Pyyntireissun tuloksia

Moskun kanssa käytiin viime viikonloppuna ketun pyynnissä ja mukava reissu oli.

Paras hetki oli kyllä kun Mosku huomasi komean ukkoteeriparven pellolla ja lähti ajamaan ne ylös. Se ajoi teeret melkein kilometrin päähän olevaan koivikkoon ja jäi sinne haukkumaan ne. Takaisin tullessaan Mosku huomasi yhden unohtuneen teeren pellossa ja ei muuta kuin uutta ylösajoa!

Siinä huomasin sitten koiran pelisilmää, Mosku hidasti hieman vauhtia kun huomasi edessä olevan puun ja jättäytti teeren siihen istumaan ja sitten linnun huomio kiinni haukkumalla. Jos metsästysaikaa olisi ollut, olisimme saaneet komean paistin. Matkaa itselläni lintuun ja koiraan oli jotakuinkin 70-80 metriä, eli varma osuma kiväärillä. Tuli kyllä tähtäiltyä ukkoteeren siipipilkkaan jonkin aikaa, mutta kasvakoon nyt syksyksi.

Moskun kanssa päästään syksyllä hemmetin hyville apajille, kun tuonne porukoiden metsiin ja peltoihin on kannettu eläimille ruokaa, nuolukiviä, soraa ja kaikkea mahdollista. Kas kun ei ole iltaisin käyty peittelemässä ja antamassa hyvän yön suukkoa.

 Jokainen minkki, supi ja kettu alueelta on ammuttu, mitä siellä on nähty, ja nyt työ alkaa tuottaa tulosta. Alueella on teeriä, metsoja, jäniksiä, hirviä... Kauriit vain puuttuvat. Niitäkin oli, mutta toissa vuonna Korpeen muutti ilves, ja se karkotti pitkäksi aikaa kaiken riistan, ja kauriin puoliksi syötyjä raatoja löytyi monesta paikasta. Muut eläimet tulivat takaisin, mutta ilves tuhosi kokonaan muutenkin pienen kauriskannan. Perkele. Muille tiedoksi, maat on vuokrattu muille vain ja ainoastaan hirvien pyyntiin, omalla porukalla otetaan loppu vilja metsistä ;)

T: Tapsa

Jahtipäivän kuulumiset vähän jälkikäteen

Jäi vähän päivitys laittamatta edellisen metsäkeikan jälkeen.

Elikkäs Moskun kanssa lähdettiin käymään varispyynnissä ja hyvin meni, paitsi että saalista ei tällä kertaa kotiin tuotu. Vajaan tunnin kävelyn jälkeen yksi yksinäinen varis lensi ohitse ja Mosku lähti kyllä hyvin perään ja heitti ilmoille komean lintuhaukun, mutta vaakku lensi niin kauas ettei sitä ollut järkeä lähteä etsimään.

Takaisin päin tullessa metsästä rupesi kuulumaan hirveä ryske ja Mosku tietysti oli lähdössä pellon poikki juoksemaan. Huusin koiralle että ei sinne kannata mennä kun siellä on hirvi tai karhu ja meillä loppuu arsenaali kesken niitten kohdalle, niin saatamma pian hävitä sen tappelun. Koira totteli ja kääntyi takaisin ja lähti tekemään siksakkia edessäni noin parinsadan metrin etäisyydelle.

Näin siis tuon koiran kuuluu toimia. Koira katsoo mihin isäntä on menossa ja juoksee siitä parikolmesataa metriä edemmäs ja menee siksakkia ja haistelee ilmaa ja maata etsien riistaa.

Koiran edestä yhtäkkiä lähtikin komea akkateeri lentoon ja Mosku perään. Oli itselläkin melkein kyynel silmässä kun näki oman koiran karkuuttavan komean akkateeren lentoon ja haukkuvan perään mahtavan näköisenä kevätpäivänä kun aurinko heijastui puhtaasta hangesta. Harmi että teerenpyynti on loppunut jo aikapäiviä sitten, joten oli pakko luovuttaa senkin linnun suhteen. Annoin koiran kuitenkin tehdä työnsä loppuun, poltin tupakan ja kuuntelin iloisena komeaa lintuhaukkua (pystykorvan haukkutaajuus keskimäärin 100-140 haukkua minuutissa, riippuen riistasta, linnulla nopeampi, suurriistalla hitaampi). Kehuin koiran hyväksi ja lähdimme kotiin päin.

