Käytiin Moskun kanssa morjentamassa ihan uutta koiraa! Labbisvauva Murua. Siinä on energinen pakkaus. Murullakin on vähän koirakamuja, joten päätettiin treffata ja lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: Muru saa uuden kaverin ja päästään näkemään miten se käyttäytyy koirien kanssa, me saimme ohitusharjoitusta.
Lopputulos: Kuuma ku mikä, kaksi kynttä poikki (siis minulla) ja verta tuli, mutta kaikkein parasta: Pari onnistunutta ohitusta!! Voi onnea ja iloa!!
En tiedä kuinka turhaantunut/iloinen Suvi oli Murun toiminnasta, itse yritin niin täpöllä keskittyä Moskuun. Ihan höpöksi ohittaminen meni välillä, mutta päätin, että Suvin edessä on ok olla huono ohittaja, kokeillaan vielä, ja sieltä se tuli! Välimatkaa oli ihan reilusti, mutta SIELTÄ SE TULI! Ja uudestaan! En halua nyt syöksyä epätoivoon sen vuoksi, kun välillä rähistiin ja kunnolla. Pääasia oli se, että ne pari onnistumista tuli, juuri minun kanssa. Uskoa ja toivoa on tulevaan, uskaltaisimpa lähteä samalla tarmolla tuonne lenkkipoluille ja olla surematta niin mahdottomasti jos aina ei onnistu. Parhaani yritän, ja nyt oon kyllä tosi tyytyväinen. :)
Muuten meillä on ollut aika laiskaa. Mosku on ollu paljo mummollassa hoidossa, kun mulla ja Tapsalla ollu paljon menoja. Temppukirja jäi Suville lainaan, joten taidamme jatkaa vanhojen temppujen hiomista. Huiskutuskin onnistuu melko hyvin. :) Mosku oli muuten hakenut hanhen! Lintu oli lentänyt sähkölinjoihin, ja Mosku oli sen hakenut. Tapsa oli onnellinen. :) ja kieltämättä minäkin.
Kaikkien vaikeuksien jälkeen, kaiken sen itkun ja huudon jälkeen, rahanmenetyksen, mielettömiä määriä tuhottua tavaraa roskiin, kaiken tämän jälkeen, olen niin onnellinen ja ylpeä meidän Moskusta. Se osaa olla rauhallinen sisällä. Hihnakäyttäytyminen on hyvää, lukuunottamatta ohittamista. Perustottelevaisuus on kohtuu hyvää, tänne-käsky välillä hakusessa. Nyt koira makaa raukeana pedillänsä. Voisin väittää että sekin on onnellinen. Rakastan tuota koiraa, vaikka se onkin välillä ihan mahdoton.
- Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti