Mikä blogi?

Ohoppista vaan, meillähän on tämmönen koirablogi! :DD

Meillä menee hyvin! Siitä varmaan johtunee blogin hiljaiselo..

Lyhyesti kuulumisia siis: Moskulta lähti pallit. Tämä päätettiin, koska emme halua teetättää tuolla koiruudella pentuja. Vaikka todennäköisesti pentujen metsästysvaisto olisi huippuluokkaa, niille tulisi samat käytösongelmat, kuin Moskulla. Ei ole oikein pistää jakoon "huonosti käyttäytyvää verta". Lisäksi toivomme rauhoittumista ja metsässä siihen metsästykseen keskittymistä. Ainakin koiruus on rauhoittunut lenkeillä, eikä merkkaile ollenkaan. Yks kaks isoa kusta ja siinä se. Ohittaminen on aavistuksen rauhallisempaa. Oikeastaan se ei ole läheskään yhtä aggressiivista kuin ennen. Toisaalta, Mosku on kyllä edelleenkin oma leikkisä ja tyhmä itsensä. ;)

Kippurahännän lisäksi meille kisumirri, Leo. Yhteiselo sujuu ihan hyvin, välillä Mosku on turhan innokas ja jahkaa Leoa pitkin kämppää. Onneksi katti osaa puolustaa itseään toisinaan hyvinkin ärhäkästi. :--)

Mulla ei oo enempää kerrottavaa! :D Kaikki on hyvin valtakunnassa.

- Sanna, Mokkeli ja Leo (okei ja ehkä  vähä Tapsaki)

Sadepäiviä

Blogi on ollut tauolla, kun oikeastaan meillä ei ole tapahtunut mitään kummempaa!

Metsällä Mosku on toiminut oikein hyvin. Saalista ei vielä ole saatu, mutta kyllä sitä ehtii tulla. Nämä metsäreissut on enemmän Tapsan heiniä, joten saapi hän kertoa niistä. :)

Kotona on mennyt vaihtelevalla laadulla. Lenkkeily on päivittäistä, mutta ei läheskään niin paljon kuin tarvitsisi. Samoten koirien ohittaminen on vähentynyt ja se onkin aiheuttanut paljon takapakkia. Mosku riehuu jälleen ja vaikuttaa jopa aggressiiviselta. En osaa sanoa, mitä se todella on, niin vähän kuitenkin osaan koiran eleitä tulkita. Naapurin Pojun kanssa ei enää hengailla eikä leikitä, koska emme pidä Moskua vapaana pihalla karkailu-ongelman vuoksi. Tämä on ajanut tähän: Pojat tappelevat jos sattuvat pihalle samaan aikaan. Onhan se ihan ymmärrettävää, nehän etsivät jälleen omia rajojaan ja paikkojaan reviirillä. Nyt se ei vaan ole dominointia vaan tappelua. Oma vikamme, että tilanne on tämä.

Juoksumattoa käytämme ihan kohtuu paljon, ja Mosku onkin oppinut juoksemaan sillä. Juoksutan yleensä noin 10min putkeen ja pidän taukoa. Sitten uudelleen. Pidentäisin aikaa, mutta Moskulla ei hermo riitä pidempään jolkotteluun. Jos Moskun keskittyminen herpaantuu, voi käydä oikeasti aika pahasti (tassu mennä hihnan väliin jne).

Mosku kovistelee paljon, sillä on todella dominoiva luonne. Ja mulla katkeilee pinna välillä turhankin helposti. Onneksi ymmärrän poistua paikalta enkä jää räyhäämään koiralle takaisin. Olemmekin miettineet vakavasti pallien poistoa, jotta testosteronitaso laskisi. Mitään emme ole lyöneet lukkoon, mutta olemme harkinneet kaikenlaista. Pentujen teetätys olisi kyllä ihan kivaa, varsinkin, kun Moskulla on noin hyvin metsästys verissä. Aika näyttäköön  mikä on järkevää.

