Hyvää joulua!

Toivottaa Mosku-tonttu sekä Sanna ja Tapsa :)

Hiljaiseloa

Jälleen kerran olemme vaipuneet hiljaisuuteen blogin suhteen. Kertooko se siitä, että ei ole tarinoita kerrottavana ja meidän tilanteemme on parantunut? Kenties..

Ohitus ontuu edelleenkin ja pelkoni on palannut (olen todellinen arkajalka!!). Tästä ei pääse pois, kuin tekemällä ja harjoittelemalla. Tuttujen koirien kanssa olisi ns. "turvallisempaa", silloin saataisiin itse kukin onnistumisen kokemuksia. Katsotaan miten käy, meillä ei ole tällä hetkellä harjoituskaveria. Haluaako joku koirallinen tulla?

Eroahdistus alkaa katoamaan pikkuhiljaa. Oikeastaan Mosku ei ole ahdistunut, vaan osoittaa mieltään kun jää yksin. Pitkään aikaan ei ole mitään tuhottu, paitsi tänään hieman mun kenkää. Täysin oma vikani, kun jätin kengät koiran ulottuville. Normaalisti niitä ei siinä ole.

Moskusta on tainnut tulla aikuinen. Ainakin melkein. Koira on rauhoittunut ihan uskomattoman paljon! Kaverimme, jotka ovat käyneet kylässä meillä Moskun räyhäaikoina, eivät olleet uskoa silmiään, kun kävivät vasta kylässä (olipa outo lause). "Mitä te olette tehneet tuolle koiralle, antaneet rauhoittavia?" Jotain on tapahtunut, ja ehdottomasti parempaan suuntaan!

Korvessa ollaan oltu viime aikoina todella paljon. Metsässä miekkoset eivät ole käyneet, Mosku samoilee lähinnä itsekseen. Mosku ajatti ilvestä takaa eräs päivä, mutta tästä Tapsa saisi kertoa enemmän, kun oli paikalla. Olen vain todella ylpeä meidän rohkeasta koiruudesta!

Tällaista tavallista meille. Mitä teille kuuluu?

- Sanna

Hämärä saapuu....

... Ja mua pelottaa käydä lenkillä yksin. Tänään kuitenkin uskaltauduin, kun Tapsa oli töissä. Ajattelin kiertää jokaisen korttelin, mitä alueelta löytyy. Tämä sen vuoksi, että pelkään jälleen kerran ohittaa koiria yksin, ja että pelkään todella paljon lähteä lenkille yksin täällä (pelkään jammusetiä).
Tiedän yhden talon, jonka pihalla on häkissä koiria ja ajattelin mennä siitä sitten ohi (olen kamala koirankiusaaja..) ja lievittää pelkoani. Mentiin ohi, kaikki meni ihan hyvin. Jatkettiin rauhassa kävelyä, kunnes yhtäkkiä taaksemme oli ilmestynyt koira. Mosku sai kauheat hepulit ja ei siinä sitten muuta kuin pannasta kiinni ja menoksi. Mulla sydän hakkaa kurkussa asti ja sain pari kertaa jännitykseltäni pihaistua: Ei Mosku. Juuri kun sain jännityksen purettua ja oloni jälleen rauhalliseksi, meitä vastaan tulee toinen remmiräyhääjä! Ja uudestaan pannasta kiinni ja ohi, ja parit yritykset komentaa.. Menihän nuo vähän plörinäksi, mutta jos ei mitään muuta, niin en palannut itku silmässä kotiin ja kaikki ovat hengissä. Mosku muuten rauhottui nopeasti ohitusten jälkeen, mikä on uutta.

Mosku on kyllä viime aikoina saanut uusia kavereita: Tilkku, Lita, Nana ja Eetu. Tämä on aika hienosti verrattuna aiempaan. Eetuakaan Mosku ei enää yritä haastaa, vaan antaa vanhan miehen olla. Eetu taas ei voi oikein ymmärtää, miksi Mosku syö hänen luitaan (jotka ei kuitenkaan vanhukselle kelpaa). Uskon vakaasti, että kaikki päättyy vielä joskus hyvin..

Eroahdistuskin on parantunut jollain tapaa, koiruus ei tuhoa tavaroita. Haukkumaan jää. Uskomme tämän olevan mielenosoitusta ja kiukkuamista: Miksi ette ottaneet mua mukaan?? Tuntuu pahalle jättää koira haukkumaan, mutta minkäs sille tekee. Onko teillä lukijoilla mitään vinkkiä miten haukkumista saisi kuriin? Naapurit eivät kiittele aamuisesta möykästä..

Kuvia en valitettavasti voi tarjota, kun meillä on hieman nettiongelmia..

Lämpöä ja valoa pimeneviin iltoihin!

- Sanna ja Mosku

Eroahdistusperkele.

Moskulla on eroahdistus, joka on välillä voimakkaampaa ja välillä hieman lievempää. Tänään tapahtui seuraava episodi: Käytin koiran ulkona ja lähdin hakemaan kaupungilta vuokraisännälle uusia sohvia. Sohvanhakureissu kesti noin tunnin ja mitä olikaan tapahtunut sillä aikaa? Mosku oli käynyt pöydällä, ja tällä kertaa hampaisiin oli jäänyt lompakkoni. Lompakko oli kaikkiaan 14 eri osassa ja sisällä olevat kortit olivat enemmän tai vähemmän tuhottuja. Pahimman kohtalon kokivat AKT:n jäsenkortti, vartijakortti, pankin tunnuslukulista, jotka ovat nyt käyttökelvottomia, ja jotain muita kortteja. Mm. bonuskortit ja ajokortti olivat jonkin verran kärsineet, ajokortista lähti muutama kulma. Sitten, raha. 20 euron seteli oli ilmeisesti koiran mielestä ollut varsin hyvän makuinen, sillä siitä oli jäänyt jäljelle vain muutama hassu riekale. Osuuspankin Visa ja S-pankin Visa olivat kadoksissa ja olin varma että ne olivat kokeneet saman kohtalon kuin setelikin, mutta onneksi olin väärässä. Kadonneet maksukortit löytyivät ehjänä pöydän takaa, jonne ne olivat ilmeisesti piiloutuneet koiran rahanhimoisilta hampailta. Kun näin hävityksen kauhistuksen, ja huusin isoon ääneen perkelettä, koira kyllä tajusi mistä on kysymys ja piiloutui olohuoneen pöydän alle häpeämään tekoaan. Koira makasi puoli tuntia pöydän alla ja ei tullut kiehnäämään viereen ennen kuin käskin sen luokse ja rauhoittuneena rapsuttelin sitä hetken. Tämän jälkeen koira meni takaisin pöydän alle ja kun vuokraisäntä tuli käymään, Mosku totteli ensimmäisellä käskyllä ettei mennyt hästäämään Timpan jalkoihin. Nyt koira nukkuu tuossa jalkojen vieressä eikä yritä mitenkään hakea huomiota. Itsesuojeluvaisto tuntuu pelaavan.

Lompakko 14 eri osassa ja muutama kortti seurana.

Saapa nähdä, mitä sitä seuraavaksi. Jospa otetaan taas työn alle tuo eroahdistusharjoittelu.

-Tapsa

Leidit landella, plus Mosku

Aijaijai kun oli kivaa!!

Tilkku-neiti sai kaverikseen Lita-neidin ja siinäpäs on Moskulle nyt tyttökavereita kahdelle käpälälle. :) Kuvat on melkosen vauhdikkaita!

Mosku ja Tilkku

Lita

 Aluksi harjoiteltiin ohittamista. Sandra ja mää talutettiin Moskua, Pasi tuli Tilkun kanssa ja Tapsa seurasi vierestä. Ja mentiinhän me ohi kun vähä harjoiteltiin. :) Vaihdettiin koira isompaan, eli Litaan. Sandra ohitti Moskun kanssa, kun mä ja Tapsa seurattiin. Hyvin sekin meni.

Nuuh!

Iso nuuh!!

 Diagnoosi on seuraava: Mosku osaa kyllä ohittaa, mutta tarvitsee vielä hieman ohjausta. Me ei todellakaan tällaista osattu odottaa, osaa muka ohittaa, mutta kyllähän se osaa. Me ei vaan ihan täysin osata ohjata ja opettaa! Saapi käyttää kovempia otteita, kunnolla kieltää ja vetäistä hihnasta, jos ei käskystä tottele. On kyllä totta, et se komentaminen jää välistä useastikin, kun vain keskittyy siihen, että pysyis pystyssä ja koira vieressä.

Mosku ja Lita hihnoissa, Tilkku vapaana

 Sitten laitettiinkin Lita takaisin autoon ja mentiin koirapuistoon Tilkun ja Moskun kanssa. Eivät ensin edes alkaneet leikkimään, kun piti haistella puskista hajut.. :D Kyllähän sitä leikkiä ja juoksua kuitenkin irtosi, ja törmäilyjä.. :D Aikansa ravattuaan, otettiin Mosku hihnaan ja Lita ulos. Kierreltiin puistoa ympäri, jotta saadaan lauman tuntu. Lita on arvonsa tunteva nainen ja kun Mosku on tuollainen höpsö, niin ei viitsitty vielä tässä vaiheessa päästää vapaaksi. Mosku kuitenkin käyttäytyi varsin herrasmiesmäisesti, paljon paremmin kuin ennen.

