Jahtikausi alkoi eilen ja Moskun kanssa tultiin Lumijoelle Korpeen. Aivan aamupyyntiin ei ehditty, kun piti käydä ostamassa vielä viimeiset kiekot ja pyyntipatruunat. Pidensin tosiaan haulikon perää melkein neljä senttiä, ja se piti käydä kokeilemassa ja opettelemassa ampumaan ennen varsinaista pyyntiin lähtöä.
Haulikkoa kun tähdätään perällä eikä jyvällä, niin neljän sentin pidennys teki aseesta kuin uuden. Harrastajat tietävät kyllä mitä tarkoitan. Moskullekin teki hyvää muistella, miten laukaukseen reagoidaan, ja Mosku olikin aika rauhallinen kiekonammunnassa. Tosin kymmenen laukauksen jälkeen Moskulla ei enää kiinnostanut ja se lähti jo metsään.
Kaverin kanssa ammuttiin 25 laukausta / ampuja, ja osumaprosentti oli itsellä 96, eli yksi kiekko jäi ehjäksi. Ihan hyvin kuitenkin "uudella" aseella ja patruunalla, jota olen viimeksi käyttänyt vuosi sitten kyyhkynpyynnissä. Viimeisten harjoitusten jälkeen lähdettiin Peten ja Moskun kanssa metsään ja Petekin sai seurata, miten koira toimii.
Pete on itse haaveillut metsästyskoirasta ja hän sanoikin, että Moskusta tulee varmasti kova metsäkoira. Intoa Moskulla oli enemmän kuin pienessä kylässä ja muutaman rääpelinnun Mosku ajoikin lentoon. Sille iltapäiväreissulle ei lintuja reppuun saatu, mutta Moskulta saatiin kovin into purettua metsään ja lintuihin.
Iltapyynnissä Mosku näytti jo toimivan paremmin, kun pahin into oli jäänyt pois ja heti huomasi, että koiralla on hommassa ajatus mukana. Mosku otti yhden variksen lentoon ja ajoi minua päin, ja kun kyyhkyjä ei ollut näkynyt, päätin ampua variksen Moskulle. Lintu putosi metsään ja Mosku lähti sitä etsimään.
Mosku ei oikein tiennyt, mitä linnulle pitäisi tehdä, joten se jäi sinne haukkumaan kuollutta lintua. Menin paikalle, ja otin linnun käteen ja heitin Moskulle. Mosku repi lintua innoissaan ja siitä lähdettiin hirsisaunalle nukkumaan.
Aamulla viiden aikaan lähdimme aamupyyntiin ja Mosku selvästi oli yön aikana ladannut akkujaan ja koira toimi paremmin kuin koskaan! Mosku tarjosi minulle aamulla ja iltapäivällä kaikkia mahdollisia lintuja komeilla ylösajoilla ja lintuhaukuilla, harmi vain, kyyhkyjä emme löytäneet.
Vaihdamme huomisaamun pyyntipaikan viitisen kilometriä pohjoiseen, ja teemme leiripaikan jonnekin pellon laitaan. Kuvia reissusta tulee, kun niitä kerkiäisi laittaa.
-Tapsa ja Mosku
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koulutus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koulutus. Näytä kaikki tekstit
torstai 11. elokuuta 2011
maanantai 25. heinäkuuta 2011
Taloudellinen koira?
Ennen en ole tullut edes ajatelleeksi, että mitä tämä koira on tullut meille maksamaan mutta nyt kun Teemu asiasta mainitsi niin onhan otukselle tullut hintaa:
-Koulutus n. 400€
-Vakuutukset n. 90€
-Juoksumatto 250€
-Hieronnat n. 60€
yht n. 800€. Ja siis tähän ei ole laskettu mitään ruokia tai sen semmoisia, vaan enemmän nämä spesiaalijutut.
Nyt huomio!: Jokainen näistä menoeristä on ollut mielestäni tarpeellinen, ja mitään en jättäisi pois. Koulutusrahan olisin ehkä kohdentanut eri tavalla, mutta saman rahan olisin valmis laittamaan koirani hyvinvointiin.
Tällä kirjoituksella haluan herättää mahdollisen tulevan koiran omistajan ajattelemaan, että se koira ei ole vain koriste olohuoneen nurkassa, vaan esimerkiksi minun tapauksessani yhteistyökumppani, joka tarvitsee minun täyden panokseni, jotta voi toimia oikein.
Eli jos harkitset koiran hankintaa, niin suunnittele valmiiksi, mitä teet, jos kaikki ei menekään kuin elokuvissa. Aina se bernhardilainen ei ole samanlainen kuin Beethoven ja saksanpaimenkoira samanlainen kuin RinTinTin. Jotkut koirat tarvitsevat ihmisten apua enemmän, jotta ne ovat yhteiskuntakelpoisia. Ja meidän tehtävämme koiran vastuullisina omistajina on antaa apua niille. Jos emme itse tiedä miten, sitä apua pitää hankkia.
Kuten Sanna ja minä totesimme, ettemme osaa kouluttaa koiraamme yksin, me hankimme koulutukseen apua. Sanna on kuitenkin tehnyt miljoona kertaa enemmän töitä tuon koiran kanssa kuin minä. En edes tiedä olisiko minusta ollut tuohon työmäärään, mitä Sanna on tehnyt. Ja Sanna jaksaa hymyillä silti tuolle koiralle, eikä vain ajattele sitä työmääränä ja haasteena, vaan koirana.
Minulla on vakaa usko siihen, että Mosku maksaa omalla tavallaan joka euron ja työtunnin takaisin, ja onkin jo osan maksanut. Tälle syksylle Moskulla on näytön paikka: Ensimmäinen yhteinen jahtikauden aloitus, ja nyt siltä odotetaan tulosta. Jos jollain mietityttää, mistä apua koiran kouluttamiseen voi saada, sitä voi kysyä meiltä kommenteista. Yrttiahoa uskallan suositella kokemuksen perusteella.
-Koulutus n. 400€
-Vakuutukset n. 90€
-Juoksumatto 250€
-Hieronnat n. 60€
yht n. 800€. Ja siis tähän ei ole laskettu mitään ruokia tai sen semmoisia, vaan enemmän nämä spesiaalijutut.
Nyt huomio!: Jokainen näistä menoeristä on ollut mielestäni tarpeellinen, ja mitään en jättäisi pois. Koulutusrahan olisin ehkä kohdentanut eri tavalla, mutta saman rahan olisin valmis laittamaan koirani hyvinvointiin.
Tällä kirjoituksella haluan herättää mahdollisen tulevan koiran omistajan ajattelemaan, että se koira ei ole vain koriste olohuoneen nurkassa, vaan esimerkiksi minun tapauksessani yhteistyökumppani, joka tarvitsee minun täyden panokseni, jotta voi toimia oikein.
Eli jos harkitset koiran hankintaa, niin suunnittele valmiiksi, mitä teet, jos kaikki ei menekään kuin elokuvissa. Aina se bernhardilainen ei ole samanlainen kuin Beethoven ja saksanpaimenkoira samanlainen kuin RinTinTin. Jotkut koirat tarvitsevat ihmisten apua enemmän, jotta ne ovat yhteiskuntakelpoisia. Ja meidän tehtävämme koiran vastuullisina omistajina on antaa apua niille. Jos emme itse tiedä miten, sitä apua pitää hankkia.
Kuten Sanna ja minä totesimme, ettemme osaa kouluttaa koiraamme yksin, me hankimme koulutukseen apua. Sanna on kuitenkin tehnyt miljoona kertaa enemmän töitä tuon koiran kanssa kuin minä. En edes tiedä olisiko minusta ollut tuohon työmäärään, mitä Sanna on tehnyt. Ja Sanna jaksaa hymyillä silti tuolle koiralle, eikä vain ajattele sitä työmääränä ja haasteena, vaan koirana.
Minulla on vakaa usko siihen, että Mosku maksaa omalla tavallaan joka euron ja työtunnin takaisin, ja onkin jo osan maksanut. Tälle syksylle Moskulla on näytön paikka: Ensimmäinen yhteinen jahtikauden aloitus, ja nyt siltä odotetaan tulosta. Jos jollain mietityttää, mistä apua koiran kouluttamiseen voi saada, sitä voi kysyä meiltä kommenteista. Yrttiahoa uskallan suositella kokemuksen perusteella.
perjantai 22. heinäkuuta 2011
Johan oli lenkki!
2 tunnin lenkki plus uintireissu takana. Ja Teemu messissä. :) Itte alkaa olla aika väsyny, toivottavasti en kirjota ihan mitä sattuu..
Eka mentiin Rajakylään, ohitettiin parit koirat, meni hyvin. Oltiin Rajiksen kaupoilla, Tapsa meni kauppaan ja minä ja Teemu jäätiin ulos koiran kanssa. Siihen tulee yhtäkkiä kolme koiraa samaan pihaan, ja mitä tekee Mosku? On ihan rauhassa. Itse en panikoinut, olihan mulla siinä Teemu tukena. En edes aluksi huomannut koiria, niin en ehtinyt edes alkaa panikoimaan. Mosku seisoi ja katseli koiria (siinä oli saksanpaimenkoira ja joku toinen iso koira ja kolmas oli pienempi), välillä vingahti kun turhautti vaan olla siinä. Ei ollenkaan raivokohtausta, haukkumista, repimistä, riehumista. Voi onnea! Lähdettiin siitä sitten kävelemään Rajahautaa kohti, ja keksittiin mennä metsäreittejä pitkin ja bongattiin meren ranta. Pojat lähti koiran kanssa kahlaamaan, itse jäin lähemmäs rantaa katsomaan tavaroiden perään, ja housutkaan ei antanu periksi, että ne olisi saatu käärittyä ylös.. Mosku ui! Tosi hienoa. Ja takaisin metsään.. Sääskiä ja paarmoja oli niin perkeleesti, mulla on niska ihan turvoksissa pistoista. :D Oli kyllä tosi hieno lenkki.
Teemu vielä jaksaa hieroa koiraa, tähän aikaan illasta. Voi mies poloa mihin on joutunut meidän kanssa. :D No ei, meillä on ollu kyllä tosi hauskaa, mukava ku joku jaksaa näin innolla olla meidän kanssa tässä. Mosku antaa Teemun hieroa ihan rauhassa, lenkki teki kyllä tehtävänsä.
Eilinen on kirkkaana mielessä. Oon todella yrittäny unohtaa sitä, mutta se on todella vaikeaa. Me emme usko, meistä kukaan ei mitenkään voi uskoa, että Mosku on purrut sitä lasta. Kumpa voisin jotenkin näyttää teille, kuinka mieletön puruvoima tuolla koiralla on! Oikeasti, tuo kongi on mutkalla, kun Mosku sitä puree. Ja se on aivan mielettömän vahvaa muovikumiseosta! Jos Mosku olisi todella purrut, sillä lapsella ei olisi pohjetta enää.. Kumpa vain voisin näyttää..
Toivon, että te lukijat uskotte kun sanon, että Mosku ei ole aggressiivinen! Jos olisi, se olisi lopetettu aikoja sitten. En usko, että eilinen keskustelu ko. henkilöiden kanssa olisi mennyt niin rauhallisesti, jos Mosku TODELLA olisi purrut! Toivon, että tämä ei mene liian selittelyksi. En vain tahdo, että joku nyt ajattelee siellä ruudun toisella puolella, että me annamme "aggressiivisen" koiran jatkaa elämäänsä ja "antaa" sille mahdollisuuden purra toistekin.. Jos me olisimme sitä mieltä, että tämä tulee toistumaan, olisi Mosku lopetettu. Täytyy muistaa, että koira on eläin, ei ihminen. Täytyy muistaa, että Mosku on suomenpystykorva, metsästyskoira, jolla on ihan mielettömän vahva saalistusvietti. Olen sitä mieltä, että se joka inhimillistää eläimen, riistää siltä sen oikean tavan elää elämäänsä. Ihan sama, jos ihmiseltä viedään vapaus ja se suljetaan koppiin. Se ei ole oikea tapa elää. Ei kenellekään. Mosku merkitsee meille paljon, jos toteamme, että se ei elä sille sopivaa elämää, teemme muutoksen. Niinkuin olemme koko ajan tehneet: lisänneet liikuntaa, aktivointia, kaikkea. Jos toteamme, että paras vaihtoehto on lopettaminen, teemme sen. Mutta en usko, että se päivä tapahtuu ihan lähi- tai kaukotulevaisuudessa. Mutta se siitä avautumisesta, toivon, että tämä ei ollut kauhean sekavaa. :D
Näihin tunnelmiin ja sen semmosta..
Terveisin: koko poppoo
Eka mentiin Rajakylään, ohitettiin parit koirat, meni hyvin. Oltiin Rajiksen kaupoilla, Tapsa meni kauppaan ja minä ja Teemu jäätiin ulos koiran kanssa. Siihen tulee yhtäkkiä kolme koiraa samaan pihaan, ja mitä tekee Mosku? On ihan rauhassa. Itse en panikoinut, olihan mulla siinä Teemu tukena. En edes aluksi huomannut koiria, niin en ehtinyt edes alkaa panikoimaan. Mosku seisoi ja katseli koiria (siinä oli saksanpaimenkoira ja joku toinen iso koira ja kolmas oli pienempi), välillä vingahti kun turhautti vaan olla siinä. Ei ollenkaan raivokohtausta, haukkumista, repimistä, riehumista. Voi onnea! Lähdettiin siitä sitten kävelemään Rajahautaa kohti, ja keksittiin mennä metsäreittejä pitkin ja bongattiin meren ranta. Pojat lähti koiran kanssa kahlaamaan, itse jäin lähemmäs rantaa katsomaan tavaroiden perään, ja housutkaan ei antanu periksi, että ne olisi saatu käärittyä ylös.. Mosku ui! Tosi hienoa. Ja takaisin metsään.. Sääskiä ja paarmoja oli niin perkeleesti, mulla on niska ihan turvoksissa pistoista. :D Oli kyllä tosi hieno lenkki.
Teemu vielä jaksaa hieroa koiraa, tähän aikaan illasta. Voi mies poloa mihin on joutunut meidän kanssa. :D No ei, meillä on ollu kyllä tosi hauskaa, mukava ku joku jaksaa näin innolla olla meidän kanssa tässä. Mosku antaa Teemun hieroa ihan rauhassa, lenkki teki kyllä tehtävänsä.
Eilinen on kirkkaana mielessä. Oon todella yrittäny unohtaa sitä, mutta se on todella vaikeaa. Me emme usko, meistä kukaan ei mitenkään voi uskoa, että Mosku on purrut sitä lasta. Kumpa voisin jotenkin näyttää teille, kuinka mieletön puruvoima tuolla koiralla on! Oikeasti, tuo kongi on mutkalla, kun Mosku sitä puree. Ja se on aivan mielettömän vahvaa muovikumiseosta! Jos Mosku olisi todella purrut, sillä lapsella ei olisi pohjetta enää.. Kumpa vain voisin näyttää..
Toivon, että te lukijat uskotte kun sanon, että Mosku ei ole aggressiivinen! Jos olisi, se olisi lopetettu aikoja sitten. En usko, että eilinen keskustelu ko. henkilöiden kanssa olisi mennyt niin rauhallisesti, jos Mosku TODELLA olisi purrut! Toivon, että tämä ei mene liian selittelyksi. En vain tahdo, että joku nyt ajattelee siellä ruudun toisella puolella, että me annamme "aggressiivisen" koiran jatkaa elämäänsä ja "antaa" sille mahdollisuuden purra toistekin.. Jos me olisimme sitä mieltä, että tämä tulee toistumaan, olisi Mosku lopetettu. Täytyy muistaa, että koira on eläin, ei ihminen. Täytyy muistaa, että Mosku on suomenpystykorva, metsästyskoira, jolla on ihan mielettömän vahva saalistusvietti. Olen sitä mieltä, että se joka inhimillistää eläimen, riistää siltä sen oikean tavan elää elämäänsä. Ihan sama, jos ihmiseltä viedään vapaus ja se suljetaan koppiin. Se ei ole oikea tapa elää. Ei kenellekään. Mosku merkitsee meille paljon, jos toteamme, että se ei elä sille sopivaa elämää, teemme muutoksen. Niinkuin olemme koko ajan tehneet: lisänneet liikuntaa, aktivointia, kaikkea. Jos toteamme, että paras vaihtoehto on lopettaminen, teemme sen. Mutta en usko, että se päivä tapahtuu ihan lähi- tai kaukotulevaisuudessa. Mutta se siitä avautumisesta, toivon, että tämä ei ollut kauhean sekavaa. :D
Näihin tunnelmiin ja sen semmosta..
Terveisin: koko poppoo
torstai 21. heinäkuuta 2011
Se hetki, kun näet kaiken valuvan hiekkana sormien välistä
Tällainen on fiilis. Olen nyt äärettömän pessimistinen, surullinen, pettynyt.. Pahoittelen jo etukäteen sekavaa tekstiä ja sitä, etten näe asioita realistisesti..
Mosku karkasi. Taas. Tällä kertaa syystä tuntemattomasta. Se juoksi lähellä sijaitsevalle leikkikentälle, jossa oli lapsia. Tapsa huusi koiran takaisin. Kuulin lapsen kiljahduksen. Koira tulee takaisin kotiin. En näe itse tilannetta, koska olin maalaamassa eteistä. Luulimme tilanteen olevan siinä, mutta.. Ehei.
