Koulutuksien kuulumisia

Jääny itellä vähä vähemmälle tämä blogin kirjoittaminen, niin ajattelin nyt vähä korjata asiaa. No niin, Moskun kanssa ei olla vähään aikaan päästy metsään kun yleinen rauhoitusaika on päällä. Noh, kohtahan tuo kausi taas alkaa! :)

Ensin kyyhkyn pyynti, siitä sorsastamaan ja hanhen pyyntiin, sitten tuleekin hirvien ja metsäkanojen aika. Loppuvuosi menee mukavasti taas jänisten, rusakoiden ja kauriiden perässä. Kettuja ja supeja unohtamatta tietenkään.

Moskulle pitäisi hommata uusi dami, semmoinen sorsa, mutta hinta on 50-60 euroa, joten ihan en vielä raaski. Tuo koirahan ei ole mikään noutaja, on vaan plussaa, jos se senkin tekee.

Jaa vaan palatakseni koulutushommiin, Yrttiahon Teemu on käynyt meillä hieromassa koiraa ja opettamassa meitä ohituksessa. Nythän nuo koirien ohittamiset menee paljon paremmin, tänään ohitettiin eräs koira niin että Moskulla oli melkein koko ajan kaikki neljä tassua maassa.

Eroja entisiin ohitushommiin on, että enää ei pelleillä nakkien tai muitten herkkujen kanssa, vaan kävellään koiran ohi ihan normaalisti. Koira pidetään vierellä, ja kehutaan ku homma on ohi. Tuo kuonopanta auttaa paljon, kun koiran pään voi ohjata oikeaan suuntaan. Ja eikä koira saa niin paljon voimaa vetämiseen.

Teemu meinotteli että siltä löytyy apua myös tuohon eroahdistukseen, ja siihen haetaan apuvälineitä Mustista ja Mirristä. Ilmoitellaan täällä Sannan kans edistymisestä! Koetan muutenki vähän useammin päivittää tätä blogia!

Ei muuta ku sorsaisia unia kaikille!

-Tapsa

Pyyntireissun tuloksia

Moskun kanssa käytiin viime viikonloppuna ketun pyynnissä ja mukava reissu oli.

Paras hetki oli kyllä kun Mosku huomasi komean ukkoteeriparven pellolla ja lähti ajamaan ne ylös. Se ajoi teeret melkein kilometrin päähän olevaan koivikkoon ja jäi sinne haukkumaan ne. Takaisin tullessaan Mosku huomasi yhden unohtuneen teeren pellossa ja ei muuta kuin uutta ylösajoa!

Siinä huomasin sitten koiran pelisilmää, Mosku hidasti hieman vauhtia kun huomasi edessä olevan puun ja jättäytti teeren siihen istumaan ja sitten linnun huomio kiinni haukkumalla. Jos metsästysaikaa olisi ollut, olisimme saaneet komean paistin. Matkaa itselläni lintuun ja koiraan oli jotakuinkin 70-80 metriä, eli varma osuma kiväärillä. Tuli kyllä tähtäiltyä ukkoteeren siipipilkkaan jonkin aikaa, mutta kasvakoon nyt syksyksi.

Moskun kanssa päästään syksyllä hemmetin hyville apajille, kun tuonne porukoiden metsiin ja peltoihin on kannettu eläimille ruokaa, nuolukiviä, soraa ja kaikkea mahdollista. Kas kun ei ole iltaisin käyty peittelemässä ja antamassa hyvän yön suukkoa.

 Jokainen minkki, supi ja kettu alueelta on ammuttu, mitä siellä on nähty, ja nyt työ alkaa tuottaa tulosta. Alueella on teeriä, metsoja, jäniksiä, hirviä... Kauriit vain puuttuvat. Niitäkin oli, mutta toissa vuonna Korpeen muutti ilves, ja se karkotti pitkäksi aikaa kaiken riistan, ja kauriin puoliksi syötyjä raatoja löytyi monesta paikasta. Muut eläimet tulivat takaisin, mutta ilves tuhosi kokonaan muutenkin pienen kauriskannan. Perkele. Muille tiedoksi, maat on vuokrattu muille vain ja ainoastaan hirvien pyyntiin, omalla porukalla otetaan loppu vilja metsistä ;)

T: Tapsa

Huomenna pyyntiin

No niin, illalla lähdetään Lumijoelle ja siellä vietetään yö, ja aamuyöllä Moskun kanssa lähdetään ketunpyyntiin. Metsässä pitäisi olla kovasti ennen auringonnousua eli joskus klo 3-4 aikaan. Aamulla ei enää eläin juuri liiku, joten silloin siellä on turhaa olla. Ketun metsästysaika onneksi on koko vuosi, ainoastaan naarasta jolla on pentue, ei saa tappaa 1.5-31.7.
Nyt mennään tosin alueelle jossa on liikkunut karhu, joten meillä voi olla hyvä mahdollisuus nähdä sekin otus. Kuvia reissuilta lisätään kun keretään.

Tästä eteenpäin on pakko vetää kovia lenkkejä koiran kanssa, ja metsäkeikkoja pyritään saamaan joka viikolle ainakin pari kertaa. Kerran viikonlopussa toivottavasti päästään "oikealle" metsälle mutta viikolla voi pyöriä noissa lähimetsissä, tosin koira kytkettynä. Moskulle pitää saada hyvä fyysinen kunto, nimittäin työt alkavat viimeistään 20.8 sorsa- ja hanhihommissa ja jatkuvat parhaimmillaan jouluun saakka hirvenpyynnissä. Jos sinne lähdetään huonossa kunnossa, ei niistä hommista tule mitään.

Vaikka koiralle jahtityöskentely onkin sitä maailman mahtavinta hommaa, niin on se silti fyysisesti ja psyykkisesti erittäin rasittavaa. Koira joutuu juoksemaan parhaimmillaan useita kymmeniä kilometrejä ja kuuntelemaan jokaista risausta ja haistamaan jokaisen hajun ja miettimään, missä riista voisi olla. Pitää opetella hieromaan tuota koiraa, sillä näyttää oikea takajalka menevän jumiin liikunnan jälkeen. Koirahan on metsässä minulle työkalu, joka pitää huoltaa aina kuntoon.

-Tapsa