Jahtikauden aloitus ja paras reissu tähän mennessä

Jahtikausi alkoi eilen ja Moskun kanssa tultiin Lumijoelle Korpeen. Aivan aamupyyntiin ei ehditty, kun piti käydä ostamassa vielä viimeiset kiekot ja pyyntipatruunat. Pidensin tosiaan haulikon perää melkein neljä senttiä, ja se piti käydä kokeilemassa ja opettelemassa ampumaan ennen varsinaista pyyntiin lähtöä.

Haulikkoa kun tähdätään perällä eikä jyvällä, niin neljän sentin pidennys teki aseesta kuin uuden. Harrastajat tietävät kyllä mitä tarkoitan. Moskullekin teki hyvää muistella, miten laukaukseen reagoidaan, ja Mosku olikin aika rauhallinen kiekonammunnassa. Tosin kymmenen laukauksen jälkeen Moskulla ei enää kiinnostanut ja se lähti jo metsään.

Kaverin kanssa ammuttiin 25 laukausta / ampuja, ja osumaprosentti oli itsellä 96, eli yksi kiekko jäi ehjäksi. Ihan hyvin kuitenkin "uudella" aseella ja patruunalla, jota olen viimeksi käyttänyt vuosi sitten kyyhkynpyynnissä. Viimeisten harjoitusten jälkeen lähdettiin Peten ja Moskun kanssa metsään ja Petekin sai seurata, miten koira toimii.

Pete on itse haaveillut metsästyskoirasta ja hän sanoikin, että Moskusta tulee varmasti kova metsäkoira. Intoa Moskulla oli enemmän kuin pienessä kylässä ja muutaman rääpelinnun Mosku ajoikin lentoon. Sille iltapäiväreissulle ei lintuja reppuun saatu, mutta Moskulta saatiin kovin into purettua metsään ja lintuihin.

Iltapyynnissä Mosku näytti jo toimivan paremmin, kun pahin into oli jäänyt pois ja heti huomasi, että koiralla on hommassa ajatus mukana. Mosku otti yhden variksen lentoon ja ajoi minua päin, ja kun kyyhkyjä ei ollut näkynyt, päätin ampua variksen Moskulle. Lintu putosi metsään ja Mosku lähti sitä etsimään.

Mosku ei oikein tiennyt, mitä linnulle pitäisi tehdä, joten se jäi sinne haukkumaan kuollutta lintua. Menin paikalle, ja otin linnun käteen ja heitin Moskulle. Mosku repi lintua innoissaan ja siitä lähdettiin hirsisaunalle nukkumaan.

Aamulla viiden aikaan lähdimme aamupyyntiin ja Mosku selvästi oli yön aikana ladannut akkujaan ja koira toimi paremmin kuin koskaan! Mosku tarjosi minulle aamulla ja iltapäivällä kaikkia mahdollisia lintuja komeilla ylösajoilla ja lintuhaukuilla, harmi vain, kyyhkyjä emme löytäneet.

Vaihdamme huomisaamun pyyntipaikan viitisen kilometriä pohjoiseen, ja teemme leiripaikan jonnekin pellon laitaan. Kuvia reissusta tulee, kun niitä kerkiäisi laittaa.

-Tapsa ja Mosku

Koulutuksien kuulumisia

Jääny itellä vähä vähemmälle tämä blogin kirjoittaminen, niin ajattelin nyt vähä korjata asiaa. No niin, Moskun kanssa ei olla vähään aikaan päästy metsään kun yleinen rauhoitusaika on päällä. Noh, kohtahan tuo kausi taas alkaa! :)

Ensin kyyhkyn pyynti, siitä sorsastamaan ja hanhen pyyntiin, sitten tuleekin hirvien ja metsäkanojen aika. Loppuvuosi menee mukavasti taas jänisten, rusakoiden ja kauriiden perässä. Kettuja ja supeja unohtamatta tietenkään.

Moskulle pitäisi hommata uusi dami, semmoinen sorsa, mutta hinta on 50-60 euroa, joten ihan en vielä raaski. Tuo koirahan ei ole mikään noutaja, on vaan plussaa, jos se senkin tekee.

Jaa vaan palatakseni koulutushommiin, Yrttiahon Teemu on käynyt meillä hieromassa koiraa ja opettamassa meitä ohituksessa. Nythän nuo koirien ohittamiset menee paljon paremmin, tänään ohitettiin eräs koira niin että Moskulla oli melkein koko ajan kaikki neljä tassua maassa.

Eroja entisiin ohitushommiin on, että enää ei pelleillä nakkien tai muitten herkkujen kanssa, vaan kävellään koiran ohi ihan normaalisti. Koira pidetään vierellä, ja kehutaan ku homma on ohi. Tuo kuonopanta auttaa paljon, kun koiran pään voi ohjata oikeaan suuntaan. Ja eikä koira saa niin paljon voimaa vetämiseen.