Kaiken kaikkiaan, tämän hiljaiselon aikana meillä on mennyt hyvin. Paljon vähemmän turhautumisia, paljon enemmän iloisia hetkiä! Tennispallon heittely sisällä on Moskun lempileikki. Vaikka Mosku komentaakin paljon, on se myös rauhoittunut (vaikkei ehkä heti uskoisikaan!).

Kiitos anonyymeille kommentoijille! Vastaehdollistamisesta alankin heti etsiä tietoa lisää, kiitos hurjasti tästä vinkistä!

Kuvia mulla ei ole nyt teille tarjota. Joulupukki on luvannut tuoda mulle uuden kameran, joten sitä odotellessa! ;)

Tsemppiä kaikille ja nauttikaa alkavasta syksystä!

- Sanna

Jahtikauden aloitus ja paras reissu tähän mennessä

Jahtikausi alkoi eilen ja Moskun kanssa tultiin Lumijoelle Korpeen. Aivan aamupyyntiin ei ehditty, kun piti käydä ostamassa vielä viimeiset kiekot ja pyyntipatruunat. Pidensin tosiaan haulikon perää melkein neljä senttiä, ja se piti käydä kokeilemassa ja opettelemassa ampumaan ennen varsinaista pyyntiin lähtöä.

Haulikkoa kun tähdätään perällä eikä jyvällä, niin neljän sentin pidennys teki aseesta kuin uuden. Harrastajat tietävät kyllä mitä tarkoitan. Moskullekin teki hyvää muistella, miten laukaukseen reagoidaan, ja Mosku olikin aika rauhallinen kiekonammunnassa. Tosin kymmenen laukauksen jälkeen Moskulla ei enää kiinnostanut ja se lähti jo metsään.

Kaverin kanssa ammuttiin 25 laukausta / ampuja, ja osumaprosentti oli itsellä 96, eli yksi kiekko jäi ehjäksi. Ihan hyvin kuitenkin "uudella" aseella ja patruunalla, jota olen viimeksi käyttänyt vuosi sitten kyyhkynpyynnissä. Viimeisten harjoitusten jälkeen lähdettiin Peten ja Moskun kanssa metsään ja Petekin sai seurata, miten koira toimii.

Pete on itse haaveillut metsästyskoirasta ja hän sanoikin, että Moskusta tulee varmasti kova metsäkoira. Intoa Moskulla oli enemmän kuin pienessä kylässä ja muutaman rääpelinnun Mosku ajoikin lentoon. Sille iltapäiväreissulle ei lintuja reppuun saatu, mutta Moskulta saatiin kovin into purettua metsään ja lintuihin.

Iltapyynnissä Mosku näytti jo toimivan paremmin, kun pahin into oli jäänyt pois ja heti huomasi, että koiralla on hommassa ajatus mukana. Mosku otti yhden variksen lentoon ja ajoi minua päin, ja kun kyyhkyjä ei ollut näkynyt, päätin ampua variksen Moskulle. Lintu putosi metsään ja Mosku lähti sitä etsimään.

Mosku ei oikein tiennyt, mitä linnulle pitäisi tehdä, joten se jäi sinne haukkumaan kuollutta lintua. Menin paikalle, ja otin linnun käteen ja heitin Moskulle. Mosku repi lintua innoissaan ja siitä lähdettiin hirsisaunalle nukkumaan.

Aamulla viiden aikaan lähdimme aamupyyntiin ja Mosku selvästi oli yön aikana ladannut akkujaan ja koira toimi paremmin kuin koskaan! Mosku tarjosi minulle aamulla ja iltapäivällä kaikkia mahdollisia lintuja komeilla ylösajoilla ja lintuhaukuilla, harmi vain, kyyhkyjä emme löytäneet.

Vaihdamme huomisaamun pyyntipaikan viitisen kilometriä pohjoiseen, ja teemme leiripaikan jonnekin pellon laitaan. Kuvia reissusta tulee, kun niitä kerkiäisi laittaa.

-Tapsa ja Mosku

Johan oli lenkki!

2 tunnin lenkki plus uintireissu takana. Ja Teemu messissä. :) Itte alkaa olla aika väsyny, toivottavasti en kirjota ihan mitä sattuu..

