Miten tämä blogin ylläpito on näin jäänyt? Aikaa kyllä olis, mutta runosuoni ei vaan syki!
Eli tosiaan, Moskulla oli tämmönen pidempi sairastelu päällänsä. Kaikki alkoi viime viikolla, kun annettiin Moskulle syötäväksi kanan koipiluu. Emme millään arvanneet, että tästä alkaisi tämmöinen tapahtumaketju, onhan Mosku ennenkin syönyt luita ja kaikki on mennyt hyvin. Keskiviikkoiltana Mosku kuitenkin meni hyvin vaikean näköiseksi ja todella kipeäksi. Vinkui ja tuli jalkoihin pyörimään, ei halunnut maata eikä istua eikä seistä. Joten hops vain päivystävälle eläinlääkärille.
Mahaa ei aristellut, joten otettiin röntgenkuva. Paksusuolesta paljastui suolitukos, jossa näkyi sitten näitä luunpalasia. Verikokeesta näkyi kohonneet valkosolut ja matala hemoglobiini, joten tämä meinasi sitä, että pieni tulehdus siellä suolistossa on. Lääkäri antoi antibioottia ja nesteytystä nahan alle. Kotihoito-ohjeiksi saimme suolihuuhtelun (josta en todellakaan välitä kertoa sen enempää, hyh), parafiiniöljyä, dieettiruokavalion sekä antibioottikuurin. Laskua tälle reissulle tuli 157e.
Olimme varanneet jo aiemmin eläinlääkäriin ajan, joten tämä perjantain aika oli tavallaan kontrolli päivystysajan jälkeen. Eli perjantaina uudestaan lääkärin kouriin. Mosku ei ollut sen keskiviikon jälkeen paskonut ollenkaan, söi kyllä ja joi, joten nou panik. Lääkäri totesi koiruuden hyvin toipuvaksi potilaaksi, "sairaslomaa" hauva sai viikonlopun verran. Antibioottikuuria jatkoimme eiliseen keskiviikkoon asti, ja pikku hiljaa siirrymme normaaliin ruokailuun. Lisäksi saimme vielä Canikur-valmisteen, joka oli jotain mikrobeja sisältävä mömmeli, joka vahvisti koiran suoliston bakteereja. Tälle reissulle tuli hintaa melkein 90e...
Viikonloppu oltiinkin Korvessa, ei kylläkään metsällä, mutta Mosku hengasi mukana. Emme tiedä, paskoiko koiruus siellä ollenkaan, kun vapaana sai olla. Arjen alettua odottelimme kovasti milloin ruoka alkaa kulkea normaalisti läpi. Ja kyllähän se vatsa näyttää toimivan sutjakkaan. Joten, kaikki hyvin Moskun mahassa ja suolessa! Lompakko kyllä oheni kovin näillä reissuilla...
Mitäs muuta kertoisin? Eroahdistus alkaa olla taas kondiksessa, Mosku ei ole pitkiin aikoihin tuhonnut mitään (koputan äkkiä puuta!!), eikä sille ole sen kummemmin mitään leluja jätettykään. Ei pahasti vissiin haukukaan perään. Lenkeillä on käyty joka päivä, hyvä me! Niin pitkiä ne ei oo ollu, mitä tarttis, mutta nostan hattua jo sille, että ollaan niin ahkerasti käyty ulkoilemassa. Juoksumatto on nyt tuon sairastelun ajan ollut "kiellossa" (ei siis varsinaisesti olla kielletty sen käyttöä, mutta olemme todenneet, että parempi liikkua ulkona, jos kaakkihätä sattuu..), mutta nyt sitä voisi pikku hiljaa taas käyttää.
Kuvia mulla ei ole valitettavasti taaskaan tarjota, pahoitteluni.. Kyllä niitä vielä joku päivä tulee.. :)
Mitä teille kuuluu?
Mukavaa syksyn alkua!
- Sanna
Miten voi olla tyytyväinen, jos on käynyt koiran kanssa lenkillä joka päivä. Eikös tuo ole itsestään selvyys??? Itse käyn koiran kanssa vähintään 3 kertaa päivässä ja lenkin minimipituus on 40 min. Ei ihmekään, että hajottaa paikkoja, kun ei saa purkaa energiaansa luonnossa.
VastaaPoistaKypsennettyjä kananluita ei saisi antaa elukoille, koska ne sirpaloituu ja aiheuttaa juurikin suolitukoksia tai repii suolet. Muistan yhä ku Jukka yhdesti antoi Papulle kananluun ja meiän emäntähän sai ihan hirveän itkupotkuraivarin et nyt se kuolee ja tyyliin kaivoi luun ulos Papun kurkusta. Ei onneksi tullu mitään, kun ei paljoa kerennyt syödä. Hyvä ettei teilläkään tuon pahemmin käynyt ja Mosku tervehtyi :)
VastaaPoistaJa anonyymille; riippuu hyvin paljolti koirasta, miten pitkiä lenkkejä sillä teetetään. Yleensä monta lyhyttä lenkkiä päivässä on paljon parempi kuin pari pitkää lenkkiä, koska se luo koiralle virikkeitä. Se että kävelet koiran kanssa 40min vain kasvattaa koiran kuntoa ja se jaksaa riehua vielä enemmän. Jos haluaa virran pois koiralta niin sitten yksi kunnon (irrallaan) juoksulenkki. Mutta tieteskin tässäkin on niin monta tapaa kuin on kouluttajaakin...
Anonyymi: Ymmärrän pointtisi, ja se on aivan totta. Kannattaa lukaista blogia enemmän, niin ymmärrät ehkä miksi lenkkeilymme on niin vaikeaa.
VastaaPoistaTaina: Virheistä oppii, minkäs tälle enää tekee.