Tapsa lähti käymään töissä vielä mutkan. Maalaan eteistä itsekseni rauhassa, kunnes ovelle koputetaan. Luulen naapurimme olevan siellä, avaan oven, ja näen kaksi tuntematonta naista. Kysyivät oliko meidän koira joka karkasi. Vastasin kyllä. Kyselevät olemmeko ajatelleet aidan korottamista. En oikein osaa vastata muuta kuin joo. He kertovat, että koira oli purrut toisen tytärtä jalkaan. Tunsin, kuinka veri pakeni kasvoiltani ja sydän jättää lyönnin välistä. Eikai vaan meidän Mosku ole purrut lasta? Kysyin kävikö pahasti. Ei kuulemma, mutta traumoja tyttö sai. En osaa muuta kuin pahoitella sydämeni pohjasta ja sanoa jos haluavat korvausta niin annan sitä. Pahoittelen uudelleen ja uudelleen. Sydämeni on särkymispisteessä ja ääni värisee. Mosku ulisee oven takana. Naiset katsovat mua todella pahasti. Kerron, että Moskun rokotukset ovat kunnossa, että mitään ei pitäisi tulla, mutta jos tulee, täältä meidät löytää. Naiset kyselevät onko koira ennen karannut. Päätin valehdella ja sanoa, että tämä oli eka kerta. Naiset sanovat, että parasta että jää ekaksi ja vikaksi kerraksi, kannattaa korottaa aitaa, jos ei kerta pysy pihalla. Pahoittelen jälleen. Ja vielä kerran. Naiset lähtevät, ja minä palaan täristen sisälle.
Soitan Tapsalle. Sanon ensimmäisenä, että Mosku täytyy lopettaa. Kerron tapahtuneesta ja purskahdan hysteeriseen itkuun siinä vaiheessa kun sanon, että Mosku on purrut. Tapsa lupaa tulla niin pian kuin vain voi. Soitan äidille. Itken. Itken enemmän kuin koskaan. Olen totaalisen rikki. Olemme sopineet joskus kauan sitten, että jos koira puree ihmistä, hyökäten, se lopetetaan. En voi ajatella muuta, kuin että olen epäonnistunut, kaikki on pilalla, Mosku lähtee. Tapsa soittaa Teemulle, ja Teemu lupasi tulla käymään.
Yritän koota itseäni, etten vollottaisi kun Teemu tulee. Pala kurkussa maalaan eteistä, pala kurkussa kerron Teemulle mitä on tapahtunut. En jaksa vieläkään uskoa, että Mosku olisi purrut tahalleen. Eikä myöskään Tapsa tai Teemu voi uskoa sitä. Teemu sanoo, että Mosku ei ole aggressiivinen, se olisi jo nähty, jos se olisi. Teemu latoo tosiasioita pöytään, uteliaisuus on todennäköisesti saanut Moskun hyppäämään aidan yli. Se on jo vanha tapa, onhan se karannut jo varmaan viisi kertaa. Pohdimme, että jos Mosku olisi todella purrut, olisivat naiset tulleet niska-perse-otteella meille. Jos Mosku olisi todella halunnut purra, se olisi purrut! Näin ikkunasta, kuinka naiset ja lapset kävelivät talon ohitse. Penskat olivat ihan kunnossa.
Totta kai haluan puolustella koiraamme. Mutta en salli sitä, että se puree syyttä. Leikkiminen on eri asia, mutta leikkiin ei kutsuta toista puremalla. Se on tehty selväksi ihan alusta asti. En oikein tiedä mitä ajattelisin.
Päätimme lisätä liikuntaa. Kolminkertaistaa määrän. Joko aitaa korotetaan (mitä en usko tapahtuvan), tai opetamme Moskun siihen, että aidalle ei mennä. En tiedä mikä on paras vaihtoehto. Taidan olla sitä mieltä, että Mosku ei enää ole vapaana pihalla.
Teemu oli meillä taas monta tuntia. Kiitos jälleen kerran. Nauroin jo loppujen lopuksi. Mutta nyt olen jälleen pohjattoman surullinen ja purskahtelen itkuun koko ajan. Voimat on niin lopussa. Tämän lisäksi stressaa niin helvetin moni asia, että pää tässä leviää. Välillä vaan tahtoisin luovuttaa. Antaa olla. Luopua toivosta. Luopua unelmista. Luopua kaikesta mistä olen haaveillut. Olen varmaan huomenna eri mieltä, mutta juuri nyt tuntuu tälle. Teemu, jos luet, niin teit kyllä parhaasi ja sinusta on äärettömän suuri apu. Tällainen mä vaan olen ihmisenä, pakko purkautua näin. Älä sää surkuttele, mää rauhotun kyllä jahka saan avautua. :)
Tuo koira on niin perkeleen rakas ja niin helvetin vaativa. Tuon koiran takia olen muuttanut koko elämäni, olen ihmisenä muuttunut niin paljon (tiedä sitte hyvään vai huonoon suuntaan), tuon koiran takia harkitsemme muuttamista maalle takaisin, tuon koiran takia teemme ihan mitä vain, maksoi se mitä vaan. Se on niin järkyttävän rakas, meidän pikku päänvaiva. Tahtoisin sanoa, että ongelma, mutta en tee siitä taas ongelmakoiraa. Menetän yhden tärkeimmistä ystävistäni, jos joudumme luopumaan siitä toivosta, joka meille on annettu. Että meillä on vielä tasapainoinen koira. Jos tuo toivo katoaa, katoaa meidän koirakin..
Toisaalta tahtoisin apinanraivolla korjata kaiken, heti ja nyt. Mutta kun totta puhutaan, tarvitsisin hetken lomaa kaikesta.. Mutta mulla ei ole aikaa sellaiseen. Pakko pysyä koossa ja vahvana. Pakko korjata tilanne. Jos Mosku kaiken tämän kuntoutuksen jälkeen vielä puree ja se joudutaan lopettamaan, niin voimme todella sanoa tehneemme kaikemme.. Toivon, että sitä ei ikinä tule tapahtumaan.
Kiitos sille, joka jaksoi lukea loppuun tämän pohjattoman surun suon. Pää pystyssä kohti huomista. Väsyttää niin perhanasti, mutta pakko maalata se eteinen loppuun..
- Epärealistinen ja tunnekirjoittaja Sanna
Mosku karkasi. Taas. Tällä kertaa syystä tuntemattomasta. Se juoksi lähellä sijaitsevalle leikkikentälle, jossa oli lapsia. Tapsa huusi koiran takaisin. Kuulin lapsen kiljahduksen. Koira tulee takaisin kotiin. En näe itse tilannetta, koska olin maalaamassa eteistä. Luulimme tilanteen olevan siinä, mutta.. Ehei.
Tapsa lähti käymään töissä vielä mutkan. Maalaan eteistä itsekseni rauhassa, kunnes ovelle koputetaan. Luulen naapurimme olevan siellä, avaan oven, ja näen kaksi tuntematonta naista. Kysyivät oliko meidän koira joka karkasi. Vastasin kyllä. Kyselevät olemmeko ajatelleet aidan korottamista. En oikein osaa vastata muuta kuin joo. He kertovat, että koira oli purrut toisen tytärtä jalkaan. Tunsin, kuinka veri pakeni kasvoiltani ja sydän jättää lyönnin välistä. Eikai vaan meidän Mosku ole purrut lasta? Kysyin kävikö pahasti. Ei kuulemma, mutta traumoja tyttö sai. En osaa muuta kuin pahoitella sydämeni pohjasta ja sanoa jos haluavat korvausta niin annan sitä. Pahoittelen uudelleen ja uudelleen. Sydämeni on särkymispisteessä ja ääni värisee. Mosku ulisee oven takana. Naiset katsovat mua todella pahasti. Kerron, että Moskun rokotukset ovat kunnossa, että mitään ei pitäisi tulla, mutta jos tulee, täältä meidät löytää. Naiset kyselevät onko koira ennen karannut. Päätin valehdella ja sanoa, että tämä oli eka kerta. Naiset sanovat, että parasta että jää ekaksi ja vikaksi kerraksi, kannattaa korottaa aitaa, jos ei kerta pysy pihalla. Pahoittelen jälleen. Ja vielä kerran. Naiset lähtevät, ja minä palaan täristen sisälle.
Soitan Tapsalle. Sanon ensimmäisenä, että Mosku täytyy lopettaa. Kerron tapahtuneesta ja purskahdan hysteeriseen itkuun siinä vaiheessa kun sanon, että Mosku on purrut. Tapsa lupaa tulla niin pian kuin vain voi. Soitan äidille. Itken. Itken enemmän kuin koskaan. Olen totaalisen rikki. Olemme sopineet joskus kauan sitten, että jos koira puree ihmistä, hyökäten, se lopetetaan. En voi ajatella muuta, kuin että olen epäonnistunut, kaikki on pilalla, Mosku lähtee. Tapsa soittaa Teemulle, ja Teemu lupasi tulla käymään.
Yritän koota itseäni, etten vollottaisi kun Teemu tulee. Pala kurkussa maalaan eteistä, pala kurkussa kerron Teemulle mitä on tapahtunut. En jaksa vieläkään uskoa, että Mosku olisi purrut tahalleen. Eikä myöskään Tapsa tai Teemu voi uskoa sitä. Teemu sanoo, että Mosku ei ole aggressiivinen, se olisi jo nähty, jos se olisi. Teemu latoo tosiasioita pöytään, uteliaisuus on todennäköisesti saanut Moskun hyppäämään aidan yli. Se on jo vanha tapa, onhan se karannut jo varmaan viisi kertaa. Pohdimme, että jos Mosku olisi todella purrut, olisivat naiset tulleet niska-perse-otteella meille. Jos Mosku olisi todella halunnut purra, se olisi purrut! Näin ikkunasta, kuinka naiset ja lapset kävelivät talon ohitse. Penskat olivat ihan kunnossa.