Eka mentiin Rajakylään, ohitettiin parit koirat, meni hyvin. Oltiin Rajiksen kaupoilla, Tapsa meni kauppaan ja minä ja Teemu jäätiin ulos koiran kanssa. Siihen tulee yhtäkkiä kolme koiraa samaan pihaan, ja mitä tekee Mosku? On ihan rauhassa. Itse en panikoinut, olihan mulla siinä Teemu tukena. En edes aluksi huomannut koiria, niin en ehtinyt edes alkaa panikoimaan. Mosku seisoi ja katseli koiria (siinä oli saksanpaimenkoira ja joku toinen iso koira ja kolmas oli pienempi), välillä vingahti kun turhautti vaan olla siinä. Ei ollenkaan raivokohtausta, haukkumista, repimistä, riehumista. Voi onnea! Lähdettiin siitä sitten kävelemään Rajahautaa kohti, ja keksittiin mennä metsäreittejä pitkin ja bongattiin meren ranta. Pojat lähti koiran kanssa kahlaamaan, itse jäin lähemmäs rantaa katsomaan tavaroiden perään, ja housutkaan ei antanu periksi, että ne olisi saatu käärittyä ylös.. Mosku ui! Tosi hienoa. Ja takaisin metsään.. Sääskiä ja paarmoja oli niin perkeleesti, mulla on niska ihan turvoksissa pistoista. :D Oli kyllä tosi hieno lenkki.

Teemu vielä jaksaa hieroa koiraa, tähän aikaan illasta. Voi mies poloa mihin on joutunut meidän kanssa. :D No ei, meillä on ollu kyllä tosi hauskaa, mukava ku joku jaksaa näin innolla olla meidän kanssa tässä. Mosku antaa Teemun hieroa ihan rauhassa, lenkki teki kyllä tehtävänsä.

Eilinen on kirkkaana mielessä. Oon todella yrittäny unohtaa sitä, mutta se on todella vaikeaa. Me emme usko, meistä kukaan ei mitenkään voi uskoa, että Mosku on purrut sitä lasta. Kumpa voisin jotenkin näyttää teille, kuinka mieletön puruvoima tuolla koiralla on! Oikeasti, tuo kongi on mutkalla, kun Mosku sitä puree. Ja se on aivan mielettömän vahvaa muovikumiseosta! Jos Mosku olisi todella purrut, sillä lapsella ei olisi pohjetta enää.. Kumpa vain voisin näyttää..

Toivon, että te lukijat uskotte kun sanon, että Mosku ei ole aggressiivinen! Jos olisi, se olisi lopetettu aikoja sitten. En usko, että eilinen keskustelu ko. henkilöiden kanssa olisi mennyt niin rauhallisesti, jos Mosku TODELLA olisi purrut! Toivon, että tämä ei mene liian selittelyksi. En vain tahdo, että joku nyt ajattelee siellä ruudun toisella puolella, että me annamme "aggressiivisen" koiran jatkaa elämäänsä ja "antaa" sille mahdollisuuden purra toistekin.. Jos me olisimme sitä mieltä, että tämä tulee toistumaan, olisi Mosku lopetettu. Täytyy muistaa, että koira on eläin, ei ihminen. Täytyy muistaa, että Mosku on suomenpystykorva, metsästyskoira, jolla on ihan mielettömän vahva saalistusvietti. Olen sitä mieltä, että se joka inhimillistää eläimen, riistää siltä sen oikean tavan elää elämäänsä. Ihan sama, jos ihmiseltä viedään vapaus ja se suljetaan koppiin. Se ei ole oikea tapa elää. Ei kenellekään. Mosku merkitsee meille paljon, jos toteamme, että se ei elä sille sopivaa elämää, teemme muutoksen. Niinkuin olemme koko ajan tehneet: lisänneet liikuntaa, aktivointia, kaikkea. Jos toteamme, että paras vaihtoehto on lopettaminen, teemme sen. Mutta en usko, että se päivä tapahtuu ihan lähi- tai kaukotulevaisuudessa. Mutta se siitä avautumisesta, toivon, että tämä ei ollut kauhean sekavaa. :D

Näihin tunnelmiin ja sen semmosta..

