Leidit landella, plus Mosku

Aijaijai kun oli kivaa!!

Tilkku-neiti sai kaverikseen Lita-neidin ja siinäpäs on Moskulle nyt tyttökavereita kahdelle käpälälle. :) Kuvat on melkosen vauhdikkaita!

Mosku ja Tilkku

Lita

 Aluksi harjoiteltiin ohittamista. Sandra ja mää talutettiin Moskua, Pasi tuli Tilkun kanssa ja Tapsa seurasi vierestä. Ja mentiinhän me ohi kun vähä harjoiteltiin. :) Vaihdettiin koira isompaan, eli Litaan. Sandra ohitti Moskun kanssa, kun mä ja Tapsa seurattiin. Hyvin sekin meni.

Nuuh!

Iso nuuh!!

 Diagnoosi on seuraava: Mosku osaa kyllä ohittaa, mutta tarvitsee vielä hieman ohjausta. Me ei todellakaan tällaista osattu odottaa, osaa muka ohittaa, mutta kyllähän se osaa. Me ei vaan ihan täysin osata ohjata ja opettaa! Saapi käyttää kovempia otteita, kunnolla kieltää ja vetäistä hihnasta, jos ei käskystä tottele. On kyllä totta, et se komentaminen jää välistä useastikin, kun vain keskittyy siihen, että pysyis pystyssä ja koira vieressä.

Mosku ja Lita hihnoissa, Tilkku vapaana

 Sitten laitettiinkin Lita takaisin autoon ja mentiin koirapuistoon Tilkun ja Moskun kanssa. Eivät ensin edes alkaneet leikkimään, kun piti haistella puskista hajut.. :D Kyllähän sitä leikkiä ja juoksua kuitenkin irtosi, ja törmäilyjä.. :D Aikansa ravattuaan, otettiin Mosku hihnaan ja Lita ulos. Kierreltiin puistoa ympäri, jotta saadaan lauman tuntu. Lita on arvonsa tunteva nainen ja kun Mosku on tuollainen höpsö, niin ei viitsitty vielä tässä vaiheessa päästää vapaaksi. Mosku kuitenkin käyttäytyi varsin herrasmiesmäisesti, paljon paremmin kuin ennen.

Pussataan ihan varovasti..

Yhdessä kaikki mennään :)

Pussataan uudestaan..

Mitäs nää on? Mosku ja Tilkku!

Vauhtipoika

Tolppatarkistus

Kaiken kaikkiaan erinomainen reissu. Näitä lisää!

- Sanna

Jahtikauden aloitus ja paras reissu tähän mennessä

Jahtikausi alkoi eilen ja Moskun kanssa tultiin Lumijoelle Korpeen. Aivan aamupyyntiin ei ehditty, kun piti käydä ostamassa vielä viimeiset kiekot ja pyyntipatruunat. Pidensin tosiaan haulikon perää melkein neljä senttiä, ja se piti käydä kokeilemassa ja opettelemassa ampumaan ennen varsinaista pyyntiin lähtöä.

Haulikkoa kun tähdätään perällä eikä jyvällä, niin neljän sentin pidennys teki aseesta kuin uuden. Harrastajat tietävät kyllä mitä tarkoitan. Moskullekin teki hyvää muistella, miten laukaukseen reagoidaan, ja Mosku olikin aika rauhallinen kiekonammunnassa. Tosin kymmenen laukauksen jälkeen Moskulla ei enää kiinnostanut ja se lähti jo metsään.

Kaverin kanssa ammuttiin 25 laukausta / ampuja, ja osumaprosentti oli itsellä 96, eli yksi kiekko jäi ehjäksi. Ihan hyvin kuitenkin "uudella" aseella ja patruunalla, jota olen viimeksi käyttänyt vuosi sitten kyyhkynpyynnissä. Viimeisten harjoitusten jälkeen lähdettiin Peten ja Moskun kanssa metsään ja Petekin sai seurata, miten koira toimii.

Pete on itse haaveillut metsästyskoirasta ja hän sanoikin, että Moskusta tulee varmasti kova metsäkoira. Intoa Moskulla oli enemmän kuin pienessä kylässä ja muutaman rääpelinnun Mosku ajoikin lentoon. Sille iltapäiväreissulle ei lintuja reppuun saatu, mutta Moskulta saatiin kovin into purettua metsään ja lintuihin.

