Taloudellinen koira?

Ennen en ole tullut edes ajatelleeksi, että mitä tämä koira on tullut meille maksamaan mutta nyt kun Teemu asiasta mainitsi niin onhan otukselle tullut hintaa:

-Koulutus n. 400€
-Vakuutukset n. 90€
-Juoksumatto 250€
-Hieronnat n. 60€

yht n. 800€. Ja siis tähän ei ole laskettu mitään ruokia tai sen semmoisia, vaan enemmän nämä spesiaalijutut.

Nyt huomio!: Jokainen näistä menoeristä on ollut mielestäni tarpeellinen, ja mitään en jättäisi pois. Koulutusrahan olisin ehkä kohdentanut eri tavalla, mutta saman rahan olisin valmis laittamaan koirani hyvinvointiin.

Tällä kirjoituksella haluan herättää mahdollisen tulevan koiran omistajan ajattelemaan, että se koira ei ole vain koriste olohuoneen nurkassa, vaan esimerkiksi minun tapauksessani yhteistyökumppani, joka tarvitsee minun täyden panokseni, jotta voi toimia oikein.

Eli jos harkitset koiran hankintaa, niin suunnittele valmiiksi, mitä teet, jos kaikki ei menekään kuin elokuvissa. Aina se bernhardilainen ei ole samanlainen kuin Beethoven ja saksanpaimenkoira samanlainen kuin RinTinTin. Jotkut koirat tarvitsevat ihmisten apua enemmän, jotta ne ovat yhteiskuntakelpoisia. Ja meidän tehtävämme koiran vastuullisina omistajina on antaa apua niille. Jos emme itse tiedä miten, sitä apua pitää hankkia.

Kuten Sanna ja minä totesimme, ettemme osaa kouluttaa koiraamme yksin, me hankimme koulutukseen apua. Sanna on kuitenkin tehnyt miljoona kertaa enemmän töitä tuon koiran kanssa kuin minä. En edes tiedä olisiko minusta ollut tuohon työmäärään, mitä Sanna on tehnyt. Ja Sanna jaksaa hymyillä silti tuolle koiralle, eikä vain ajattele sitä työmääränä ja haasteena, vaan koirana.

Minulla on vakaa usko siihen, että Mosku maksaa omalla tavallaan joka euron ja työtunnin takaisin, ja onkin jo osan maksanut. Tälle syksylle Moskulla on näytön paikka: Ensimmäinen yhteinen jahtikauden aloitus, ja nyt siltä odotetaan tulosta. Jos jollain mietityttää, mistä apua koiran kouluttamiseen voi saada, sitä voi kysyä meiltä kommenteista. Yrttiahoa uskallan suositella kokemuksen perusteella.

Johan oli lenkki!

2 tunnin lenkki plus uintireissu takana. Ja Teemu messissä. :) Itte alkaa olla aika väsyny, toivottavasti en kirjota ihan mitä sattuu..

Eka mentiin Rajakylään, ohitettiin parit koirat, meni hyvin. Oltiin Rajiksen kaupoilla, Tapsa meni kauppaan ja minä ja Teemu jäätiin ulos koiran kanssa. Siihen tulee yhtäkkiä kolme koiraa samaan pihaan, ja mitä tekee Mosku? On ihan rauhassa. Itse en panikoinut, olihan mulla siinä Teemu tukena. En edes aluksi huomannut koiria, niin en ehtinyt edes alkaa panikoimaan. Mosku seisoi ja katseli koiria (siinä oli saksanpaimenkoira ja joku toinen iso koira ja kolmas oli pienempi), välillä vingahti kun turhautti vaan olla siinä. Ei ollenkaan raivokohtausta, haukkumista, repimistä, riehumista. Voi onnea! Lähdettiin siitä sitten kävelemään Rajahautaa kohti, ja keksittiin mennä metsäreittejä pitkin ja bongattiin meren ranta. Pojat lähti koiran kanssa kahlaamaan, itse jäin lähemmäs rantaa katsomaan tavaroiden perään, ja housutkaan ei antanu periksi, että ne olisi saatu käärittyä ylös.. Mosku ui! Tosi hienoa. Ja takaisin metsään.. Sääskiä ja paarmoja oli niin perkeleesti, mulla on niska ihan turvoksissa pistoista. :D Oli kyllä tosi hieno lenkki.

