Eroahdistusperkele.

Moskulla on eroahdistus, joka on välillä voimakkaampaa ja välillä hieman lievempää. Tänään tapahtui seuraava episodi: Käytin koiran ulkona ja lähdin hakemaan kaupungilta vuokraisännälle uusia sohvia. Sohvanhakureissu kesti noin tunnin ja mitä olikaan tapahtunut sillä aikaa? Mosku oli käynyt pöydällä, ja tällä kertaa hampaisiin oli jäänyt lompakkoni. Lompakko oli kaikkiaan 14 eri osassa ja sisällä olevat kortit olivat enemmän tai vähemmän tuhottuja. Pahimman kohtalon kokivat AKT:n jäsenkortti, vartijakortti, pankin tunnuslukulista, jotka ovat nyt käyttökelvottomia, ja jotain muita kortteja. Mm. bonuskortit ja ajokortti olivat jonkin verran kärsineet, ajokortista lähti muutama kulma. Sitten, raha. 20 euron seteli oli ilmeisesti koiran mielestä ollut varsin hyvän makuinen, sillä siitä oli jäänyt jäljelle vain muutama hassu riekale. Osuuspankin Visa ja S-pankin Visa olivat kadoksissa ja olin varma että ne olivat kokeneet saman kohtalon kuin setelikin, mutta onneksi olin väärässä. Kadonneet maksukortit löytyivät ehjänä pöydän takaa, jonne ne olivat ilmeisesti piiloutuneet koiran rahanhimoisilta hampailta. Kun näin hävityksen kauhistuksen, ja huusin isoon ääneen perkelettä, koira kyllä tajusi mistä on kysymys ja piiloutui olohuoneen pöydän alle häpeämään tekoaan. Koira makasi puoli tuntia pöydän alla ja ei tullut kiehnäämään viereen ennen kuin käskin sen luokse ja rauhoittuneena rapsuttelin sitä hetken. Tämän jälkeen koira meni takaisin pöydän alle ja kun vuokraisäntä tuli käymään, Mosku totteli ensimmäisellä käskyllä ettei mennyt hästäämään Timpan jalkoihin. Nyt koira nukkuu tuossa jalkojen vieressä eikä yritä mitenkään hakea huomiota. Itsesuojeluvaisto tuntuu pelaavan.

Lompakko 14 eri osassa ja muutama kortti seurana.

Saapa nähdä, mitä sitä seuraavaksi. Jospa otetaan taas työn alle tuo eroahdistusharjoittelu.

-Tapsa

Juoksumattoilua ja ääretöntä saamattomuutta

Kuten otsikko jo kertoo, kulunut viikko on ollut kyllä niin hanurista. Ensinnäkin, Mosku oli kipeänä ma-ti, joten kamalasti ei lenkkeilty. Raukka oksensi ja ripuloi. Pelkäsimme, että nyt tuli parvovirus vierailulle, mutta taisimme säikähtää turhasta. Rokotteet on kyllä kunnossa, joten parvoa ei periaatteessa pitäisi tulla. Mosku on kyllä oksentanut pariin otteeseen tälle viikkoa, mutta uloste on jälleen ihan normaalia (kaikkia kiinnostaa, i know, mutta tätä tämä on). Voi myös johtua siitä, että vaihdettiin uudenlaiseen ruokaan. Mutta seuraamme tilannetta, Mosku on kyllä taas varsin virkeä oma itsensä. Tapsa kyllä käyttää ennen pyyntiin lähtöä Moskun perustarkastuksessa, mutta jos ennen sitä ilmenee vielä oksentamista yms, niin mennään kyllä heti lääkäriin.

Toiseksi: Tämä viikko on ollut äärettömän stressaava, ihan kaikesta muusta johtuen, kuin Moskusta. Stressiä on niin mulla, kuin Tapsallakin. Se ei kuitenkaan ole syy eikä selitys tälle: Moskua ei ole juurikaan lenkkeilytetty tällä viikolla. Häpeän suunnattomasti ja lupaan parantaa tapani.