Totta kai haluan puolustella koiraamme. Mutta en salli sitä, että se puree syyttä. Leikkiminen on eri asia, mutta leikkiin ei kutsuta toista puremalla. Se on tehty selväksi ihan alusta asti. En oikein tiedä mitä ajattelisin.
Päätimme lisätä liikuntaa. Kolminkertaistaa määrän. Joko aitaa korotetaan (mitä en usko tapahtuvan), tai opetamme Moskun siihen, että aidalle ei mennä. En tiedä mikä on paras vaihtoehto. Taidan olla sitä mieltä, että Mosku ei enää ole vapaana pihalla.
Teemu oli meillä taas monta tuntia. Kiitos jälleen kerran. Nauroin jo loppujen lopuksi. Mutta nyt olen jälleen pohjattoman surullinen ja purskahtelen itkuun koko ajan. Voimat on niin lopussa. Tämän lisäksi stressaa niin helvetin moni asia, että pää tässä leviää. Välillä vaan tahtoisin luovuttaa. Antaa olla. Luopua toivosta. Luopua unelmista. Luopua kaikesta mistä olen haaveillut. Olen varmaan huomenna eri mieltä, mutta juuri nyt tuntuu tälle. Teemu, jos luet, niin teit kyllä parhaasi ja sinusta on äärettömän suuri apu. Tällainen mä vaan olen ihmisenä, pakko purkautua näin. Älä sää surkuttele, mää rauhotun kyllä jahka saan avautua. :)
Tuo koira on niin perkeleen rakas ja niin helvetin vaativa. Tuon koiran takia olen muuttanut koko elämäni, olen ihmisenä muuttunut niin paljon (tiedä sitte hyvään vai huonoon suuntaan), tuon koiran takia harkitsemme muuttamista maalle takaisin, tuon koiran takia teemme ihan mitä vain, maksoi se mitä vaan. Se on niin järkyttävän rakas, meidän pikku päänvaiva. Tahtoisin sanoa, että ongelma, mutta en tee siitä taas ongelmakoiraa. Menetän yhden tärkeimmistä ystävistäni, jos joudumme luopumaan siitä toivosta, joka meille on annettu. Että meillä on vielä tasapainoinen koira. Jos tuo toivo katoaa, katoaa meidän koirakin..
Toisaalta tahtoisin apinanraivolla korjata kaiken, heti ja nyt. Mutta kun totta puhutaan, tarvitsisin hetken lomaa kaikesta.. Mutta mulla ei ole aikaa sellaiseen. Pakko pysyä koossa ja vahvana. Pakko korjata tilanne. Jos Mosku kaiken tämän kuntoutuksen jälkeen vielä puree ja se joudutaan lopettamaan, niin voimme todella sanoa tehneemme kaikemme.. Toivon, että sitä ei ikinä tule tapahtumaan.
Kiitos sille, joka jaksoi lukea loppuun tämän pohjattoman surun suon. Pää pystyssä kohti huomista. Väsyttää niin perhanasti, mutta pakko maalata se eteinen loppuun..
- Epärealistinen ja tunnekirjoittaja Sanna
maanantai 18. heinäkuuta 2011
Ohitus kuin suoraan oppikirjasta
No niin,
käytiin Moskun kanssa kohtuullisen pitkä ja väsyttävä lenkki, ohiteltiin koiria ihan urakalla. Muutama ensimmäinen ohitus meni kohtuullisesti, mutta sitten tapahtui mielenkiintoinen käänne.
Kaikki minut tuntevat tietävät, etten ole oikein vielä oululaistunut, vaan minulla on tapana puhua ihmisille.
Vastaan tuli semmoinen viisikymppinen rouvasimmeinen pikkuisen koiran kanssa, joka näytti ihan lattiamopilta. Mustalta semmoiselta. Joka tapauksessa sanoin rouvalle päivää ja mainitsin että Mosku saattaa vähän ärhennellä, joten ei kannata säikähtää. Rouva meinasi että jospa hän koiransa kanssa on ohitettavana pari kertaa jos siitä olisi apua, kun mainitsin että koulutus on menossa tälle meidän jääräpäälle.
Siinä Moskun kanssa saatiin sitten ohittaa tätä kevyttä yhdistelmää ja ensimmäisen kerran jälkeen meni jo todella paljon paremmin! Sitten kiitimme molempia "uhreja" ja jatkoimme matkaamme.
Tapahtui ihme jota voitaisiin meidän tapauksessamme verrata Jerikon muurien murtumiseen: Vastaan tuli (ilmeisesti) spanieli, semmoinen kohtuukokoinen, ja Mosku käveli vierellä kiltisti hihna löysällä. Kävelimme ohi juuri niinkuin normaalit ihmiset normaalien koiriensa kanssa kävelevät. Ohitettava koira oli ns. helppo ohittaa, se lähinnä heilutti häntää ja jos koirat voivat hymyillä, niin se koira hymyili.
Tästä on hyvä jatkaa!
käytiin Moskun kanssa kohtuullisen pitkä ja väsyttävä lenkki, ohiteltiin koiria ihan urakalla. Muutama ensimmäinen ohitus meni kohtuullisesti, mutta sitten tapahtui mielenkiintoinen käänne.
Kaikki minut tuntevat tietävät, etten ole oikein vielä oululaistunut, vaan minulla on tapana puhua ihmisille.
Vastaan tuli semmoinen viisikymppinen rouvasimmeinen pikkuisen koiran kanssa, joka näytti ihan lattiamopilta. Mustalta semmoiselta. Joka tapauksessa sanoin rouvalle päivää ja mainitsin että Mosku saattaa vähän ärhennellä, joten ei kannata säikähtää. Rouva meinasi että jospa hän koiransa kanssa on ohitettavana pari kertaa jos siitä olisi apua, kun mainitsin että koulutus on menossa tälle meidän jääräpäälle.
Siinä Moskun kanssa saatiin sitten ohittaa tätä kevyttä yhdistelmää ja ensimmäisen kerran jälkeen meni jo todella paljon paremmin! Sitten kiitimme molempia "uhreja" ja jatkoimme matkaamme.
Tapahtui ihme jota voitaisiin meidän tapauksessamme verrata Jerikon muurien murtumiseen: Vastaan tuli (ilmeisesti) spanieli, semmoinen kohtuukokoinen, ja Mosku käveli vierellä kiltisti hihna löysällä. Kävelimme ohi juuri niinkuin normaalit ihmiset normaalien koiriensa kanssa kävelevät. Ohitettava koira oli ns. helppo ohittaa, se lähinnä heilutti häntää ja jos koirat voivat hymyillä, niin se koira hymyili.
Tästä on hyvä jatkaa!
Morjens!
Tällainen lyhyt päivitys. :)
Tähän mennessä lenkkisaldoa:
Ke: Lenkkeiltiin Teemun kanssa, noin 30min, kuusi ohitusta muistelen
To: Teemun kanssa jälleen, noin 30min ja viisi koiraa?
Pe: 1h, 3 koiraa
La: 45min, 1 koira
Su: 45min, 7 koiraa!
Ja tänään: Kävin yksin 25min ja Tapsa on tällä hetkellä lenkillä. Ovat olleet jo 45min, aikoi kuulemma väsyttää koiruuden. :)
Aika hyvin eikö? Verrattuna aikaisempiin, nolla minuuttia lenkkeilyä tilastoihin. Jebbisjebulis, tää on mukavaa. :)
Ja syy miksi aloin kirjoittamaan, oli tämä:
Mosku tykkää Teemusta. :) Muistaa, että tämä setä on antanu mulle herkkuja..
Lämpöä riittää, muistakaa huolehtia nesteytyksestä. :D
- Sanna
Tähän mennessä lenkkisaldoa:
Ke: Lenkkeiltiin Teemun kanssa, noin 30min, kuusi ohitusta muistelen
To: Teemun kanssa jälleen, noin 30min ja viisi koiraa?
Pe: 1h, 3 koiraa
La: 45min, 1 koira
Su: 45min, 7 koiraa!
Ja tänään: Kävin yksin 25min ja Tapsa on tällä hetkellä lenkillä. Ovat olleet jo 45min, aikoi kuulemma väsyttää koiruuden. :)
Aika hyvin eikö? Verrattuna aikaisempiin, nolla minuuttia lenkkeilyä tilastoihin. Jebbisjebulis, tää on mukavaa. :)
Ja syy miksi aloin kirjoittamaan, oli tämä:
 |
| Team Teemu&Mosku! |
Mosku tykkää Teemusta. :) Muistaa, että tämä setä on antanu mulle herkkuja..