Teemu vielä jaksaa hieroa koiraa, tähän aikaan illasta. Voi mies poloa mihin on joutunut meidän kanssa. :D No ei, meillä on ollu kyllä tosi hauskaa, mukava ku joku jaksaa näin innolla olla meidän kanssa tässä. Mosku antaa Teemun hieroa ihan rauhassa, lenkki teki kyllä tehtävänsä.

Eilinen on kirkkaana mielessä. Oon todella yrittäny unohtaa sitä, mutta se on todella vaikeaa. Me emme usko, meistä kukaan ei mitenkään voi uskoa, että Mosku on purrut sitä lasta. Kumpa voisin jotenkin näyttää teille, kuinka mieletön puruvoima tuolla koiralla on! Oikeasti, tuo kongi on mutkalla, kun Mosku sitä puree. Ja se on aivan mielettömän vahvaa muovikumiseosta! Jos Mosku olisi todella purrut, sillä lapsella ei olisi pohjetta enää.. Kumpa vain voisin näyttää..

Toivon, että te lukijat uskotte kun sanon, että Mosku ei ole aggressiivinen! Jos olisi, se olisi lopetettu aikoja sitten. En usko, että eilinen keskustelu ko. henkilöiden kanssa olisi mennyt niin rauhallisesti, jos Mosku TODELLA olisi purrut! Toivon, että tämä ei mene liian selittelyksi. En vain tahdo, että joku nyt ajattelee siellä ruudun toisella puolella, että me annamme "aggressiivisen" koiran jatkaa elämäänsä ja "antaa" sille mahdollisuuden purra toistekin.. Jos me olisimme sitä mieltä, että tämä tulee toistumaan, olisi Mosku lopetettu. Täytyy muistaa, että koira on eläin, ei ihminen. Täytyy muistaa, että Mosku on suomenpystykorva, metsästyskoira, jolla on ihan mielettömän vahva saalistusvietti. Olen sitä mieltä, että se joka inhimillistää eläimen, riistää siltä sen oikean tavan elää elämäänsä. Ihan sama, jos ihmiseltä viedään vapaus ja se suljetaan koppiin. Se ei ole oikea tapa elää. Ei kenellekään. Mosku merkitsee meille paljon, jos toteamme, että se ei elä sille sopivaa elämää, teemme muutoksen. Niinkuin olemme koko ajan tehneet: lisänneet liikuntaa, aktivointia, kaikkea. Jos toteamme, että paras vaihtoehto on lopettaminen, teemme sen. Mutta en usko, että se päivä tapahtuu ihan lähi- tai kaukotulevaisuudessa. Mutta se siitä avautumisesta, toivon, että tämä ei ollut kauhean sekavaa. :D

Näihin tunnelmiin ja sen semmosta..

Terveisin: koko poppoo

Koulutuksien kuulumisia

Jääny itellä vähä vähemmälle tämä blogin kirjoittaminen, niin ajattelin nyt vähä korjata asiaa. No niin, Moskun kanssa ei olla vähään aikaan päästy metsään kun yleinen rauhoitusaika on päällä. Noh, kohtahan tuo kausi taas alkaa! :)

Ensin kyyhkyn pyynti, siitä sorsastamaan ja hanhen pyyntiin, sitten tuleekin hirvien ja metsäkanojen aika. Loppuvuosi menee mukavasti taas jänisten, rusakoiden ja kauriiden perässä. Kettuja ja supeja unohtamatta tietenkään.

