Blogin käyttöönotto part 10

Nonni!

Eli nyt taas otetaan blogi käyttöön, varmaan noin kymmenettä kertaa.

Mokkelista on kasvanut jo iso poika ja ensimmäiset saaliitkin on koiralle saatu viime syksynä. Ohitusongelmat jatkuvat, ja varmaan jatkuvat niin pitkään kuin koira hengittää. Ollaan kokeiltu muistaakseni kolmea erilaista kouluttajaa ja mikään ei ole tepsinyt.

Joka tapauksessa, koira leikattiin, ja metsäkäyttäytyminenkin parani leikkauksella.

Moskun ehdottomia valtteja metsässä ovat sinnikkyys, aktiivisuus, ja hakukyky. Haukkutaajuuksista osaa jo kovasti päätellä, mikä eläin on haukussa. Nisäkkäät haukutaan vähän laiskemmin, tutkan mukaan muistaakseni n. 80-100 haukkua minuutissa, linnut pidetään haukussa nopeammalla taajuudella, noin 120-140.

Moskun palautuminen metsäreissuilta jaksaa hämmästyttää joka kerralla. Viime syksynä kahden tai jopa kolmen päivän metsäreissuilla palautuminen tapahtui muutaman tunnin makoilulla leirinuotion vieressä, ja koira oli pakko alkaa laittamaan yöksi autoon jotta se tajuaisi edes vähän nukkua. Pienikin rapsahdus ja kiinnostava haju veti koiran metsään ja vaikka metsämiehen sydäntä kiivas lintuhaukku lämmitti, ei siitä pilkkopimeällä ole varsinaista hyötyä.

Moskun parasta osaamisaluetta ovat tällä hetkellä nimenomaan ne metsäkanalinnut, teeret ja metsot. Jäniksiä Mosku ajaa hienosti takaa, ja ottikin ylösajon viime talvena minulle ja kaverille. Mosku ei tosin osaa "ajaa" jänistä, eli juosta perässä ja haukkua, joten se tekee passipaikan vetämisestä hankalaa, mutta soveltamalla sekin onnistuu.

Eihän koiran tarvitse aivan kaikkea tehdä isännän ehdoilla, vaan kyllä omistajankin pitää mukautua koiran mukaan. Varsinkaan kun Moskua ei ole ajokoiraksi tarkoitettu, se on vain suurenmoinen plussa.

Moskulle hankittiin kunnon GPS-paikannin ja tutkaliivi saatiin metsästyskaverilta lahjaksi. Paikannin on vanhahko, 2005 vuodelta oleva Pointer, mutta pelaa hyvin. Tiedän koko ajan missä koira on, noin parin metrin tarkkuudella. Lisäksi ostin Pointerin ohjelman kännykkään, ja sieltä saan ulos ns. jälkipelin, eli voin pyynnin jälkeen katsoa animaationa missä koira on kulkenut, missä haukkunut yms. Tuohon ohjelmaan pystyy myös merkitsemään tärkeitä paikkoja, kuten vaikka ketunluolat yms.

Itselleni hankin viimeisen päälle koiramiehen aseen, Baikalin Taigan rihlan kaliipereissa 12/76 + 6,5x55SE. Tuolla rihlalla on nyt koetettu treenata niin luotipuolta kuin haulipuoltakin.

Me muutimme myös takaisin Lumijoelle, joten metsästysmaat ovat tavallaan takapihalla. Pyynnissä tulikin käytyä viime kauden lopulla aivan eri tavalla kuin aiemmin, nyt kun matkoihin ei tarvitse varata aikaa ja polttoainetta. Saaliina tuli lähinnä metsälintua ja jänistä ja rusakkoa.

Tälle syksylle on tarkoitus kokeilla miten Mosku pelaa hirvien kanssa, ja verijälkeä voisi myös opettaa. Itselläni pelottaa kauheasti että menikö osa koiran hajuaistista pilalle siellä Kahvankarintien hometalossa. Toivottavasti ei.

