Anteeksi, kun jälleen puudutan teitä ohitusongelmalla!
Tää asia rassaa mua niin paljon. Olen iloinen kun ohittaminen onnistuu Tapsalla, ja meillä yhdessä. Mutta kun se ei onnistu mulla, se syöksee mua epätoivoon. Aina kun se onnistuu, saan toivoa tähän. Ja kun epäonnistuu, otan pahasti takapakkia. Tämä on enää puhdasta psykologiaa, mitä käyn läpi.
Ajatellaanpa asiaa vaikka näin: Rakastat leipomista. Haluat tehdä jonku ihanan piirakan, mutta aina kun yrität tehdä sitä, jokin vain menee pieleen. Muilla se onnistuu, mutta sulla ei. Sulla on tarkka ohje, oikeat välineet, noudatat ohjetta, teet kaiken niinkuin pitääkin, mutta silti epäonnistut. Kyllähän se turhauttaa. Yrität uudelleen, epäonnistut jälleen. Nousee metrimela otsaan, ja haluat vain luovuttaa. Muuttakaa tämä vain koirien ohittamiseksi.
Oiskohan tässä jo tarpeeksi valitettu..
Sitten eroahdistukseen. On myönnettävä, että sitä on tosi vähän harjoiteltu. Mutta suuri apu kodin tuhoamisen lopettamiseksi oli se, että jätettiin Moskulle paljon luvallista tuhottavaa. Maitopurkkeja, luita, halkoja.. Viikon aikana on löytynyt vain hieman makusteltu kenkä, sekä huomattu koiran käyneen pöydällä syömässä ruokakupistaan ruokaa. Aikoihin ei oo ollu näin vähän luvattomia tuhoja, olen niin iloinen! Paljon mukavampi siivota maitopurkin silppua kuin kengän.. Kiitos näistä vinkeistä Sandralle ja Tainalle!
Eipäs muuta tällä kertaa, mukavaa viikonloppua, jos ei kirjoitella ennen sitä!
- Sanna
Tuo leipomisrinnastus... vakava asia mutta naureskelen täällä silti :'D Mutta joo, mikähän siinä ohittamisessa tökkii, voin vain kuvitella miten turhauttavalta tuntuu :/
VastaaPoistaJa ole hyvä vinkistä, hienoa et oon voinut olla edes vähän avuksi! :)
Voin tojellaki samaistua (nimim. minä joka voiteli kulhon puolella paketilla voita), alkaa se varmasti kyrsiä kun asiat tekkee oikein mut silti kössii. Kumma ko Tapsalla se onnistuu yksin, pittääkö se Tapsaa sitte jonkumoisena "pomona"? Mut toivottavasti saat homman vielä rullaamaan, pitkää pinnaa vaan!
VastaaPoista