Moskulle pitäisi hommata uusi dami, semmoinen sorsa, mutta hinta on 50-60 euroa, joten ihan en vielä raaski. Tuo koirahan ei ole mikään noutaja, on vaan plussaa, jos se senkin tekee.

Jaa vaan palatakseni koulutushommiin, Yrttiahon Teemu on käynyt meillä hieromassa koiraa ja opettamassa meitä ohituksessa. Nythän nuo koirien ohittamiset menee paljon paremmin, tänään ohitettiin eräs koira niin että Moskulla oli melkein koko ajan kaikki neljä tassua maassa.

Eroja entisiin ohitushommiin on, että enää ei pelleillä nakkien tai muitten herkkujen kanssa, vaan kävellään koiran ohi ihan normaalisti. Koira pidetään vierellä, ja kehutaan ku homma on ohi. Tuo kuonopanta auttaa paljon, kun koiran pään voi ohjata oikeaan suuntaan. Ja eikä koira saa niin paljon voimaa vetämiseen.

Teemu meinotteli että siltä löytyy apua myös tuohon eroahdistukseen, ja siihen haetaan apuvälineitä Mustista ja Mirristä. Ilmoitellaan täällä Sannan kans edistymisestä! Koetan muutenki vähän useammin päivittää tätä blogia!

Ei muuta ku sorsaisia unia kaikille!

-Tapsa

Räääyh

Kiitos kannustuksista ja tuesta, se merkkaa meille paljon! Toivottavasti ette ystävät kyllästy tähän mun iänikuiseen Mosku-aiheeseen. :) Oikeasti merkitsee paljon kun ootte hengessä mukana, kiitos!!

Tällainen nopea päivitys, täytyy purkaa painetta kattilassa: Mosku on taas vaihteeksi uhmaikäinen ja osoittaa mieltään mulle. Todella ärsyttävää... Mulla ollu aika rankkoja viikkoja viime aikoina, vaikka lomalla olenkin. Ei hermot enää riitä tappelemaan koiran kanssa, mutta, käyn välillä tuulettumassa ja annan koiran möykätä. Sitten vähän rauhallisemmin mielin uudestaan. Olen oppinut, että aina ei tarvitse jaksaa, välillä pitää vain antaa olla. Jos vain räjähtelen, niin se ei ole hyväksi. Täydellinen en ole, teen virheitä ja tänäänkin oon räyhänny koiralle. Nyt vain pitää rauhoittua.

Kiinnostaako teitä lukea, jos kirjoitan joka päivän lenkistä jotain, miten meni, ohitettiinko koiria, kuinka osattiin kulkea? Vai teenkö mieluummin joka viikko isomman postauksen aiheesta?

- Sanna

Onnelliset

Meillä ei ole ongelmakoiraa. Meillä on hieno koira, jota on koulutettu hyvin, ja jonka kanssa on tehtävä pientä hiomista. Voiko parempaa palautetta enää olla? Tän vuoden ajan kun on ajatellut, että meillä on ongelmakoira. Tänään saatiin niin upeaa palautetta meidän Moskusta, että ei voi kuin vaan hymyillä. Meillä on tavallinen koira. Olen niin iloinen, että mieleni tekee vain itkeä. Ja sen varmaan teenkin, Moskua halaten. Meillä ei ole ongelmakoiraa, meidän tukena on ihminen, joka ei luovuta tämän homman kanssa.


En voi muuta tehdä, kuin ylistää ja kiittää ja kumartaa: Teemu Yrttiaho. Kiitos, kiitos, kiitos!