Teemu meinotteli että siltä löytyy apua myös tuohon eroahdistukseen, ja siihen haetaan apuvälineitä Mustista ja Mirristä. Ilmoitellaan täällä Sannan kans edistymisestä! Koetan muutenki vähän useammin päivittää tätä blogia!

Ei muuta ku sorsaisia unia kaikille!

-Tapsa

Pyyntireissun tuloksia

Moskun kanssa käytiin viime viikonloppuna ketun pyynnissä ja mukava reissu oli.

Paras hetki oli kyllä kun Mosku huomasi komean ukkoteeriparven pellolla ja lähti ajamaan ne ylös. Se ajoi teeret melkein kilometrin päähän olevaan koivikkoon ja jäi sinne haukkumaan ne. Takaisin tullessaan Mosku huomasi yhden unohtuneen teeren pellossa ja ei muuta kuin uutta ylösajoa!

Siinä huomasin sitten koiran pelisilmää, Mosku hidasti hieman vauhtia kun huomasi edessä olevan puun ja jättäytti teeren siihen istumaan ja sitten linnun huomio kiinni haukkumalla. Jos metsästysaikaa olisi ollut, olisimme saaneet komean paistin. Matkaa itselläni lintuun ja koiraan oli jotakuinkin 70-80 metriä, eli varma osuma kiväärillä. Tuli kyllä tähtäiltyä ukkoteeren siipipilkkaan jonkin aikaa, mutta kasvakoon nyt syksyksi.

Moskun kanssa päästään syksyllä hemmetin hyville apajille, kun tuonne porukoiden metsiin ja peltoihin on kannettu eläimille ruokaa, nuolukiviä, soraa ja kaikkea mahdollista. Kas kun ei ole iltaisin käyty peittelemässä ja antamassa hyvän yön suukkoa.

 Jokainen minkki, supi ja kettu alueelta on ammuttu, mitä siellä on nähty, ja nyt työ alkaa tuottaa tulosta. Alueella on teeriä, metsoja, jäniksiä, hirviä... Kauriit vain puuttuvat. Niitäkin oli, mutta toissa vuonna Korpeen muutti ilves, ja se karkotti pitkäksi aikaa kaiken riistan, ja kauriin puoliksi syötyjä raatoja löytyi monesta paikasta. Muut eläimet tulivat takaisin, mutta ilves tuhosi kokonaan muutenkin pienen kauriskannan. Perkele. Muille tiedoksi, maat on vuokrattu muille vain ja ainoastaan hirvien pyyntiin, omalla porukalla otetaan loppu vilja metsistä ;)

T: Tapsa

Huomenna pyyntiin

No niin, illalla lähdetään Lumijoelle ja siellä vietetään yö, ja aamuyöllä Moskun kanssa lähdetään ketunpyyntiin. Metsässä pitäisi olla kovasti ennen auringonnousua eli joskus klo 3-4 aikaan. Aamulla ei enää eläin juuri liiku, joten silloin siellä on turhaa olla. Ketun metsästysaika onneksi on koko vuosi, ainoastaan naarasta jolla on pentue, ei saa tappaa 1.5-31.7.
Nyt mennään tosin alueelle jossa on liikkunut karhu, joten meillä voi olla hyvä mahdollisuus nähdä sekin otus. Kuvia reissuilta lisätään kun keretään.

Tästä eteenpäin on pakko vetää kovia lenkkejä koiran kanssa, ja metsäkeikkoja pyritään saamaan joka viikolle ainakin pari kertaa. Kerran viikonlopussa toivottavasti päästään "oikealle" metsälle mutta viikolla voi pyöriä noissa lähimetsissä, tosin koira kytkettynä. Moskulle pitää saada hyvä fyysinen kunto, nimittäin työt alkavat viimeistään 20.8 sorsa- ja hanhihommissa ja jatkuvat parhaimmillaan jouluun saakka hirvenpyynnissä. Jos sinne lähdetään huonossa kunnossa, ei niistä hommista tule mitään.

Vaikka koiralle jahtityöskentely onkin sitä maailman mahtavinta hommaa, niin on se silti fyysisesti ja psyykkisesti erittäin rasittavaa. Koira joutuu juoksemaan parhaimmillaan useita kymmeniä kilometrejä ja kuuntelemaan jokaista risausta ja haistamaan jokaisen hajun ja miettimään, missä riista voisi olla. Pitää opetella hieromaan tuota koiraa, sillä näyttää oikea takajalka menevän jumiin liikunnan jälkeen. Koirahan on metsässä minulle työkalu, joka pitää huoltaa aina kuntoon.

