Tämmöisen deitti-ilmoituksen meidän Moskumme voisi laittaa vaikka Kalevaan. Tästä alkaa meidän blogimme pito, miten täysiverisen jahtikoiran kanssa eletään kotielämää silloin kun metsälle ei päästä. Voin paljastaa, että se ei ole aina helppoa.
Tässä vähän taustatietoa, jotta kaikki pääsevät kärryihin mukaan: Mosku tuli meille lyhyen harkinnan jälkeen. Koira olisi muuten lopetettu, joten otimme pienen palleron hoiviimme. Silloin ei tosin arvannut, että tästä voisi tulla näin vaikeaa ja hermoja raastavaa. Ongelmina olivat koirien ohittaminen, rauhoittuminen, tottelemattomuus, kodin tuhoaminen, oman paikkansa ymmärtäminen jne.. Haimme apua ammattilaiselta, ja siitä olikin apua, mutta ei varmaan yllätyksenä tule se, että laiskuus iski. Liian vähäinen toiminta ajoi meidät samaan tilanteeseen. Nyt saimme uudestaan apua koiranomiksi opiskelevalta kaverilta, ja nyt pääsette seuraamaan matkaamme kohti parempaa tulevaisuutta!
Toki Moskussa on hyviäkin puolia. Ne vain tahtovat unohtua silloin kun se käyttäytyy huonosti. Mosku on todella älykäs ja innokas oppija. Aktiivinen, leikkisä, omistajarakas, erinomainen metsässä. Moskun ensimmäinen teerihaukku tuli alle viiden kuukauden iässä, se on jahdannut jänistä ja rusakkoa sekä ollut kaurismetsällä. Verijälkiä harjoitellaan ja osataankin etsiä niitä aika hyvin.
Omistajia olemme me, Tapsa ja Sanna (ylläri). Olemme seurustelleet vuoden ajan ja asumme yhdessä Oulussa. Kirjoitamme blogia vuorotellen sekä yhdessä. Kenties hieman henkilökuvausta itsestämme sekä psykologista pohdiskelua.. Kuvia, videoita, jos ollaan tarpeeksi fiksuja laittamaan tänne sellaisia :D
Pysykää mukana, eiköhän kirjoituksia ilmesty tasaisin väliajoin.
 |
| Mosku joulukuussa 2010 |
- Tapsa ja Sanna
Kiva ku Moskullaki oma bloginen :-) Tässä vähän tätä testikommenttia... Nii ja mäpäs taidan linkata oman blogini stalkkerilistalle tän ;)
VastaaPoista