Ehkä on syytä selventää asiaa: Teemu on koirahieroja, josta olen jo aikaisemminkin maininnut blogissa. Hän on käynyt meillä aikaisemmin hieromassa Moskua, ja kuulemassa meidän vaikeuksista. Sovimme uuden hieronta-ajan ja sen lisäksi, Teemu lupasi auttaa meitä ohittamisessa. Ja sen tämä mies teki, ja teki muuten pirun hyvin! Joku voi ajatella, että jopas siellä mainostetaan. Mitä sitten? En epäröi hetkeäkään mainostaa häntä, loistava tyyppi! Tunteet on pinnassa, niin perkeleen hienoa tämä on.

Aluksi Mosku hierottiin. Kävi näpsäkästi, koirakin osasi olla paremmin kuin ekalla kerralla. Sen jälkeen: Me lähretään lenkille! Teemulla oli mukana semmone koulutuspanta, ihan ohittamiseen sun muuhun remmikäyttäytymiseen tarkoitettu panta (korjaa Teemu, jos kerroin asian väärin!). Yksi lenkki menee pään ympäri, yksi kuonon, ja kuonossa olevaan renksuun laitetaan hihna kiinni. Tällä siis voidaan ohjata koiraa täysin, satuttamatta sitä. Muistelen, että esim. Cesar Millan on käyttäny tällasia pantoja. Noh, jotta homma ei olisi liian helppoa, Teemun panta olikin liian iso Moskulle (kuono-osaa ei pysty säätämään pienemmälle). Tapsa lähti pantajahtiin, ja mutkien kautta löysikin sellaisen. Ja sitten lenkille. Mosku ei pitänyt pannasta, kukapa pitäisi kun kuonon ympärille laitetaan tavaraa. Loppujen lopuksi toimimme tavallisen kaulapannan kanssa. Ohitimme koiria. Monta koiraa. Ja arvatkaa lopputulos: Ei yhtään ainoaa haukahdusta.

Koira rinnalle ja mennään ohi. Pannan avulla ohjaamme koiran katseen pois vastaantulevasta. Me vain mennään. Koira kulkee vierellä, se on lenkillä, sen paikka on siinä. Ja kun se koira tulee, antaa tulla. Me mennään ohi. Ei häsellystä namien kanssa, ei vouhotusta. Mennään.

Tavoite: Mosku opetetaan tähän erikoispantasysteemiin ja vierellä kulkemiseen ja BAM, kuukauden päästä me ohitetaan. Niin perkeleen yksinkertaista se on.

Mosku on tyytyväinen ja väsynyt. Minä ja Tapsa ollaan onnellisia ja väsyneitä. Meillä on toivoa, tämä homma ei jää kesken, tämä jatkuu niin kauan, että Mosku ohittaa ja sen jälkeenkin. Tunnen, että meistä ja meidän tilanteesta välitetään ja tämä on tärkeää. Meitä ymmärretään. Eikö se kerro jo, että Teemu oli meillä 4,5 tuntia keskustelemassa meidän kanssa, ja ennenkaikkea, tekemässä, toimimassa. Ja hierontaan aikaa ei mennyt kuin reilu puoli tuntia.

Minne se pelko katosi? No jo vain mua pelottaa! Mutta ei niin paljon. :) Mun sisällä ollut ohitusmörrimöykky sai tänään turpiinsa. Ensimmäisen koiran kohdalla, jota ohitettiin, se nousi esiin: "Nyt rähistään. Nyt mennään ja lujaa." Sitä ei tapahtunut. Seuraavan koiran kohdalla oltiin epäileviä, onnistuukohan tämä niin hyvin kuin edellinen. Onnistui. Seuraavat kolme vai neljä koiraa mentiin näin: "Tuolla on koira, jes, ohitetaan se, näytä meille miten se tehdään." Möykky, se pelko, hiipuu.. Uskallan myöntää, miten paljon tämä on vienyt voimavaroja, miten on joskus vaan halunnut lopettaa kesken, miten parisuhde on ollut kovilla. Ja miten se saadaan loppumaan.