Terveisin: koko poppoo

Koulutuksien kuulumisia

Jääny itellä vähä vähemmälle tämä blogin kirjoittaminen, niin ajattelin nyt vähä korjata asiaa. No niin, Moskun kanssa ei olla vähään aikaan päästy metsään kun yleinen rauhoitusaika on päällä. Noh, kohtahan tuo kausi taas alkaa! :)

Ensin kyyhkyn pyynti, siitä sorsastamaan ja hanhen pyyntiin, sitten tuleekin hirvien ja metsäkanojen aika. Loppuvuosi menee mukavasti taas jänisten, rusakoiden ja kauriiden perässä. Kettuja ja supeja unohtamatta tietenkään.

Moskulle pitäisi hommata uusi dami, semmoinen sorsa, mutta hinta on 50-60 euroa, joten ihan en vielä raaski. Tuo koirahan ei ole mikään noutaja, on vaan plussaa, jos se senkin tekee.

Jaa vaan palatakseni koulutushommiin, Yrttiahon Teemu on käynyt meillä hieromassa koiraa ja opettamassa meitä ohituksessa. Nythän nuo koirien ohittamiset menee paljon paremmin, tänään ohitettiin eräs koira niin että Moskulla oli melkein koko ajan kaikki neljä tassua maassa.

Eroja entisiin ohitushommiin on, että enää ei pelleillä nakkien tai muitten herkkujen kanssa, vaan kävellään koiran ohi ihan normaalisti. Koira pidetään vierellä, ja kehutaan ku homma on ohi. Tuo kuonopanta auttaa paljon, kun koiran pään voi ohjata oikeaan suuntaan. Ja eikä koira saa niin paljon voimaa vetämiseen.

Teemu meinotteli että siltä löytyy apua myös tuohon eroahdistukseen, ja siihen haetaan apuvälineitä Mustista ja Mirristä. Ilmoitellaan täällä Sannan kans edistymisestä! Koetan muutenki vähän useammin päivittää tätä blogia!

Ei muuta ku sorsaisia unia kaikille!

-Tapsa

Vötkynlötkyn (kun ei parempaa otsikkoa keksi)

Huh hellettä ja sitte tuliki kylmä! Moskulla ja Tapsalla helpompi olla, mulla meinaa olla vilu. :) 35 astetta oli kyllä mulleki vähä liikaa.. Viime päivinä ei kauheena oo tapahtunu, on kyllä oltu niin lomalla ja laiskasti. Käytiin me viime viikolla "uimassa" ja eilen kävi koirahieroja!

Uimisesta on hieman videomatskua, jonka teille jaan. :) Mosku ei tosiaan oikein tienny miten siihen veteen suhtautua (eka uintireissu siis oli tämä) ja raukkaa meinasi pelottaa. Rantavedessä kahlasi ihan mielellään, syvemmälle ei tohtinut. Kävi se syvemmällä Tapsan sylissä ja osasi uida rantaan. Nyt vaan totuttelua ja vesileikkejä, niin eiköhän se hoksaa veden riemun ja sen viilennyksen. :) Tässä siis Moskun eka kerta uimassa:

Huomatkaa jälleen mun kuvaajan- että selostajan taidot! :DD On erittäin mielenkiintoista katsoa kun koira pissaa, ja meillähän ei ikinä ole katsottu Koirakuiskaajaa ;)

Kyllä se Mosku siellä kahlaa.. Huono video, piti lopettaa kesken kun pelastin Tapsan omaisuuden.

Autossa menossa pulikoimaan. :)

Tämmösessä käytiin.

Ja eilen tosiaan meillä kävi koirahieroja. Mosku ei meinannu millään rauhoittua eikä kyllä osannu ottaa iloa irti hieronnasta, mutta eka kerta on kuulemma aina tämmönen. Koira oli kova kuin kivi, mutta ammattilainen sai kyllä lihakset sen tuntuisiksi kuin niiden pitääkin olla. :)

Hieronnasta kopioitu ihan Teemu Yrttiahon Facebook-sivuilta (hän siis kävi meillä) plus Google :)

Hieronta helpottaa kipuja, kiihdyttää verenkiertoa ja aineenvaihduntaa, tasapainottaa hermojärjestelmää sekä rentouttaa koiran lihaksia. Koiranomistajat tuovat koiria hierottavaksi ja myös eläinlääkärit voivat suositella koirahierojaa. Koiraa kannattaa hierottaa säännöllisesti, sillä koira ei pysty ihmisen tapaan kertomaan, että nyt on selkä lenkin jälkeen jumissa tai että lonkkaa on jo kolottanut pidemmän aikaa.

