme matkaamme.

Tapahtui ihme jota voitaisiin meidän tapauksessamme verrata Jerikon muurien murtumiseen: Vastaan tuli (ilmeisesti) spanieli, semmoinen kohtuukokoinen, ja Mosku käveli vierellä kiltisti hihna löysällä. Kävelimme ohi juuri niinkuin normaalit ihmiset normaalien koiriensa kanssa kävelevät. Ohitettava koira oli ns. helppo ohittaa, se lähinnä heilutti häntää ja jos koirat voivat hymyillä, niin se koira hymyili.

Tästä on hyvä jatkaa!

Morjens!

Tällainen lyhyt päivitys. :)

Tähän mennessä lenkkisaldoa:

Ke: Lenkkeiltiin Teemun kanssa, noin 30min, kuusi ohitusta muistelen
To: Teemun kanssa jälleen, noin 30min ja viisi koiraa?
Pe: 1h, 3 koiraa
La: 45min, 1 koira
Su: 45min, 7 koiraa!

Ja tänään: Kävin yksin 25min ja Tapsa on tällä hetkellä lenkillä. Ovat olleet jo 45min, aikoi kuulemma väsyttää koiruuden. :)

Aika hyvin eikö? Verrattuna aikaisempiin, nolla minuuttia lenkkeilyä tilastoihin. Jebbisjebulis, tää on mukavaa. :)

Ja syy miksi aloin kirjoittamaan, oli tämä:

Team Teemu&Mosku!

Mosku tykkää Teemusta. :) Muistaa, että tämä setä on antanu mulle herkkuja..

Lämpöä riittää, muistakaa huolehtia nesteytyksestä. :D

- Sanna

Koulutuksien kuulumisia

Jääny itellä vähä vähemmälle tämä blogin kirjoittaminen, niin ajattelin nyt vähä korjata asiaa. No niin, Moskun kanssa ei olla vähään aikaan päästy metsään kun yleinen rauhoitusaika on päällä. Noh, kohtahan tuo kausi taas alkaa! :)

Ensin kyyhkyn pyynti, siitä sorsastamaan ja hanhen pyyntiin, sitten tuleekin hirvien ja metsäkanojen aika. Loppuvuosi menee mukavasti taas jänisten, rusakoiden ja kauriiden perässä. Kettuja ja supeja unohtamatta tietenkään.

Moskulle pitäisi hommata uusi dami, semmoinen sorsa, mutta hinta on 50-60 euroa, joten ihan en vielä raaski. Tuo koirahan ei ole mikään noutaja, on vaan plussaa, jos se senkin tekee.

Jaa vaan palatakseni koulutushommiin, Yrttiahon Teemu on käynyt meillä hieromassa koiraa ja opettamassa meitä ohituksessa. Nythän nuo koirien ohittamiset menee paljon paremmin, tänään ohitettiin eräs koira niin että Moskulla oli melkein koko ajan kaikki neljä tassua maassa.

Eroja entisiin ohitushommiin on, että enää ei pelleillä nakkien tai muitten herkkujen kanssa, vaan kävellään koiran ohi ihan normaalisti. Koira pidetään vierellä, ja kehutaan ku homma on ohi. Tuo kuonopanta auttaa paljon, kun koiran pään voi ohjata oikeaan suuntaan. Ja eikä koira saa niin paljon voimaa vetämiseen.

Teemu meinotteli että siltä löytyy apua myös tuohon eroahdistukseen, ja siihen haetaan apuvälineitä Mustista ja Mirristä. Ilmoitellaan täällä Sannan kans edistymisestä! Koetan muutenki vähän useammin päivittää tätä blogia!

Ei muuta ku sorsaisia unia kaikille!

-Tapsa

Mission POSSIBLE: Ohittaminen, part 1

Ja meeeeeeeeeeeeeee rokattiin!! Eli siis ohitettiin :-----)

Tällainen on siis panta, mitä käytämme. Ei satuta, vaan ohjaa.

Ja jälleen kerran: PAHOITTELUNI, koska oon pöljä ja kuvasin videot _taas_ väärinpäin :D Saatte olla pää notkolla.

