Jahtia ja mummolassa hölmöämistä

Tänään lähdetään Lumijoelle, ja Moskun kanssa lähdetään variksia etsimään. Oulussa on ainakin osannut hyvin katseella niitä seurata ja haukkuakin.
Variksenpyynnissähän nyt ei ole tarkoituskaan pitää lintua haukussa mutta lähinnä päästä ilmoittamaan isännälle, että täällä sitä elukkaa olisi, jos millään viitsisit pudottaa.
Mosku on kyllä opetettu pentuna noutamaan damia ja muita mutta sen toteutuminen on aina vähän epävarmaa. Noutamista pitäisi harjoitella enemmän. Paras mahdollinen tilanne voisi olla että Moskusta tulisi haukkuva ja noutava lintukoira, joka haukkuu myös hirvet ja karhut ja muun pienriistan.
Uskon että hirvelle ja karhulle Moskulla onkin edellytyksiä, mutta vähän pelottaa päästää niitä haukkumaan, oikeastaan kahdesta syystä: Moskulla ei ole kehittynyt vieläkään tervettä pelkoa, joten hirvi voi päästä potkaisemaan tai karhu puremaan. Toinen realistisempi syy on se, että yleensä koira haluaa haukkua periaatteessa mahdollisimman isoa otusta, joten hirvenhaukun jälkeen teerihaukku ei tunnu miltään eikä koiraa välttämättä innosta se.
Mutta tuloksista ilmoitellaan! Nyt aamupala ja Sanna ylös ja kamppeet autoon ja menoksi!

Mistä on kysymys?

"Terve, olen Mosku, 11-kuukautinen suomenpystykorva, jonka sukujuurissa on pikkuinen tiraus norjanharmaata hirvikoiraa. Olen aktiivinen, jahtiverinen ja leikkisä pentu. Osaan ärsyttää omistajiani viimeiseen pisaraan saakka, ja joskus hiukan enemmänkin. Toisaalta osaan myös käyttäytyä kuin Herran enkeli. Osaan käyttää kuonoani, korviani ja silmiäni erinomaisesti, mutta usein omistajillani (tai siis tyyppien, joiden kanssa asun) ja minulla on pikkuriikkisiä kommunikaatio-ongelmia. Omituisia otuksia."

Tämmöisen deitti-ilmoituksen meidän Moskumme voisi laittaa vaikka Kalevaan. Tästä alkaa meidän blogimme pito, miten täysiverisen jahtikoiran kanssa eletään kotielämää silloin kun metsälle ei päästä. Voin paljastaa, että se ei ole aina helppoa. 

Tässä vähän taustatietoa, jotta kaikki pääsevät kärryihin mukaan: Mosku tuli meille lyhyen harkinnan jälkeen. Koira olisi muuten lopetettu, joten otimme pienen palleron hoiviimme. Silloin ei tosin arvannut, että tästä voisi tulla näin vaikeaa ja hermoja raastavaa. Ongelmina olivat koirien ohittaminen, rauhoittuminen, tottelemattomuus, kodin tuhoaminen, oman paikkansa ymmärtäminen jne.. Haimme apua ammattilaiselta, ja siitä olikin apua, mutta ei varmaan yllätyksenä tule se, että laiskuus iski. Liian vähäinen toiminta ajoi meidät samaan tilanteeseen. Nyt saimme uudestaan apua koiranomiksi opiskelevalta kaverilta, ja nyt pääsette seuraamaan matkaamme kohti parempaa tulevaisuutta!

Toki Moskussa on hyviäkin puolia. Ne vain tahtovat unohtua silloin kun se käyttäytyy huonosti. Mosku on todella älykäs ja innokas oppija. Aktiivinen, leikkisä, omistajarakas, erinomainen metsässä. Moskun ensimmäinen teerihaukku tuli alle viiden kuukauden iässä, se on jahdannut jänistä ja rusakkoa sekä ollut kaurismetsällä. Verijälkiä harjoitellaan ja osataankin etsiä niitä aika hyvin.

Omistajia olemme me, Tapsa ja Sanna (ylläri). Olemme seurustelleet vuoden ajan ja asumme yhdessä Oulussa. Kirjoitamme blogia vuorotellen sekä yhdessä. Kenties hieman henkilökuvausta itsestämme sekä psykologista pohdiskelua.. Kuvia, videoita, jos ollaan tarpeeksi fiksuja laittamaan tänne sellaisia :D

Pysykää mukana, eiköhän kirjoituksia ilmesty tasaisin väliajoin.

Mosku joulukuussa 2010

- Tapsa ja Sanna