Hieronta sopii pääsääntöisesti kaikille koirille rotuun, ikään ja aktiivisuustasoon katsomatta. Erityisesti aktiivisesti harjoittelevat ja kilpailevat koirat hyötyvät hieronnasta. Kova fyysinen rasitus synnyttää aina lihaksistoon kuona-aineita, jotka lihakseen jäädessään heikentävät lihaksen toimintakykyä ja voimaa. Kova harjoitus vaatii palautumista ja lihaksistosta huolehtimista. 

Hierontaa voidaan myös käyttää apuna koiran yleisen rentoutumisen saavuttamiseksi, myös ihan tavallisella koti-koiralla, sekä harrastuskoiralla. Toisaalta se voidaan kohdistaa tiettyihin ongelma-alueisiin tarpeen mukaan. Esim. leikkausten jälkihoitona tai muiden särkytilojen helpottamiseen. Hieronnalla voidaan myös helpottaa nivelrikosta kärsivän koiran elämää. 

Teemu sanoi, että Mosku varaa painoa toiselle jalalle (olikohan se nyt vasen, ja muistelen, että oikea puoli oli ns. enemmän jumissa). Hieronnan jälkeen koiruus käveli tasapainoisemmin ja varasi kummallekin puolelle painoa, sekä askel oli pidempi. Tai näin siis Teemu kertoi, minä maallikkona huomannut kuin sen, että Mosku suorastaan lensi kun pääsi juoksemaan. :D 

Viime viikkoina Mosku on ollut luonnottoman rauhallinen sisällä. On se kyllä innostunut leikeistä ja juossut pihalla ja jaksanut lenkkeillä, mutta _luonnottoman rauhallinen_, verrattuna aikaisempaan. Noh, tänä aamuna tilanne oli aivan toinen! Mosku riehui ja leikki itsekseen, ja tuli nuolemaan mun naamaa (siirryin sohvalle nukkumaan sen jälkeen kun Tapsa lähti töihin) sen näköisenä, että "äiskä nyt ylös ala leikkiin mun kaa!!" Jotenkin luulen, että tämä hieronta oikeasti auttoi Moskua, että sillä on ollut kipuja, joihin se sai apua ja nyt jaksaa taas mennä! Moskulta löytyi myös jotain pisteitä tassuista, joita en kyllä millään muista. Ne kuulemma sopivat Moskuun ihan hyvin, olikohan siinä jotain aineenvaihdunnasta, haimasta, sekä aivotyöskentelystä.. Mutta tämä mun täytyy varmistaa sitten seuraavalla kerralla, kun Teemu tulee käymään. :) Äsken käytiin puolen tunnin lenkki ja kyllä oli virtaa. Ohitettiin myös koira, joka oli pihalla kiinni. Huonomminkin olisi voinut mennä, lähinnä olen ylpeä siitä, miten itse pysyin yllättävän rauhallisena, vaikka se toinen koira oli ISO ja pelottavan näköinen. Tosin se ei haukkunut niinkuin Mosku.. Hehheh.

Nyt Mosku makaa koko pituudessaan lattialla ja tuhisee menemään. Suosittelen kyllä kaikille koiranomistajille koiran hierontaa! Ihan niinkuin ihmisellä, voi koirallakin olla kipuja ja mennä paikat jumiin. Ja tarvitseeko aina olla jumissa, voihan sitä ihan rentoutuksen vuoksi käydä hierojalla. :) Teemun löydätte Facebookista ja meillä on hänen numeronsa, jos jotakuta kiinnostaa (ilmaista mainostusta, hih ;)) Ammattitaitoinen kaveri! 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin..

- Sanna ja rennonlätky Mosku :)

Kesän aloittajaiset

Moskun kanssa lähdettiin ajelulle. Käytiin Oulun keskustassa ja siitä Liminkaan ja Lumijoelle.

Vanha herra Möky (16v.) ihmettelee miksi pentua kiinnostaa joku karahka.

Möky ja Mosku tutkimassa hajuja

Vanhempi näyttää tietä pennulle

Pyyntireissun tuloksia

Moskun kanssa käytiin viime viikonloppuna ketun pyynnissä ja mukava reissu oli.

Paras hetki oli kyllä kun Mosku huomasi komean ukkoteeriparven pellolla ja lähti ajamaan ne ylös. Se ajoi teeret melkein kilometrin päähän olevaan koivikkoon ja jäi sinne haukkumaan ne. Takaisin tullessaan Mosku huomasi yhden unohtuneen teeren pellossa ja ei muuta kuin uutta ylösajoa!

Siinä huomasin sitten koiran pelisilmää, Mosku hidasti hieman vauhtia kun huomasi edessä olevan puun ja jättäytti teeren siihen istumaan ja sitten linnun huomio kiinni haukkumalla. Jos metsästysaikaa olisi ollut, olisimme saaneet komean paistin. Matkaa itselläni lintuun ja koiraan oli jotakuinkin 70-80 metriä, eli varma osuma kiväärillä. Tuli kyllä tähtäiltyä ukkoteeren siipipilkkaan jonkin aikaa, mutta kasvakoon nyt syksyksi.

Moskun kanssa päästään syksyllä hemmetin hyville apajille, kun tuonne porukoiden metsiin ja peltoihin on kannettu eläimille ruokaa, nuolukiviä, soraa ja kaikkea mahdollista. Kas kun ei ole iltaisin käyty peittelemässä ja antamassa hyvän yön suukkoa.

 Jokainen minkki, supi ja kettu alueelta on ammuttu, mitä siellä on nähty, ja nyt työ alkaa tuottaa tulosta. Alueella on teeriä, metsoja, jäniksiä, hirviä... Kauriit vain puuttuvat. Niitäkin oli, mutta toissa vuonna Korpeen muutti ilves, ja se karkotti pitkäksi aikaa kaiken riistan, ja kauriin puoliksi syötyjä raatoja löytyi monesta paikasta. Muut eläimet tulivat takaisin, mutta ilves tuhosi kokonaan muutenkin pienen kauriskannan. Perkele. Muille tiedoksi, maat on vuokrattu muille vain ja ainoastaan hirvien pyyntiin, omalla porukalla otetaan loppu vilja metsistä ;)

T: Tapsa

Huomenna pyyntiin

No niin, illalla lähdetään Lumijoelle ja siellä vietetään yö, ja aamuyöllä Moskun kanssa lähdetään ketunpyyntiin. Metsässä pitäisi olla kovasti ennen auringonnousua eli joskus klo 3-4 aikaan. Aamulla ei enää eläin juuri liiku, joten silloin siellä on turhaa olla. Ketun metsästysaika onneksi on koko vuosi, ainoastaan naarasta jolla on pentue, ei saa tappaa 1.5-31.7.
Nyt mennään tosin alueelle jossa on liikkunut karhu, joten meillä voi olla hyvä mahdollisuus nähdä sekin otus. Kuvia reissuilta lisätään kun keretään.

Tästä eteenpäin on pakko vetää kovia lenkkejä koiran kanssa, ja metsäkeikkoja pyritään saamaan joka viikolle ainakin pari kertaa. Kerran viikonlopussa toivottavasti päästään "oikealle" metsälle mutta viikolla voi pyöriä noissa lähimetsissä, tosin koira kytkettynä. Moskulle pitää saada hyvä fyysinen kunto, nimittäin työt alkavat viimeistään 20.8 sorsa- ja hanhihommissa ja jatkuvat parhaimmillaan jouluun saakka hirvenpyynnissä. Jos sinne lähdetään huonossa kunnossa, ei niistä hommista tule mitään.