Eli näin panta laitetaan koiralle:

Ja me laitetaan vielä hihna sieltä kuonoremmin ja kaulapannan alta, ettei Mosku saa tassulla otettua pantaa pois. Ovela koira, ja vielä ovelammat omistajat ;)

Ja sitten: Eka ohitus. Teemu näyttää meille mallia.

Ohitettava koira oli myös remmirähjääjä. Tämä ohitus sai meidät onnesta soikeaksi, tämä panta oikeesti toimii!!

Heti perään tuli toinen koira vastaan, en ehtinyt ottaa itse ohitusta videolle, mutta jälkifiilikset kylläkin:

Sitten oli mun vuoro ohittaa. Video on kännykällä ja kännykän piuha kadoksissa.. Eli sen näette joskus tulevaisuudessa, mutta kerrotaanpas miten meni. Eli Tapsa jäi kauemmas kuvaamaan ja Teemu jäi mun tueksi. Sydän hakkaa, kädet hikoo ja unohdan hengittämisen jalon taidon. Onneksi Teemu muistutti, että Sanna hengitä ihan rauhassa vaan koko ajan. :) Mosku pääsi vähän riuhtomaan, mutta sain pidettyä sen koko ajan hallinnassa. Mää olin kuulemma ottanu tukea Teemusta, ittehän en muista yhtään mitään sellaista, päässä vaan humisi ja hoin mantraa: "Hengitä, kävele, pidä koira vierellä ja mene ohi". Tämäkin ohitettava koira oli remmirähjääjä, ei siis mitään helppoja ohitettavia! Ja mää selvisin...

Ja sitten oli Tapsan vuoro ohittaa:

Ja nyt oli vastassa remmivinkuja :D Huomatkaa, menee koko ajan paremmin!

Ja vielä!

Ja koristeeksi kakun päälle: Mä tein viimeisen ohituksen (jota ei ole ees videolla kun kaikki tapahtui niin äkkiä..). Ja se meni uskomattoman hienosti. Meillä oli muutama metri välimatkaa, kun otin vielä ihan rauhassa remmin Moskun tassun alta. Ja me mentiin ohi ilman pomppimista ja riehumista.

Haluan painottaa tätä asiaa: Moskuun ei satu missään vaiheessa. Panta ei satuta sitä. Mosku vaan vetää, koska tilanne on sille uusi. Viimeisen ohituksen kohdalla se oli huomannut, että vetämisestä ei ole hyötyä, koska me ollaan pomoja ja me ohjataan. Pannan avulla ohjaaminen on helpompaa. Jos haluaa kysellä pannasta tai mistä tahansa muusta, voi rohkeasti kysyä.

Tätä on kaivattu. Menetelmää, joka toimii. Ja opettaja, joka ohjaa. Damn, I'm so happy! Ohitusmörkkimöykky sai taas turpaansa. :) Ei muuta sanottavaa tällä kertaa, on vaan niin helpottunut olo. Kiitos, kumarrus.

- Sanna

Räääyh

Kiitos kannustuksista ja tuesta, se merkkaa meille paljon! Toivottavasti ette ystävät kyllästy tähän mun iänikuiseen Mosku-aiheeseen. :) Oikeasti merkitsee paljon kun ootte hengessä mukana, kiitos!!

Tällainen nopea päivitys, täytyy purkaa painetta kattilassa: Mosku on taas vaihteeksi uhmaikäinen ja osoittaa mieltään mulle. Todella ärsyttävää... Mulla ollu aika rankkoja viikkoja viime aikoina, vaikka lomalla olenkin. Ei hermot enää riitä tappelemaan koiran kanssa, mutta, käyn välillä tuulettumassa ja annan koiran möykätä. Sitten vähän rauhallisemmin mielin uudestaan. Olen oppinut, että aina ei tarvitse jaksaa, välillä pitää vain antaa olla. Jos vain räjähtelen, niin se ei ole hyväksi. Täydellinen en ole, teen virheitä ja tänäänkin oon räyhänny koiralle. Nyt vain pitää rauhoittua.

