Pitkästä aikaa

Vähän on kirjoittelut jääny. Valitettavasti lupailemaani videota ei oo vielä(kään) kuvattu, joten saatte hieman odotella. Kauheena ei oo juoksumattoa käytetty, mutta on Mosku siinä kävellyt. Nakkia kun on nokan edessä niin se pysyy matolla, mutta sitten kun herkku loppuu, ei enää kiinnosta. :) Onneksi Mosku ei pelkää mattoa ja siitä kuuluvia ääniä. Halutaan tässä asiassa edetä ihan rauhassa, menee liian vaikeaksi jos koiruus alkaa pelkäämään. Silloin se ei ole yhteistyöhaluinen.

Tämän viikon lenkkisaldo on ihan hyvä. Parempikin voisi olla, mutta kyllä rutkasti huonompikin.

Ma: 30min ja yksi ohitus, illemmalla 30min
Ti: Oltiin korvessa, missä Mosku juoksi valehtelematta 2 tuntia. Siihen jäi lenkkeilyt, mutta koira oli kyllä väsy..
Ke: 2h ja uintireissu, pari ohitusta
To: 30min ja 30 min, ei ohituksia
Pe: 30min ja 45min, ei olla merkattu ohituksia, eli ilmeisesti niitä ei ollut
La: Jälleen korvessa, missä Mosku viettikin koko päivän. Ei muuta lenkkeilyä.
Su, eli tänään: 4h. Käytiin piknikillä Piispanletossa, ja Mosku pääsi uimaan pariin otteeseen. Ohituksia tuli muutama.

Nyt täytyy avautua ohittamisesta. Jostain syystä olemme ottaneet mielettömästi takapakkia. Meidän mielestämme emme ole tehneet mitään ohitusta ns. "väärin". Olemme pyrkineet ohittamaan kaikki koirat mitä vaan kohtaamme. Nykyään Mosku alkaa rähinöidä paljon aikaisemmin, ja kohdalla se alkaa riuhtoa todella paljon ja nousee takatassuille ja onnistuu sotkemaan itsensä remmiin. Välillä taas menee paremmin ja välillä huonommin. Ehkä tämä on vaan harjoituksen puutetta, nimittäin kovin montaa ohitusta ei tälle viikolle tullut. Mutta sentään on edetty siinä, että olen käyttänyt Moskua yksin lenkeillä. Olen niin ylpeä itsestäni ja koen, että Mosku tottelee mua nykyään paremmin. Jatkamme harjoittelua, emmekä lannistu!

Yhdestä ohituksesta mun on pakko kertoa, koska en ikinä uskonut sen tapahtuvan. Olen tästä ohituksesta niin ylpeä, lähinnä itseni vuoksi. Olimme Tapsan ja Moskun kanssa käyneet jälleen kerran Piispanletossa ja lähdimme kävelemään kohti kotia. Pääsimme takaisin asutusalueelle ja edellämme menee collien näköinen koira. Tapsa siis taluttaa Moskua, ja Mosku alkoi hyvin aikaisin murisemaan. Collie edessämme menee välillä maahan makoilemaan (ilmeisesti se oli hieman arka ja sitä pelotti Moskun rähinöinti) ja sitten se jatkaa matkaansa omistajan kanssa. Tapsa ei meinaa saada kontrollia Moskuun ja hidastamme vauhtia ja otamme välimatkaa. Mosku rauhoittuu niin, että kulkee taas vierellä, mutta on selkeästi jännittynyt. Matkaa edellä olevaan meillä on noin 20 metriä. Yritin neuvoa Tapsaa miten itse tekisin ja pyysin josko minä saisin taluttaa Moskua. Tapsa näytti kieltämättä hieman hölmistyneelle, normaalisti olisin pinkonut karkuun tätä tilannetta ja panikoinut. Otin Moskun ja päätin, että me perkele vie ohitetaan tuo koira. Kiihdytin tahtia, Mosku tiukasti vierellä. Ja me ohitimme. Emme mallikkaasti, mutta ohitimme. Minä ohitin tällaisessa tilanteessa. Tämä oli äärettömän iso psyykkinen haaste mulle, ja tuon ohituksen jälkeen totesin itselleni, että pystyn ohittamaan milloin vain, minkä vain.

Seuraavaksi hieman kuvia ja selitystä niille. Mosku leikkii kuvissa Tapsan siskontyttöjen kanssa. Tytöt myös teetättivät temppuja Moskulle sun muuta. Äärettömän hienoa, Mosku kyllä tulee toimeen lasten kanssa, kunhan puitteet on oikeanlaiset. Ja lisäksi kuvia päivän reissusta, harmi, ettei Tapsa päässyt ottamaan uintikuvia, kun hän värkkäsi nuotiota pystyyn..

Pakollinen lelukuva.

Uinnin jälkeen on mukava möyriä maassa..

Ja makkaratikkua on kiva tuhota.

Nuuh.

Iloinen retkeilijä!

Tärkeimmät mukana: Moskun ruoka.

Tapsan siskontytöt :)

Tiskausapuna.

Ihan mielettömän upea kuva! Tapsukka osaa kuvata ja Mosku poseerata :)

Tiskausapuna edelleenkin.

Tassu!

Maahan!

Istu!

Peti muutti juoksumatolle. :)

Ensi viikolla uudet kujeet. :)

- Sanna