Vaikka koiralle jahtityöskentely onkin sitä maailman mahtavinta hommaa, niin on se silti fyysisesti ja psyykkisesti erittäin rasittavaa. Koira joutuu juoksemaan parhaimmillaan useita kymmeniä kilometrejä ja kuuntelemaan jokaista risausta ja haistamaan jokaisen hajun ja miettimään, missä riista voisi olla. Pitää opetella hieromaan tuota koiraa, sillä näyttää oikea takajalka menevän jumiin liikunnan jälkeen. Koirahan on metsässä minulle työkalu, joka pitää huoltaa aina kuntoon.

-Tapsa

Jahtipäivän kuulumiset vähän jälkikäteen

Jäi vähän päivitys laittamatta edellisen metsäkeikan jälkeen.

Elikkäs Moskun kanssa lähdettiin käymään varispyynnissä ja hyvin meni, paitsi että saalista ei tällä kertaa kotiin tuotu. Vajaan tunnin kävelyn jälkeen yksi yksinäinen varis lensi ohitse ja Mosku lähti kyllä hyvin perään ja heitti ilmoille komean lintuhaukun, mutta vaakku lensi niin kauas ettei sitä ollut järkeä lähteä etsimään.

Takaisin päin tullessa metsästä rupesi kuulumaan hirveä ryske ja Mosku tietysti oli lähdössä pellon poikki juoksemaan. Huusin koiralle että ei sinne kannata mennä kun siellä on hirvi tai karhu ja meillä loppuu arsenaali kesken niitten kohdalle, niin saatamma pian hävitä sen tappelun. Koira totteli ja kääntyi takaisin ja lähti tekemään siksakkia edessäni noin parinsadan metrin etäisyydelle.

Näin siis tuon koiran kuuluu toimia. Koira katsoo mihin isäntä on menossa ja juoksee siitä parikolmesataa metriä edemmäs ja menee siksakkia ja haistelee ilmaa ja maata etsien riistaa.

Koiran edestä yhtäkkiä lähtikin komea akkateeri lentoon ja Mosku perään. Oli itselläkin melkein kyynel silmässä kun näki oman koiran karkuuttavan komean akkateeren lentoon ja haukkuvan perään mahtavan näköisenä kevätpäivänä kun aurinko heijastui puhtaasta hangesta. Harmi että teerenpyynti on loppunut jo aikapäiviä sitten, joten oli pakko luovuttaa senkin linnun suhteen. Annoin koiran kuitenkin tehdä työnsä loppuun, poltin tupakan ja kuuntelin iloisena komeaa lintuhaukkua (pystykorvan haukkutaajuus keskimäärin 100-140 haukkua minuutissa, riippuen riistasta, linnulla nopeampi, suurriistalla hitaampi). Kehuin koiran hyväksi ja lähdimme kotiin päin.

Kotimatkalla porisutimme tuttua miestä omasta hirviporukasta ja kerroin ryskyäänistä metsässä ja kaveri kertoi että sillä alueella tosiaan asustaa karhu (paikka on noin pari kilometriä vanhempieni tilasta). Viime vuonna mesikämmen oli tullut yhden kaverin hirvipassiin ja pari minuuttia olivat toisiaan tuijotelleet ja metsästäjä oli jo nostanut kiväärin olalle, jos karhu koettaa rynniä päälle. Karhu oli kuitenkin lähtenyt lönkyttelemään eteenpäin töpöhäntä vilkkuen. Hirviä ei alueella ole sittemmin juuri näkynyt.

Mutta jokatapauksessa, Moskulla ja minulla oli taas mahtava reissu, vaikka saalista ei saatukaan. Ehkäpä ensi kerralla!