Lämpöä riittää, muistakaa huolehtia nesteytyksestä. :D
- Sanna
keskiviikko 13. heinäkuuta 2011
Onnelliset
Meillä ei ole ongelmakoiraa. Meillä on hieno koira, jota on koulutettu hyvin, ja jonka kanssa on tehtävä pientä hiomista. Voiko parempaa palautetta enää olla? Tän vuoden ajan kun on ajatellut, että meillä on ongelmakoira. Tänään saatiin niin upeaa palautetta meidän Moskusta, että ei voi kuin vaan hymyillä. Meillä on tavallinen koira. Olen niin iloinen, että mieleni tekee vain itkeä. Ja sen varmaan teenkin, Moskua halaten. Meillä ei ole ongelmakoiraa, meidän tukena on ihminen, joka ei luovuta tämän homman kanssa.
En voi muuta tehdä, kuin ylistää ja kiittää ja kumartaa: Teemu Yrttiaho. Kiitos, kiitos, kiitos!
Ehkä on syytä selventää asiaa: Teemu on koirahieroja, josta olen jo aikaisemminkin maininnut blogissa. Hän on käynyt meillä aikaisemmin hieromassa Moskua, ja kuulemassa meidän vaikeuksista. Sovimme uuden hieronta-ajan ja sen lisäksi, Teemu lupasi auttaa meitä ohittamisessa. Ja sen tämä mies teki, ja teki muuten pirun hyvin! Joku voi ajatella, että jopas siellä mainostetaan. Mitä sitten? En epäröi hetkeäkään mainostaa häntä, loistava tyyppi! Tunteet on pinnassa, niin perkeleen hienoa tämä on.
Aluksi Mosku hierottiin. Kävi näpsäkästi, koirakin osasi olla paremmin kuin ekalla kerralla. Sen jälkeen: Me lähretään lenkille! Teemulla oli mukana semmone koulutuspanta, ihan ohittamiseen sun muuhun remmikäyttäytymiseen tarkoitettu panta (korjaa Teemu, jos kerroin asian väärin!). Yksi lenkki menee pään ympäri, yksi kuonon, ja kuonossa olevaan renksuun laitetaan hihna kiinni. Tällä siis voidaan ohjata koiraa täysin, satuttamatta sitä. Muistelen, että esim. Cesar Millan on käyttäny tällasia pantoja. Noh, jotta homma ei olisi liian helppoa, Teemun panta olikin liian iso Moskulle (kuono-osaa ei pysty säätämään pienemmälle). Tapsa lähti pantajahtiin, ja mutkien kautta löysikin sellaisen. Ja sitten lenkille. Mosku ei pitänyt pannasta, kukapa pitäisi kun kuonon ympärille laitetaan tavaraa. Loppujen lopuksi toimimme tavallisen kaulapannan kanssa. Ohitimme koiria. Monta koiraa. Ja arvatkaa lopputulos: Ei yhtään ainoaa haukahdusta.
Koira rinnalle ja mennään ohi. Pannan avulla ohjaamme koiran katseen pois vastaantulevasta. Me vain mennään. Koira kulkee vierellä, se on lenkillä, sen paikka on siinä. Ja kun se koira tulee, antaa tulla. Me mennään ohi. Ei häsellystä namien kanssa, ei vouhotusta. Mennään.
Tavoite: Mosku opetetaan tähän erikoispantasysteemiin ja vierellä kulkemiseen ja BAM, kuukauden päästä me ohitetaan. Niin perkeleen yksinkertaista se on.
Mosku on tyytyväinen ja väsynyt. Minä ja Tapsa ollaan onnellisia ja väsyneitä. Meillä on toivoa, tämä homma ei jää kesken, tämä jatkuu niin kauan, että Mosku ohittaa ja sen jälkeenkin. Tunnen, että meistä ja meidän tilanteesta välitetään ja tämä on tärkeää. Meitä ymmärretään. Eikö se kerro jo, että Teemu oli meillä 4,5 tuntia keskustelemassa meidän kanssa, ja ennenkaikkea, tekemässä, toimimassa. Ja hierontaan aikaa ei mennyt kuin reilu puoli tuntia.
Minne se pelko katosi? No jo vain mua pelottaa! Mutta ei niin paljon. :) Mun sisällä ollut ohitusmörrimöykky sai tänään turpiinsa. Ensimmäisen koiran kohdalla, jota ohitettiin, se nousi esiin: "Nyt rähistään. Nyt mennään ja lujaa." Sitä ei tapahtunut. Seuraavan koiran kohdalla oltiin epäileviä, onnistuukohan tämä niin hyvin kuin edellinen. Onnistui. Seuraavat kolme vai neljä koiraa mentiin näin: "Tuolla on koira, jes, ohitetaan se, näytä meille miten se tehdään." Möykky, se pelko, hiipuu.. Uskallan myöntää, miten paljon tämä on vienyt voimavaroja, miten on joskus vaan halunnut lopettaa kesken, miten parisuhde on ollut kovilla. Ja miten se saadaan loppumaan.
Tämä taitaa olla mun tunteiden purkaus-teksti, olkoon. Se kertoo siitä, että toivo on palannut. Mosku meni ohi, ilman rähinää. Voinko enää ylpeämpi olla tuosta koirasta, voinko enää kiitollisempi olla Teemulle? Tiedän, että pelkomörrimöykky palaa, mutta tiedän myös sen, että saan apua heti, kun koen sen olevan tarpeen. Me ei olla yksin.
Meillä ei ole ongelmakoiraa, ei ole ikinä ollutkaan. Meillä on hieno koira, jonka kanssa on tehty paljon töitä, ja se näkyy. Meidän koulutus näkyy.
Terveisin: Hävyttömän iloinen Sanna
En voi muuta tehdä, kuin ylistää ja kiittää ja kumartaa: Teemu Yrttiaho. Kiitos, kiitos, kiitos!
Ehkä on syytä selventää asiaa: Teemu on koirahieroja, josta olen jo aikaisemminkin maininnut blogissa. Hän on käynyt meillä aikaisemmin hieromassa Moskua, ja kuulemassa meidän vaikeuksista. Sovimme uuden hieronta-ajan ja sen lisäksi, Teemu lupasi auttaa meitä ohittamisessa. Ja sen tämä mies teki, ja teki muuten pirun hyvin! Joku voi ajatella, että jopas siellä mainostetaan. Mitä sitten? En epäröi hetkeäkään mainostaa häntä, loistava tyyppi! Tunteet on pinnassa, niin perkeleen hienoa tämä on.
Aluksi Mosku hierottiin. Kävi näpsäkästi, koirakin osasi olla paremmin kuin ekalla kerralla. Sen jälkeen: Me lähretään lenkille! Teemulla oli mukana semmone koulutuspanta, ihan ohittamiseen sun muuhun remmikäyttäytymiseen tarkoitettu panta (korjaa Teemu, jos kerroin asian väärin!). Yksi lenkki menee pään ympäri, yksi kuonon, ja kuonossa olevaan renksuun laitetaan hihna kiinni. Tällä siis voidaan ohjata koiraa täysin, satuttamatta sitä. Muistelen, että esim. Cesar Millan on käyttäny tällasia pantoja. Noh, jotta homma ei olisi liian helppoa, Teemun panta olikin liian iso Moskulle (kuono-osaa ei pysty säätämään pienemmälle). Tapsa lähti pantajahtiin, ja mutkien kautta löysikin sellaisen. Ja sitten lenkille. Mosku ei pitänyt pannasta, kukapa pitäisi kun kuonon ympärille laitetaan tavaraa. Loppujen lopuksi toimimme tavallisen kaulapannan kanssa. Ohitimme koiria. Monta koiraa. Ja arvatkaa lopputulos: Ei yhtään ainoaa haukahdusta.
Koira rinnalle ja mennään ohi. Pannan avulla ohjaamme koiran katseen pois vastaantulevasta. Me vain mennään. Koira kulkee vierellä, se on lenkillä, sen paikka on siinä. Ja kun se koira tulee, antaa tulla. Me mennään ohi. Ei häsellystä namien kanssa, ei vouhotusta. Mennään.
Tavoite: Mosku opetetaan tähän erikoispantasysteemiin ja vierellä kulkemiseen ja BAM, kuukauden päästä me ohitetaan. Niin perkeleen yksinkertaista se on.
Mosku on tyytyväinen ja väsynyt. Minä ja Tapsa ollaan onnellisia ja väsyneitä. Meillä on toivoa, tämä homma ei jää kesken, tämä jatkuu niin kauan, että Mosku ohittaa ja sen jälkeenkin. Tunnen, että meistä ja meidän tilanteesta välitetään ja tämä on tärkeää. Meitä ymmärretään. Eikö se kerro jo, että Teemu oli meillä 4,5 tuntia keskustelemassa meidän kanssa, ja ennenkaikkea, tekemässä, toimimassa. Ja hierontaan aikaa ei mennyt kuin reilu puoli tuntia.