Kiinnostaako teitä lukea, jos kirjoitan joka päivän lenkistä jotain, miten meni, ohitettiinko koiria, kuinka osattiin kulkea? Vai teenkö mieluummin joka viikko isomman postauksen aiheesta?

- Sanna

Onnelliset

Meillä ei ole ongelmakoiraa. Meillä on hieno koira, jota on koulutettu hyvin, ja jonka kanssa on tehtävä pientä hiomista. Voiko parempaa palautetta enää olla? Tän vuoden ajan kun on ajatellut, että meillä on ongelmakoira. Tänään saatiin niin upeaa palautetta meidän Moskusta, että ei voi kuin vaan hymyillä. Meillä on tavallinen koira. Olen niin iloinen, että mieleni tekee vain itkeä. Ja sen varmaan teenkin, Moskua halaten. Meillä ei ole ongelmakoiraa, meidän tukena on ihminen, joka ei luovuta tämän homman kanssa.


En voi muuta tehdä, kuin ylistää ja kiittää ja kumartaa: Teemu Yrttiaho. Kiitos, kiitos, kiitos!


Ehkä on syytä selventää asiaa: Teemu on koirahieroja, josta olen jo aikaisemminkin maininnut blogissa. Hän on käynyt meillä aikaisemmin hieromassa Moskua, ja kuulemassa meidän vaikeuksista. Sovimme uuden hieronta-ajan ja sen lisäksi, Teemu lupasi auttaa meitä ohittamisessa. Ja sen tämä mies teki, ja teki muuten pirun hyvin! Joku voi ajatella, että jopas siellä mainostetaan. Mitä sitten? En epäröi hetkeäkään mainostaa häntä, loistava tyyppi! Tunteet on pinnassa, niin perkeleen hienoa tämä on.

Aluksi Mosku hierottiin. Kävi näpsäkästi, koirakin osasi olla paremmin kuin ekalla kerralla. Sen jälkeen: Me lähretään lenkille! Teemulla oli mukana semmone koulutuspanta, ihan ohittamiseen sun muuhun remmikäyttäytymiseen tarkoitettu panta (korjaa Teemu, jos kerroin asian väärin!). Yksi lenkki menee pään ympäri, yksi kuonon, ja kuonossa olevaan renksuun laitetaan hihna kiinni. Tällä siis voidaan ohjata koiraa täysin, satuttamatta sitä. Muistelen, että esim. Cesar Millan on käyttäny tällasia pantoja. Noh, jotta homma ei olisi liian helppoa, Teemun panta olikin liian iso Moskulle (kuono-osaa ei pysty säätämään pienemmälle). Tapsa lähti pantajahtiin, ja mutkien kautta löysikin sellaisen. Ja sitten lenkille. Mosku ei pitänyt pannasta, kukapa pitäisi kun kuonon ympärille laitetaan tavaraa. Loppujen lopuksi toimimme tavallisen kaulapannan kanssa. Ohitimme koiria. Monta koiraa. Ja arvatkaa lopputulos: Ei yhtään ainoaa haukahdusta.

Koira rinnalle ja mennään ohi. Pannan avulla ohjaamme koiran katseen pois vastaantulevasta. Me vain mennään. Koira kulkee vierellä, se on lenkillä, sen paikka on siinä. Ja kun se koira tulee, antaa tulla. Me mennään ohi. Ei häsellystä namien kanssa, ei vouhotusta. Mennään.

Tavoite: Mosku opetetaan tähän erikoispantasysteemiin ja vierellä kulkemiseen ja BAM, kuukauden päästä me ohitetaan. Niin perkeleen yksinkertaista se on.

Mosku on tyytyväinen ja väsynyt. Minä ja Tapsa ollaan onnellisia ja väsyneitä. Meillä on toivoa, tämä homma ei jää kesken, tämä jatkuu niin kauan, että Mosku ohittaa ja sen jälkeenkin. Tunnen, että meistä ja meidän tilanteesta välitetään ja tämä on tärkeää. Meitä ymmärretään. Eikö se kerro jo, että Teemu oli meillä 4,5 tuntia keskustelemassa meidän kanssa, ja ennenkaikkea, tekemässä, toimimassa. Ja hierontaan aikaa ei mennyt kuin reilu puoli tuntia.

Minne se pelko katosi? No jo vain mua pelottaa! Mutta ei niin paljon. :) Mun sisällä ollut ohitusmörrimöykky sai tänään turpiinsa. Ensimmäisen koiran kohdalla, jota ohitettiin, se nousi esiin: "Nyt rähistään. Nyt mennään ja lujaa." Sitä ei tapahtunut. Seuraavan koiran kohdalla oltiin epäileviä, onnistuukohan tämä niin hyvin kuin edellinen. Onnistui. Seuraavat kolme vai neljä koiraa mentiin näin: "Tuolla on koira, jes, ohitetaan se, näytä meille miten se tehdään." Möykky, se pelko, hiipuu.. Uskallan myöntää, miten paljon tämä on vienyt voimavaroja, miten on joskus vaan halunnut lopettaa kesken, miten parisuhde on ollut kovilla. Ja miten se saadaan loppumaan.

Tämä taitaa olla mun tunteiden purkaus-teksti, olkoon. Se kertoo siitä, että toivo on palannut. Mosku meni ohi, ilman rähinää. Voinko enää ylpeämpi olla tuosta koirasta, voinko enää kiitollisempi olla Teemulle? Tiedän, että pelkomörrimöykky palaa, mutta tiedän myös sen, että saan apua heti, kun koen sen olevan tarpeen. Me ei olla yksin. 


Meillä ei ole ongelmakoiraa, ei ole ikinä ollutkaan. Meillä on hieno koira, jonka kanssa on tehty paljon töitä, ja se näkyy. Meidän koulutus näkyy.


Terveisin: Hävyttömän iloinen Sanna

Päivät matelee..

Mulla lomalaisella on tosi tylsää päivisin kun Tapsa on töissä! Ja pahinta tässä on se, etten kouluta Moskua. Ollaan me sen verran opeteltu, että sisälle tuleminen onnistuu jo melko hyvin, sekä tänne. Eroahdistus on välillä hyvällä mallilla, välillä se menee huonommin. Tuhottua tavaraa ei löydy (paitsi eilen venttipussi).

Mosku hyppäsi aidan yli tässä alkuviikosta. Ohi meni kaksi koiraa ja se oli Moskulle liikaa. Hyppäsi aidan yli, ja Tapsan kertoman mukaan oli varsin iloinen toisille koirille, ei aggressiivinen. Mutta sitten, kun Tapsa nappasi koiran kiinni, ihan kunnolla niskavilloista, niin Mosku räjähti Pojulle! Samana iltana Mosku ja Poju tappeli, mutta nyt tilanne on ennallaan ja pojat on taas ylimpiä ystäviä. Luulen, että Mosku oli niin innoissaan toisista koirista, plus sille kävi varmaan vähän kipeää niin se purkautui sitten aggressiona. Olemme päättäneet mennä ohituskurssille, jahka sellainen hyvä löytyy! Onko kenelläkään kokemuksia tällaisista?

Kammottavan kuuma. Ois kiva olla koiran kanssa ulkona, mutta en tahdo pitää sitä siellä keskipäivällä. Saa vielä lämpöhalvauksen, kun tuo on niin pösilö, ettei tajua levähtää ulkona. Koirahierontaankin pitäisi varata aika..

Jahtaa kärpästä

Pelaavat Wiitä.

Kuviakaan ei ole tullut otettua.. Mutta tässä nyt sentään vähän meidän kuulumisia! :)

Muistakaa juoda paljon vettä!

- Sanna ja Mokkeli

Vötkynlötkyn (kun ei parempaa otsikkoa keksi)

Huh hellettä ja sitte tuliki kylmä! Moskulla ja Tapsalla helpompi olla, mulla meinaa olla vilu. :) 35 astetta oli kyllä mulleki vähä liikaa.. Viime päivinä ei kauheena oo tapahtunu, on kyllä oltu niin lomalla ja laiskasti. Käytiin me viime viikolla "uimassa" ja eilen kävi koirahieroja!

Uimisesta on hieman videomatskua, jonka teille jaan. :) Mosku ei tosiaan oikein tienny miten siihen veteen suhtautua (eka uintireissu siis oli tämä) ja raukkaa meinasi pelottaa. Rantavedessä kahlasi ihan mielellään, syvemmälle ei tohtinut. Kävi se syvemmällä Tapsan sylissä ja osasi uida rantaan. Nyt vaan totuttelua ja vesileikkejä, niin eiköhän se hoksaa veden riemun ja sen viilennyksen. :) Tässä siis Moskun eka kerta uimassa:

Huomatkaa jälleen mun kuvaajan- että selostajan taidot! :DD On erittäin mielenkiintoista katsoa kun koira pissaa, ja meillähän ei ikinä ole katsottu Koirakuiskaajaa ;)

Kyllä se Mosku siellä kahlaa.. Huono video, piti lopettaa kesken kun pelastin Tapsan omaisuuden.

Autossa menossa pulikoimaan. :)

Tämmösessä käytiin.

Ja eilen tosiaan meillä kävi koirahieroja. Mosku ei meinannu millään rauhoittua eikä kyllä osannu ottaa iloa irti hieronnasta, mutta eka kerta on kuulemma aina tämmönen. Koira oli kova kuin kivi, mutta ammattilainen sai kyllä lihakset sen tuntuisiksi kuin niiden pitääkin olla. :)

Hieronnasta kopioitu ihan Teemu Yrttiahon Facebook-sivuilta (hän siis kävi meillä) plus Google :)

Hieronta helpottaa kipuja, kiihdyttää verenkiertoa ja aineenvaihduntaa, tasapainottaa hermojärjestelmää sekä rentouttaa koiran lihaksia. Koiranomistajat tuovat koiria hierottavaksi ja myös eläinlääkärit voivat suositella koirahierojaa. Koiraa kannattaa hierottaa säännöllisesti, sillä koira ei pysty ihmisen tapaan kertomaan, että nyt on selkä lenkin jälkeen jumissa tai että lonkkaa on jo kolottanut pidemmän aikaa.

Hieronta sopii pääsääntöisesti kaikille koirille rotuun, ikään ja aktiivisuustasoon katsomatta. Erityisesti aktiivisesti harjoittelevat ja kilpailevat koirat hyötyvät hieronnasta. Kova fyysinen rasitus synnyttää aina lihaksistoon kuona-aineita, jotka lihakseen jäädessään heikentävät lihaksen toimintakykyä ja voimaa. Kova harjoitus vaatii palautumista ja lihaksistosta huolehtimista. 

Hierontaa voidaan myös käyttää apuna koiran yleisen rentoutumisen saavuttamiseksi, myös ihan tavallisella koti-koiralla, sekä harrastuskoiralla. Toisaalta se voidaan kohdistaa tiettyihin ongelma-alueisiin tarpeen mukaan. Esim. leikkausten jälkihoitona tai muiden särkytilojen helpottamiseen. Hieronnalla voidaan myös helpottaa nivelrikosta kärsivän koiran elämää. 

Teemu sanoi, että Mosku varaa painoa toiselle jalalle (olikohan se nyt vasen, ja muistelen, että oikea puoli oli ns. enemmän jumissa). Hieronnan jälkeen koiruus käveli tasapainoisemmin ja varasi kummallekin puolelle painoa, sekä askel oli pidempi. Tai näin siis Teemu kertoi, minä maallikkona huomannut kuin sen, että Mosku suorastaan lensi kun pääsi juoksemaan. :D 