Viime kauden kohokohdat olivat ehdottomasti:

- Moskun ensimmäinen teeren pudotus
- Ensimmäinen jänisajo
- Muutto Lumijoelle, lähemmäs pyyntipaikkoja
- Varusteiden hankinnat.

Tämän tulevan kauden osalta ohjelma alkaa olla aika selvä, nyt koiralla on treenikausi ja ruokavalio on puhdasta lihaa. Kaupan nappulaa eläin ei syö ainakaan ennen ensi kevättä. Koiraa juoksutetaan pyörällä ja tehdään harjoittelua, joka parantaa minun ja Moskun suhdetta entisestään, mm. verijälkiä, noutoa yms.

Mutta tässä yksi parhaista kuvista, mitä Moskusta mielestäni on koskaan saatu. Ja se teeri ;)

Mikä blogi?

Ohoppista vaan, meillähän on tämmönen koirablogi! :DD

Meillä menee hyvin! Siitä varmaan johtunee blogin hiljaiselo..

Lyhyesti kuulumisia siis: Moskulta lähti pallit. Tämä päätettiin, koska emme halua teetättää tuolla koiruudella pentuja. Vaikka todennäköisesti pentujen metsästysvaisto olisi huippuluokkaa, niille tulisi samat käytösongelmat, kuin Moskulla. Ei ole oikein pistää jakoon "huonosti käyttäytyvää verta". Lisäksi toivomme rauhoittumista ja metsässä siihen metsästykseen keskittymistä. Ainakin koiruus on rauhoittunut lenkeillä, eikä merkkaile ollenkaan. Yks kaks isoa kusta ja siinä se. Ohittaminen on aavistuksen rauhallisempaa. Oikeastaan se ei ole läheskään yhtä aggressiivista kuin ennen. Toisaalta, Mosku on kyllä edelleenkin oma leikkisä ja tyhmä itsensä. ;)

Kippurahännän lisäksi meille kisumirri, Leo. Yhteiselo sujuu ihan hyvin, välillä Mosku on turhan innokas ja jahkaa Leoa pitkin kämppää. Onneksi katti osaa puolustaa itseään toisinaan hyvinkin ärhäkästi. :--)

Mulla ei oo enempää kerrottavaa! :D Kaikki on hyvin valtakunnassa.

- Sanna, Mokkeli ja Leo (okei ja ehkä  vähä Tapsaki)

Hyvää joulua!

Toivottaa Mosku-tonttu sekä Sanna ja Tapsa :)

Hiljaiseloa

Jälleen kerran olemme vaipuneet hiljaisuuteen blogin suhteen. Kertooko se siitä, että ei ole tarinoita kerrottavana ja meidän tilanteemme on parantunut? Kenties..

Ohitus ontuu edelleenkin ja pelkoni on palannut (olen todellinen arkajalka!!). Tästä ei pääse pois, kuin tekemällä ja harjoittelemalla. Tuttujen koirien kanssa olisi ns. "turvallisempaa", silloin saataisiin itse kukin onnistumisen kokemuksia. Katsotaan miten käy, meillä ei ole tällä hetkellä harjoituskaveria. Haluaako joku koirallinen tulla?

Eroahdistus alkaa katoamaan pikkuhiljaa. Oikeastaan Mosku ei ole ahdistunut, vaan osoittaa mieltään kun jää yksin. Pitkään aikaan ei ole mitään tuhottu, paitsi tänään hieman mun kenkää. Täysin oma vikani, kun jätin kengät koiran ulottuville. Normaalisti niitä ei siinä ole.

Moskusta on tainnut tulla aikuinen. Ainakin melkein. Koira on rauhoittunut ihan uskomattoman paljon! Kaverimme, jotka ovat käyneet kylässä meillä Moskun räyhäaikoina, eivät olleet uskoa silmiään, kun kävivät vasta kylässä (olipa outo lause). "Mitä te olette tehneet tuolle koiralle, antaneet rauhoittavia?" Jotain on tapahtunut, ja ehdottomasti parempaan suuntaan!