Tämä taitaa olla mun tunteiden purkaus-teksti, olkoon. Se kertoo siitä, että toivo on palannut. Mosku meni ohi, ilman rähinää. Voinko enää ylpeämpi olla tuosta koirasta, voinko enää kiitollisempi olla Teemulle? Tiedän, että pelkomörrimöykky palaa, mutta tiedän myös sen, että saan apua heti, kun koen sen olevan tarpeen. Me ei olla yksin. 


Meillä ei ole ongelmakoiraa, ei ole ikinä ollutkaan. Meillä on hieno koira, jonka kanssa on tehty paljon töitä, ja se näkyy. Meidän koulutus näkyy.


Terveisin: Hävyttömän iloinen Sanna

Karkaus

Tapahtui eilen. Samalla kaavalla kuin aikaisempikin. Tällä kertaa Mosku oli toisille koirille sellane "MOIII LEIKITÄÄKS??!" Ja häntä vaan heilui.. Hävettää niin suunnattomasti. Ja tuntuu toivottomalta. Päätettiin Tapsan kans, että koira ei pääse enää vapaaksi ulos, kun ei kerta pysy aitojen sisäpuolella. Toisaalta, ei se muuten karkaa kuin vasta koiria nähdessä. Eli pohjimmiltaan ongelma on ne toiset koirat. Mutta päivämme piristi seuraava:

Koirahieroja tulee huomenna JA hän sanoi, että lähdetään hieronnan jälkeen lenkille, ja tehdään Moskusta ei-remmirähjääjä. :)) Erittäin asiallista palvelua!! Thänks Teemu, jos luet. :)

Mun täytyis oikeasti ottaa itteeni ja toki rakasta miestäni niskasta kiinni ja alkaa hommiin tuon koiran kans. Ei tietenkään mitään tapahdu, kun me ei tehdä mitään. Mennen taas vähän psykologian puolelle, mutta: Uskon, että meidän taantuminen Moskun kouluttamisen suhteen on tapahtunut siksi, koska pelkään ohittamisia niin suunnattoman paljon. Se häpeä, se epäonnistumisen fiilis. En tiedä kumpaa pelkään enemmän, sitä tilannetta vai tunnetta. Liekö syytän itteäni turhaan, tai aiheesta. Siltä se nyt vaan tuntuu, ja koen olevani täysin itse vastuussa tästä asiasta. Mun täytyy nyt pysyä kovana ja nostaa pää pystyyn. Moskun on paha olla, se ei ole oikein. En ikinä kohtelis mun ystäviä näin, miksi kohtelen huonosti koiraani?

Eilen Moskulla oli känkkäränkkä-päivä muutenkin. Itse makasin vain sohvalla mielettömän kovan mahakivun vuoksi. Moskuhan ei sitä ymmärtänyt ja osoitti mieltään mulle koko päivän. Ei uskonut yhtään mitä sanoin sille ja haukkui vaan. Sitten kun Tapsa ärähti sille, niin johan loppui riehuminen.

Mutta on tuo koira ihana, vaikka aina valitan siitä! Nyt kun tulin kotiin, oli kämppä ehjä, enkä saanut edes kovin suurta haukkuvastaanottoa. :) Lisäksi Mosku rauhottui heti sen jälkeen kun käytin sen pissalla. Tuli viereen jyrsimään luuta ja sen jälkeen halkoa. Mosku aina laittaa tassut halon/luun ympärille. Voin kertoa, että näyttää supersöpöltä! Kamera vaan ei ole ikinä lähettyvillä, kun sitä tarttis..

Pahoitteluni, tylsä kuvaton päivitys tällä kertaa.

- Sanna ja Mosku

Päivät matelee..

Mulla lomalaisella on tosi tylsää päivisin kun Tapsa on töissä! Ja pahinta tässä on se, etten kouluta Moskua. Ollaan me sen verran opeteltu, että sisälle tuleminen onnistuu jo melko hyvin, sekä tänne. Eroahdistus on välillä hyvällä mallilla, välillä se menee huonommin. Tuhottua tavaraa ei löydy (paitsi eilen venttipussi).