Kolmanneksi: Vanha ongelmamme eroahdistus on nostanut rumaa päätänsä. Eilen kun tulimme kotiin (olimme noin 7-8 tuntia poiss), oli kämppä ihan sekaisin. Sohva oli saanut uutta muotoa, samoten varvastossuni. Kaikki kengät oli raahattu pitkin kämppää, onneksi Mosku ei ehtinyt tuhota kuin tosiaan ne mun varvastossut (jotka muuten oli kamalat, pääsimpähän niistä eroon). Kaikkein jännintä tässä on se, että Moskulla oli kyllä luvallista tuhottavaa ja paljon tekemistä jätetty. Tulimme siihen tulokseen, että: Kokeilemme täysin tyhjää kämppää. Ei leluja, ei maitopurkkeja, ei kongia. Mietimme myös, jos jätämme kongin pois yksinololeluista. Ai miksikö? Mosku turhautuu. Ja kun se turhautuu, se haluaa tuhota. Tämäkin piti huomata kantapään kautta, Kong pysyy kyllä leluissa, mutta valvotuissa sellaisissa.

En edes kehtaa kirjoittaa teille, kuinka vähän Moskua on lenkkeilytetty. Joka päivä on käyty, mutta todella vähän. Mutta jos edes jotain hyvää, keksin tavan, miten Moskua voi opettaa juoksumatolle yksinään. Tsekkaa video:

Ja ei, en ole raskaana vaikka sille näytänkin, se on vain tuo paita. Ja kyllä, paitani on hassusti, ja kyllä, minulla on tiukat legginsit, jotka paljastavat uhkeat muotoni, mutta älkää siitä välittäkö, vaan kattokaa tuota koiraa! Kiitos. :)

Mosku muuten väsyy jo 10min tassuttelusta tuossa matolla. Ilmeisesti on psyykkisesti hieman rankempaa tuo kävely kuin tavallinen lenkkeily. Mutta tätä harjoitellaan ja kestävyys paranee. :)

Niin, olihan mulla teille tarjota toinenkin video. Mosku vs. kong. Ja tästä videosta muuten näkee, miten koiraa suoraan sanottuna vituttaa. :D

Ja Mosku muuten jatkoi samalla tyylillä seuraavat pari tuntia..

En jaksa uskoa, että ensi viikkoon mennessä ohitus onnistuisi. Se menee nykyään huonosti, ainakin kun vertaa siihen, miten hyvin se meni. Uskon kuitenkin, että tilanne paranee. Onhan se jo parantunut, kävin tänäänkin yksin lenkillä, ja ohitimme koiran. Ei se hyvin mennyt, mutta en tullut itkun kanssa kotiin, enkä panikoinut. Eli huomattavasti tapahtunut parannusta, jos ei koirassa, niin minussa. Nyt vaan lisää lisää lisää.. Potkikaa meitä pyllyyn, että jaksetaan lähteä lenkille!!

Ensi viikolla mulla alkaa koulu.. Saa nähä miten jaksaa käydä koulua (aikaisia aamuja, mun kroppaa ei oo suunniteltu kestämään niitä), bodailla ja urheiluttaa koiraa. Onneksi on Tapsa apuna, meidänhän tuo piski on. :)

Tsemppiä kaikille kaikessa!

- Sanneli ja Mokkeli

Eroahdistusharjoittelua

Videoita ja kuvia siis!

Pahoitteluni kun video on väärinpäin, olin pöljä enkä tajunnu kuvaustilanteessa tätä asiaa :D seuraavat on sitte oikein päin. Eli tilanne on siis se, että minä olin jo rampannu ovella puolisen tuntia ja lopputulema oli se, että Mosku alko nukkumaan kun kyllästyi ravaamiseeni. Käytämme tätä keinoa harjoittaaksemme pois eroahdistuksen, saimme vinkin Sandralta (kiitos!). Jollekin toiselle voi toimia jokin toinen tapa, mutta me kokeillaan nyt tällaista. Ja videon tilanteessa Tapsa on alkanut ravaamaan ovella ees taas, Mosku kun on enempi Tapsan perään. Pahoitteluni myös siitä, kun toistan itseäni videolla, en oikein hanskaa tällaisia tilanteita. :D JA VIELÄ, sori, taustalla pauhaa South Park... Hihhih.

Huono laatukin kaiken lisäksi, ja South Park pyörii edelleen taustalla..

Vain hetki tämän jälkeen Mosku oksensi hauen ulos (söi kenties liian nopeasti?) ja oli taas Tapsan menossa mukana. Seuraavaksi Tapsan kuvaama video:

Sellaista tällä kertaa. Ja sitten hiukan kuvia eilisestä. Olihan muuten kuuma! Välillä pitää ottaa Moskukin sisälle, että tajuaa levätä.

Saanen esitellä: Poju! Näkyi videollakin. Heikkona palloihin. Moskun paras kamu.

Herra kesäpoika <3

Nannaa!

Pojusta ei niinkään.

Tilannekuva :)

Aurinkoista viikonloppua!

- Sanna

Bad morning

Kun heräät jumalattomaan koiran vinkumiseen, menee tällaisella unikeolla, kuin minä, hermot. Lisäksi armottomana pessimistinä ja negatiivisena ihmisenä, aloin miettiä tuota koiraa ja  kaikkea mitä se osaa. Ja mitä se ei osaa.

Mua niin alkoi masentaa tämä ohittaminen. Jälleen kerran. Inhottaa kun edistystä ei tule heti! Ja ei olla edes lenkillä käyty pitkiin aikoihin, on niin kuuma. En uskalla, en pysty menemään sinne yksin. Mietin koiratreffejäkin, mikä niissä meni pieleen. Huomatkaa, että en osaa katsoa näitä asioita realistisesti, tämä on niin henkilökohtaista.

Eroahdistus. Luultiin hetki, että nyt se on helpottanut. Vaan ei. Sohva syötynä, jälleen. Harjoituksia ei ole tehty, oma vikamme. Hetken silti ehdin toivoa, että jes, nyt se onnistuu.

Välillä tahtoisin vaan luovuttaa. Silti en pysty siihen, rakastan tuota koiraa vaikka se onkin täystuho. Masennun, kun juuri meille piti sattua tämä "ongelmatapaus". Tosiasiahan on se, että ei koirassa mitään vikaa ole, kaiketi. Kouluttajissa se vika. Mulla on takana paljon huonoa historiaa tuon koiran kanssa, siksi tämä on kaksinverroin vaikeampaa mun kanssa. En tiedä, kuinka kauan mun psyyke jaksaa tätä. Kun ei kaupassakaan uskalla käydä, ja silloin kun uskaltaa, miettii vaan että mitä koira on tuhonnut.

Anteeksi tällainen mielialavaihdos ja kamala purkaus. Realistisuus tästä on kaukana, kumpa osaisin ajatella yhtä järkevästi kuin Tapsa: "No, minkäs sille teet. Pitää harjoitella."

- Sanna

Keittiöpsykologiaa part. 2

Anteeksi, kun jälleen puudutan teitä ohitusongelmalla!

Tää asia rassaa mua niin paljon. Olen iloinen kun ohittaminen onnistuu Tapsalla, ja meillä yhdessä. Mutta kun se ei onnistu mulla, se syöksee mua epätoivoon. Aina kun se onnistuu, saan toivoa tähän. Ja kun epäonnistuu, otan pahasti takapakkia. Tämä on enää puhdasta psykologiaa, mitä käyn läpi.

Ajatellaanpa asiaa vaikka näin: Rakastat leipomista. Haluat tehdä jonku ihanan piirakan, mutta aina kun yrität tehdä sitä, jokin vain menee pieleen. Muilla se onnistuu, mutta sulla ei. Sulla on tarkka ohje, oikeat välineet, noudatat ohjetta, teet kaiken niinkuin pitääkin, mutta silti epäonnistut. Kyllähän se turhauttaa. Yrität uudelleen, epäonnistut jälleen. Nousee metrimela otsaan, ja haluat vain luovuttaa. Muuttakaa tämä vain koirien ohittamiseksi.

Oiskohan tässä jo tarpeeksi valitettu..

Sitten eroahdistukseen. On myönnettävä, että sitä on tosi vähän harjoiteltu. Mutta suuri apu kodin tuhoamisen lopettamiseksi oli se, että jätettiin Moskulle paljon luvallista tuhottavaa. Maitopurkkeja, luita, halkoja.. Viikon aikana on löytynyt vain hieman makusteltu kenkä, sekä huomattu koiran käyneen pöydällä syömässä ruokakupistaan ruokaa. Aikoihin ei oo ollu näin vähän luvattomia tuhoja, olen niin iloinen! Paljon mukavampi siivota maitopurkin silppua kuin kengän.. Kiitos näistä vinkeistä Sandralle ja Tainalle!

Eipäs muuta tällä kertaa, mukavaa viikonloppua, jos ei kirjoitella ennen sitä!

- Sanna