Jälleen kerran olemme vaipuneet hiljaisuuteen blogin suhteen. Kertooko se siitä, että ei ole tarinoita kerrottavana ja meidän tilanteemme on parantunut? Kenties..
Ohitus ontuu edelleenkin ja pelkoni on palannut (olen todellinen arkajalka!!). Tästä ei pääse pois, kuin tekemällä ja harjoittelemalla. Tuttujen koirien kanssa olisi ns. "turvallisempaa", silloin saataisiin itse kukin onnistumisen kokemuksia. Katsotaan miten käy, meillä ei ole tällä hetkellä harjoituskaveria. Haluaako joku koirallinen tulla?
Eroahdistus alkaa katoamaan pikkuhiljaa. Oikeastaan Mosku ei ole ahdistunut, vaan osoittaa mieltään kun jää yksin. Pitkään aikaan ei ole mitään tuhottu, paitsi tänään hieman mun kenkää. Täysin oma vikani, kun jätin kengät koiran ulottuville. Normaalisti niitä ei siinä ole.
Moskusta on tainnut tulla aikuinen. Ainakin melkein. Koira on rauhoittunut ihan uskomattoman paljon! Kaverimme, jotka ovat käyneet kylässä meillä Moskun räyhäaikoina, eivät olleet uskoa silmiään, kun kävivät vasta kylässä (olipa outo lause). "Mitä te olette tehneet tuolle koiralle, antaneet rauhoittavia?" Jotain on tapahtunut, ja ehdottomasti parempaan suuntaan!
Korvessa ollaan oltu viime aikoina todella paljon. Metsässä miekkoset eivät ole käyneet, Mosku samoilee lähinnä itsekseen. Mosku ajatti ilvestä takaa eräs päivä, mutta tästä Tapsa saisi kertoa enemmän, kun oli paikalla. Olen vain todella ylpeä meidän rohkeasta koiruudesta!
Tällaista tavallista meille. Mitä teille kuuluu?
- Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti