Hiljaiseloa

Jälleen kerran olemme vaipuneet hiljaisuuteen blogin suhteen. Kertooko se siitä, että ei ole tarinoita kerrottavana ja meidän tilanteemme on parantunut? Kenties..

Ohitus ontuu edelleenkin ja pelkoni on palannut (olen todellinen arkajalka!!). Tästä ei pääse pois, kuin tekemällä ja harjoittelemalla. Tuttujen koirien kanssa olisi ns. "turvallisempaa", silloin saataisiin itse kukin onnistumisen kokemuksia. Katsotaan miten käy, meillä ei ole tällä hetkellä harjoituskaveria. Haluaako joku koirallinen tulla?

Eroahdistus alkaa katoamaan pikkuhiljaa. Oikeastaan Mosku ei ole ahdistunut, vaan osoittaa mieltään kun jää yksin. Pitkään aikaan ei ole mitään tuhottu, paitsi tänään hieman mun kenkää. Täysin oma vikani, kun jätin kengät koiran ulottuville. Normaalisti niitä ei siinä ole.

Moskusta on tainnut tulla aikuinen. Ainakin melkein. Koira on rauhoittunut ihan uskomattoman paljon! Kaverimme, jotka ovat käyneet kylässä meillä Moskun räyhäaikoina, eivät olleet uskoa silmiään, kun kävivät vasta kylässä (olipa outo lause). "Mitä te olette tehneet tuolle koiralle, antaneet rauhoittavia?" Jotain on tapahtunut, ja ehdottomasti parempaan suuntaan!

Korvessa ollaan oltu viime aikoina todella paljon. Metsässä miekkoset eivät ole käyneet, Mosku samoilee lähinnä itsekseen. Mosku ajatti ilvestä takaa eräs päivä, mutta tästä Tapsa saisi kertoa enemmän, kun oli paikalla. Olen vain todella ylpeä meidän rohkeasta koiruudesta!

Tällaista tavallista meille. Mitä teille kuuluu?

- Sanna

Hämärä saapuu....

... Ja mua pelottaa käydä lenkillä yksin. Tänään kuitenkin uskaltauduin, kun Tapsa oli töissä. Ajattelin kiertää jokaisen korttelin, mitä alueelta löytyy. Tämä sen vuoksi, että pelkään jälleen kerran ohittaa koiria yksin, ja että pelkään todella paljon lähteä lenkille yksin täällä (pelkään jammusetiä).
Tiedän yhden talon, jonka pihalla on häkissä koiria ja ajattelin mennä siitä sitten ohi (olen kamala koirankiusaaja..) ja lievittää pelkoani. Mentiin ohi, kaikki meni ihan hyvin. Jatkettiin rauhassa kävelyä, kunnes yhtäkkiä taaksemme oli ilmestynyt koira. Mosku sai kauheat hepulit ja ei siinä sitten muuta kuin pannasta kiinni ja menoksi. Mulla sydän hakkaa kurkussa asti ja sain pari kertaa jännitykseltäni pihaistua: Ei Mosku. Juuri kun sain jännityksen purettua ja oloni jälleen rauhalliseksi, meitä vastaan tulee toinen remmiräyhääjä! Ja uudestaan pannasta kiinni ja ohi, ja parit yritykset komentaa.. Menihän nuo vähän plörinäksi, mutta jos ei mitään muuta, niin en palannut itku silmässä kotiin ja kaikki ovat hengissä. Mosku muuten rauhottui nopeasti ohitusten jälkeen, mikä on uutta.

Mosku on kyllä viime aikoina saanut uusia kavereita: Tilkku, Lita, Nana ja Eetu. Tämä on aika hienosti verrattuna aiempaan. Eetuakaan Mosku ei enää yritä haastaa, vaan antaa vanhan miehen olla. Eetu taas ei voi oikein ymmärtää, miksi Mosku syö hänen luitaan (jotka ei kuitenkaan vanhukselle kelpaa). Uskon vakaasti, että kaikki päättyy vielä joskus hyvin..

Eroahdistuskin on parantunut jollain tapaa, koiruus ei tuhoa tavaroita. Haukkumaan jää. Uskomme tämän olevan mielenosoitusta ja kiukkuamista: Miksi ette ottaneet mua mukaan?? Tuntuu pahalle jättää koira haukkumaan, mutta minkäs sille tekee. Onko teillä lukijoilla mitään vinkkiä miten haukkumista saisi kuriin? Naapurit eivät kiittele aamuisesta möykästä..

Kuvia en valitettavasti voi tarjota, kun meillä on hieman nettiongelmia..

Lämpöä ja valoa pimeneviin iltoihin!

- Sanna ja Mosku

Eroahdistusperkele.

Moskulla on eroahdistus, joka on välillä voimakkaampaa ja välillä hieman lievempää. Tänään tapahtui seuraava episodi: Käytin koiran ulkona ja lähdin hakemaan kaupungilta vuokraisännälle uusia sohvia. Sohvanhakureissu kesti noin tunnin ja mitä olikaan tapahtunut sillä aikaa? Mosku oli käynyt pöydällä, ja tällä kertaa hampaisiin oli jäänyt lompakkoni. Lompakko oli kaikkiaan 14 eri osassa ja sisällä olevat kortit olivat enemmän tai vähemmän tuhottuja. Pahimman kohtalon kokivat AKT:n jäsenkortti, vartijakortti, pankin tunnuslukulista, jotka ovat nyt käyttökelvottomia, ja jotain muita kortteja. Mm. bonuskortit ja ajokortti olivat jonkin verran kärsineet, ajokortista lähti muutama kulma. Sitten, raha. 20 euron seteli oli ilmeisesti koiran mielestä ollut varsin hyvän makuinen, sillä siitä oli jäänyt jäljelle vain muutama hassu riekale. Osuuspankin Visa ja S-pankin Visa olivat kadoksissa ja olin varma että ne olivat kokeneet saman kohtalon kuin setelikin, mutta onneksi olin väärässä. Kadonneet maksukortit löytyivät ehjänä pöydän takaa, jonne ne olivat ilmeisesti piiloutuneet koiran rahanhimoisilta hampailta. Kun näin hävityksen kauhistuksen, ja huusin isoon ääneen perkelettä, koira kyllä tajusi mistä on kysymys ja piiloutui olohuoneen pöydän alle häpeämään tekoaan. Koira makasi puoli tuntia pöydän alla ja ei tullut kiehnäämään viereen ennen kuin käskin sen luokse ja rauhoittuneena rapsuttelin sitä hetken. Tämän jälkeen koira meni takaisin pöydän alle ja kun vuokraisäntä tuli käymään, Mosku totteli ensimmäisellä käskyllä ettei mennyt hästäämään Timpan jalkoihin. Nyt koira nukkuu tuossa jalkojen vieressä eikä yritä mitenkään hakea huomiota. Itsesuojeluvaisto tuntuu pelaavan.

Lompakko 14 eri osassa ja muutama kortti seurana.

Saapa nähdä, mitä sitä seuraavaksi. Jospa otetaan taas työn alle tuo eroahdistusharjoittelu.

-Tapsa

Antibioottikuuria ja sen semmosta..

Miten tämä blogin ylläpito on näin jäänyt? Aikaa kyllä olis, mutta runosuoni ei vaan syki!

Eli tosiaan, Moskulla oli tämmönen pidempi sairastelu päällänsä. Kaikki alkoi viime viikolla, kun annettiin Moskulle syötäväksi kanan koipiluu. Emme millään arvanneet, että tästä alkaisi tämmöinen tapahtumaketju, onhan Mosku ennenkin syönyt luita ja kaikki on mennyt hyvin. Keskiviikkoiltana Mosku kuitenkin meni hyvin vaikean näköiseksi ja todella kipeäksi. Vinkui ja tuli jalkoihin pyörimään, ei halunnut maata eikä istua eikä seistä. Joten hops vain päivystävälle eläinlääkärille.

Mahaa ei aristellut, joten otettiin röntgenkuva. Paksusuolesta paljastui suolitukos, jossa näkyi sitten näitä luunpalasia. Verikokeesta näkyi kohonneet valkosolut ja matala hemoglobiini, joten tämä meinasi sitä, että pieni tulehdus siellä suolistossa on. Lääkäri antoi antibioottia ja nesteytystä nahan alle. Kotihoito-ohjeiksi saimme suolihuuhtelun (josta en todellakaan välitä kertoa sen enempää, hyh), parafiiniöljyä, dieettiruokavalion sekä antibioottikuurin. Laskua tälle reissulle tuli 157e.

Olimme varanneet jo aiemmin eläinlääkäriin ajan, joten tämä perjantain aika oli tavallaan kontrolli päivystysajan jälkeen. Eli perjantaina uudestaan lääkärin kouriin. Mosku ei ollut sen keskiviikon jälkeen paskonut ollenkaan, söi kyllä ja joi, joten nou panik. Lääkäri totesi koiruuden hyvin toipuvaksi potilaaksi, "sairaslomaa" hauva sai viikonlopun verran. Antibioottikuuria jatkoimme eiliseen keskiviikkoon asti, ja pikku hiljaa siirrymme normaaliin ruokailuun. Lisäksi saimme vielä Canikur-valmisteen, joka oli jotain mikrobeja sisältävä mömmeli, joka vahvisti koiran suoliston bakteereja. Tälle reissulle tuli hintaa melkein 90e...

Viikonloppu oltiinkin Korvessa, ei kylläkään metsällä, mutta Mosku hengasi mukana. Emme tiedä, paskoiko koiruus siellä ollenkaan, kun vapaana sai olla. Arjen alettua odottelimme kovasti milloin ruoka alkaa kulkea normaalisti läpi. Ja kyllähän se vatsa näyttää toimivan sutjakkaan. Joten, kaikki hyvin Moskun mahassa ja suolessa! Lompakko kyllä oheni kovin näillä reissuilla...

Mitäs muuta kertoisin? Eroahdistus alkaa olla taas kondiksessa, Mosku ei ole pitkiin aikoihin tuhonnut mitään (koputan äkkiä puuta!!), eikä sille ole sen kummemmin mitään leluja jätettykään. Ei pahasti vissiin haukukaan perään. Lenkeillä on käyty joka päivä, hyvä me! Niin pitkiä ne ei oo ollu, mitä tarttis, mutta nostan hattua jo sille, että ollaan niin ahkerasti käyty ulkoilemassa. Juoksumatto on nyt tuon sairastelun ajan ollut "kiellossa" (ei siis varsinaisesti olla kielletty sen käyttöä, mutta olemme todenneet, että parempi liikkua ulkona, jos kaakkihätä sattuu..), mutta nyt sitä voisi pikku hiljaa taas käyttää.

Kuvia mulla ei ole valitettavasti taaskaan tarjota, pahoitteluni.. Kyllä niitä vielä joku päivä tulee.. :)

Mitä teille kuuluu?

Mukavaa syksyn alkua!

- Sanna

Juoksumattoilua ja ääretöntä saamattomuutta

Kuten otsikko jo kertoo, kulunut viikko on ollut kyllä niin hanurista. Ensinnäkin, Mosku oli kipeänä ma-ti, joten kamalasti ei lenkkeilty. Raukka oksensi ja ripuloi. Pelkäsimme, että nyt tuli parvovirus vierailulle, mutta taisimme säikähtää turhasta. Rokotteet on kyllä kunnossa, joten parvoa ei periaatteessa pitäisi tulla. Mosku on kyllä oksentanut pariin otteeseen tälle viikkoa, mutta uloste on jälleen ihan normaalia (kaikkia kiinnostaa, i know, mutta tätä tämä on). Voi myös johtua siitä, että vaihdettiin uudenlaiseen ruokaan. Mutta seuraamme tilannetta, Mosku on kyllä taas varsin virkeä oma itsensä. Tapsa kyllä käyttää ennen pyyntiin lähtöä Moskun perustarkastuksessa, mutta jos ennen sitä ilmenee vielä oksentamista yms, niin mennään kyllä heti lääkäriin.