Iltapyynnissä Mosku näytti jo toimivan paremmin, kun pahin into oli jäänyt pois ja heti huomasi, että koiralla on hommassa ajatus mukana. Mosku otti yhden variksen lentoon ja ajoi minua päin, ja kun kyyhkyjä ei ollut näkynyt, päätin ampua variksen Moskulle. Lintu putosi metsään ja Mosku lähti sitä etsimään.

Mosku ei oikein tiennyt, mitä linnulle pitäisi tehdä, joten se jäi sinne haukkumaan kuollutta lintua. Menin paikalle, ja otin linnun käteen ja heitin Moskulle. Mosku repi lintua innoissaan ja siitä lähdettiin hirsisaunalle nukkumaan.

Aamulla viiden aikaan lähdimme aamupyyntiin ja Mosku selvästi oli yön aikana ladannut akkujaan ja koira toimi paremmin kuin koskaan! Mosku tarjosi minulle aamulla ja iltapäivällä kaikkia mahdollisia lintuja komeilla ylösajoilla ja lintuhaukuilla, harmi vain, kyyhkyjä emme löytäneet.

Vaihdamme huomisaamun pyyntipaikan viitisen kilometriä pohjoiseen, ja teemme leiripaikan jonnekin pellon laitaan. Kuvia reissusta tulee, kun niitä kerkiäisi laittaa.

-Tapsa ja Mosku

Johan oli lenkki!

2 tunnin lenkki plus uintireissu takana. Ja Teemu messissä. :) Itte alkaa olla aika väsyny, toivottavasti en kirjota ihan mitä sattuu..

Eka mentiin Rajakylään, ohitettiin parit koirat, meni hyvin. Oltiin Rajiksen kaupoilla, Tapsa meni kauppaan ja minä ja Teemu jäätiin ulos koiran kanssa. Siihen tulee yhtäkkiä kolme koiraa samaan pihaan, ja mitä tekee Mosku? On ihan rauhassa. Itse en panikoinut, olihan mulla siinä Teemu tukena. En edes aluksi huomannut koiria, niin en ehtinyt edes alkaa panikoimaan. Mosku seisoi ja katseli koiria (siinä oli saksanpaimenkoira ja joku toinen iso koira ja kolmas oli pienempi), välillä vingahti kun turhautti vaan olla siinä. Ei ollenkaan raivokohtausta, haukkumista, repimistä, riehumista. Voi onnea! Lähdettiin siitä sitten kävelemään Rajahautaa kohti, ja keksittiin mennä metsäreittejä pitkin ja bongattiin meren ranta. Pojat lähti koiran kanssa kahlaamaan, itse jäin lähemmäs rantaa katsomaan tavaroiden perään, ja housutkaan ei antanu periksi, että ne olisi saatu käärittyä ylös.. Mosku ui! Tosi hienoa. Ja takaisin metsään.. Sääskiä ja paarmoja oli niin perkeleesti, mulla on niska ihan turvoksissa pistoista. :D Oli kyllä tosi hieno lenkki.

Teemu vielä jaksaa hieroa koiraa, tähän aikaan illasta. Voi mies poloa mihin on joutunut meidän kanssa. :D No ei, meillä on ollu kyllä tosi hauskaa, mukava ku joku jaksaa näin innolla olla meidän kanssa tässä. Mosku antaa Teemun hieroa ihan rauhassa, lenkki teki kyllä tehtävänsä.

Eilinen on kirkkaana mielessä. Oon todella yrittäny unohtaa sitä, mutta se on todella vaikeaa. Me emme usko, meistä kukaan ei mitenkään voi uskoa, että Mosku on purrut sitä lasta. Kumpa voisin jotenkin näyttää teille, kuinka mieletön puruvoima tuolla koiralla on! Oikeasti, tuo kongi on mutkalla, kun Mosku sitä puree. Ja se on aivan mielettömän vahvaa muovikumiseosta! Jos Mosku olisi todella purrut, sillä lapsella ei olisi pohjetta enää.. Kumpa vain voisin näyttää..