- Tapsa

Jahtia ja mummolassa hölmöämistä

Tänään lähdetään Lumijoelle, ja Moskun kanssa lähdetään variksia etsimään. Oulussa on ainakin osannut hyvin katseella niitä seurata ja haukkuakin.
Variksenpyynnissähän nyt ei ole tarkoituskaan pitää lintua haukussa mutta lähinnä päästä ilmoittamaan isännälle, että täällä sitä elukkaa olisi, jos millään viitsisit pudottaa.
Mosku on kyllä opetettu pentuna noutamaan damia ja muita mutta sen toteutuminen on aina vähän epävarmaa. Noutamista pitäisi harjoitella enemmän. Paras mahdollinen tilanne voisi olla että Moskusta tulisi haukkuva ja noutava lintukoira, joka haukkuu myös hirvet ja karhut ja muun pienriistan.
Uskon että hirvelle ja karhulle Moskulla onkin edellytyksiä, mutta vähän pelottaa päästää niitä haukkumaan, oikeastaan kahdesta syystä: Moskulla ei ole kehittynyt vieläkään tervettä pelkoa, joten hirvi voi päästä potkaisemaan tai karhu puremaan. Toinen realistisempi syy on se, että yleensä koira haluaa haukkua periaatteessa mahdollisimman isoa otusta, joten hirvenhaukun jälkeen teerihaukku ei tunnu miltään eikä koiraa välttämättä innosta se.
Mutta tuloksista ilmoitellaan! Nyt aamupala ja Sanna ylös ja kamppeet autoon ja menoksi!

Mistä on kysymys?

"Terve, olen Mosku, 11-kuukautinen suomenpystykorva, jonka sukujuurissa on pikkuinen tiraus norjanharmaata hirvikoiraa. Olen aktiivinen, jahtiverinen ja leikkisä pentu. Osaan ärsyttää omistajiani viimeiseen pisaraan saakka, ja joskus hiukan enemmänkin. Toisaalta osaan myös käyttäytyä kuin Herran enkeli. Osaan käyttää kuonoani, korviani ja silmiäni erinomaisesti, mutta usein omistajillani (tai siis tyyppien, joiden kanssa asun) ja minulla on pikkuriikkisiä kommunikaatio-ongelmia. Omituisia otuksia."

Tämmöisen deitti-ilmoituksen meidän Moskumme voisi laittaa vaikka Kalevaan. Tästä alkaa meidän blogimme pito, miten täysiverisen jahtikoiran kanssa eletään kotielämää silloin kun metsälle ei päästä. Voin paljastaa, että se ei ole aina helppoa. 

Tässä vähän taustatietoa, jotta kaikki pääsevät kärryihin mukaan: Mosku tuli meille lyhyen harkinnan jälkeen. Koira olisi muuten lopetettu, joten otimme pienen palleron hoiviimme. Silloin ei tosin arvannut, että tästä voisi tulla näin vaikeaa ja hermoja raastavaa. Ongelmina olivat koirien ohittaminen, rauhoittuminen, tottelemattomuus, kodin tuhoaminen, oman paikkansa ymmärtäminen jne.. Haimme apua ammattilaiselta, ja siitä olikin apua, mutta ei varmaan yllätyksenä tule se, että laiskuus iski. Liian vähäinen toiminta ajoi meidät samaan tilanteeseen. Nyt saimme uudestaan apua koiranomiksi opiskelevalta kaverilta, ja nyt pääsette seuraamaan matkaamme kohti parempaa tulevaisuutta!

Toki Moskussa on hyviäkin puolia. Ne vain tahtovat unohtua silloin kun se käyttäytyy huonosti. Mosku on todella älykäs ja innokas oppija. Aktiivinen, leikkisä, omistajarakas, erinomainen metsässä. Moskun ensimmäinen teerihaukku tuli alle viiden kuukauden iässä, se on jahdannut jänistä ja rusakkoa sekä ollut kaurismetsällä. Verijälkiä harjoitellaan ja osataankin etsiä niitä aika hyvin.

Omistajia olemme me, Tapsa ja Sanna (ylläri). Olemme seurustelleet vuoden ajan ja asumme yhdessä Oulussa. Kirjoitamme blogia vuorotellen sekä yhdessä. Kenties hieman henkilökuvausta itsestämme sekä psykologista pohdiskelua.. Kuvia, videoita, jos ollaan tarpeeksi fiksuja laittamaan tänne sellaisia :D

Pysykää mukana, eiköhän kirjoituksia ilmesty tasaisin väliajoin.

Mosku joulukuussa 2010

- Tapsa ja Sanna