Mosku hyppäsi aidan yli tässä alkuviikosta. Ohi meni kaksi koiraa ja se oli Moskulle liikaa. Hyppäsi aidan yli, ja Tapsan kertoman mukaan oli varsin iloinen toisille koirille, ei aggressiivinen. Mutta sitten, kun Tapsa nappasi koiran kiinni, ihan kunnolla niskavilloista, niin Mosku räjähti Pojulle! Samana iltana Mosku ja Poju tappeli, mutta nyt tilanne on ennallaan ja pojat on taas ylimpiä ystäviä. Luulen, että Mosku oli niin innoissaan toisista koirista, plus sille kävi varmaan vähän kipeää niin se purkautui sitten aggressiona. Olemme päättäneet mennä ohituskurssille, jahka sellainen hyvä löytyy! Onko kenelläkään kokemuksia tällaisista?

Kammottavan kuuma. Ois kiva olla koiran kanssa ulkona, mutta en tahdo pitää sitä siellä keskipäivällä. Saa vielä lämpöhalvauksen, kun tuo on niin pösilö, ettei tajua levähtää ulkona. Koirahierontaankin pitäisi varata aika..

Jahtaa kärpästä

Pelaavat Wiitä.

Kuviakaan ei ole tullut otettua.. Mutta tässä nyt sentään vähän meidän kuulumisia! :)

Muistakaa juoda paljon vettä!

- Sanna ja Mokkeli

Vötkynlötkyn (kun ei parempaa otsikkoa keksi)

Huh hellettä ja sitte tuliki kylmä! Moskulla ja Tapsalla helpompi olla, mulla meinaa olla vilu. :) 35 astetta oli kyllä mulleki vähä liikaa.. Viime päivinä ei kauheena oo tapahtunu, on kyllä oltu niin lomalla ja laiskasti. Käytiin me viime viikolla "uimassa" ja eilen kävi koirahieroja!

Uimisesta on hieman videomatskua, jonka teille jaan. :) Mosku ei tosiaan oikein tienny miten siihen veteen suhtautua (eka uintireissu siis oli tämä) ja raukkaa meinasi pelottaa. Rantavedessä kahlasi ihan mielellään, syvemmälle ei tohtinut. Kävi se syvemmällä Tapsan sylissä ja osasi uida rantaan. Nyt vaan totuttelua ja vesileikkejä, niin eiköhän se hoksaa veden riemun ja sen viilennyksen. :) Tässä siis Moskun eka kerta uimassa:

Huomatkaa jälleen mun kuvaajan- että selostajan taidot! :DD On erittäin mielenkiintoista katsoa kun koira pissaa, ja meillähän ei ikinä ole katsottu Koirakuiskaajaa ;)

Kyllä se Mosku siellä kahlaa.. Huono video, piti lopettaa kesken kun pelastin Tapsan omaisuuden.

Autossa menossa pulikoimaan. :)

Tämmösessä käytiin.

Ja eilen tosiaan meillä kävi koirahieroja. Mosku ei meinannu millään rauhoittua eikä kyllä osannu ottaa iloa irti hieronnasta, mutta eka kerta on kuulemma aina tämmönen. Koira oli kova kuin kivi, mutta ammattilainen sai kyllä lihakset sen tuntuisiksi kuin niiden pitääkin olla. :)

Hieronnasta kopioitu ihan Teemu Yrttiahon Facebook-sivuilta (hän siis kävi meillä) plus Google :)

Hieronta helpottaa kipuja, kiihdyttää verenkiertoa ja aineenvaihduntaa, tasapainottaa hermojärjestelmää sekä rentouttaa koiran lihaksia. Koiranomistajat tuovat koiria hierottavaksi ja myös eläinlääkärit voivat suositella koirahierojaa. Koiraa kannattaa hierottaa säännöllisesti, sillä koira ei pysty ihmisen tapaan kertomaan, että nyt on selkä lenkin jälkeen jumissa tai että lonkkaa on jo kolottanut pidemmän aikaa.