Kotimatkalla porisutimme tuttua miestä omasta hirviporukasta ja kerroin ryskyäänistä metsässä ja kaveri kertoi että sillä alueella tosiaan asustaa karhu (paikka on noin pari kilometriä vanhempieni tilasta). Viime vuonna mesikämmen oli tullut yhden kaverin hirvipassiin ja pari minuuttia olivat toisiaan tuijotelleet ja metsästäjä oli jo nostanut kiväärin olalle, jos karhu koettaa rynniä päälle. Karhu oli kuitenkin lähtenyt lönkyttelemään eteenpäin töpöhäntä vilkkuen. Hirviä ei alueella ole sittemmin juuri näkynyt.

Mutta jokatapauksessa, Moskulla ja minulla oli taas mahtava reissu, vaikka saalista ei saatukaan. Ehkäpä ensi kerralla!

- Tapsa

Mistä on kysymys?

"Terve, olen Mosku, 11-kuukautinen suomenpystykorva, jonka sukujuurissa on pikkuinen tiraus norjanharmaata hirvikoiraa. Olen aktiivinen, jahtiverinen ja leikkisä pentu. Osaan ärsyttää omistajiani viimeiseen pisaraan saakka, ja joskus hiukan enemmänkin. Toisaalta osaan myös käyttäytyä kuin Herran enkeli. Osaan käyttää kuonoani, korviani ja silmiäni erinomaisesti, mutta usein omistajillani (tai siis tyyppien, joiden kanssa asun) ja minulla on pikkuriikkisiä kommunikaatio-ongelmia. Omituisia otuksia."

Tämmöisen deitti-ilmoituksen meidän Moskumme voisi laittaa vaikka Kalevaan. Tästä alkaa meidän blogimme pito, miten täysiverisen jahtikoiran kanssa eletään kotielämää silloin kun metsälle ei päästä. Voin paljastaa, että se ei ole aina helppoa. 

Tässä vähän taustatietoa, jotta kaikki pääsevät kärryihin mukaan: Mosku tuli meille lyhyen harkinnan jälkeen. Koira olisi muuten lopetettu, joten otimme pienen palleron hoiviimme. Silloin ei tosin arvannut, että tästä voisi tulla näin vaikeaa ja hermoja raastavaa. Ongelmina olivat koirien ohittaminen, rauhoittuminen, tottelemattomuus, kodin tuhoaminen, oman paikkansa ymmärtäminen jne.. Haimme apua ammattilaiselta, ja siitä olikin apua, mutta ei varmaan yllätyksenä tule se, että laiskuus iski. Liian vähäinen toiminta ajoi meidät samaan tilanteeseen. Nyt saimme uudestaan apua koiranomiksi opiskelevalta kaverilta, ja nyt pääsette seuraamaan matkaamme kohti parempaa tulevaisuutta!

Toki Moskussa on hyviäkin puolia. Ne vain tahtovat unohtua silloin kun se käyttäytyy huonosti. Mosku on todella älykäs ja innokas oppija. Aktiivinen, leikkisä, omistajarakas, erinomainen metsässä. Moskun ensimmäinen teerihaukku tuli alle viiden kuukauden iässä, se on jahdannut jänistä ja rusakkoa sekä ollut kaurismetsällä. Verijälkiä harjoitellaan ja osataankin etsiä niitä aika hyvin.

Omistajia olemme me, Tapsa ja Sanna (ylläri). Olemme seurustelleet vuoden ajan ja asumme yhdessä Oulussa. Kirjoitamme blogia vuorotellen sekä yhdessä. Kenties hieman henkilökuvausta itsestämme sekä psykologista pohdiskelua.. Kuvia, videoita, jos ollaan tarpeeksi fiksuja laittamaan tänne sellaisia :D

Pysykää mukana, eiköhän kirjoituksia ilmesty tasaisin väliajoin.

Mosku joulukuussa 2010

- Tapsa ja Sanna