Korvessa ollaan oltu viime aikoina todella paljon. Metsässä miekkoset eivät ole käyneet, Mosku samoilee lähinnä itsekseen. Mosku ajatti ilvestä takaa eräs päivä, mutta tästä Tapsa saisi kertoa enemmän, kun oli paikalla. Olen vain todella ylpeä meidän rohkeasta koiruudesta!

Tällaista tavallista meille. Mitä teille kuuluu?

- Sanna

Hämärä saapuu....

... Ja mua pelottaa käydä lenkillä yksin. Tänään kuitenkin uskaltauduin, kun Tapsa oli töissä. Ajattelin kiertää jokaisen korttelin, mitä alueelta löytyy. Tämä sen vuoksi, että pelkään jälleen kerran ohittaa koiria yksin, ja että pelkään todella paljon lähteä lenkille yksin täällä (pelkään jammusetiä).
Tiedän yhden talon, jonka pihalla on häkissä koiria ja ajattelin mennä siitä sitten ohi (olen kamala koirankiusaaja..) ja lievittää pelkoani. Mentiin ohi, kaikki meni ihan hyvin. Jatkettiin rauhassa kävelyä, kunnes yhtäkkiä taaksemme oli ilmestynyt koira. Mosku sai kauheat hepulit ja ei siinä sitten muuta kuin pannasta kiinni ja menoksi. Mulla sydän hakkaa kurkussa asti ja sain pari kertaa jännitykseltäni pihaistua: Ei Mosku. Juuri kun sain jännityksen purettua ja oloni jälleen rauhalliseksi, meitä vastaan tulee toinen remmiräyhääjä! Ja uudestaan pannasta kiinni ja ohi, ja parit yritykset komentaa.. Menihän nuo vähän plörinäksi, mutta jos ei mitään muuta, niin en palannut itku silmässä kotiin ja kaikki ovat hengissä. Mosku muuten rauhottui nopeasti ohitusten jälkeen, mikä on uutta.

Mosku on kyllä viime aikoina saanut uusia kavereita: Tilkku, Lita, Nana ja Eetu. Tämä on aika hienosti verrattuna aiempaan. Eetuakaan Mosku ei enää yritä haastaa, vaan antaa vanhan miehen olla. Eetu taas ei voi oikein ymmärtää, miksi Mosku syö hänen luitaan (jotka ei kuitenkaan vanhukselle kelpaa). Uskon vakaasti, että kaikki päättyy vielä joskus hyvin..

Eroahdistuskin on parantunut jollain tapaa, koiruus ei tuhoa tavaroita. Haukkumaan jää. Uskomme tämän olevan mielenosoitusta ja kiukkuamista: Miksi ette ottaneet mua mukaan?? Tuntuu pahalle jättää koira haukkumaan, mutta minkäs sille tekee. Onko teillä lukijoilla mitään vinkkiä miten haukkumista saisi kuriin? Naapurit eivät kiittele aamuisesta möykästä..

Kuvia en valitettavasti voi tarjota, kun meillä on hieman nettiongelmia..

Lämpöä ja valoa pimeneviin iltoihin!

- Sanna ja Mosku

Eroahdistusperkele.

