Heräsimme Tapsan kanssa outoon ääneen. Hetken tilannetta tulkittuamme totesimme, että sehän on Mosku. Koira vinkui ja vikisi keittiössä ja laahkasi kämpässä edestakaisin (Mosku ei saa öisin tulla makuuhuoneeseen). Katsoin kelloa, ja se oli noin 2 yöllä. Olimme hyvin ihmeissämme, sillä Mosku on tottunut hyvin meidän unirytmiin: n. klo 21-23 nukkumaan ja aamulla ylös sitä mukaan mitä mekin. Yöllä ei herätä, koira nukkuu hyvin sikeästi (kuorsaus kuuluu aina silloin tällöin, hehheh). Minä unisena ja äreänä mutisen, että mikä perkele tuota koiraa vaivaa. Tapsa nousee ylös käymään vessassa ja jättää makuuhuoneen oven auki. Mosku rynnistää sinne ja vinkuu ja uikuttaa ja näyttää hyvin pelokkaalta. Minä ärisen edelleenkin unisena ja käsken Moskun pois makuuhuoneesta. Kun Tapsa tulee vessasta, hän sanoo, että Mosku on änkäytynyt meidän naulakkomme alle (meillä on kengille taso siinä, mutta tasolla on työkalupakki ja tilaa ei todellakaan ole paljon, kun takit laitetaan sekaan), ja nimenomaan sen työkalupakin päälle. Koira vinkui ja uikutti tauotta ja pälyili ympärilleen ja katseli seiniä. Tapsa käytti Moskua ulkona, jos sillä olisi vaikka hätä. Raukka ei ollut uskaltanut liikkua minnekään ja oli vain vinkunut. Lopulta päätimme, että Mosku saa tulla makuuhuoneeseen nukkumaan. Hetken vinguttuaan Mosku rauhoittui ja on nyt elänyt elämäänsä niinkuin ei mitään olisi tapahtunut.
Haluan nyt painottaa: Mosku ei pelkää pimeää, eikä erinnäisiä paukkumisen ääniä taikka muitakaan ääniä (on totutettu niihin jo pienestä pitäen). Pissahätäkään sillä ei ollut, oli päässyt viimeisen kerran ulos noin 3-4 tuntia ennen ko. tapahtumaa, eikä ollut edes pissannut kun Tapsa käytti ulkona yöllä. Ja tärkein pointti: Mosku näytti pelkäävän. Raukka parka tärisi kuin haavanlehti.
Olemme miettineet, näkikö Mosku jotain todella pahaa unta. Voivatko koirat nähdä painajaisia? Mutta miten se selittäisi Moskun pälyilyt seinille ja kattoon ja änkeämisen naulakkoon?
Vanhempieni koira Eetu, on useasti alkanut haukkua ns. tyhjää. Haukkuu ulko-ovelle juuri niinkuin sieltä tulisi joku. Hetken kuluttua rauhoittuu. Tätä tapahtui usein siskoni kuoleman jälkeen (Eetu oli siskoni koira, joka jäi sitten vanhemmilleni).
Uskotteko, että koirat ja ylipäätänsä eläimet voivat aistia jotain, mitä me emme? Henkiä, kummituksia, enkeleitä? Minä uskon. Enkä kyllä yhtään ihmettelisi, jos tässä talossa olisi kummituksia, on meinaan sen verran vanha mökki! Mitä olette mieltä? Onko omakohtaisia kokemuksia, vai onko tämä hullujen puhetta?
- Rohkea Sanna ja Pelkuri Mosku ;) hih..
Minä uskon eläinten kuudenteen aistiin ja kyllähän ne huomaa/kuulee asioita mitä me emme. Papu aikoinaan hyppäsi sohvan selkänojalle ja murisi ja haukkui ikkunaa kohti. Oli pilkkopimeää eikä ulkona ollut ketään, kävin tarkistamassa. Pelotti :D Ja meillä kissat harrastaa sitä nurkkiin tuijottelua ja hännällä noitumista hyvin usein, siihen kaikkein järkevin syy on varmaan niin pieni hiirten rapistelu tms. mitä me ihmiset ei kuulla.
VastaaPoistaMoskun reaktio kyllä kuulostaa tosi rajulta :o Olisin varmaan itekin mennyt ihan sekaisin pelosta :') Onneksi te pysyitte rauhallisina ja normaaleina.
Huuuiiii mua alko pelottaan nyt, miten mää voin nukkua täällä yksin ku kämppiksetki on poissa? :------D Idiootti, oon 300 kilsan päässä...... Mut ei sitä ikinä tiiä mitä mörköjä täällä on ja mulla ei oo ees Pelkuri Moskua varottamassa! :D
VastaaPoista:D Meillä taas koirat on murissut hampaat irvessä lasioven läpi, jollekkin kolinalle(?). Sillon pelotti itteäkin, mutta onneksi rohkenin käydä tutkimassa asian eikä mistään löytynyt pieniä vihreitä tai vähemmän vihreitä miehiä.
VastaaPoistahttp://www.mtv3.fi/kampanja/helmi/vapaalla/lemmikit/minun_lemmikkini/1046810.html ;)
VastaaPoista