Toiseksi: Tämä viikko on ollut äärettömän stressaava, ihan kaikesta muusta johtuen, kuin Moskusta. Stressiä on niin mulla, kuin Tapsallakin. Se ei kuitenkaan ole syy eikä selitys tälle: Moskua ei ole juurikaan lenkkeilytetty tällä viikolla. Häpeän suunnattomasti ja lupaan parantaa tapani.

Kolmanneksi: Vanha ongelmamme eroahdistus on nostanut rumaa päätänsä. Eilen kun tulimme kotiin (olimme noin 7-8 tuntia poiss), oli kämppä ihan sekaisin. Sohva oli saanut uutta muotoa, samoten varvastossuni. Kaikki kengät oli raahattu pitkin kämppää, onneksi Mosku ei ehtinyt tuhota kuin tosiaan ne mun varvastossut (jotka muuten oli kamalat, pääsimpähän niistä eroon). Kaikkein jännintä tässä on se, että Moskulla oli kyllä luvallista tuhottavaa ja paljon tekemistä jätetty. Tulimme siihen tulokseen, että: Kokeilemme täysin tyhjää kämppää. Ei leluja, ei maitopurkkeja, ei kongia. Mietimme myös, jos jätämme kongin pois yksinololeluista. Ai miksikö? Mosku turhautuu. Ja kun se turhautuu, se haluaa tuhota. Tämäkin piti huomata kantapään kautta, Kong pysyy kyllä leluissa, mutta valvotuissa sellaisissa.

En edes kehtaa kirjoittaa teille, kuinka vähän Moskua on lenkkeilytetty. Joka päivä on käyty, mutta todella vähän. Mutta jos edes jotain hyvää, keksin tavan, miten Moskua voi opettaa juoksumatolle yksinään. Tsekkaa video:

Ja ei, en ole raskaana vaikka sille näytänkin, se on vain tuo paita. Ja kyllä, paitani on hassusti, ja kyllä, minulla on tiukat legginsit, jotka paljastavat uhkeat muotoni, mutta älkää siitä välittäkö, vaan kattokaa tuota koiraa! Kiitos. :)

Mosku muuten väsyy jo 10min tassuttelusta tuossa matolla. Ilmeisesti on psyykkisesti hieman rankempaa tuo kävely kuin tavallinen lenkkeily. Mutta tätä harjoitellaan ja kestävyys paranee. :)

Niin, olihan mulla teille tarjota toinenkin video. Mosku vs. kong. Ja tästä videosta muuten näkee, miten koiraa suoraan sanottuna vituttaa. :D

Ja Mosku muuten jatkoi samalla tyylillä seuraavat pari tuntia..

En jaksa uskoa, että ensi viikkoon mennessä ohitus onnistuisi. Se menee nykyään huonosti, ainakin kun vertaa siihen, miten hyvin se meni. Uskon kuitenkin, että tilanne paranee. Onhan se jo parantunut, kävin tänäänkin yksin lenkillä, ja ohitimme koiran. Ei se hyvin mennyt, mutta en tullut itkun kanssa kotiin, enkä panikoinut. Eli huomattavasti tapahtunut parannusta, jos ei koirassa, niin minussa. Nyt vaan lisää lisää lisää.. Potkikaa meitä pyllyyn, että jaksetaan lähteä lenkille!!

Ensi viikolla mulla alkaa koulu.. Saa nähä miten jaksaa käydä koulua (aikaisia aamuja, mun kroppaa ei oo suunniteltu kestämään niitä), bodailla ja urheiluttaa koiraa. Onneksi on Tapsa apuna, meidänhän tuo piski on. :)

Tsemppiä kaikille kaikessa!

- Sanneli ja Mokkeli

KONG! :D

Otsikko kuulosti paljon hauskemmalta mun päässäni.. Hehheh..

Eli hankimme Kong-lelun, Musti&Mirri, hinta 13,90e

Tadaa, siinä se on, märkänä.

Himoitseva katse..

Anna se mulle..

Jos leikin, ettei kiinnosta, niin saisinkohan mä sitte sen..

Perkele, tänne se!

Pahoittelen jälleen kerran huonoa selostusta ja blondiviivettä. :D Kyllä tuo koiruus lelusta tykkää. Täysin se ei vie Moskun keskittymistä, kyllä se huomaa nykyään jos lähdemme kotoa, mutta jää se hieman rauhallisemmin kotiin. Jee!

Moskulla on selvä taktiikka tuon lelun kanssa: Ensin se nuoleskelee sitä niin, että sisällä oleva herkku pehmenee. Sitten se yrittää purra lelua, taas nuolee, puhaltaa (puhaltaako koirat, no kuitenkin, tuhisee sinne) lelun sisälle, sitten pyörittelee pitkin kämppää ja nakkelee sitä. Ovela! Parisen tuntia se maksalaatikkoa sieltä mussuttaa, sen jälkeen kyllästyy kun herkku loppuu. Eilen myös todistin Moskun turhautumista, kun herkku ei irronnutkaan: Mosku nousi seisomaan ja pyöräytti kongia, läimäisi sitä ja sitten tuhisi ja vinkui ja katsoi mua silleen "auta nyt perkele". Loistavaa ajanvietettä niin koiralle kuin omistajillekin! :D

Eilen käytiin melkein tunnin mittaisella lenkillä, koko perhe yhdessä. :) Ohitin kolme kertaa! Tapsa tuki hienosti vieressä, eikä mua pelottanut niin paljon kuin ennen. Muistin hengittää. :) Tällä menolla kun jatketaan, niin uskallan pian yksinkin lenkille.

Näillä mennään, mukavaa päivää kaikille!

- Sanna ja Mokkelson

Ps. Juuri nyt Mosku vinkuu kong suussaan ja nakkelee sitä pitkin kämppää... :D ei voi muuta kuin nauraa.

Koulutuksien kuulumisia

Jääny itellä vähä vähemmälle tämä blogin kirjoittaminen, niin ajattelin nyt vähä korjata asiaa. No niin, Moskun kanssa ei olla vähään aikaan päästy metsään kun yleinen rauhoitusaika on päällä. Noh, kohtahan tuo kausi taas alkaa! :)

Ensin kyyhkyn pyynti, siitä sorsastamaan ja hanhen pyyntiin, sitten tuleekin hirvien ja metsäkanojen aika. Loppuvuosi menee mukavasti taas jänisten, rusakoiden ja kauriiden perässä. Kettuja ja supeja unohtamatta tietenkään.

Moskulle pitäisi hommata uusi dami, semmoinen sorsa, mutta hinta on 50-60 euroa, joten ihan en vielä raaski. Tuo koirahan ei ole mikään noutaja, on vaan plussaa, jos se senkin tekee.

Jaa vaan palatakseni koulutushommiin, Yrttiahon Teemu on käynyt meillä hieromassa koiraa ja opettamassa meitä ohituksessa. Nythän nuo koirien ohittamiset menee paljon paremmin, tänään ohitettiin eräs koira niin että Moskulla oli melkein koko ajan kaikki neljä tassua maassa.

Eroja entisiin ohitushommiin on, että enää ei pelleillä nakkien tai muitten herkkujen kanssa, vaan kävellään koiran ohi ihan normaalisti. Koira pidetään vierellä, ja kehutaan ku homma on ohi. Tuo kuonopanta auttaa paljon, kun koiran pään voi ohjata oikeaan suuntaan. Ja eikä koira saa niin paljon voimaa vetämiseen.

