Hämärä saapuu....

... Ja mua pelottaa käydä lenkillä yksin. Tänään kuitenkin uskaltauduin, kun Tapsa oli töissä. Ajattelin kiertää jokaisen korttelin, mitä alueelta löytyy. Tämä sen vuoksi, että pelkään jälleen kerran ohittaa koiria yksin, ja että pelkään todella paljon lähteä lenkille yksin täällä (pelkään jammusetiä).
Tiedän yhden talon, jonka pihalla on häkissä koiria ja ajattelin mennä siitä sitten ohi (olen kamala koirankiusaaja..) ja lievittää pelkoani. Mentiin ohi, kaikki meni ihan hyvin. Jatkettiin rauhassa kävelyä, kunnes yhtäkkiä taaksemme oli ilmestynyt koira. Mosku sai kauheat hepulit ja ei siinä sitten muuta kuin pannasta kiinni ja menoksi. Mulla sydän hakkaa kurkussa asti ja sain pari kertaa jännitykseltäni pihaistua: Ei Mosku. Juuri kun sain jännityksen purettua ja oloni jälleen rauhalliseksi, meitä vastaan tulee toinen remmiräyhääjä! Ja uudestaan pannasta kiinni ja ohi, ja parit yritykset komentaa.. Menihän nuo vähän plörinäksi, mutta jos ei mitään muuta, niin en palannut itku silmässä kotiin ja kaikki ovat hengissä. Mosku muuten rauhottui nopeasti ohitusten jälkeen, mikä on uutta.

Mosku on kyllä viime aikoina saanut uusia kavereita: Tilkku, Lita, Nana ja Eetu. Tämä on aika hienosti verrattuna aiempaan. Eetuakaan Mosku ei enää yritä haastaa, vaan antaa vanhan miehen olla. Eetu taas ei voi oikein ymmärtää, miksi Mosku syö hänen luitaan (jotka ei kuitenkaan vanhukselle kelpaa). Uskon vakaasti, että kaikki päättyy vielä joskus hyvin..

Eroahdistuskin on parantunut jollain tapaa, koiruus ei tuhoa tavaroita. Haukkumaan jää. Uskomme tämän olevan mielenosoitusta ja kiukkuamista: Miksi ette ottaneet mua mukaan?? Tuntuu pahalle jättää koira haukkumaan, mutta minkäs sille tekee. Onko teillä lukijoilla mitään vinkkiä miten haukkumista saisi kuriin? Naapurit eivät kiittele aamuisesta möykästä..

Kuvia en valitettavasti voi tarjota, kun meillä on hieman nettiongelmia..

Lämpöä ja valoa pimeneviin iltoihin!

- Sanna ja Mosku

Leidit landella, plus Mosku

Aijaijai kun oli kivaa!!

Tilkku-neiti sai kaverikseen Lita-neidin ja siinäpäs on Moskulle nyt tyttökavereita kahdelle käpälälle. :) Kuvat on melkosen vauhdikkaita!

Mosku ja Tilkku

Lita

 Aluksi harjoiteltiin ohittamista. Sandra ja mää talutettiin Moskua, Pasi tuli Tilkun kanssa ja Tapsa seurasi vierestä. Ja mentiinhän me ohi kun vähä harjoiteltiin. :) Vaihdettiin koira isompaan, eli Litaan. Sandra ohitti Moskun kanssa, kun mä ja Tapsa seurattiin. Hyvin sekin meni.

Nuuh!

Iso nuuh!!

 Diagnoosi on seuraava: Mosku osaa kyllä ohittaa, mutta tarvitsee vielä hieman ohjausta. Me ei todellakaan tällaista osattu odottaa, osaa muka ohittaa, mutta kyllähän se osaa. Me ei vaan ihan täysin osata ohjata ja opettaa! Saapi käyttää kovempia otteita, kunnolla kieltää ja vetäistä hihnasta, jos ei käskystä tottele. On kyllä totta, et se komentaminen jää välistä useastikin, kun vain keskittyy siihen, että pysyis pystyssä ja koira vieressä.

Mosku ja Lita hihnoissa, Tilkku vapaana

 Sitten laitettiinkin Lita takaisin autoon ja mentiin koirapuistoon Tilkun ja Moskun kanssa. Eivät ensin edes alkaneet leikkimään, kun piti haistella puskista hajut.. :D Kyllähän sitä leikkiä ja juoksua kuitenkin irtosi, ja törmäilyjä.. :D Aikansa ravattuaan, otettiin Mosku hihnaan ja Lita ulos. Kierreltiin puistoa ympäri, jotta saadaan lauman tuntu. Lita on arvonsa tunteva nainen ja kun Mosku on tuollainen höpsö, niin ei viitsitty vielä tässä vaiheessa päästää vapaaksi. Mosku kuitenkin käyttäytyi varsin herrasmiesmäisesti, paljon paremmin kuin ennen.

Pussataan ihan varovasti..

Yhdessä kaikki mennään :)

Pussataan uudestaan..

Mitäs nää on? Mosku ja Tilkku!

Vauhtipoika

Tolppatarkistus

Kaiken kaikkiaan erinomainen reissu. Näitä lisää!

- Sanna