-Tapsa

Jahtipäivän kuulumiset vähän jälkikäteen

Jäi vähän päivitys laittamatta edellisen metsäkeikan jälkeen.

Elikkäs Moskun kanssa lähdettiin käymään varispyynnissä ja hyvin meni, paitsi että saalista ei tällä kertaa kotiin tuotu. Vajaan tunnin kävelyn jälkeen yksi yksinäinen varis lensi ohitse ja Mosku lähti kyllä hyvin perään ja heitti ilmoille komean lintuhaukun, mutta vaakku lensi niin kauas ettei sitä ollut järkeä lähteä etsimään.

Takaisin päin tullessa metsästä rupesi kuulumaan hirveä ryske ja Mosku tietysti oli lähdössä pellon poikki juoksemaan. Huusin koiralle että ei sinne kannata mennä kun siellä on hirvi tai karhu ja meillä loppuu arsenaali kesken niitten kohdalle, niin saatamma pian hävitä sen tappelun. Koira totteli ja kääntyi takaisin ja lähti tekemään siksakkia edessäni noin parinsadan metrin etäisyydelle.

Näin siis tuon koiran kuuluu toimia. Koira katsoo mihin isäntä on menossa ja juoksee siitä parikolmesataa metriä edemmäs ja menee siksakkia ja haistelee ilmaa ja maata etsien riistaa.

Koiran edestä yhtäkkiä lähtikin komea akkateeri lentoon ja Mosku perään. Oli itselläkin melkein kyynel silmässä kun näki oman koiran karkuuttavan komean akkateeren lentoon ja haukkuvan perään mahtavan näköisenä kevätpäivänä kun aurinko heijastui puhtaasta hangesta. Harmi että teerenpyynti on loppunut jo aikapäiviä sitten, joten oli pakko luovuttaa senkin linnun suhteen. Annoin koiran kuitenkin tehdä työnsä loppuun, poltin tupakan ja kuuntelin iloisena komeaa lintuhaukkua (pystykorvan haukkutaajuus keskimäärin 100-140 haukkua minuutissa, riippuen riistasta, linnulla nopeampi, suurriistalla hitaampi). Kehuin koiran hyväksi ja lähdimme kotiin päin.

Kotimatkalla porisutimme tuttua miestä omasta hirviporukasta ja kerroin ryskyäänistä metsässä ja kaveri kertoi että sillä alueella tosiaan asustaa karhu (paikka on noin pari kilometriä vanhempieni tilasta). Viime vuonna mesikämmen oli tullut yhden kaverin hirvipassiin ja pari minuuttia olivat toisiaan tuijotelleet ja metsästäjä oli jo nostanut kiväärin olalle, jos karhu koettaa rynniä päälle. Karhu oli kuitenkin lähtenyt lönkyttelemään eteenpäin töpöhäntä vilkkuen. Hirviä ei alueella ole sittemmin juuri näkynyt.

Mutta jokatapauksessa, Moskulla ja minulla oli taas mahtava reissu, vaikka saalista ei saatukaan. Ehkäpä ensi kerralla!

- Tapsa

Jahtia ja mummolassa hölmöämistä

Tänään lähdetään Lumijoelle, ja Moskun kanssa lähdetään variksia etsimään. Oulussa on ainakin osannut hyvin katseella niitä seurata ja haukkuakin.
Variksenpyynnissähän nyt ei ole tarkoituskaan pitää lintua haukussa mutta lähinnä päästä ilmoittamaan isännälle, että täällä sitä elukkaa olisi, jos millään viitsisit pudottaa.
Mosku on kyllä opetettu pentuna noutamaan damia ja muita mutta sen toteutuminen on aina vähän epävarmaa. Noutamista pitäisi harjoitella enemmän. Paras mahdollinen tilanne voisi olla että Moskusta tulisi haukkuva ja noutava lintukoira, joka haukkuu myös hirvet ja karhut ja muun pienriistan.
Uskon että hirvelle ja karhulle Moskulla onkin edellytyksiä, mutta vähän pelottaa päästää niitä haukkumaan, oikeastaan kahdesta syystä: Moskulla ei ole kehittynyt vieläkään tervettä pelkoa, joten hirvi voi päästä potkaisemaan tai karhu puremaan. Toinen realistisempi syy on se, että yleensä koira haluaa haukkua periaatteessa mahdollisimman isoa otusta, joten hirvenhaukun jälkeen teerihaukku ei tunnu miltään eikä koiraa välttämättä innosta se.
Mutta tuloksista ilmoitellaan! Nyt aamupala ja Sanna ylös ja kamppeet autoon ja menoksi!