Toivon, että te lukijat uskotte kun sanon, että Mosku ei ole aggressiivinen! Jos olisi, se olisi lopetettu aikoja sitten. En usko, että eilinen keskustelu ko. henkilöiden kanssa olisi mennyt niin rauhallisesti, jos Mosku TODELLA olisi purrut! Toivon, että tämä ei mene liian selittelyksi. En vain tahdo, että joku nyt ajattelee siellä ruudun toisella puolella, että me annamme "aggressiivisen" koiran jatkaa elämäänsä ja "antaa" sille mahdollisuuden purra toistekin.. Jos me olisimme sitä mieltä, että tämä tulee toistumaan, olisi Mosku lopetettu. Täytyy muistaa, että koira on eläin, ei ihminen. Täytyy muistaa, että Mosku on suomenpystykorva, metsästyskoira, jolla on ihan mielettömän vahva saalistusvietti. Olen sitä mieltä, että se joka inhimillistää eläimen, riistää siltä sen oikean tavan elää elämäänsä. Ihan sama, jos ihmiseltä viedään vapaus ja se suljetaan koppiin. Se ei ole oikea tapa elää. Ei kenellekään. Mosku merkitsee meille paljon, jos toteamme, että se ei elä sille sopivaa elämää, teemme muutoksen. Niinkuin olemme koko ajan tehneet: lisänneet liikuntaa, aktivointia, kaikkea. Jos toteamme, että paras vaihtoehto on lopettaminen, teemme sen. Mutta en usko, että se päivä tapahtuu ihan lähi- tai kaukotulevaisuudessa. Mutta se siitä avautumisesta, toivon, että tämä ei ollut kauhean sekavaa. :D

Näihin tunnelmiin ja sen semmosta..

Terveisin: koko poppoo

Ohitus kuin suoraan oppikirjasta

No niin,

käytiin Moskun kanssa kohtuullisen pitkä ja väsyttävä lenkki, ohiteltiin koiria ihan urakalla. Muutama ensimmäinen ohitus meni kohtuullisesti, mutta sitten tapahtui mielenkiintoinen käänne.

Kaikki minut tuntevat tietävät, etten ole oikein vielä oululaistunut, vaan minulla on tapana puhua ihmisille.

Vastaan tuli semmoinen viisikymppinen rouvasimmeinen pikkuisen koiran kanssa, joka näytti ihan lattiamopilta. Mustalta semmoiselta. Joka tapauksessa sanoin rouvalle päivää ja mainitsin että Mosku saattaa vähän ärhennellä, joten ei kannata säikähtää. Rouva meinasi että jospa hän koiransa kanssa on ohitettavana pari kertaa jos siitä olisi apua, kun mainitsin että koulutus on menossa tälle meidän jääräpäälle.

Siinä Moskun kanssa saatiin sitten ohittaa tätä kevyttä yhdistelmää ja ensimmäisen kerran jälkeen meni jo todella paljon paremmin! Sitten kiitimme molempia "uhreja" ja jatkoimme matkaamme.

Tapahtui ihme jota voitaisiin meidän tapauksessamme verrata Jerikon muurien murtumiseen: Vastaan tuli (ilmeisesti) spanieli, semmoinen kohtuukokoinen, ja Mosku käveli vierellä kiltisti hihna löysällä. Kävelimme ohi juuri niinkuin normaalit ihmiset normaalien koiriensa kanssa kävelevät. Ohitettava koira oli ns. helppo ohittaa, se lähinnä heilutti häntää ja jos koirat voivat hymyillä, niin se koira hymyili.

Tästä on hyvä jatkaa!

Koulutuksien kuulumisia

Jääny itellä vähä vähemmälle tämä blogin kirjoittaminen, niin ajattelin nyt vähä korjata asiaa. No niin, Moskun kanssa ei olla vähään aikaan päästy metsään kun yleinen rauhoitusaika on päällä. Noh, kohtahan tuo kausi taas alkaa! :)

Ensin kyyhkyn pyynti, siitä sorsastamaan ja hanhen pyyntiin, sitten tuleekin hirvien ja metsäkanojen aika. Loppuvuosi menee mukavasti taas jänisten, rusakoiden ja kauriiden perässä. Kettuja ja supeja unohtamatta tietenkään.

Moskulle pitäisi hommata uusi dami, semmoinen sorsa, mutta hinta on 50-60 euroa, joten ihan en vielä raaski. Tuo koirahan ei ole mikään noutaja, on vaan plussaa, jos se senkin tekee.