Minne se pelko katosi? No jo vain mua pelottaa! Mutta ei niin paljon. :) Mun sisällä ollut ohitusmörrimöykky sai tänään turpiinsa. Ensimmäisen koiran kohdalla, jota ohitettiin, se nousi esiin: "Nyt rähistään. Nyt mennään ja lujaa." Sitä ei tapahtunut. Seuraavan koiran kohdalla oltiin epäileviä, onnistuukohan tämä niin hyvin kuin edellinen. Onnistui. Seuraavat kolme vai neljä koiraa mentiin näin: "Tuolla on koira, jes, ohitetaan se, näytä meille miten se tehdään." Möykky, se pelko, hiipuu.. Uskallan myöntää, miten paljon tämä on vienyt voimavaroja, miten on joskus vaan halunnut lopettaa kesken, miten parisuhde on ollut kovilla. Ja miten se saadaan loppumaan.
Tämä taitaa olla mun tunteiden purkaus-teksti, olkoon. Se kertoo siitä, että toivo on palannut. Mosku meni ohi, ilman rähinää. Voinko enää ylpeämpi olla tuosta koirasta, voinko enää kiitollisempi olla Teemulle? Tiedän, että pelkomörrimöykky palaa, mutta tiedän myös sen, että saan apua heti, kun koen sen olevan tarpeen. Me ei olla yksin.
Meillä ei ole ongelmakoiraa, ei ole ikinä ollutkaan. Meillä on hieno koira, jonka kanssa on tehty paljon töitä, ja se näkyy. Meidän koulutus näkyy.
Terveisin: Hävyttömän iloinen Sanna
tiistai 12. heinäkuuta 2011
Karkaus
Tapahtui eilen. Samalla kaavalla kuin aikaisempikin. Tällä kertaa Mosku oli toisille koirille sellane "MOIII LEIKITÄÄKS??!" Ja häntä vaan heilui.. Hävettää niin suunnattomasti. Ja tuntuu toivottomalta. Päätettiin Tapsan kans, että koira ei pääse enää vapaaksi ulos, kun ei kerta pysy aitojen sisäpuolella. Toisaalta, ei se muuten karkaa kuin vasta koiria nähdessä. Eli pohjimmiltaan ongelma on ne toiset koirat. Mutta päivämme piristi seuraava:
Koirahieroja tulee huomenna JA hän sanoi, että lähdetään hieronnan jälkeen lenkille, ja tehdään Moskusta ei-remmirähjääjä. :)) Erittäin asiallista palvelua!! Thänks Teemu, jos luet. :)
Mun täytyis oikeasti ottaa itteeni ja toki rakasta miestäni niskasta kiinni ja alkaa hommiin tuon koiran kans. Ei tietenkään mitään tapahdu, kun me ei tehdä mitään. Mennen taas vähän psykologian puolelle, mutta: Uskon, että meidän taantuminen Moskun kouluttamisen suhteen on tapahtunut siksi, koska pelkään ohittamisia niin suunnattoman paljon. Se häpeä, se epäonnistumisen fiilis. En tiedä kumpaa pelkään enemmän, sitä tilannetta vai tunnetta. Liekö syytän itteäni turhaan, tai aiheesta. Siltä se nyt vaan tuntuu, ja koen olevani täysin itse vastuussa tästä asiasta. Mun täytyy nyt pysyä kovana ja nostaa pää pystyyn. Moskun on paha olla, se ei ole oikein. En ikinä kohtelis mun ystäviä näin, miksi kohtelen huonosti koiraani?
Eilen Moskulla oli känkkäränkkä-päivä muutenkin. Itse makasin vain sohvalla mielettömän kovan mahakivun vuoksi. Moskuhan ei sitä ymmärtänyt ja osoitti mieltään mulle koko päivän. Ei uskonut yhtään mitä sanoin sille ja haukkui vaan. Sitten kun Tapsa ärähti sille, niin johan loppui riehuminen.
Mutta on tuo koira ihana, vaikka aina valitan siitä! Nyt kun tulin kotiin, oli kämppä ehjä, enkä saanut edes kovin suurta haukkuvastaanottoa. :) Lisäksi Mosku rauhottui heti sen jälkeen kun käytin sen pissalla. Tuli viereen jyrsimään luuta ja sen jälkeen halkoa. Mosku aina laittaa tassut halon/luun ympärille. Voin kertoa, että näyttää supersöpöltä! Kamera vaan ei ole ikinä lähettyvillä, kun sitä tarttis..
Pahoitteluni, tylsä kuvaton päivitys tällä kertaa.
- Sanna ja Mosku
Koirahieroja tulee huomenna JA hän sanoi, että lähdetään hieronnan jälkeen lenkille, ja tehdään Moskusta ei-remmirähjääjä. :)) Erittäin asiallista palvelua!! Thänks Teemu, jos luet. :)
Mun täytyis oikeasti ottaa itteeni ja toki rakasta miestäni niskasta kiinni ja alkaa hommiin tuon koiran kans. Ei tietenkään mitään tapahdu, kun me ei tehdä mitään. Mennen taas vähän psykologian puolelle, mutta: Uskon, että meidän taantuminen Moskun kouluttamisen suhteen on tapahtunut siksi, koska pelkään ohittamisia niin suunnattoman paljon. Se häpeä, se epäonnistumisen fiilis. En tiedä kumpaa pelkään enemmän, sitä tilannetta vai tunnetta. Liekö syytän itteäni turhaan, tai aiheesta. Siltä se nyt vaan tuntuu, ja koen olevani täysin itse vastuussa tästä asiasta. Mun täytyy nyt pysyä kovana ja nostaa pää pystyyn. Moskun on paha olla, se ei ole oikein. En ikinä kohtelis mun ystäviä näin, miksi kohtelen huonosti koiraani?
Eilen Moskulla oli känkkäränkkä-päivä muutenkin. Itse makasin vain sohvalla mielettömän kovan mahakivun vuoksi. Moskuhan ei sitä ymmärtänyt ja osoitti mieltään mulle koko päivän. Ei uskonut yhtään mitä sanoin sille ja haukkui vaan. Sitten kun Tapsa ärähti sille, niin johan loppui riehuminen.
Mutta on tuo koira ihana, vaikka aina valitan siitä! Nyt kun tulin kotiin, oli kämppä ehjä, enkä saanut edes kovin suurta haukkuvastaanottoa. :) Lisäksi Mosku rauhottui heti sen jälkeen kun käytin sen pissalla. Tuli viereen jyrsimään luuta ja sen jälkeen halkoa. Mosku aina laittaa tassut halon/luun ympärille. Voin kertoa, että näyttää supersöpöltä! Kamera vaan ei ole ikinä lähettyvillä, kun sitä tarttis..
Pahoitteluni, tylsä kuvaton päivitys tällä kertaa.
- Sanna ja Mosku
keskiviikko 15. kesäkuuta 2011
Vötkynlötkyn (kun ei parempaa otsikkoa keksi)
Huh hellettä ja sitte tuliki kylmä! Moskulla ja Tapsalla helpompi olla, mulla meinaa olla vilu. :) 35 astetta oli kyllä mulleki vähä liikaa.. Viime päivinä ei kauheena oo tapahtunu, on kyllä oltu niin lomalla ja laiskasti. Käytiin me viime viikolla "uimassa" ja eilen kävi koirahieroja!
Uimisesta on hieman videomatskua, jonka teille jaan. :) Mosku ei tosiaan oikein tienny miten siihen veteen suhtautua (eka uintireissu siis oli tämä) ja raukkaa meinasi pelottaa. Rantavedessä kahlasi ihan mielellään, syvemmälle ei tohtinut. Kävi se syvemmällä Tapsan sylissä ja osasi uida rantaan. Nyt vaan totuttelua ja vesileikkejä, niin eiköhän se hoksaa veden riemun ja sen viilennyksen. :) Tässä siis Moskun eka kerta uimassa:
Huomatkaa jälleen mun kuvaajan- että selostajan taidot! :DD On erittäin mielenkiintoista katsoa kun koira pissaa, ja meillähän ei ikinä ole katsottu Koirakuiskaajaa ;)
Kyllä se Mosku siellä kahlaa.. Huono video, piti lopettaa kesken kun pelastin Tapsan omaisuuden.
Ja eilen tosiaan meillä kävi koirahieroja. Mosku ei meinannu millään rauhoittua eikä kyllä osannu ottaa iloa irti hieronnasta, mutta eka kerta on kuulemma aina tämmönen. Koira oli kova kuin kivi, mutta ammattilainen sai kyllä lihakset sen tuntuisiksi kuin niiden pitääkin olla. :)
Hieronnasta kopioitu ihan Teemu Yrttiahon Facebook-sivuilta (hän siis kävi meillä) plus Google :)
Hieronta sopii pääsääntöisesti kaikille koirille rotuun, ikään ja aktiivisuustasoon katsomatta. Erityisesti aktiivisesti harjoittelevat ja kilpailevat koirat hyötyvät hieronnasta. Kova fyysinen rasitus synnyttää aina lihaksistoon kuona-aineita, jotka lihakseen jäädessään heikentävät lihaksen toimintakykyä ja voimaa. Kova harjoitus vaatii palautumista ja lihaksistosta huolehtimista. Hierontaa voidaan myös käyttää apuna koiran yleisen rentoutumisen saavuttamiseksi, myös ihan tavallisella koti-koiralla, sekä harrastuskoiralla. Toisaalta se voidaan kohdistaa tiettyihin ongelma-alueisiin tarpeen mukaan. Esim. leikkausten jälkihoitona tai muiden särkytilojen helpottamiseen. Hieronnalla voidaan myös helpottaa nivelrikosta kärsivän koiran elämää.
Uimisesta on hieman videomatskua, jonka teille jaan. :) Mosku ei tosiaan oikein tienny miten siihen veteen suhtautua (eka uintireissu siis oli tämä) ja raukkaa meinasi pelottaa. Rantavedessä kahlasi ihan mielellään, syvemmälle ei tohtinut. Kävi se syvemmällä Tapsan sylissä ja osasi uida rantaan. Nyt vaan totuttelua ja vesileikkejä, niin eiköhän se hoksaa veden riemun ja sen viilennyksen. :) Tässä siis Moskun eka kerta uimassa:
Kyllä se Mosku siellä kahlaa.. Huono video, piti lopettaa kesken kun pelastin Tapsan omaisuuden.
 |
| Autossa menossa pulikoimaan. :) |
 |
| Tämmösessä käytiin. |
Hieronnasta kopioitu ihan Teemu Yrttiahon Facebook-sivuilta (hän siis kävi meillä) plus Google :)
Hieronta helpottaa kipuja, kiihdyttää verenkiertoa ja aineenvaihduntaa, tasapainottaa hermojärjestelmää sekä rentouttaa koiran lihaksia. Koiranomistajat tuovat koiria hierottavaksi ja myös eläinlääkärit voivat suositella koirahierojaa. Koiraa kannattaa hierottaa säännöllisesti, sillä koira ei pysty ihmisen tapaan kertomaan, että nyt on selkä lenkin jälkeen jumissa tai että lonkkaa on jo kolottanut pidemmän aikaa.
Teemu sanoi, että Mosku varaa painoa toiselle jalalle (olikohan se nyt vasen, ja muistelen, että oikea puoli oli ns. enemmän jumissa). Hieronnan jälkeen koiruus käveli tasapainoisemmin ja varasi kummallekin puolelle painoa, sekä askel oli pidempi. Tai näin siis Teemu kertoi, minä maallikkona huomannut kuin sen, että Mosku suorastaan lensi kun pääsi juoksemaan. :D
Viime viikkoina Mosku on ollut luonnottoman rauhallinen sisällä. On se kyllä innostunut leikeistä ja juossut pihalla ja jaksanut lenkkeillä, mutta _luonnottoman rauhallinen_, verrattuna aikaisempaan. Noh, tänä aamuna tilanne oli aivan toinen! Mosku riehui ja leikki itsekseen, ja tuli nuolemaan mun naamaa (siirryin sohvalle nukkumaan sen jälkeen kun Tapsa lähti töihin) sen näköisenä, että "äiskä nyt ylös ala leikkiin mun kaa!!" Jotenkin luulen, että tämä hieronta oikeasti auttoi Moskua, että sillä on ollut kipuja, joihin se sai apua ja nyt jaksaa taas mennä! Moskulta löytyi myös jotain pisteitä tassuista, joita en kyllä millään muista. Ne kuulemma sopivat Moskuun ihan hyvin, olikohan siinä jotain aineenvaihdunnasta, haimasta, sekä aivotyöskentelystä.. Mutta tämä mun täytyy varmistaa sitten seuraavalla kerralla, kun Teemu tulee käymään. :) Äsken käytiin puolen tunnin lenkki ja kyllä oli virtaa. Ohitettiin myös koira, joka oli pihalla kiinni. Huonomminkin olisi voinut mennä, lähinnä olen ylpeä siitä, miten itse pysyin yllättävän rauhallisena, vaikka se toinen koira oli ISO ja pelottavan näköinen. Tosin se ei haukkunut niinkuin Mosku.. Hehheh.
Nyt Mosku makaa koko pituudessaan lattialla ja tuhisee menemään. Suosittelen kyllä kaikille koiranomistajille koiran hierontaa! Ihan niinkuin ihmisellä, voi koirallakin olla kipuja ja mennä paikat jumiin. Ja tarvitseeko aina olla jumissa, voihan sitä ihan rentoutuksen vuoksi käydä hierojalla. :) Teemun löydätte Facebookista ja meillä on hänen numeronsa, jos jotakuta kiinnostaa (ilmaista mainostusta, hih ;)) Ammattitaitoinen kaveri!
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin..
- Sanna ja rennonlätky Mosku :)
perjantai 10. kesäkuuta 2011
Eroahdistusharjoittelua
Videoita ja kuvia siis!
Pahoitteluni kun video on väärinpäin, olin pöljä enkä tajunnu kuvaustilanteessa tätä asiaa :D seuraavat on sitte oikein päin. Eli tilanne on siis se, että minä olin jo rampannu ovella puolisen tuntia ja lopputulema oli se, että Mosku alko nukkumaan kun kyllästyi ravaamiseeni. Käytämme tätä keinoa harjoittaaksemme pois eroahdistuksen, saimme vinkin Sandralta (kiitos!). Jollekin toiselle voi toimia jokin toinen tapa, mutta me kokeillaan nyt tällaista. Ja videon tilanteessa Tapsa on alkanut ravaamaan ovella ees taas, Mosku kun on enempi Tapsan perään. Pahoitteluni myös siitä, kun toistan itseäni videolla, en oikein hanskaa tällaisia tilanteita. :D JA VIELÄ, sori, taustalla pauhaa South Park... Hihhih.
Huono laatukin kaiken lisäksi, ja South Park pyörii edelleen taustalla..
Vain hetki tämän jälkeen Mosku oksensi hauen ulos (söi kenties liian nopeasti?) ja oli taas Tapsan menossa mukana. Seuraavaksi Tapsan kuvaama video:
Sellaista tällä kertaa. Ja sitten hiukan kuvia eilisestä. Olihan muuten kuuma! Välillä pitää ottaa Moskukin sisälle, että tajuaa levätä.
Aurinkoista viikonloppua!
- Sanna
Pahoitteluni kun video on väärinpäin, olin pöljä enkä tajunnu kuvaustilanteessa tätä asiaa :D seuraavat on sitte oikein päin. Eli tilanne on siis se, että minä olin jo rampannu ovella puolisen tuntia ja lopputulema oli se, että Mosku alko nukkumaan kun kyllästyi ravaamiseeni. Käytämme tätä keinoa harjoittaaksemme pois eroahdistuksen, saimme vinkin Sandralta (kiitos!). Jollekin toiselle voi toimia jokin toinen tapa, mutta me kokeillaan nyt tällaista. Ja videon tilanteessa Tapsa on alkanut ravaamaan ovella ees taas, Mosku kun on enempi Tapsan perään. Pahoitteluni myös siitä, kun toistan itseäni videolla, en oikein hanskaa tällaisia tilanteita. :D JA VIELÄ, sori, taustalla pauhaa South Park... Hihhih.
Huono laatukin kaiken lisäksi, ja South Park pyörii edelleen taustalla..
Vain hetki tämän jälkeen Mosku oksensi hauen ulos (söi kenties liian nopeasti?) ja oli taas Tapsan menossa mukana. Seuraavaksi Tapsan kuvaama video:
Sellaista tällä kertaa. Ja sitten hiukan kuvia eilisestä. Olihan muuten kuuma! Välillä pitää ottaa Moskukin sisälle, että tajuaa levätä.
 |
| Saanen esitellä: Poju! Näkyi videollakin. Heikkona palloihin. Moskun paras kamu. |
 |
| Herra kesäpoika <3 |
 |
| Nannaa! |
 |
| Pojusta ei niinkään. |
 |
| Tilannekuva :) |
Aurinkoista viikonloppua!
- Sanna
torstai 19. toukokuuta 2011
Pyyntireissun tuloksia
Moskun kanssa käytiin viime viikonloppuna ketun pyynnissä ja mukava reissu oli.
Paras hetki oli kyllä kun Mosku huomasi komean ukkoteeriparven pellolla ja lähti ajamaan ne ylös. Se ajoi teeret melkein kilometrin päähän olevaan koivikkoon ja jäi sinne haukkumaan ne. Takaisin tullessaan Mosku huomasi yhden unohtuneen teeren pellossa ja ei muuta kuin uutta ylösajoa!
Siinä huomasin sitten koiran pelisilmää, Mosku hidasti hieman vauhtia kun huomasi edessä olevan puun ja jättäytti teeren siihen istumaan ja sitten linnun huomio kiinni haukkumalla. Jos metsästysaikaa olisi ollut, olisimme saaneet komean paistin. Matkaa itselläni lintuun ja koiraan oli jotakuinkin 70-80 metriä, eli varma osuma kiväärillä. Tuli kyllä tähtäiltyä ukkoteeren siipipilkkaan jonkin aikaa, mutta kasvakoon nyt syksyksi.
