Tällaista tänä aamuna! Vein siis Tapsan töihin ja sillä aikaa Mosku oli syöny mun muistiinpanovihkon. Se piru oli kuitenki säästäny ruotsin tuntien asiat...
Saatiin temppukirja! Siinä oli paljon muutaki ku vaan temppuja, ihan perustottelevaisuutta. Innolla kokeilemme, lenkillä tehdään nyt paljon käännöksiä, istumis- ja hyrräharjoitteita. Kunhan löydämme/ostamme uuden naksuttimen niin pääsee kunnolla harjoittelemaan, mm. vierellä oloa. Meitä ei haittaa jos Mosku kulkee lenkillä edellä, kunhan se ei vedä. Monet ovat sitä mieltä, että koiran kuuluu kulkea vierellä tai hieman takana, silloin omistaja on johtaja. Varmasti on paikkaansa pitävää, mutta emme halua toimia näin. Johtuen siitä, että jos se oppii kulkemaan vain ja ainoastaan sivulla, ei se metsässä välttämättä osaa toimia enää oma-aloitteisesti. Yritämme näyttää johtajantaitomme jotenkin muuten, kuten piilottamalla ja etsimällä nameja maasta, olemalla mielenkiintoisia. Hyvä johtajahan on hauska ja mielenkiintoinen, joka keksii aina jotain uutta!
Tätä johtamista oon miettiny usein. Miksi koiralla pitää olla se typerä vietti joka ajaa sitä johtajan asemaan jos se hetkenkään kokee, että tuo tyyppi ei handlaa tätä juttua? No se nyt on se sisäänrakennettu juttu, mutta eikö se eläin voisi ymmärtää, että sen olisi paljon helpompi tyytyä osaansa ja olla "alamainen". Silloinhan sillä on mahdottoman helppoa! Jännä tuo eläinmaailma.
Oon heränny jo kuudelta. Oon ylipirteä ja nälkäinen. Mun maha murisee niin, että Moskuki katto, että mitäs helvettiä ja meni ikkunalle katsomaan onko ulkona joku. :D Käytiin korttelilenkki (eli kierretään kortteleita tässä lähistöllä ympäri, teen tällaisia lenkkejä silloin kun olen yksin koiran kanssa, välttääkseni muita koiria. Yksin en saa niitä ohitettua). Kääntyiltiin, istuttiin, pyörittiin, etsittiin nameja.. Oli ihan mukava lenkki. Mosku ei vaan vielä hoksannu asian ydintä, mutta kyllä se siitä! Sitten aamueväs nassuun plus dentastick (vai miten se kirjoitetaankaan?). Äsken käytiin ulkona naapurin koiran kanssa. Tulevan paremmin toimeen nyt, kuin sillon kun tähän muutettiin. Kunhan ei ole luuta, mistä tapella.
Eipä varmaan muuta tällä kertaa, toivotaan, että kämppä on pystyssä kun Tapsa tulee kotiin!
- Sanna
Tiiäks, aina sanotaan et koirilla täytyy olla johtaja, ja laumassa on arvojärjestys jne. Sanon kokemuksesta et ei se vaan AINA niin ole. Ehkä se on rotu- tai koirakohtaista sitten. Meijän koirat on koulutettu pehmeellä otteella. Ollaan tasa-arvoisia koko perhe. Eikä mikään lauma... :D Mun luonteeseen ei kuulu se että mun pitäis alistaa ketään. Toisaalta meillä helpottaa se ettei meidän koirilla oo sosiaalisia tilanteita edes viikoittain, muiden ku meidän perheen ja parin naapurin kesken. En tiijä kuin kävis jos mentäis johonki kaupungin lenkkipoluille. Toki Pamsulla oli se joku uhmamurkkuikävaihe, ja mä jouduin KERRAN alistaa se tohon pihamaalle ku yritti ottaa tavaks hyökätä kasvoille ku tulin kotiin. Käytännössä keräsin kaiken rohkeuteni ennen ku nousin autosta (olin kuin olinkin paskomatta housuun)ja otin koiraa pannasta heti ku kävi päälle ja pistin selälleen maahan ja ite istuin päälle. Siinä sit pidin pikku puhuttelun, eikä sen jälkeen oo tarvinu :) Psyykkasin itteni niin täydellisesti "mä en tota koiraa pelkää, sehän ei mua alista". Koita säki Sanna jotain psyykkausmantraa itelles ku lähette lenkille. Oot tyyni ja varma, ja koira vaistoaa sen... hihhih, jos vaistoaa. Se kyllä vaistoaa jos oot hitusenkaan epävarma. Elikä siis, uskon että väkivalta (jota myös alistaminen on) ruokkii ajatusta siitä että niin kuuluu toimia. Jos sua alistetaan, niin ainoo tapa pönkittää ittees on alistaa muita? Sit on tietty noi suojelu-, saalistus- ja paimentamisvietit, mist meikäläinen ei osaa sanoo yhtikäs mitään :D Ja muutenki, ku näistä asioista ihmiset niin rakastaa vääntää kättä, niin totean vain että tää on mun mielipide, henkilökohtainen näkökanta, ilman minkäänlaista asiantuntijuutta ongelmakäytöksisen koiran käsittelystä.
VastaaPoistaRakkain terveisin Hippipikkuserkkusi Taatilasta
Mosku oli ihan mahoton nuorempana, pelkäsin niin kauheesti jäähä sen kans kotiin yksinään. Enää ei pelota kuin nuo lenkit. Psyykkausta kokeillaan!
VastaaPoistaAinahan koiraan vaikuttaa se rotu, mutta jokainen niistäki on persoona. Jokaselle toimii oma tapansa. Ja me taidetaan oppia vähä kantapään kautta mikä sopii meille :D Väkivaltaa me ei käytetä, never. Murkkuikä tuolla koiralla on, mutta koko ajan menee parempaan suuntaan, vaikka aina en annakaan sellaista kuvaa :D
Iso kiitos kommentista. :)
Hyvin te pärjäätte, koska yritätte! :) <3
VastaaPoistaT. Samainen hippi kuin yllä :D