Jaa vaan palatakseni koulutushommiin, Yrttiahon Teemu on käynyt meillä hieromassa koiraa ja opettamassa meitä ohituksessa. Nythän nuo koirien ohittamiset menee paljon paremmin, tänään ohitettiin eräs koira niin että Moskulla oli melkein koko ajan kaikki neljä tassua maassa.

Eroja entisiin ohitushommiin on, että enää ei pelleillä nakkien tai muitten herkkujen kanssa, vaan kävellään koiran ohi ihan normaalisti. Koira pidetään vierellä, ja kehutaan ku homma on ohi. Tuo kuonopanta auttaa paljon, kun koiran pään voi ohjata oikeaan suuntaan. Ja eikä koira saa niin paljon voimaa vetämiseen.

Teemu meinotteli että siltä löytyy apua myös tuohon eroahdistukseen, ja siihen haetaan apuvälineitä Mustista ja Mirristä. Ilmoitellaan täällä Sannan kans edistymisestä! Koetan muutenki vähän useammin päivittää tätä blogia!

Ei muuta ku sorsaisia unia kaikille!

-Tapsa

Eroahdistusharjoittelua

Videoita ja kuvia siis!

Pahoitteluni kun video on väärinpäin, olin pöljä enkä tajunnu kuvaustilanteessa tätä asiaa :D seuraavat on sitte oikein päin. Eli tilanne on siis se, että minä olin jo rampannu ovella puolisen tuntia ja lopputulema oli se, että Mosku alko nukkumaan kun kyllästyi ravaamiseeni. Käytämme tätä keinoa harjoittaaksemme pois eroahdistuksen, saimme vinkin Sandralta (kiitos!). Jollekin toiselle voi toimia jokin toinen tapa, mutta me kokeillaan nyt tällaista. Ja videon tilanteessa Tapsa on alkanut ravaamaan ovella ees taas, Mosku kun on enempi Tapsan perään. Pahoitteluni myös siitä, kun toistan itseäni videolla, en oikein hanskaa tällaisia tilanteita. :D JA VIELÄ, sori, taustalla pauhaa South Park... Hihhih.

Huono laatukin kaiken lisäksi, ja South Park pyörii edelleen taustalla..

Vain hetki tämän jälkeen Mosku oksensi hauen ulos (söi kenties liian nopeasti?) ja oli taas Tapsan menossa mukana. Seuraavaksi Tapsan kuvaama video:

Sellaista tällä kertaa. Ja sitten hiukan kuvia eilisestä. Olihan muuten kuuma! Välillä pitää ottaa Moskukin sisälle, että tajuaa levätä.

Saanen esitellä: Poju! Näkyi videollakin. Heikkona palloihin. Moskun paras kamu.

Herra kesäpoika <3

Nannaa!

Pojusta ei niinkään.

Tilannekuva :)

Aurinkoista viikonloppua!

- Sanna

Koiratreffailua ja onnistumisen riemua!

Käytiin Moskun kanssa morjentamassa ihan uutta koiraa! Labbisvauva Murua. Siinä on energinen pakkaus. Murullakin on vähän koirakamuja, joten päätettiin treffata ja lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: Muru saa uuden kaverin ja päästään näkemään miten se käyttäytyy koirien kanssa, me saimme ohitusharjoitusta.

Lopputulos: Kuuma ku mikä, kaksi kynttä poikki (siis minulla) ja verta tuli, mutta kaikkein parasta: Pari onnistunutta ohitusta!! Voi onnea ja iloa!!

En tiedä kuinka turhaantunut/iloinen Suvi oli Murun toiminnasta, itse yritin niin täpöllä keskittyä Moskuun. Ihan höpöksi ohittaminen meni välillä, mutta päätin, että Suvin edessä on ok olla huono ohittaja, kokeillaan vielä, ja sieltä se tuli! Välimatkaa oli ihan reilusti, mutta SIELTÄ SE TULI! Ja uudestaan! En halua nyt syöksyä epätoivoon sen vuoksi, kun välillä rähistiin ja kunnolla. Pääasia oli se, että ne pari onnistumista tuli, juuri minun kanssa. Uskoa ja toivoa on tulevaan, uskaltaisimpa lähteä samalla tarmolla tuonne lenkkipoluille ja olla surematta niin mahdottomasti jos aina ei onnistu. Parhaani yritän, ja nyt oon kyllä tosi tyytyväinen. :)

Muuten meillä on ollut aika laiskaa. Mosku on ollu paljo mummollassa hoidossa, kun mulla ja Tapsalla ollu paljon menoja. Temppukirja jäi Suville lainaan, joten taidamme jatkaa vanhojen temppujen hiomista. Huiskutuskin onnistuu melko hyvin. :) Mosku oli muuten hakenut hanhen! Lintu oli lentänyt sähkölinjoihin, ja Mosku oli sen hakenut. Tapsa oli onnellinen. :) ja kieltämättä minäkin.