Teemu meinotteli että siltä löytyy apua myös tuohon eroahdistukseen, ja siihen haetaan apuvälineitä Mustista ja Mirristä. Ilmoitellaan täällä Sannan kans edistymisestä! Koetan muutenki vähän useammin päivittää tätä blogia!

Ei muuta ku sorsaisia unia kaikille!

-Tapsa

Päivät matelee..

Mulla lomalaisella on tosi tylsää päivisin kun Tapsa on töissä! Ja pahinta tässä on se, etten kouluta Moskua. Ollaan me sen verran opeteltu, että sisälle tuleminen onnistuu jo melko hyvin, sekä tänne. Eroahdistus on välillä hyvällä mallilla, välillä se menee huonommin. Tuhottua tavaraa ei löydy (paitsi eilen venttipussi).

Mosku hyppäsi aidan yli tässä alkuviikosta. Ohi meni kaksi koiraa ja se oli Moskulle liikaa. Hyppäsi aidan yli, ja Tapsan kertoman mukaan oli varsin iloinen toisille koirille, ei aggressiivinen. Mutta sitten, kun Tapsa nappasi koiran kiinni, ihan kunnolla niskavilloista, niin Mosku räjähti Pojulle! Samana iltana Mosku ja Poju tappeli, mutta nyt tilanne on ennallaan ja pojat on taas ylimpiä ystäviä. Luulen, että Mosku oli niin innoissaan toisista koirista, plus sille kävi varmaan vähän kipeää niin se purkautui sitten aggressiona. Olemme päättäneet mennä ohituskurssille, jahka sellainen hyvä löytyy! Onko kenelläkään kokemuksia tällaisista?

Kammottavan kuuma. Ois kiva olla koiran kanssa ulkona, mutta en tahdo pitää sitä siellä keskipäivällä. Saa vielä lämpöhalvauksen, kun tuo on niin pösilö, ettei tajua levähtää ulkona. Koirahierontaankin pitäisi varata aika..

Jahtaa kärpästä

Pelaavat Wiitä.

Kuviakaan ei ole tullut otettua.. Mutta tässä nyt sentään vähän meidän kuulumisia! :)

Muistakaa juoda paljon vettä!

- Sanna ja Mokkeli

Eroahdistusharjoittelua

Videoita ja kuvia siis!

Pahoitteluni kun video on väärinpäin, olin pöljä enkä tajunnu kuvaustilanteessa tätä asiaa :D seuraavat on sitte oikein päin. Eli tilanne on siis se, että minä olin jo rampannu ovella puolisen tuntia ja lopputulema oli se, että Mosku alko nukkumaan kun kyllästyi ravaamiseeni. Käytämme tätä keinoa harjoittaaksemme pois eroahdistuksen, saimme vinkin Sandralta (kiitos!). Jollekin toiselle voi toimia jokin toinen tapa, mutta me kokeillaan nyt tällaista. Ja videon tilanteessa Tapsa on alkanut ravaamaan ovella ees taas, Mosku kun on enempi Tapsan perään. Pahoitteluni myös siitä, kun toistan itseäni videolla, en oikein hanskaa tällaisia tilanteita. :D JA VIELÄ, sori, taustalla pauhaa South Park... Hihhih.

Huono laatukin kaiken lisäksi, ja South Park pyörii edelleen taustalla..

Vain hetki tämän jälkeen Mosku oksensi hauen ulos (söi kenties liian nopeasti?) ja oli taas Tapsan menossa mukana. Seuraavaksi Tapsan kuvaama video:

Sellaista tällä kertaa. Ja sitten hiukan kuvia eilisestä. Olihan muuten kuuma! Välillä pitää ottaa Moskukin sisälle, että tajuaa levätä.

Saanen esitellä: Poju! Näkyi videollakin. Heikkona palloihin. Moskun paras kamu.

Herra kesäpoika <3

Nannaa!

Pojusta ei niinkään.

Tilannekuva :)

Aurinkoista viikonloppua!