Viime viikkoina Mosku on ollut luonnottoman rauhallinen sisällä. On se kyllä innostunut leikeistä ja juossut pihalla ja jaksanut lenkkeillä, mutta _luonnottoman rauhallinen_, verrattuna aikaisempaan. Noh, tänä aamuna tilanne oli aivan toinen! Mosku riehui ja leikki itsekseen, ja tuli nuolemaan mun naamaa (siirryin sohvalle nukkumaan sen jälkeen kun Tapsa lähti töihin) sen näköisenä, että "äiskä nyt ylös ala leikkiin mun kaa!!" Jotenkin luulen, että tämä hieronta oikeasti auttoi Moskua, että sillä on ollut kipuja, joihin se sai apua ja nyt jaksaa taas mennä! Moskulta löytyi myös jotain pisteitä tassuista, joita en kyllä millään muista. Ne kuulemma sopivat Moskuun ihan hyvin, olikohan siinä jotain aineenvaihdunnasta, haimasta, sekä aivotyöskentelystä.. Mutta tämä mun täytyy varmistaa sitten seuraavalla kerralla, kun Teemu tulee käymään. :) Äsken käytiin puolen tunnin lenkki ja kyllä oli virtaa. Ohitettiin myös koira, joka oli pihalla kiinni. Huonomminkin olisi voinut mennä, lähinnä olen ylpeä siitä, miten itse pysyin yllättävän rauhallisena, vaikka se toinen koira oli ISO ja pelottavan näköinen. Tosin se ei haukkunut niinkuin Mosku.. Hehheh.

Nyt Mosku makaa koko pituudessaan lattialla ja tuhisee menemään. Suosittelen kyllä kaikille koiranomistajille koiran hierontaa! Ihan niinkuin ihmisellä, voi koirallakin olla kipuja ja mennä paikat jumiin. Ja tarvitseeko aina olla jumissa, voihan sitä ihan rentoutuksen vuoksi käydä hierojalla. :) Teemun löydätte Facebookista ja meillä on hänen numeronsa, jos jotakuta kiinnostaa (ilmaista mainostusta, hih ;)) Ammattitaitoinen kaveri! 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin..

- Sanna ja rennonlätky Mosku :)

Bad morning

Kun heräät jumalattomaan koiran vinkumiseen, menee tällaisella unikeolla, kuin minä, hermot. Lisäksi armottomana pessimistinä ja negatiivisena ihmisenä, aloin miettiä tuota koiraa ja  kaikkea mitä se osaa. Ja mitä se ei osaa.

Mua niin alkoi masentaa tämä ohittaminen. Jälleen kerran. Inhottaa kun edistystä ei tule heti! Ja ei olla edes lenkillä käyty pitkiin aikoihin, on niin kuuma. En uskalla, en pysty menemään sinne yksin. Mietin koiratreffejäkin, mikä niissä meni pieleen. Huomatkaa, että en osaa katsoa näitä asioita realistisesti, tämä on niin henkilökohtaista.

Eroahdistus. Luultiin hetki, että nyt se on helpottanut. Vaan ei. Sohva syötynä, jälleen. Harjoituksia ei ole tehty, oma vikamme. Hetken silti ehdin toivoa, että jes, nyt se onnistuu.

Välillä tahtoisin vaan luovuttaa. Silti en pysty siihen, rakastan tuota koiraa vaikka se onkin täystuho. Masennun, kun juuri meille piti sattua tämä "ongelmatapaus". Tosiasiahan on se, että ei koirassa mitään vikaa ole, kaiketi. Kouluttajissa se vika. Mulla on takana paljon huonoa historiaa tuon koiran kanssa, siksi tämä on kaksinverroin vaikeampaa mun kanssa. En tiedä, kuinka kauan mun psyyke jaksaa tätä. Kun ei kaupassakaan uskalla käydä, ja silloin kun uskaltaa, miettii vaan että mitä koira on tuhonnut.

Anteeksi tällainen mielialavaihdos ja kamala purkaus. Realistisuus tästä on kaukana, kumpa osaisin ajatella yhtä järkevästi kuin Tapsa: "No, minkäs sille teet. Pitää harjoitella."

- Sanna

Koiratreffailua ja onnistumisen riemua!

Käytiin Moskun kanssa morjentamassa ihan uutta koiraa! Labbisvauva Murua. Siinä on energinen pakkaus. Murullakin on vähän koirakamuja, joten päätettiin treffata ja lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: Muru saa uuden kaverin ja päästään näkemään miten se käyttäytyy koirien kanssa, me saimme ohitusharjoitusta.

Lopputulos: Kuuma ku mikä, kaksi kynttä poikki (siis minulla) ja verta tuli, mutta kaikkein parasta: Pari onnistunutta ohitusta!! Voi onnea ja iloa!!