Hieronta sopii pääsääntöisesti kaikille koirille rotuun, ikään ja aktiivisuustasoon katsomatta. Erityisesti aktiivisesti harjoittelevat ja kilpailevat koirat hyötyvät hieronnasta. Kova fyysinen rasitus synnyttää aina lihaksistoon kuona-aineita, jotka lihakseen jäädessään heikentävät lihaksen toimintakykyä ja voimaa. Kova harjoitus vaatii palautumista ja lihaksistosta huolehtimista. 

Hierontaa voidaan myös käyttää apuna koiran yleisen rentoutumisen saavuttamiseksi, myös ihan tavallisella koti-koiralla, sekä harrastuskoiralla. Toisaalta se voidaan kohdistaa tiettyihin ongelma-alueisiin tarpeen mukaan. Esim. leikkausten jälkihoitona tai muiden särkytilojen helpottamiseen. Hieronnalla voidaan myös helpottaa nivelrikosta kärsivän koiran elämää. 

Teemu sanoi, että Mosku varaa painoa toiselle jalalle (olikohan se nyt vasen, ja muistelen, että oikea puoli oli ns. enemmän jumissa). Hieronnan jälkeen koiruus käveli tasapainoisemmin ja varasi kummallekin puolelle painoa, sekä askel oli pidempi. Tai näin siis Teemu kertoi, minä maallikkona huomannut kuin sen, että Mosku suorastaan lensi kun pääsi juoksemaan. :D 

Viime viikkoina Mosku on ollut luonnottoman rauhallinen sisällä. On se kyllä innostunut leikeistä ja juossut pihalla ja jaksanut lenkkeillä, mutta _luonnottoman rauhallinen_, verrattuna aikaisempaan. Noh, tänä aamuna tilanne oli aivan toinen! Mosku riehui ja leikki itsekseen, ja tuli nuolemaan mun naamaa (siirryin sohvalle nukkumaan sen jälkeen kun Tapsa lähti töihin) sen näköisenä, että "äiskä nyt ylös ala leikkiin mun kaa!!" Jotenkin luulen, että tämä hieronta oikeasti auttoi Moskua, että sillä on ollut kipuja, joihin se sai apua ja nyt jaksaa taas mennä! Moskulta löytyi myös jotain pisteitä tassuista, joita en kyllä millään muista. Ne kuulemma sopivat Moskuun ihan hyvin, olikohan siinä jotain aineenvaihdunnasta, haimasta, sekä aivotyöskentelystä.. Mutta tämä mun täytyy varmistaa sitten seuraavalla kerralla, kun Teemu tulee käymään. :) Äsken käytiin puolen tunnin lenkki ja kyllä oli virtaa. Ohitettiin myös koira, joka oli pihalla kiinni. Huonomminkin olisi voinut mennä, lähinnä olen ylpeä siitä, miten itse pysyin yllättävän rauhallisena, vaikka se toinen koira oli ISO ja pelottavan näköinen. Tosin se ei haukkunut niinkuin Mosku.. Hehheh.

Nyt Mosku makaa koko pituudessaan lattialla ja tuhisee menemään. Suosittelen kyllä kaikille koiranomistajille koiran hierontaa! Ihan niinkuin ihmisellä, voi koirallakin olla kipuja ja mennä paikat jumiin. Ja tarvitseeko aina olla jumissa, voihan sitä ihan rentoutuksen vuoksi käydä hierojalla. :) Teemun löydätte Facebookista ja meillä on hänen numeronsa, jos jotakuta kiinnostaa (ilmaista mainostusta, hih ;)) Ammattitaitoinen kaveri! 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin..

- Sanna ja rennonlätky Mosku :)