- Sanna

Bad morning

Kun heräät jumalattomaan koiran vinkumiseen, menee tällaisella unikeolla, kuin minä, hermot. Lisäksi armottomana pessimistinä ja negatiivisena ihmisenä, aloin miettiä tuota koiraa ja  kaikkea mitä se osaa. Ja mitä se ei osaa.

Mua niin alkoi masentaa tämä ohittaminen. Jälleen kerran. Inhottaa kun edistystä ei tule heti! Ja ei olla edes lenkillä käyty pitkiin aikoihin, on niin kuuma. En uskalla, en pysty menemään sinne yksin. Mietin koiratreffejäkin, mikä niissä meni pieleen. Huomatkaa, että en osaa katsoa näitä asioita realistisesti, tämä on niin henkilökohtaista.

Eroahdistus. Luultiin hetki, että nyt se on helpottanut. Vaan ei. Sohva syötynä, jälleen. Harjoituksia ei ole tehty, oma vikamme. Hetken silti ehdin toivoa, että jes, nyt se onnistuu.

Välillä tahtoisin vaan luovuttaa. Silti en pysty siihen, rakastan tuota koiraa vaikka se onkin täystuho. Masennun, kun juuri meille piti sattua tämä "ongelmatapaus". Tosiasiahan on se, että ei koirassa mitään vikaa ole, kaiketi. Kouluttajissa se vika. Mulla on takana paljon huonoa historiaa tuon koiran kanssa, siksi tämä on kaksinverroin vaikeampaa mun kanssa. En tiedä, kuinka kauan mun psyyke jaksaa tätä. Kun ei kaupassakaan uskalla käydä, ja silloin kun uskaltaa, miettii vaan että mitä koira on tuhonnut.

Anteeksi tällainen mielialavaihdos ja kamala purkaus. Realistisuus tästä on kaukana, kumpa osaisin ajatella yhtä järkevästi kuin Tapsa: "No, minkäs sille teet. Pitää harjoitella."

- Sanna

Keittiöpsykologiaa part. 2

Anteeksi, kun jälleen puudutan teitä ohitusongelmalla!

Tää asia rassaa mua niin paljon. Olen iloinen kun ohittaminen onnistuu Tapsalla, ja meillä yhdessä. Mutta kun se ei onnistu mulla, se syöksee mua epätoivoon. Aina kun se onnistuu, saan toivoa tähän. Ja kun epäonnistuu, otan pahasti takapakkia. Tämä on enää puhdasta psykologiaa, mitä käyn läpi.

Ajatellaanpa asiaa vaikka näin: Rakastat leipomista. Haluat tehdä jonku ihanan piirakan, mutta aina kun yrität tehdä sitä, jokin vain menee pieleen. Muilla se onnistuu, mutta sulla ei. Sulla on tarkka ohje, oikeat välineet, noudatat ohjetta, teet kaiken niinkuin pitääkin, mutta silti epäonnistut. Kyllähän se turhauttaa. Yrität uudelleen, epäonnistut jälleen. Nousee metrimela otsaan, ja haluat vain luovuttaa. Muuttakaa tämä vain koirien ohittamiseksi.

Oiskohan tässä jo tarpeeksi valitettu..

Sitten eroahdistukseen. On myönnettävä, että sitä on tosi vähän harjoiteltu. Mutta suuri apu kodin tuhoamisen lopettamiseksi oli se, että jätettiin Moskulle paljon luvallista tuhottavaa. Maitopurkkeja, luita, halkoja.. Viikon aikana on löytynyt vain hieman makusteltu kenkä, sekä huomattu koiran käyneen pöydällä syömässä ruokakupistaan ruokaa. Aikoihin ei oo ollu näin vähän luvattomia tuhoja, olen niin iloinen! Paljon mukavampi siivota maitopurkin silppua kuin kengän.. Kiitos näistä vinkeistä Sandralle ja Tainalle!

Eipäs muuta tällä kertaa, mukavaa viikonloppua, jos ei kirjoitella ennen sitä!

- Sanna