Moskulla on eroahdistus, joka on välillä voimakkaampaa ja välillä hieman lievempää. Tänään tapahtui seuraava episodi: Käytin koiran ulkona ja lähdin hakemaan kaupungilta vuokraisännälle uusia sohvia. Sohvanhakureissu kesti noin tunnin ja mitä olikaan tapahtunut sillä aikaa? Mosku oli käynyt pöydällä, ja tällä kertaa hampaisiin oli jäänyt lompakkoni. Lompakko oli kaikkiaan 14 eri osassa ja sisällä olevat kortit olivat enemmän tai vähemmän tuhottuja. Pahimman kohtalon kokivat AKT:n jäsenkortti, vartijakortti, pankin tunnuslukulista, jotka ovat nyt käyttökelvottomia, ja jotain muita kortteja. Mm. bonuskortit ja ajokortti olivat jonkin verran kärsineet, ajokortista lähti muutama kulma. Sitten, raha. 20 euron seteli oli ilmeisesti koiran mielestä ollut varsin hyvän makuinen, sillä siitä oli jäänyt jäljelle vain muutama hassu riekale. Osuuspankin Visa ja S-pankin Visa olivat kadoksissa ja olin varma että ne olivat kokeneet saman kohtalon kuin setelikin, mutta onneksi olin väärässä. Kadonneet maksukortit löytyivät ehjänä pöydän takaa, jonne ne olivat ilmeisesti piiloutuneet koiran rahanhimoisilta hampailta. Kun näin hävityksen kauhistuksen, ja huusin isoon ääneen perkelettä, koira kyllä tajusi mistä on kysymys ja piiloutui olohuoneen pöydän alle häpeämään tekoaan. Koira makasi puoli tuntia pöydän alla ja ei tullut kiehnäämään viereen ennen kuin käskin sen luokse ja rauhoittuneena rapsuttelin sitä hetken. Tämän jälkeen koira meni takaisin pöydän alle ja kun vuokraisäntä tuli käymään, Mosku totteli ensimmäisellä käskyllä ettei mennyt hästäämään Timpan jalkoihin. Nyt koira nukkuu tuossa jalkojen vieressä eikä yritä mitenkään hakea huomiota. Itsesuojeluvaisto tuntuu pelaavan.

Lompakko 14 eri osassa ja muutama kortti seurana.

Saapa nähdä, mitä sitä seuraavaksi. Jospa otetaan taas työn alle tuo eroahdistusharjoittelu.

-Tapsa

Leidit landella, plus Mosku

Aijaijai kun oli kivaa!!

Tilkku-neiti sai kaverikseen Lita-neidin ja siinäpäs on Moskulle nyt tyttökavereita kahdelle käpälälle. :) Kuvat on melkosen vauhdikkaita!

Mosku ja Tilkku

Lita

 Aluksi harjoiteltiin ohittamista. Sandra ja mää talutettiin Moskua, Pasi tuli Tilkun kanssa ja Tapsa seurasi vierestä. Ja mentiinhän me ohi kun vähä harjoiteltiin. :) Vaihdettiin koira isompaan, eli Litaan. Sandra ohitti Moskun kanssa, kun mä ja Tapsa seurattiin. Hyvin sekin meni.

Nuuh!

Iso nuuh!!

 Diagnoosi on seuraava: Mosku osaa kyllä ohittaa, mutta tarvitsee vielä hieman ohjausta. Me ei todellakaan tällaista osattu odottaa, osaa muka ohittaa, mutta kyllähän se osaa. Me ei vaan ihan täysin osata ohjata ja opettaa! Saapi käyttää kovempia otteita, kunnolla kieltää ja vetäistä hihnasta, jos ei käskystä tottele. On kyllä totta, et se komentaminen jää välistä useastikin, kun vain keskittyy siihen, että pysyis pystyssä ja koira vieressä.

Mosku ja Lita hihnoissa, Tilkku vapaana

 Sitten laitettiinkin Lita takaisin autoon ja mentiin koirapuistoon Tilkun ja Moskun kanssa. Eivät ensin edes alkaneet leikkimään, kun piti haistella puskista hajut.. :D Kyllähän sitä leikkiä ja juoksua kuitenkin irtosi, ja törmäilyjä.. :D Aikansa ravattuaan, otettiin Mosku hihnaan ja Lita ulos. Kierreltiin puistoa ympäri, jotta saadaan lauman tuntu. Lita on arvonsa tunteva nainen ja kun Mosku on tuollainen höpsö, niin ei viitsitty vielä tässä vaiheessa päästää vapaaksi. Mosku kuitenkin käyttäytyi varsin herrasmiesmäisesti, paljon paremmin kuin ennen.

Pussataan ihan varovasti..

Yhdessä kaikki mennään :)

Pussataan uudestaan..

Mitäs nää on? Mosku ja Tilkku!

Vauhtipoika

Tolppatarkistus

Kaiken kaikkiaan erinomainen reissu. Näitä lisää!

- Sanna