Kaikkien vaikeuksien jälkeen, kaiken sen itkun ja huudon jälkeen, rahanmenetyksen, mielettömiä määriä tuhottua tavaraa roskiin, kaiken tämän jälkeen, olen niin onnellinen ja ylpeä meidän Moskusta. Se osaa olla rauhallinen sisällä. Hihnakäyttäytyminen on hyvää, lukuunottamatta ohittamista. Perustottelevaisuus on kohtuu hyvää, tänne-käsky välillä hakusessa. Nyt koira makaa raukeana pedillänsä. Voisin väittää että sekin on onnellinen. Rakastan tuota koiraa, vaikka se onkin välillä ihan mahdoton.

- Sanna

Pyyntireissun tuloksia

Moskun kanssa käytiin viime viikonloppuna ketun pyynnissä ja mukava reissu oli.

Paras hetki oli kyllä kun Mosku huomasi komean ukkoteeriparven pellolla ja lähti ajamaan ne ylös. Se ajoi teeret melkein kilometrin päähän olevaan koivikkoon ja jäi sinne haukkumaan ne. Takaisin tullessaan Mosku huomasi yhden unohtuneen teeren pellossa ja ei muuta kuin uutta ylösajoa!

Siinä huomasin sitten koiran pelisilmää, Mosku hidasti hieman vauhtia kun huomasi edessä olevan puun ja jättäytti teeren siihen istumaan ja sitten linnun huomio kiinni haukkumalla. Jos metsästysaikaa olisi ollut, olisimme saaneet komean paistin. Matkaa itselläni lintuun ja koiraan oli jotakuinkin 70-80 metriä, eli varma osuma kiväärillä. Tuli kyllä tähtäiltyä ukkoteeren siipipilkkaan jonkin aikaa, mutta kasvakoon nyt syksyksi.

Moskun kanssa päästään syksyllä hemmetin hyville apajille, kun tuonne porukoiden metsiin ja peltoihin on kannettu eläimille ruokaa, nuolukiviä, soraa ja kaikkea mahdollista. Kas kun ei ole iltaisin käyty peittelemässä ja antamassa hyvän yön suukkoa.

 Jokainen minkki, supi ja kettu alueelta on ammuttu, mitä siellä on nähty, ja nyt työ alkaa tuottaa tulosta. Alueella on teeriä, metsoja, jäniksiä, hirviä... Kauriit vain puuttuvat. Niitäkin oli, mutta toissa vuonna Korpeen muutti ilves, ja se karkotti pitkäksi aikaa kaiken riistan, ja kauriin puoliksi syötyjä raatoja löytyi monesta paikasta. Muut eläimet tulivat takaisin, mutta ilves tuhosi kokonaan muutenkin pienen kauriskannan. Perkele. Muille tiedoksi, maat on vuokrattu muille vain ja ainoastaan hirvien pyyntiin, omalla porukalla otetaan loppu vilja metsistä ;)

T: Tapsa

Keittiöpsykologiaa part. 2

Anteeksi, kun jälleen puudutan teitä ohitusongelmalla!

Tää asia rassaa mua niin paljon. Olen iloinen kun ohittaminen onnistuu Tapsalla, ja meillä yhdessä. Mutta kun se ei onnistu mulla, se syöksee mua epätoivoon. Aina kun se onnistuu, saan toivoa tähän. Ja kun epäonnistuu, otan pahasti takapakkia. Tämä on enää puhdasta psykologiaa, mitä käyn läpi.

Ajatellaanpa asiaa vaikka näin: Rakastat leipomista. Haluat tehdä jonku ihanan piirakan, mutta aina kun yrität tehdä sitä, jokin vain menee pieleen. Muilla se onnistuu, mutta sulla ei. Sulla on tarkka ohje, oikeat välineet, noudatat ohjetta, teet kaiken niinkuin pitääkin, mutta silti epäonnistut. Kyllähän se turhauttaa. Yrität uudelleen, epäonnistut jälleen. Nousee metrimela otsaan, ja haluat vain luovuttaa. Muuttakaa tämä vain koirien ohittamiseksi.

Oiskohan tässä jo tarpeeksi valitettu..

Sitten eroahdistukseen. On myönnettävä, että sitä on tosi vähän harjoiteltu. Mutta suuri apu kodin tuhoamisen lopettamiseksi oli se, että jätettiin Moskulle paljon luvallista tuhottavaa. Maitopurkkeja, luita, halkoja.. Viikon aikana on löytynyt vain hieman makusteltu kenkä, sekä huomattu koiran käyneen pöydällä syömässä ruokakupistaan ruokaa. Aikoihin ei oo ollu näin vähän luvattomia tuhoja, olen niin iloinen! Paljon mukavampi siivota maitopurkin silppua kuin kengän.. Kiitos näistä vinkeistä Sandralle ja Tainalle!

Eipäs muuta tällä kertaa, mukavaa viikonloppua, jos ei kirjoitella ennen sitä!

- Sanna

Mistä on kysymys?

"Terve, olen Mosku, 11-kuukautinen suomenpystykorva, jonka sukujuurissa on pikkuinen tiraus norjanharmaata hirvikoiraa. Olen aktiivinen, jahtiverinen ja leikkisä pentu. Osaan ärsyttää omistajiani viimeiseen pisaraan saakka, ja joskus hiukan enemmänkin. Toisaalta osaan myös käyttäytyä kuin Herran enkeli. Osaan käyttää kuonoani, korviani ja silmiäni erinomaisesti, mutta usein omistajillani (tai siis tyyppien, joiden kanssa asun) ja minulla on pikkuriikkisiä kommunikaatio-ongelmia. Omituisia otuksia."

Tämmöisen deitti-ilmoituksen meidän Moskumme voisi laittaa vaikka Kalevaan. Tästä alkaa meidän blogimme pito, miten täysiverisen jahtikoiran kanssa eletään kotielämää silloin kun metsälle ei päästä. Voin paljastaa, että se ei ole aina helppoa. 

Tässä vähän taustatietoa, jotta kaikki pääsevät kärryihin mukaan: Mosku tuli meille lyhyen harkinnan jälkeen. Koira olisi muuten lopetettu, joten otimme pienen palleron hoiviimme. Silloin ei tosin arvannut, että tästä voisi tulla näin vaikeaa ja hermoja raastavaa. Ongelmina olivat koirien ohittaminen, rauhoittuminen, tottelemattomuus, kodin tuhoaminen, oman paikkansa ymmärtäminen jne.. Haimme apua ammattilaiselta, ja siitä olikin apua, mutta ei varmaan yllätyksenä tule se, että laiskuus iski. Liian vähäinen toiminta ajoi meidät samaan tilanteeseen. Nyt saimme uudestaan apua koiranomiksi opiskelevalta kaverilta, ja nyt pääsette seuraamaan matkaamme kohti parempaa tulevaisuutta!

Toki Moskussa on hyviäkin puolia. Ne vain tahtovat unohtua silloin kun se käyttäytyy huonosti. Mosku on todella älykäs ja innokas oppija. Aktiivinen, leikkisä, omistajarakas, erinomainen metsässä. Moskun ensimmäinen teerihaukku tuli alle viiden kuukauden iässä, se on jahdannut jänistä ja rusakkoa sekä ollut kaurismetsällä. Verijälkiä harjoitellaan ja osataankin etsiä niitä aika hyvin.

Omistajia olemme me, Tapsa ja Sanna (ylläri). Olemme seurustelleet vuoden ajan ja asumme yhdessä Oulussa. Kirjoitamme blogia vuorotellen sekä yhdessä. Kenties hieman henkilökuvausta itsestämme sekä psykologista pohdiskelua.. Kuvia, videoita, jos ollaan tarpeeksi fiksuja laittamaan tänne sellaisia :D

Pysykää mukana, eiköhän kirjoituksia ilmesty tasaisin väliajoin.

Mosku joulukuussa 2010

- Tapsa ja Sanna