Moskun kanssa päästään syksyllä hemmetin hyville apajille, kun tuonne porukoiden metsiin ja peltoihin on kannettu eläimille ruokaa, nuolukiviä, soraa ja kaikkea mahdollista. Kas kun ei ole iltaisin käyty peittelemässä ja antamassa hyvän yön suukkoa.
Jokainen minkki, supi ja kettu alueelta on ammuttu, mitä siellä on nähty, ja nyt työ alkaa tuottaa tulosta. Alueella on teeriä, metsoja, jäniksiä, hirviä... Kauriit vain puuttuvat. Niitäkin oli, mutta toissa vuonna Korpeen muutti ilves, ja se karkotti pitkäksi aikaa kaiken riistan, ja kauriin puoliksi syötyjä raatoja löytyi monesta paikasta. Muut eläimet tulivat takaisin, mutta ilves tuhosi kokonaan muutenkin pienen kauriskannan. Perkele. Muille tiedoksi, maat on vuokrattu muille vain ja ainoastaan hirvien pyyntiin, omalla porukalla otetaan loppu vilja metsistä ;)
T: Tapsa
Paras hetki oli kyllä kun Mosku huomasi komean ukkoteeriparven pellolla ja lähti ajamaan ne ylös. Se ajoi teeret melkein kilometrin päähän olevaan koivikkoon ja jäi sinne haukkumaan ne. Takaisin tullessaan Mosku huomasi yhden unohtuneen teeren pellossa ja ei muuta kuin uutta ylösajoa!
Siinä huomasin sitten koiran pelisilmää, Mosku hidasti hieman vauhtia kun huomasi edessä olevan puun ja jättäytti teeren siihen istumaan ja sitten linnun huomio kiinni haukkumalla. Jos metsästysaikaa olisi ollut, olisimme saaneet komean paistin. Matkaa itselläni lintuun ja koiraan oli jotakuinkin 70-80 metriä, eli varma osuma kiväärillä. Tuli kyllä tähtäiltyä ukkoteeren siipipilkkaan jonkin aikaa, mutta kasvakoon nyt syksyksi.
Moskun kanssa päästään syksyllä hemmetin hyville apajille, kun tuonne porukoiden metsiin ja peltoihin on kannettu eläimille ruokaa, nuolukiviä, soraa ja kaikkea mahdollista. Kas kun ei ole iltaisin käyty peittelemässä ja antamassa hyvän yön suukkoa.
Jokainen minkki, supi ja kettu alueelta on ammuttu, mitä siellä on nähty, ja nyt työ alkaa tuottaa tulosta. Alueella on teeriä, metsoja, jäniksiä, hirviä... Kauriit vain puuttuvat. Niitäkin oli, mutta toissa vuonna Korpeen muutti ilves, ja se karkotti pitkäksi aikaa kaiken riistan, ja kauriin puoliksi syötyjä raatoja löytyi monesta paikasta. Muut eläimet tulivat takaisin, mutta ilves tuhosi kokonaan muutenkin pienen kauriskannan. Perkele. Muille tiedoksi, maat on vuokrattu muille vain ja ainoastaan hirvien pyyntiin, omalla porukalla otetaan loppu vilja metsistä ;)
T: Tapsa
sunnuntai 10. huhtikuuta 2011
Jahtia ja mummolassa hölmöämistä
Tänään lähdetään Lumijoelle, ja Moskun kanssa lähdetään variksia etsimään. Oulussa on ainakin osannut hyvin katseella niitä seurata ja haukkuakin.
Variksenpyynnissähän nyt ei ole tarkoituskaan pitää lintua haukussa mutta lähinnä päästä ilmoittamaan isännälle, että täällä sitä elukkaa olisi, jos millään viitsisit pudottaa.
Mosku on kyllä opetettu pentuna noutamaan damia ja muita mutta sen toteutuminen on aina vähän epävarmaa. Noutamista pitäisi harjoitella enemmän. Paras mahdollinen tilanne voisi olla että Moskusta tulisi haukkuva ja noutava lintukoira, joka haukkuu myös hirvet ja karhut ja muun pienriistan.
Uskon että hirvelle ja karhulle Moskulla onkin edellytyksiä, mutta vähän pelottaa päästää niitä haukkumaan, oikeastaan kahdesta syystä: Moskulla ei ole kehittynyt vieläkään tervettä pelkoa, joten hirvi voi päästä potkaisemaan tai karhu puremaan. Toinen realistisempi syy on se, että yleensä koira haluaa haukkua periaatteessa mahdollisimman isoa otusta, joten hirvenhaukun jälkeen teerihaukku ei tunnu miltään eikä koiraa välttämättä innosta se.
Mutta tuloksista ilmoitellaan! Nyt aamupala ja Sanna ylös ja kamppeet autoon ja menoksi!
Variksenpyynnissähän nyt ei ole tarkoituskaan pitää lintua haukussa mutta lähinnä päästä ilmoittamaan isännälle, että täällä sitä elukkaa olisi, jos millään viitsisit pudottaa.
Mosku on kyllä opetettu pentuna noutamaan damia ja muita mutta sen toteutuminen on aina vähän epävarmaa. Noutamista pitäisi harjoitella enemmän. Paras mahdollinen tilanne voisi olla että Moskusta tulisi haukkuva ja noutava lintukoira, joka haukkuu myös hirvet ja karhut ja muun pienriistan.
Uskon että hirvelle ja karhulle Moskulla onkin edellytyksiä, mutta vähän pelottaa päästää niitä haukkumaan, oikeastaan kahdesta syystä: Moskulla ei ole kehittynyt vieläkään tervettä pelkoa, joten hirvi voi päästä potkaisemaan tai karhu puremaan. Toinen realistisempi syy on se, että yleensä koira haluaa haukkua periaatteessa mahdollisimman isoa otusta, joten hirvenhaukun jälkeen teerihaukku ei tunnu miltään eikä koiraa välttämättä innosta se.
Mutta tuloksista ilmoitellaan! Nyt aamupala ja Sanna ylös ja kamppeet autoon ja menoksi!
lauantai 9. huhtikuuta 2011
Mistä on kysymys?
"Terve, olen Mosku, 11-kuukautinen suomenpystykorva, jonka sukujuurissa on pikkuinen tiraus norjanharmaata hirvikoiraa. Olen aktiivinen, jahtiverinen ja leikkisä pentu. Osaan ärsyttää omistajiani viimeiseen pisaraan saakka, ja joskus hiukan enemmänkin. Toisaalta osaan myös käyttäytyä kuin Herran enkeli. Osaan käyttää kuonoani, korviani ja silmiäni erinomaisesti, mutta usein omistajillani (tai siis tyyppien, joiden kanssa asun) ja minulla on pikkuriikkisiä kommunikaatio-ongelmia. Omituisia otuksia."
Tämmöisen deitti-ilmoituksen meidän Moskumme voisi laittaa vaikka Kalevaan. Tästä alkaa meidän blogimme pito, miten täysiverisen jahtikoiran kanssa eletään kotielämää silloin kun metsälle ei päästä. Voin paljastaa, että se ei ole aina helppoa.
Tässä vähän taustatietoa, jotta kaikki pääsevät kärryihin mukaan: Mosku tuli meille lyhyen harkinnan jälkeen. Koira olisi muuten lopetettu, joten otimme pienen palleron hoiviimme. Silloin ei tosin arvannut, että tästä voisi tulla näin vaikeaa ja hermoja raastavaa. Ongelmina olivat koirien ohittaminen, rauhoittuminen, tottelemattomuus, kodin tuhoaminen, oman paikkansa ymmärtäminen jne.. Haimme apua ammattilaiselta, ja siitä olikin apua, mutta ei varmaan yllätyksenä tule se, että laiskuus iski. Liian vähäinen toiminta ajoi meidät samaan tilanteeseen. Nyt saimme uudestaan apua koiranomiksi opiskelevalta kaverilta, ja nyt pääsette seuraamaan matkaamme kohti parempaa tulevaisuutta!
Toki Moskussa on hyviäkin puolia. Ne vain tahtovat unohtua silloin kun se käyttäytyy huonosti. Mosku on todella älykäs ja innokas oppija. Aktiivinen, leikkisä, omistajarakas, erinomainen metsässä. Moskun ensimmäinen teerihaukku tuli alle viiden kuukauden iässä, se on jahdannut jänistä ja rusakkoa sekä ollut kaurismetsällä. Verijälkiä harjoitellaan ja osataankin etsiä niitä aika hyvin.
Omistajia olemme me, Tapsa ja Sanna (ylläri). Olemme seurustelleet vuoden ajan ja asumme yhdessä Oulussa. Kirjoitamme blogia vuorotellen sekä yhdessä. Kenties hieman henkilökuvausta itsestämme sekä psykologista pohdiskelua.. Kuvia, videoita, jos ollaan tarpeeksi fiksuja laittamaan tänne sellaisia :D
Pysykää mukana, eiköhän kirjoituksia ilmesty tasaisin väliajoin.
 |
| Mosku joulukuussa 2010 |
- Tapsa ja Sanna
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)