En tiedä kuinka turhaantunut/iloinen Suvi oli Murun toiminnasta, itse yritin niin täpöllä keskittyä Moskuun. Ihan höpöksi ohittaminen meni välillä, mutta päätin, että Suvin edessä on ok olla huono ohittaja, kokeillaan vielä, ja sieltä se tuli! Välimatkaa oli ihan reilusti, mutta SIELTÄ SE TULI! Ja uudestaan! En halua nyt syöksyä epätoivoon sen vuoksi, kun välillä rähistiin ja kunnolla. Pääasia oli se, että ne pari onnistumista tuli, juuri minun kanssa. Uskoa ja toivoa on tulevaan, uskaltaisimpa lähteä samalla tarmolla tuonne lenkkipoluille ja olla surematta niin mahdottomasti jos aina ei onnistu. Parhaani yritän, ja nyt oon kyllä tosi tyytyväinen. :)

Muuten meillä on ollut aika laiskaa. Mosku on ollu paljo mummollassa hoidossa, kun mulla ja Tapsalla ollu paljon menoja. Temppukirja jäi Suville lainaan, joten taidamme jatkaa vanhojen temppujen hiomista. Huiskutuskin onnistuu melko hyvin. :) Mosku oli muuten hakenut hanhen! Lintu oli lentänyt sähkölinjoihin, ja Mosku oli sen hakenut. Tapsa oli onnellinen. :) ja kieltämättä minäkin.

Kaikkien vaikeuksien jälkeen, kaiken sen itkun ja huudon jälkeen, rahanmenetyksen, mielettömiä määriä tuhottua tavaraa roskiin, kaiken tämän jälkeen, olen niin onnellinen ja ylpeä meidän Moskusta. Se osaa olla rauhallinen sisällä. Hihnakäyttäytyminen on hyvää, lukuunottamatta ohittamista. Perustottelevaisuus on kohtuu hyvää, tänne-käsky välillä hakusessa. Nyt koira makaa raukeana pedillänsä. Voisin väittää että sekin on onnellinen. Rakastan tuota koiraa, vaikka se onkin välillä ihan mahdoton.

- Sanna

Keittiöpsykologiaa part. 2

Anteeksi, kun jälleen puudutan teitä ohitusongelmalla!

Tää asia rassaa mua niin paljon. Olen iloinen kun ohittaminen onnistuu Tapsalla, ja meillä yhdessä. Mutta kun se ei onnistu mulla, se syöksee mua epätoivoon. Aina kun se onnistuu, saan toivoa tähän. Ja kun epäonnistuu, otan pahasti takapakkia. Tämä on enää puhdasta psykologiaa, mitä käyn läpi.

Ajatellaanpa asiaa vaikka näin: Rakastat leipomista. Haluat tehdä jonku ihanan piirakan, mutta aina kun yrität tehdä sitä, jokin vain menee pieleen. Muilla se onnistuu, mutta sulla ei. Sulla on tarkka ohje, oikeat välineet, noudatat ohjetta, teet kaiken niinkuin pitääkin, mutta silti epäonnistut. Kyllähän se turhauttaa. Yrität uudelleen, epäonnistut jälleen. Nousee metrimela otsaan, ja haluat vain luovuttaa. Muuttakaa tämä vain koirien ohittamiseksi.

Oiskohan tässä jo tarpeeksi valitettu..

Sitten eroahdistukseen. On myönnettävä, että sitä on tosi vähän harjoiteltu. Mutta suuri apu kodin tuhoamisen lopettamiseksi oli se, että jätettiin Moskulle paljon luvallista tuhottavaa. Maitopurkkeja, luita, halkoja.. Viikon aikana on löytynyt vain hieman makusteltu kenkä, sekä huomattu koiran käyneen pöydällä syömässä ruokakupistaan ruokaa. Aikoihin ei oo ollu näin vähän luvattomia tuhoja, olen niin iloinen! Paljon mukavampi siivota maitopurkin silppua kuin kengän.. Kiitos näistä vinkeistä Sandralle ja Tainalle!

Eipäs muuta tällä kertaa, mukavaa viikonloppua, jos ei kirjoitella ennen sitä!

- Sanna