Pussataan ihan varovasti..

Yhdessä kaikki mennään :)

Pussataan uudestaan..

Mitäs nää on? Mosku ja Tilkku!

Vauhtipoika

Tolppatarkistus

Kaiken kaikkiaan erinomainen reissu. Näitä lisää!

- Sanna

Jännittää..

10 minuutin kuluttua auto starttaa kohti Kaakkuria ja koirapuistoa. Sekä toki Sandraa, Pasia sekä pikku-Tilkkua! :)

Ensin ohitetaan ja sitten mennään koirapuistoon.

Voin kertoa, että allekirjoittanutta jännittää ihan törkeen paljon. Tämä menee joko hyvin, huonosti, tai tosi huonosti.. Noeivaan, asenne pitää laittaa kohdilleen ja toivoa parasta.

IIIK!!

Kuvia tulloo ja sepostusta myös..

- Sanna ja autuaan tietämätön Mokkeli

Henkimaailman juttuja

Tapahtui muutama yö takaperin:

Heräsimme Tapsan kanssa outoon ääneen. Hetken tilannetta tulkittuamme totesimme, että sehän on Mosku. Koira vinkui ja vikisi keittiössä ja laahkasi kämpässä edestakaisin (Mosku ei saa öisin tulla makuuhuoneeseen). Katsoin kelloa, ja se oli noin 2 yöllä. Olimme hyvin ihmeissämme, sillä Mosku on tottunut hyvin meidän unirytmiin: n. klo 21-23 nukkumaan ja aamulla ylös sitä mukaan mitä mekin. Yöllä ei herätä, koira nukkuu hyvin sikeästi (kuorsaus kuuluu aina silloin tällöin, hehheh). Minä unisena ja äreänä mutisen, että mikä perkele tuota koiraa vaivaa. Tapsa nousee ylös käymään vessassa ja jättää makuuhuoneen oven auki. Mosku rynnistää sinne ja vinkuu ja uikuttaa ja näyttää hyvin pelokkaalta. Minä ärisen edelleenkin unisena ja käsken Moskun pois makuuhuoneesta. Kun Tapsa tulee vessasta, hän sanoo, että Mosku on änkäytynyt meidän naulakkomme alle (meillä on kengille taso siinä, mutta tasolla on työkalupakki ja tilaa ei todellakaan ole paljon, kun takit laitetaan sekaan), ja nimenomaan sen työkalupakin päälle. Koira vinkui ja uikutti tauotta ja pälyili ympärilleen ja katseli seiniä. Tapsa käytti Moskua ulkona, jos sillä olisi vaikka hätä. Raukka ei ollut uskaltanut liikkua minnekään ja oli vain vinkunut. Lopulta päätimme, että Mosku saa tulla makuuhuoneeseen nukkumaan. Hetken vinguttuaan Mosku rauhoittui ja on nyt elänyt elämäänsä niinkuin ei mitään olisi tapahtunut.

Haluan nyt painottaa: Mosku ei pelkää pimeää, eikä erinnäisiä paukkumisen ääniä taikka muitakaan ääniä (on totutettu niihin jo pienestä pitäen). Pissahätäkään sillä ei ollut, oli päässyt viimeisen kerran ulos noin 3-4 tuntia ennen ko. tapahtumaa, eikä ollut edes pissannut kun Tapsa käytti ulkona yöllä. Ja tärkein pointti: Mosku näytti pelkäävän. Raukka parka tärisi kuin haavanlehti.

Olemme miettineet, näkikö Mosku jotain todella pahaa unta. Voivatko koirat nähdä painajaisia? Mutta miten se selittäisi Moskun pälyilyt seinille ja kattoon ja änkeämisen naulakkoon?

Vanhempieni koira Eetu, on useasti alkanut haukkua ns. tyhjää. Haukkuu ulko-ovelle juuri niinkuin sieltä tulisi joku. Hetken kuluttua rauhoittuu. Tätä tapahtui usein siskoni kuoleman jälkeen (Eetu oli siskoni koira, joka jäi sitten vanhemmilleni).

Uskotteko, että koirat ja ylipäätänsä eläimet voivat aistia jotain, mitä me emme? Henkiä, kummituksia, enkeleitä? Minä uskon. Enkä kyllä yhtään ihmettelisi, jos tässä talossa olisi kummituksia, on meinaan sen verran vanha mökki! Mitä olette mieltä? Onko omakohtaisia kokemuksia, vai onko tämä hullujen puhetta?

- Rohkea Sanna ja Pelkuri Mosku ;) hih..

Antibioottikuuria ja sen semmosta..

Miten tämä blogin ylläpito on näin jäänyt? Aikaa kyllä olis, mutta runosuoni ei vaan syki!

Eli tosiaan, Moskulla oli tämmönen pidempi sairastelu päällänsä. Kaikki alkoi viime viikolla, kun annettiin Moskulle syötäväksi kanan koipiluu. Emme millään arvanneet, että tästä alkaisi tämmöinen tapahtumaketju, onhan Mosku ennenkin syönyt luita ja kaikki on mennyt hyvin. Keskiviikkoiltana Mosku kuitenkin meni hyvin vaikean näköiseksi ja todella kipeäksi. Vinkui ja tuli jalkoihin pyörimään, ei halunnut maata eikä istua eikä seistä. Joten hops vain päivystävälle eläinlääkärille.

Mahaa ei aristellut, joten otettiin röntgenkuva. Paksusuolesta paljastui suolitukos, jossa näkyi sitten näitä luunpalasia. Verikokeesta näkyi kohonneet valkosolut ja matala hemoglobiini, joten tämä meinasi sitä, että pieni tulehdus siellä suolistossa on. Lääkäri antoi antibioottia ja nesteytystä nahan alle. Kotihoito-ohjeiksi saimme suolihuuhtelun (josta en todellakaan välitä kertoa sen enempää, hyh), parafiiniöljyä, dieettiruokavalion sekä antibioottikuurin. Laskua tälle reissulle tuli 157e.

Olimme varanneet jo aiemmin eläinlääkäriin ajan, joten tämä perjantain aika oli tavallaan kontrolli päivystysajan jälkeen. Eli perjantaina uudestaan lääkärin kouriin. Mosku ei ollut sen keskiviikon jälkeen paskonut ollenkaan, söi kyllä ja joi, joten nou panik. Lääkäri totesi koiruuden hyvin toipuvaksi potilaaksi, "sairaslomaa" hauva sai viikonlopun verran. Antibioottikuuria jatkoimme eiliseen keskiviikkoon asti, ja pikku hiljaa siirrymme normaaliin ruokailuun. Lisäksi saimme vielä Canikur-valmisteen, joka oli jotain mikrobeja sisältävä mömmeli, joka vahvisti koiran suoliston bakteereja. Tälle reissulle tuli hintaa melkein 90e...

Viikonloppu oltiinkin Korvessa, ei kylläkään metsällä, mutta Mosku hengasi mukana. Emme tiedä, paskoiko koiruus siellä ollenkaan, kun vapaana sai olla. Arjen alettua odottelimme kovasti milloin ruoka alkaa kulkea normaalisti läpi. Ja kyllähän se vatsa näyttää toimivan sutjakkaan. Joten, kaikki hyvin Moskun mahassa ja suolessa! Lompakko kyllä oheni kovin näillä reissuilla...

Mitäs muuta kertoisin? Eroahdistus alkaa olla taas kondiksessa, Mosku ei ole pitkiin aikoihin tuhonnut mitään (koputan äkkiä puuta!!), eikä sille ole sen kummemmin mitään leluja jätettykään. Ei pahasti vissiin haukukaan perään. Lenkeillä on käyty joka päivä, hyvä me! Niin pitkiä ne ei oo ollu, mitä tarttis, mutta nostan hattua jo sille, että ollaan niin ahkerasti käyty ulkoilemassa. Juoksumatto on nyt tuon sairastelun ajan ollut "kiellossa" (ei siis varsinaisesti olla kielletty sen käyttöä, mutta olemme todenneet, että parempi liikkua ulkona, jos kaakkihätä sattuu..), mutta nyt sitä voisi pikku hiljaa taas käyttää.

Kuvia mulla ei ole valitettavasti taaskaan tarjota, pahoitteluni.. Kyllä niitä vielä joku päivä tulee.. :)

Mitä teille kuuluu?

Mukavaa syksyn alkua!

- Sanna

Sadepäiviä

Blogi on ollut tauolla, kun oikeastaan meillä ei ole tapahtunut mitään kummempaa!

Metsällä Mosku on toiminut oikein hyvin. Saalista ei vielä ole saatu, mutta kyllä sitä ehtii tulla. Nämä metsäreissut on enemmän Tapsan heiniä, joten saapi hän kertoa niistä. :)

Kotona on mennyt vaihtelevalla laadulla. Lenkkeily on päivittäistä, mutta ei läheskään niin paljon kuin tarvitsisi. Samoten koirien ohittaminen on vähentynyt ja se onkin aiheuttanut paljon takapakkia. Mosku riehuu jälleen ja vaikuttaa jopa aggressiiviselta. En osaa sanoa, mitä se todella on, niin vähän kuitenkin osaan koiran eleitä tulkita. Naapurin Pojun kanssa ei enää hengailla eikä leikitä, koska emme pidä Moskua vapaana pihalla karkailu-ongelman vuoksi. Tämä on ajanut tähän: Pojat tappelevat jos sattuvat pihalle samaan aikaan. Onhan se ihan ymmärrettävää, nehän etsivät jälleen omia rajojaan ja paikkojaan reviirillä. Nyt se ei vaan ole dominointia vaan tappelua. Oma vikamme, että tilanne on tämä.

Juoksumattoa käytämme ihan kohtuu paljon, ja Mosku onkin oppinut juoksemaan sillä. Juoksutan yleensä noin 10min putkeen ja pidän taukoa. Sitten uudelleen. Pidentäisin aikaa, mutta Moskulla ei hermo riitä pidempään jolkotteluun. Jos Moskun keskittyminen herpaantuu, voi käydä oikeasti aika pahasti (tassu mennä hihnan väliin jne).

Mosku kovistelee paljon, sillä on todella dominoiva luonne. Ja mulla katkeilee pinna välillä turhankin helposti. Onneksi ymmärrän poistua paikalta enkä jää räyhäämään koiralle takaisin. Olemmekin miettineet vakavasti pallien poistoa, jotta testosteronitaso laskisi. Mitään emme ole lyöneet lukkoon, mutta olemme harkinneet kaikenlaista. Pentujen teetätys olisi kyllä ihan kivaa, varsinkin, kun Moskulla on noin hyvin metsästys verissä. Aika näyttäköön  mikä on järkevää.

Kaiken kaikkiaan, tämän hiljaiselon aikana meillä on mennyt hyvin. Paljon vähemmän turhautumisia, paljon enemmän iloisia hetkiä! Tennispallon heittely sisällä on Moskun lempileikki. Vaikka Mosku komentaakin paljon, on se myös rauhoittunut (vaikkei ehkä heti uskoisikaan!).

Kiitos anonyymeille kommentoijille! Vastaehdollistamisesta alankin heti etsiä tietoa lisää, kiitos hurjasti tästä vinkistä!

Kuvia mulla ei ole nyt teille tarjota. Joulupukki on luvannut tuoda mulle uuden kameran, joten sitä odotellessa! ;)

Tsemppiä kaikille ja nauttikaa alkavasta syksystä!

- Sanna

Jahtikauden aloitus ja paras reissu tähän mennessä

Jahtikausi alkoi eilen ja Moskun kanssa tultiin Lumijoelle Korpeen. Aivan aamupyyntiin ei ehditty, kun piti käydä ostamassa vielä viimeiset kiekot ja pyyntipatruunat. Pidensin tosiaan haulikon perää melkein neljä senttiä, ja se piti käydä kokeilemassa ja opettelemassa ampumaan ennen varsinaista pyyntiin lähtöä.

Haulikkoa kun tähdätään perällä eikä jyvällä, niin neljän sentin pidennys teki aseesta kuin uuden. Harrastajat tietävät kyllä mitä tarkoitan. Moskullekin teki hyvää muistella, miten laukaukseen reagoidaan, ja Mosku olikin aika rauhallinen kiekonammunnassa. Tosin kymmenen laukauksen jälkeen Moskulla ei enää kiinnostanut ja se lähti jo metsään.

Kaverin kanssa ammuttiin 25 laukausta / ampuja, ja osumaprosentti oli itsellä 96, eli yksi kiekko jäi ehjäksi. Ihan hyvin kuitenkin "uudella" aseella ja patruunalla, jota olen viimeksi käyttänyt vuosi sitten kyyhkynpyynnissä. Viimeisten harjoitusten jälkeen lähdettiin Peten ja Moskun kanssa metsään ja Petekin sai seurata, miten koira toimii.

Pete on itse haaveillut metsästyskoirasta ja hän sanoikin, että Moskusta tulee varmasti kova metsäkoira. Intoa Moskulla oli enemmän kuin pienessä kylässä ja muutaman rääpelinnun Mosku ajoikin lentoon. Sille iltapäiväreissulle ei lintuja reppuun saatu, mutta Moskulta saatiin kovin into purettua metsään ja lintuihin.

Iltapyynnissä Mosku näytti jo toimivan paremmin, kun pahin into oli jäänyt pois ja heti huomasi, että koiralla on hommassa ajatus mukana. Mosku otti yhden variksen lentoon ja ajoi minua päin, ja kun kyyhkyjä ei ollut näkynyt, päätin ampua variksen Moskulle. Lintu putosi metsään ja Mosku lähti sitä etsimään.

Mosku ei oikein tiennyt, mitä linnulle pitäisi tehdä, joten se jäi sinne haukkumaan kuollutta lintua. Menin paikalle, ja otin linnun käteen ja heitin Moskulle. Mosku repi lintua innoissaan ja siitä lähdettiin hirsisaunalle nukkumaan.

Aamulla viiden aikaan lähdimme aamupyyntiin ja Mosku selvästi oli yön aikana ladannut akkujaan ja koira toimi paremmin kuin koskaan! Mosku tarjosi minulle aamulla ja iltapäivällä kaikkia mahdollisia lintuja komeilla ylösajoilla ja lintuhaukuilla, harmi vain, kyyhkyjä emme löytäneet.

Vaihdamme huomisaamun pyyntipaikan viitisen kilometriä pohjoiseen, ja teemme leiripaikan jonnekin pellon laitaan. Kuvia reissusta tulee, kun niitä kerkiäisi laittaa.

-Tapsa ja Mosku

Juoksumattoilua ja ääretöntä saamattomuutta

Kuten otsikko jo kertoo, kulunut viikko on ollut kyllä niin hanurista. Ensinnäkin, Mosku oli kipeänä ma-ti, joten kamalasti ei lenkkeilty. Raukka oksensi ja ripuloi. Pelkäsimme, että nyt tuli parvovirus vierailulle, mutta taisimme säikähtää turhasta. Rokotteet on kyllä kunnossa, joten parvoa ei periaatteessa pitäisi tulla. Mosku on kyllä oksentanut pariin otteeseen tälle viikkoa, mutta uloste on jälleen ihan normaalia (kaikkia kiinnostaa, i know, mutta tätä tämä on). Voi myös johtua siitä, että vaihdettiin uudenlaiseen ruokaan. Mutta seuraamme tilannetta, Mosku on kyllä taas varsin virkeä oma itsensä. Tapsa kyllä käyttää ennen pyyntiin lähtöä Moskun perustarkastuksessa, mutta jos ennen sitä ilmenee vielä oksentamista yms, niin mennään kyllä heti lääkäriin.

Toiseksi: Tämä viikko on ollut äärettömän stressaava, ihan kaikesta muusta johtuen, kuin Moskusta. Stressiä on niin mulla, kuin Tapsallakin. Se ei kuitenkaan ole syy eikä selitys tälle: Moskua ei ole juurikaan lenkkeilytetty tällä viikolla. Häpeän suunnattomasti ja lupaan parantaa tapani.

Kolmanneksi: Vanha ongelmamme eroahdistus on nostanut rumaa päätänsä. Eilen kun tulimme kotiin (olimme noin 7-8 tuntia poiss), oli kämppä ihan sekaisin. Sohva oli saanut uutta muotoa, samoten varvastossuni. Kaikki kengät oli raahattu pitkin kämppää, onneksi Mosku ei ehtinyt tuhota kuin tosiaan ne mun varvastossut (jotka muuten oli kamalat, pääsimpähän niistä eroon). Kaikkein jännintä tässä on se, että Moskulla oli kyllä luvallista tuhottavaa ja paljon tekemistä jätetty. Tulimme siihen tulokseen, että: Kokeilemme täysin tyhjää kämppää. Ei leluja, ei maitopurkkeja, ei kongia. Mietimme myös, jos jätämme kongin pois yksinololeluista. Ai miksikö? Mosku turhautuu. Ja kun se turhautuu, se haluaa tuhota. Tämäkin piti huomata kantapään kautta, Kong pysyy kyllä leluissa, mutta valvotuissa sellaisissa.

En edes kehtaa kirjoittaa teille, kuinka vähän Moskua on lenkkeilytetty. Joka päivä on käyty, mutta todella vähän. Mutta jos edes jotain hyvää, keksin tavan, miten Moskua voi opettaa juoksumatolle yksinään. Tsekkaa video:

Ja ei, en ole raskaana vaikka sille näytänkin, se on vain tuo paita. Ja kyllä, paitani on hassusti, ja kyllä, minulla on tiukat legginsit, jotka paljastavat uhkeat muotoni, mutta älkää siitä välittäkö, vaan kattokaa tuota koiraa! Kiitos. :)

Mosku muuten väsyy jo 10min tassuttelusta tuossa matolla. Ilmeisesti on psyykkisesti hieman rankempaa tuo kävely kuin tavallinen lenkkeily. Mutta tätä harjoitellaan ja kestävyys paranee. :)

Niin, olihan mulla teille tarjota toinenkin video. Mosku vs. kong. Ja tästä videosta muuten näkee, miten koiraa suoraan sanottuna vituttaa. :D

Ja Mosku muuten jatkoi samalla tyylillä seuraavat pari tuntia..

En jaksa uskoa, että ensi viikkoon mennessä ohitus onnistuisi. Se menee nykyään huonosti, ainakin kun vertaa siihen, miten hyvin se meni. Uskon kuitenkin, että tilanne paranee. Onhan se jo parantunut, kävin tänäänkin yksin lenkillä, ja ohitimme koiran. Ei se hyvin mennyt, mutta en tullut itkun kanssa kotiin, enkä panikoinut. Eli huomattavasti tapahtunut parannusta, jos ei koirassa, niin minussa. Nyt vaan lisää lisää lisää.. Potkikaa meitä pyllyyn, että jaksetaan lähteä lenkille!!

Ensi viikolla mulla alkaa koulu.. Saa nähä miten jaksaa käydä koulua (aikaisia aamuja, mun kroppaa ei oo suunniteltu kestämään niitä), bodailla ja urheiluttaa koiraa. Onneksi on Tapsa apuna, meidänhän tuo piski on. :)

Tsemppiä kaikille kaikessa!

- Sanneli ja Mokkeli

Pitkästä aikaa

Vähän on kirjoittelut jääny. Valitettavasti lupailemaani videota ei oo vielä(kään) kuvattu, joten saatte hieman odotella. Kauheena ei oo juoksumattoa käytetty, mutta on Mosku siinä kävellyt. Nakkia kun on nokan edessä niin se pysyy matolla, mutta sitten kun herkku loppuu, ei enää kiinnosta. :) Onneksi Mosku ei pelkää mattoa ja siitä kuuluvia ääniä. Halutaan tässä asiassa edetä ihan rauhassa, menee liian vaikeaksi jos koiruus alkaa pelkäämään. Silloin se ei ole yhteistyöhaluinen.

Tämän viikon lenkkisaldo on ihan hyvä. Parempikin voisi olla, mutta kyllä rutkasti huonompikin.

Ma: 30min ja yksi ohitus, illemmalla 30min
Ti: Oltiin korvessa, missä Mosku juoksi valehtelematta 2 tuntia. Siihen jäi lenkkeilyt, mutta koira oli kyllä väsy..
Ke: 2h ja uintireissu, pari ohitusta
To: 30min ja 30 min, ei ohituksia
Pe: 30min ja 45min, ei olla merkattu ohituksia, eli ilmeisesti niitä ei ollut
La: Jälleen korvessa, missä Mosku viettikin koko päivän. Ei muuta lenkkeilyä.
Su, eli tänään: 4h. Käytiin piknikillä Piispanletossa, ja Mosku pääsi uimaan pariin otteeseen. Ohituksia tuli muutama.

Nyt täytyy avautua ohittamisesta. Jostain syystä olemme ottaneet mielettömästi takapakkia. Meidän mielestämme emme ole tehneet mitään ohitusta ns. "väärin". Olemme pyrkineet ohittamaan kaikki koirat mitä vaan kohtaamme. Nykyään Mosku alkaa rähinöidä paljon aikaisemmin, ja kohdalla se alkaa riuhtoa todella paljon ja nousee takatassuille ja onnistuu sotkemaan itsensä remmiin. Välillä taas menee paremmin ja välillä huonommin. Ehkä tämä on vaan harjoituksen puutetta, nimittäin kovin montaa ohitusta ei tälle viikolle tullut. Mutta sentään on edetty siinä, että olen käyttänyt Moskua yksin lenkeillä. Olen niin ylpeä itsestäni ja koen, että Mosku tottelee mua nykyään paremmin. Jatkamme harjoittelua, emmekä lannistu!

Yhdestä ohituksesta mun on pakko kertoa, koska en ikinä uskonut sen tapahtuvan. Olen tästä ohituksesta niin ylpeä, lähinnä itseni vuoksi. Olimme Tapsan ja Moskun kanssa käyneet jälleen kerran Piispanletossa ja lähdimme kävelemään kohti kotia. Pääsimme takaisin asutusalueelle ja edellämme menee collien näköinen koira. Tapsa siis taluttaa Moskua, ja Mosku alkoi hyvin aikaisin murisemaan. Collie edessämme menee välillä maahan makoilemaan (ilmeisesti se oli hieman arka ja sitä pelotti Moskun rähinöinti) ja sitten se jatkaa matkaansa omistajan kanssa. Tapsa ei meinaa saada kontrollia Moskuun ja hidastamme vauhtia ja otamme välimatkaa. Mosku rauhoittuu niin, että kulkee taas vierellä, mutta on selkeästi jännittynyt. Matkaa edellä olevaan meillä on noin 20 metriä. Yritin neuvoa Tapsaa miten itse tekisin ja pyysin josko minä saisin taluttaa Moskua. Tapsa näytti kieltämättä hieman hölmistyneelle, normaalisti olisin pinkonut karkuun tätä tilannetta ja panikoinut. Otin Moskun ja päätin, että me perkele vie ohitetaan tuo koira. Kiihdytin tahtia, Mosku tiukasti vierellä. Ja me ohitimme. Emme mallikkaasti, mutta ohitimme. Minä ohitin tällaisessa tilanteessa. Tämä oli äärettömän iso psyykkinen haaste mulle, ja tuon ohituksen jälkeen totesin itselleni, että pystyn ohittamaan milloin vain, minkä vain.

Seuraavaksi hieman kuvia ja selitystä niille. Mosku leikkii kuvissa Tapsan siskontyttöjen kanssa. Tytöt myös teetättivät temppuja Moskulle sun muuta. Äärettömän hienoa, Mosku kyllä tulee toimeen lasten kanssa, kunhan puitteet on oikeanlaiset. Ja lisäksi kuvia päivän reissusta, harmi, ettei Tapsa päässyt ottamaan uintikuvia, kun hän värkkäsi nuotiota pystyyn..

Pakollinen lelukuva.

Uinnin jälkeen on mukava möyriä maassa..

Ja makkaratikkua on kiva tuhota.

Nuuh.

Iloinen retkeilijä!

Tärkeimmät mukana: Moskun ruoka.

Tapsan siskontytöt :)

Tiskausapuna.

Ihan mielettömän upea kuva! Tapsukka osaa kuvata ja Mosku poseerata :)

Tiskausapuna edelleenkin.

Tassu!

Maahan!

Istu!

Peti muutti juoksumatolle. :)

Ensi viikolla uudet kujeet. :)

- Sanna

Taloudellinen koira?

Ennen en ole tullut edes ajatelleeksi, että mitä tämä koira on tullut meille maksamaan mutta nyt kun Teemu asiasta mainitsi niin onhan otukselle tullut hintaa:

-Koulutus n. 400€
-Vakuutukset n. 90€
-Juoksumatto 250€
-Hieronnat n. 60€

yht n. 800€. Ja siis tähän ei ole laskettu mitään ruokia tai sen semmoisia, vaan enemmän nämä spesiaalijutut.

Nyt huomio!: Jokainen näistä menoeristä on ollut mielestäni tarpeellinen, ja mitään en jättäisi pois. Koulutusrahan olisin ehkä kohdentanut eri tavalla, mutta saman rahan olisin valmis laittamaan koirani hyvinvointiin.

Tällä kirjoituksella haluan herättää mahdollisen tulevan koiran omistajan ajattelemaan, että se koira ei ole vain koriste olohuoneen nurkassa, vaan esimerkiksi minun tapauksessani yhteistyökumppani, joka tarvitsee minun täyden panokseni, jotta voi toimia oikein.

Eli jos harkitset koiran hankintaa, niin suunnittele valmiiksi, mitä teet, jos kaikki ei menekään kuin elokuvissa. Aina se bernhardilainen ei ole samanlainen kuin Beethoven ja saksanpaimenkoira samanlainen kuin RinTinTin. Jotkut koirat tarvitsevat ihmisten apua enemmän, jotta ne ovat yhteiskuntakelpoisia. Ja meidän tehtävämme koiran vastuullisina omistajina on antaa apua niille. Jos emme itse tiedä miten, sitä apua pitää hankkia.

Kuten Sanna ja minä totesimme, ettemme osaa kouluttaa koiraamme yksin, me hankimme koulutukseen apua. Sanna on kuitenkin tehnyt miljoona kertaa enemmän töitä tuon koiran kanssa kuin minä. En edes tiedä olisiko minusta ollut tuohon työmäärään, mitä Sanna on tehnyt. Ja Sanna jaksaa hymyillä silti tuolle koiralle, eikä vain ajattele sitä työmääränä ja haasteena, vaan koirana.

Minulla on vakaa usko siihen, että Mosku maksaa omalla tavallaan joka euron ja työtunnin takaisin, ja onkin jo osan maksanut. Tälle syksylle Moskulla on näytön paikka: Ensimmäinen yhteinen jahtikauden aloitus, ja nyt siltä odotetaan tulosta. Jos jollain mietityttää, mistä apua koiran kouluttamiseen voi saada, sitä voi kysyä meiltä kommenteista. Yrttiahoa uskallan suositella kokemuksen perusteella.

Juoksumatto

Haetaan tänään!!!! JEA BEIBI JEA! (Meitsi taitaa oottaa kaikkein eniten sitä mattoa)

Laitamma Moskun juoksemaan siinä. Videomatskua tulossa..

Kiitos tuesta kamut jälleen kerran, pää hajoais ilman teitä <3

Tästä tuli ehkä maailman turhin päivitys ever, mutta nojaa.. :D

- S

Johan oli lenkki!

2 tunnin lenkki plus uintireissu takana. Ja Teemu messissä. :) Itte alkaa olla aika väsyny, toivottavasti en kirjota ihan mitä sattuu..

Eka mentiin Rajakylään, ohitettiin parit koirat, meni hyvin. Oltiin Rajiksen kaupoilla, Tapsa meni kauppaan ja minä ja Teemu jäätiin ulos koiran kanssa. Siihen tulee yhtäkkiä kolme koiraa samaan pihaan, ja mitä tekee Mosku? On ihan rauhassa. Itse en panikoinut, olihan mulla siinä Teemu tukena. En edes aluksi huomannut koiria, niin en ehtinyt edes alkaa panikoimaan. Mosku seisoi ja katseli koiria (siinä oli saksanpaimenkoira ja joku toinen iso koira ja kolmas oli pienempi), välillä vingahti kun turhautti vaan olla siinä. Ei ollenkaan raivokohtausta, haukkumista, repimistä, riehumista. Voi onnea! Lähdettiin siitä sitten kävelemään Rajahautaa kohti, ja keksittiin mennä metsäreittejä pitkin ja bongattiin meren ranta. Pojat lähti koiran kanssa kahlaamaan, itse jäin lähemmäs rantaa katsomaan tavaroiden perään, ja housutkaan ei antanu periksi, että ne olisi saatu käärittyä ylös.. Mosku ui! Tosi hienoa. Ja takaisin metsään.. Sääskiä ja paarmoja oli niin perkeleesti, mulla on niska ihan turvoksissa pistoista. :D Oli kyllä tosi hieno lenkki.

Teemu vielä jaksaa hieroa koiraa, tähän aikaan illasta. Voi mies poloa mihin on joutunut meidän kanssa. :D No ei, meillä on ollu kyllä tosi hauskaa, mukava ku joku jaksaa näin innolla olla meidän kanssa tässä. Mosku antaa Teemun hieroa ihan rauhassa, lenkki teki kyllä tehtävänsä.

Eilinen on kirkkaana mielessä. Oon todella yrittäny unohtaa sitä, mutta se on todella vaikeaa. Me emme usko, meistä kukaan ei mitenkään voi uskoa, että Mosku on purrut sitä lasta. Kumpa voisin jotenkin näyttää teille, kuinka mieletön puruvoima tuolla koiralla on! Oikeasti, tuo kongi on mutkalla, kun Mosku sitä puree. Ja se on aivan mielettömän vahvaa muovikumiseosta! Jos Mosku olisi todella purrut, sillä lapsella ei olisi pohjetta enää.. Kumpa vain voisin näyttää..

Toivon, että te lukijat uskotte kun sanon, että Mosku ei ole aggressiivinen! Jos olisi, se olisi lopetettu aikoja sitten. En usko, että eilinen keskustelu ko. henkilöiden kanssa olisi mennyt niin rauhallisesti, jos Mosku TODELLA olisi purrut! Toivon, että tämä ei mene liian selittelyksi. En vain tahdo, että joku nyt ajattelee siellä ruudun toisella puolella, että me annamme "aggressiivisen" koiran jatkaa elämäänsä ja "antaa" sille mahdollisuuden purra toistekin.. Jos me olisimme sitä mieltä, että tämä tulee toistumaan, olisi Mosku lopetettu. Täytyy muistaa, että koira on eläin, ei ihminen. Täytyy muistaa, että Mosku on suomenpystykorva, metsästyskoira, jolla on ihan mielettömän vahva saalistusvietti. Olen sitä mieltä, että se joka inhimillistää eläimen, riistää siltä sen oikean tavan elää elämäänsä. Ihan sama, jos ihmiseltä viedään vapaus ja se suljetaan koppiin. Se ei ole oikea tapa elää. Ei kenellekään. Mosku merkitsee meille paljon, jos toteamme, että se ei elä sille sopivaa elämää, teemme muutoksen. Niinkuin olemme koko ajan tehneet: lisänneet liikuntaa, aktivointia, kaikkea. Jos toteamme, että paras vaihtoehto on lopettaminen, teemme sen. Mutta en usko, että se päivä tapahtuu ihan lähi- tai kaukotulevaisuudessa. Mutta se siitä avautumisesta, toivon, että tämä ei ollut kauhean sekavaa. :D

Näihin tunnelmiin ja sen semmosta..

Terveisin: koko poppoo

Se hetki, kun näet kaiken valuvan hiekkana sormien välistä

Tällainen on fiilis. Olen nyt äärettömän pessimistinen, surullinen, pettynyt.. Pahoittelen jo etukäteen sekavaa tekstiä ja sitä, etten näe asioita realistisesti..

Mosku karkasi. Taas. Tällä kertaa syystä tuntemattomasta. Se juoksi lähellä sijaitsevalle leikkikentälle, jossa oli lapsia. Tapsa huusi koiran takaisin. Kuulin lapsen kiljahduksen. Koira tulee takaisin kotiin. En näe itse tilannetta, koska olin maalaamassa eteistä. Luulimme tilanteen olevan siinä, mutta.. Ehei.

Tapsa lähti käymään töissä vielä mutkan. Maalaan eteistä itsekseni rauhassa, kunnes ovelle koputetaan. Luulen naapurimme olevan siellä, avaan oven, ja näen kaksi tuntematonta naista. Kysyivät oliko meidän koira joka karkasi. Vastasin kyllä. Kyselevät olemmeko ajatelleet aidan korottamista. En oikein osaa vastata muuta kuin joo. He kertovat, että koira oli purrut toisen tytärtä jalkaan. Tunsin, kuinka veri pakeni kasvoiltani ja sydän jättää lyönnin välistä. Eikai vaan meidän Mosku ole purrut lasta? Kysyin kävikö pahasti. Ei kuulemma, mutta traumoja tyttö sai. En osaa muuta kuin pahoitella sydämeni pohjasta ja sanoa jos haluavat korvausta niin annan sitä. Pahoittelen uudelleen ja uudelleen. Sydämeni on särkymispisteessä ja ääni värisee. Mosku ulisee oven takana. Naiset katsovat mua todella pahasti. Kerron, että Moskun rokotukset ovat kunnossa, että mitään ei pitäisi tulla, mutta jos tulee, täältä meidät löytää. Naiset kyselevät onko koira ennen karannut. Päätin valehdella ja sanoa, että tämä oli eka kerta. Naiset sanovat, että parasta että jää ekaksi ja vikaksi kerraksi, kannattaa korottaa aitaa, jos ei kerta pysy pihalla. Pahoittelen jälleen. Ja vielä kerran. Naiset lähtevät, ja minä palaan täristen sisälle.

Soitan Tapsalle. Sanon ensimmäisenä, että Mosku täytyy lopettaa. Kerron tapahtuneesta ja purskahdan hysteeriseen itkuun siinä vaiheessa kun sanon, että Mosku on purrut. Tapsa lupaa tulla niin pian kuin vain voi. Soitan äidille. Itken. Itken enemmän kuin koskaan. Olen totaalisen rikki. Olemme sopineet joskus kauan sitten, että jos koira puree ihmistä, hyökäten, se lopetetaan. En voi ajatella muuta, kuin että olen epäonnistunut, kaikki on pilalla, Mosku lähtee. Tapsa soittaa Teemulle, ja Teemu lupasi tulla käymään.

Yritän koota itseäni, etten vollottaisi kun Teemu tulee. Pala kurkussa maalaan eteistä, pala kurkussa kerron Teemulle mitä on tapahtunut. En jaksa vieläkään uskoa, että Mosku olisi purrut tahalleen. Eikä myöskään Tapsa tai Teemu voi uskoa sitä. Teemu sanoo, että Mosku ei ole aggressiivinen, se olisi jo nähty, jos se olisi. Teemu latoo tosiasioita pöytään, uteliaisuus on todennäköisesti saanut Moskun hyppäämään aidan yli. Se on jo vanha tapa, onhan se karannut jo varmaan viisi kertaa. Pohdimme, että jos Mosku olisi todella purrut, olisivat naiset tulleet niska-perse-otteella meille. Jos Mosku olisi todella halunnut purra, se olisi purrut! Näin ikkunasta, kuinka naiset ja lapset kävelivät talon ohitse. Penskat olivat ihan kunnossa.

Totta kai haluan puolustella koiraamme. Mutta en salli sitä, että se puree syyttä. Leikkiminen on eri asia, mutta leikkiin ei kutsuta toista puremalla. Se on tehty selväksi ihan alusta asti. En oikein tiedä mitä ajattelisin.

Päätimme lisätä liikuntaa. Kolminkertaistaa määrän. Joko aitaa korotetaan (mitä en usko tapahtuvan), tai opetamme Moskun siihen, että aidalle ei mennä. En tiedä mikä on paras vaihtoehto. Taidan olla sitä mieltä, että Mosku ei enää ole vapaana pihalla.

Teemu oli meillä taas monta tuntia. Kiitos jälleen kerran. Nauroin jo loppujen lopuksi. Mutta nyt olen jälleen pohjattoman surullinen ja purskahtelen itkuun koko ajan. Voimat on niin lopussa. Tämän lisäksi stressaa niin helvetin moni asia, että pää tässä leviää. Välillä vaan tahtoisin luovuttaa. Antaa olla. Luopua toivosta. Luopua unelmista. Luopua kaikesta mistä olen haaveillut. Olen varmaan huomenna eri mieltä, mutta juuri nyt tuntuu tälle. Teemu, jos luet, niin teit kyllä parhaasi ja sinusta on äärettömän suuri apu. Tällainen mä vaan olen ihmisenä, pakko purkautua näin. Älä sää surkuttele, mää rauhotun kyllä jahka saan avautua. :)

Tuo koira on niin perkeleen rakas ja niin helvetin vaativa. Tuon koiran takia olen muuttanut koko elämäni, olen ihmisenä muuttunut niin paljon (tiedä sitte hyvään vai huonoon suuntaan), tuon koiran takia harkitsemme muuttamista maalle takaisin, tuon koiran takia teemme ihan mitä vain, maksoi se mitä vaan. Se on niin järkyttävän rakas, meidän pikku päänvaiva. Tahtoisin sanoa, että ongelma, mutta en tee siitä taas ongelmakoiraa. Menetän yhden tärkeimmistä ystävistäni, jos joudumme luopumaan siitä toivosta, joka meille on annettu. Että meillä on vielä tasapainoinen koira. Jos tuo toivo katoaa, katoaa meidän koirakin..

Toisaalta tahtoisin apinanraivolla korjata kaiken, heti ja nyt. Mutta kun totta puhutaan, tarvitsisin hetken lomaa kaikesta.. Mutta mulla ei ole aikaa sellaiseen. Pakko pysyä koossa ja vahvana. Pakko korjata tilanne. Jos Mosku kaiken tämän kuntoutuksen jälkeen vielä puree ja se joudutaan lopettamaan, niin voimme todella sanoa tehneemme kaikemme.. Toivon, että sitä ei ikinä tule tapahtumaan.

Kiitos sille, joka jaksoi lukea loppuun tämän pohjattoman surun suon. Pää pystyssä kohti huomista. Väsyttää niin perhanasti, mutta pakko maalata se eteinen loppuun..

- Epärealistinen ja tunnekirjoittaja Sanna

KONG! :D

Otsikko kuulosti paljon hauskemmalta mun päässäni.. Hehheh..

Eli hankimme Kong-lelun, Musti&Mirri, hinta 13,90e

Tadaa, siinä se on, märkänä.

Himoitseva katse..

Anna se mulle..

Jos leikin, ettei kiinnosta, niin saisinkohan mä sitte sen..

Perkele, tänne se!

Pahoittelen jälleen kerran huonoa selostusta ja blondiviivettä. :D Kyllä tuo koiruus lelusta tykkää. Täysin se ei vie Moskun keskittymistä, kyllä se huomaa nykyään jos lähdemme kotoa, mutta jää se hieman rauhallisemmin kotiin. Jee!

Moskulla on selvä taktiikka tuon lelun kanssa: Ensin se nuoleskelee sitä niin, että sisällä oleva herkku pehmenee. Sitten se yrittää purra lelua, taas nuolee, puhaltaa (puhaltaako koirat, no kuitenkin, tuhisee sinne) lelun sisälle, sitten pyörittelee pitkin kämppää ja nakkelee sitä. Ovela! Parisen tuntia se maksalaatikkoa sieltä mussuttaa, sen jälkeen kyllästyy kun herkku loppuu. Eilen myös todistin Moskun turhautumista, kun herkku ei irronnutkaan: Mosku nousi seisomaan ja pyöräytti kongia, läimäisi sitä ja sitten tuhisi ja vinkui ja katsoi mua silleen "auta nyt perkele". Loistavaa ajanvietettä niin koiralle kuin omistajillekin! :D

Eilen käytiin melkein tunnin mittaisella lenkillä, koko perhe yhdessä. :) Ohitin kolme kertaa! Tapsa tuki hienosti vieressä, eikä mua pelottanut niin paljon kuin ennen. Muistin hengittää. :) Tällä menolla kun jatketaan, niin uskallan pian yksinkin lenkille.

Näillä mennään, mukavaa päivää kaikille!

- Sanna ja Mokkelson

Ps. Juuri nyt Mosku vinkuu kong suussaan ja nakkelee sitä pitkin kämppää... :D ei voi muuta kuin nauraa.

Ohitus kuin suoraan oppikirjasta

No niin,

käytiin Moskun kanssa kohtuullisen pitkä ja väsyttävä lenkki, ohiteltiin koiria ihan urakalla. Muutama ensimmäinen ohitus meni kohtuullisesti, mutta sitten tapahtui mielenkiintoinen käänne.

Kaikki minut tuntevat tietävät, etten ole oikein vielä oululaistunut, vaan minulla on tapana puhua ihmisille.

Vastaan tuli semmoinen viisikymppinen rouvasimmeinen pikkuisen koiran kanssa, joka näytti ihan lattiamopilta. Mustalta semmoiselta. Joka tapauksessa sanoin rouvalle päivää ja mainitsin että Mosku saattaa vähän ärhennellä, joten ei kannata säikähtää. Rouva meinasi että jospa hän koiransa kanssa on ohitettavana pari kertaa jos siitä olisi apua, kun mainitsin että koulutus on menossa tälle meidän jääräpäälle.

Siinä Moskun kanssa saatiin sitten ohittaa tätä kevyttä yhdistelmää ja ensimmäisen kerran jälkeen meni jo todella paljon paremmin! Sitten kiitimme molempia "uhreja" ja jatkoimme matkaamme.

Tapahtui ihme jota voitaisiin meidän tapauksessamme verrata Jerikon muurien murtumiseen: Vastaan tuli (ilmeisesti) spanieli, semmoinen kohtuukokoinen, ja Mosku käveli vierellä kiltisti hihna löysällä. Kävelimme ohi juuri niinkuin normaalit ihmiset normaalien koiriensa kanssa kävelevät. Ohitettava koira oli ns. helppo ohittaa, se lähinnä heilutti häntää ja jos koirat voivat hymyillä, niin se koira hymyili.

Tästä on hyvä jatkaa!

Morjens!

Tällainen lyhyt päivitys. :)

Tähän mennessä lenkkisaldoa:

Ke: Lenkkeiltiin Teemun kanssa, noin 30min, kuusi ohitusta muistelen
To: Teemun kanssa jälleen, noin 30min ja viisi koiraa?
Pe: 1h, 3 koiraa
La: 45min, 1 koira
Su: 45min, 7 koiraa!

Ja tänään: Kävin yksin 25min ja Tapsa on tällä hetkellä lenkillä. Ovat olleet jo 45min, aikoi kuulemma väsyttää koiruuden. :)

Aika hyvin eikö? Verrattuna aikaisempiin, nolla minuuttia lenkkeilyä tilastoihin. Jebbisjebulis, tää on mukavaa. :)

Ja syy miksi aloin kirjoittamaan, oli tämä:

Team Teemu&Mosku!

Mosku tykkää Teemusta. :) Muistaa, että tämä setä on antanu mulle herkkuja..

Lämpöä riittää, muistakaa huolehtia nesteytyksestä. :D

- Sanna

Koulutuksien kuulumisia

Jääny itellä vähä vähemmälle tämä blogin kirjoittaminen, niin ajattelin nyt vähä korjata asiaa. No niin, Moskun kanssa ei olla vähään aikaan päästy metsään kun yleinen rauhoitusaika on päällä. Noh, kohtahan tuo kausi taas alkaa! :)

Ensin kyyhkyn pyynti, siitä sorsastamaan ja hanhen pyyntiin, sitten tuleekin hirvien ja metsäkanojen aika. Loppuvuosi menee mukavasti taas jänisten, rusakoiden ja kauriiden perässä. Kettuja ja supeja unohtamatta tietenkään.

Moskulle pitäisi hommata uusi dami, semmoinen sorsa, mutta hinta on 50-60 euroa, joten ihan en vielä raaski. Tuo koirahan ei ole mikään noutaja, on vaan plussaa, jos se senkin tekee.

Jaa vaan palatakseni koulutushommiin, Yrttiahon Teemu on käynyt meillä hieromassa koiraa ja opettamassa meitä ohituksessa. Nythän nuo koirien ohittamiset menee paljon paremmin, tänään ohitettiin eräs koira niin että Moskulla oli melkein koko ajan kaikki neljä tassua maassa.

Eroja entisiin ohitushommiin on, että enää ei pelleillä nakkien tai muitten herkkujen kanssa, vaan kävellään koiran ohi ihan normaalisti. Koira pidetään vierellä, ja kehutaan ku homma on ohi. Tuo kuonopanta auttaa paljon, kun koiran pään voi ohjata oikeaan suuntaan. Ja eikä koira saa niin paljon voimaa vetämiseen.

Teemu meinotteli että siltä löytyy apua myös tuohon eroahdistukseen, ja siihen haetaan apuvälineitä Mustista ja Mirristä. Ilmoitellaan täällä Sannan kans edistymisestä! Koetan muutenki vähän useammin päivittää tätä blogia!

Ei muuta ku sorsaisia unia kaikille!

-Tapsa

Mission POSSIBLE: Ohittaminen, part 1

Ja meeeeeeeeeeeeeee rokattiin!! Eli siis ohitettiin :-----)

Tällainen on siis panta, mitä käytämme. Ei satuta, vaan ohjaa.

Ja jälleen kerran: PAHOITTELUNI, koska oon pöljä ja kuvasin videot _taas_ väärinpäin :D Saatte olla pää notkolla.

Eli näin panta laitetaan koiralle:

Ja me laitetaan vielä hihna sieltä kuonoremmin ja kaulapannan alta, ettei Mosku saa tassulla otettua pantaa pois. Ovela koira, ja vielä ovelammat omistajat ;)

Ja sitten: Eka ohitus. Teemu näyttää meille mallia.

Ohitettava koira oli myös remmirähjääjä. Tämä ohitus sai meidät onnesta soikeaksi, tämä panta oikeesti toimii!!

Heti perään tuli toinen koira vastaan, en ehtinyt ottaa itse ohitusta videolle, mutta jälkifiilikset kylläkin:

Sitten oli mun vuoro ohittaa. Video on kännykällä ja kännykän piuha kadoksissa.. Eli sen näette joskus tulevaisuudessa, mutta kerrotaanpas miten meni. Eli Tapsa jäi kauemmas kuvaamaan ja Teemu jäi mun tueksi. Sydän hakkaa, kädet hikoo ja unohdan hengittämisen jalon taidon. Onneksi Teemu muistutti, että Sanna hengitä ihan rauhassa vaan koko ajan. :) Mosku pääsi vähän riuhtomaan, mutta sain pidettyä sen koko ajan hallinnassa. Mää olin kuulemma ottanu tukea Teemusta, ittehän en muista yhtään mitään sellaista, päässä vaan humisi ja hoin mantraa: "Hengitä, kävele, pidä koira vierellä ja mene ohi". Tämäkin ohitettava koira oli remmirähjääjä, ei siis mitään helppoja ohitettavia! Ja mää selvisin...

Ja sitten oli Tapsan vuoro ohittaa:

Ja nyt oli vastassa remmivinkuja :D Huomatkaa, menee koko ajan paremmin!

Ja vielä!

Ja koristeeksi kakun päälle: Mä tein viimeisen ohituksen (jota ei ole ees videolla kun kaikki tapahtui niin äkkiä..). Ja se meni uskomattoman hienosti. Meillä oli muutama metri välimatkaa, kun otin vielä ihan rauhassa remmin Moskun tassun alta. Ja me mentiin ohi ilman pomppimista ja riehumista.

Haluan painottaa tätä asiaa: Moskuun ei satu missään vaiheessa. Panta ei satuta sitä. Mosku vaan vetää, koska tilanne on sille uusi. Viimeisen ohituksen kohdalla se oli huomannut, että vetämisestä ei ole hyötyä, koska me ollaan pomoja ja me ohjataan. Pannan avulla ohjaaminen on helpompaa. Jos haluaa kysellä pannasta tai mistä tahansa muusta, voi rohkeasti kysyä.

Tätä on kaivattu. Menetelmää, joka toimii. Ja opettaja, joka ohjaa. Damn, I'm so happy! Ohitusmörkkimöykky sai taas turpaansa. :) Ei muuta sanottavaa tällä kertaa, on vaan niin helpottunut olo. Kiitos, kumarrus.

- Sanna

Räääyh

Kiitos kannustuksista ja tuesta, se merkkaa meille paljon! Toivottavasti ette ystävät kyllästy tähän mun iänikuiseen Mosku-aiheeseen. :) Oikeasti merkitsee paljon kun ootte hengessä mukana, kiitos!!

Tällainen nopea päivitys, täytyy purkaa painetta kattilassa: Mosku on taas vaihteeksi uhmaikäinen ja osoittaa mieltään mulle. Todella ärsyttävää... Mulla ollu aika rankkoja viikkoja viime aikoina, vaikka lomalla olenkin. Ei hermot enää riitä tappelemaan koiran kanssa, mutta, käyn välillä tuulettumassa ja annan koiran möykätä. Sitten vähän rauhallisemmin mielin uudestaan. Olen oppinut, että aina ei tarvitse jaksaa, välillä pitää vain antaa olla. Jos vain räjähtelen, niin se ei ole hyväksi. Täydellinen en ole, teen virheitä ja tänäänkin oon räyhänny koiralle. Nyt vain pitää rauhoittua.

Kiinnostaako teitä lukea, jos kirjoitan joka päivän lenkistä jotain, miten meni, ohitettiinko koiria, kuinka osattiin kulkea? Vai teenkö mieluummin joka viikko isomman postauksen aiheesta?

- Sanna

Onnelliset

Meillä ei ole ongelmakoiraa. Meillä on hieno koira, jota on koulutettu hyvin, ja jonka kanssa on tehtävä pientä hiomista. Voiko parempaa palautetta enää olla? Tän vuoden ajan kun on ajatellut, että meillä on ongelmakoira. Tänään saatiin niin upeaa palautetta meidän Moskusta, että ei voi kuin vaan hymyillä. Meillä on tavallinen koira. Olen niin iloinen, että mieleni tekee vain itkeä. Ja sen varmaan teenkin, Moskua halaten. Meillä ei ole ongelmakoiraa, meidän tukena on ihminen, joka ei luovuta tämän homman kanssa.


En voi muuta tehdä, kuin ylistää ja kiittää ja kumartaa: Teemu Yrttiaho. Kiitos, kiitos, kiitos!


Ehkä on syytä selventää asiaa: Teemu on koirahieroja, josta olen jo aikaisemminkin maininnut blogissa. Hän on käynyt meillä aikaisemmin hieromassa Moskua, ja kuulemassa meidän vaikeuksista. Sovimme uuden hieronta-ajan ja sen lisäksi, Teemu lupasi auttaa meitä ohittamisessa. Ja sen tämä mies teki, ja teki muuten pirun hyvin! Joku voi ajatella, että jopas siellä mainostetaan. Mitä sitten? En epäröi hetkeäkään mainostaa häntä, loistava tyyppi! Tunteet on pinnassa, niin perkeleen hienoa tämä on.

Aluksi Mosku hierottiin. Kävi näpsäkästi, koirakin osasi olla paremmin kuin ekalla kerralla. Sen jälkeen: Me lähretään lenkille! Teemulla oli mukana semmone koulutuspanta, ihan ohittamiseen sun muuhun remmikäyttäytymiseen tarkoitettu panta (korjaa Teemu, jos kerroin asian väärin!). Yksi lenkki menee pään ympäri, yksi kuonon, ja kuonossa olevaan renksuun laitetaan hihna kiinni. Tällä siis voidaan ohjata koiraa täysin, satuttamatta sitä. Muistelen, että esim. Cesar Millan on käyttäny tällasia pantoja. Noh, jotta homma ei olisi liian helppoa, Teemun panta olikin liian iso Moskulle (kuono-osaa ei pysty säätämään pienemmälle). Tapsa lähti pantajahtiin, ja mutkien kautta löysikin sellaisen. Ja sitten lenkille. Mosku ei pitänyt pannasta, kukapa pitäisi kun kuonon ympärille laitetaan tavaraa. Loppujen lopuksi toimimme tavallisen kaulapannan kanssa. Ohitimme koiria. Monta koiraa. Ja arvatkaa lopputulos: Ei yhtään ainoaa haukahdusta.

Koira rinnalle ja mennään ohi. Pannan avulla ohjaamme koiran katseen pois vastaantulevasta. Me vain mennään. Koira kulkee vierellä, se on lenkillä, sen paikka on siinä. Ja kun se koira tulee, antaa tulla. Me mennään ohi. Ei häsellystä namien kanssa, ei vouhotusta. Mennään.

Tavoite: Mosku opetetaan tähän erikoispantasysteemiin ja vierellä kulkemiseen ja BAM, kuukauden päästä me ohitetaan. Niin perkeleen yksinkertaista se on.

Mosku on tyytyväinen ja väsynyt. Minä ja Tapsa ollaan onnellisia ja väsyneitä. Meillä on toivoa, tämä homma ei jää kesken, tämä jatkuu niin kauan, että Mosku ohittaa ja sen jälkeenkin. Tunnen, että meistä ja meidän tilanteesta välitetään ja tämä on tärkeää. Meitä ymmärretään. Eikö se kerro jo, että Teemu oli meillä 4,5 tuntia keskustelemassa meidän kanssa, ja ennenkaikkea, tekemässä, toimimassa. Ja hierontaan aikaa ei mennyt kuin reilu puoli tuntia.

Minne se pelko katosi? No jo vain mua pelottaa! Mutta ei niin paljon. :) Mun sisällä ollut ohitusmörrimöykky sai tänään turpiinsa. Ensimmäisen koiran kohdalla, jota ohitettiin, se nousi esiin: "Nyt rähistään. Nyt mennään ja lujaa." Sitä ei tapahtunut. Seuraavan koiran kohdalla oltiin epäileviä, onnistuukohan tämä niin hyvin kuin edellinen. Onnistui. Seuraavat kolme vai neljä koiraa mentiin näin: "Tuolla on koira, jes, ohitetaan se, näytä meille miten se tehdään." Möykky, se pelko, hiipuu.. Uskallan myöntää, miten paljon tämä on vienyt voimavaroja, miten on joskus vaan halunnut lopettaa kesken, miten parisuhde on ollut kovilla. Ja miten se saadaan loppumaan.

Tämä taitaa olla mun tunteiden purkaus-teksti, olkoon. Se kertoo siitä, että toivo on palannut. Mosku meni ohi, ilman rähinää. Voinko enää ylpeämpi olla tuosta koirasta, voinko enää kiitollisempi olla Teemulle? Tiedän, että pelkomörrimöykky palaa, mutta tiedän myös sen, että saan apua heti, kun koen sen olevan tarpeen. Me ei olla yksin. 


Meillä ei ole ongelmakoiraa, ei ole ikinä ollutkaan. Meillä on hieno koira, jonka kanssa on tehty paljon töitä, ja se näkyy. Meidän koulutus näkyy.


Terveisin: Hävyttömän iloinen Sanna

Karkaus

Tapahtui eilen. Samalla kaavalla kuin aikaisempikin. Tällä kertaa Mosku oli toisille koirille sellane "MOIII LEIKITÄÄKS??!" Ja häntä vaan heilui.. Hävettää niin suunnattomasti. Ja tuntuu toivottomalta. Päätettiin Tapsan kans, että koira ei pääse enää vapaaksi ulos, kun ei kerta pysy aitojen sisäpuolella. Toisaalta, ei se muuten karkaa kuin vasta koiria nähdessä. Eli pohjimmiltaan ongelma on ne toiset koirat. Mutta päivämme piristi seuraava:

Koirahieroja tulee huomenna JA hän sanoi, että lähdetään hieronnan jälkeen lenkille, ja tehdään Moskusta ei-remmirähjääjä. :)) Erittäin asiallista palvelua!! Thänks Teemu, jos luet. :)

Mun täytyis oikeasti ottaa itteeni ja toki rakasta miestäni niskasta kiinni ja alkaa hommiin tuon koiran kans. Ei tietenkään mitään tapahdu, kun me ei tehdä mitään. Mennen taas vähän psykologian puolelle, mutta: Uskon, että meidän taantuminen Moskun kouluttamisen suhteen on tapahtunut siksi, koska pelkään ohittamisia niin suunnattoman paljon. Se häpeä, se epäonnistumisen fiilis. En tiedä kumpaa pelkään enemmän, sitä tilannetta vai tunnetta. Liekö syytän itteäni turhaan, tai aiheesta. Siltä se nyt vaan tuntuu, ja koen olevani täysin itse vastuussa tästä asiasta. Mun täytyy nyt pysyä kovana ja nostaa pää pystyyn. Moskun on paha olla, se ei ole oikein. En ikinä kohtelis mun ystäviä näin, miksi kohtelen huonosti koiraani?

Eilen Moskulla oli känkkäränkkä-päivä muutenkin. Itse makasin vain sohvalla mielettömän kovan mahakivun vuoksi. Moskuhan ei sitä ymmärtänyt ja osoitti mieltään mulle koko päivän. Ei uskonut yhtään mitä sanoin sille ja haukkui vaan. Sitten kun Tapsa ärähti sille, niin johan loppui riehuminen.

Mutta on tuo koira ihana, vaikka aina valitan siitä! Nyt kun tulin kotiin, oli kämppä ehjä, enkä saanut edes kovin suurta haukkuvastaanottoa. :) Lisäksi Mosku rauhottui heti sen jälkeen kun käytin sen pissalla. Tuli viereen jyrsimään luuta ja sen jälkeen halkoa. Mosku aina laittaa tassut halon/luun ympärille. Voin kertoa, että näyttää supersöpöltä! Kamera vaan ei ole ikinä lähettyvillä, kun sitä tarttis..

Pahoitteluni, tylsä kuvaton päivitys tällä kertaa.

- Sanna ja Mosku

Päivät matelee..

Mulla lomalaisella on tosi tylsää päivisin kun Tapsa on töissä! Ja pahinta tässä on se, etten kouluta Moskua. Ollaan me sen verran opeteltu, että sisälle tuleminen onnistuu jo melko hyvin, sekä tänne. Eroahdistus on välillä hyvällä mallilla, välillä se menee huonommin. Tuhottua tavaraa ei löydy (paitsi eilen venttipussi).

Mosku hyppäsi aidan yli tässä alkuviikosta. Ohi meni kaksi koiraa ja se oli Moskulle liikaa. Hyppäsi aidan yli, ja Tapsan kertoman mukaan oli varsin iloinen toisille koirille, ei aggressiivinen. Mutta sitten, kun Tapsa nappasi koiran kiinni, ihan kunnolla niskavilloista, niin Mosku räjähti Pojulle! Samana iltana Mosku ja Poju tappeli, mutta nyt tilanne on ennallaan ja pojat on taas ylimpiä ystäviä. Luulen, että Mosku oli niin innoissaan toisista koirista, plus sille kävi varmaan vähän kipeää niin se purkautui sitten aggressiona. Olemme päättäneet mennä ohituskurssille, jahka sellainen hyvä löytyy! Onko kenelläkään kokemuksia tällaisista?

Kammottavan kuuma. Ois kiva olla koiran kanssa ulkona, mutta en tahdo pitää sitä siellä keskipäivällä. Saa vielä lämpöhalvauksen, kun tuo on niin pösilö, ettei tajua levähtää ulkona. Koirahierontaankin pitäisi varata aika..

Jahtaa kärpästä

Pelaavat Wiitä.

Kuviakaan ei ole tullut otettua.. Mutta tässä nyt sentään vähän meidän kuulumisia! :)

Muistakaa juoda paljon vettä!

- Sanna ja Mokkeli

Uusi ulkoasu

Ei oikein vielä natsaa, mutta nyt ei jaksa sitä miettiä. Enkä oikein osaakaan tehdä näitä ulkoasuja. En saanut vaihdettua tunnisteiden yms muuta väriä näkyvämmäksi, osaako joku neuvoa?

Viime aikoina ei ole ollut asiaa, ehkäpä kirjoittelen myöhemmin tänään. Ollaan kuitenki kaikki hengissä :)

Huono koiranomistaja

Angstia luvassa!

Mä olen.. Kyllästynyt, turhautunut, pelokas. Minne se toiveikkuus on jääny? Vaikka rakastan tuota koiraa niin mahdottoman paljon, on siitä tullut mulle liian suuri taakka. Kummankin, mun ja Moskun, elämää rajoittaa mun pelot. En pelkää koiraa, vaan sitä, mitä se tekee. En tahdo lähteä kotoa, koska tiedän, että se on tuhonnut jotain luvatonta. En uskalla lähteä kotoa, koska tiedän, että se voi pahimmissa ahdistuksissaan satuttaa itseään (terävät sun muut on poissa ulottuvilta), esim. jos Mosku onnistuu rikkomaan jotain lasista/posliinista jne. En uskalla lenkille, koska siellä on toisiakin. En uskalla tutustuttaa toisiin koiriin, koska meidän Mosku.. Noh, se ei osaa käyttäytyä. En uskalla viedä sitä minnekään, koska se ei osaa olla. En uskalla pyytää vieraita tänne, koska Mosku ei osaa olla oikein, enkä minä osaa opettaa sitä olemaan oikein.

Ei tuo koiruus voi olla onnellinen täällä, kun minä oon sen onnellisuuden tiellä.

Entä jos Mosku ei ikinä opi miten ohitetaan toinen koira? Entä jos mä jään tähän pelkotilaan ikuisesti, eikä tää homma ikinä tuu toimimaan? Entä jos Mosku on ikuisesti ahdistunut?

Mä en tiiä miten toimia.

Olen pahoillani tästä negatiivisuuden multihuipennuksesta. Joskus vain tekisi mieli räpsiä itseään takalistoon... Ehkä tulevaisuus on parempi... En osaa ajatella selkeästi.


- S

Vötkynlötkyn (kun ei parempaa otsikkoa keksi)

Huh hellettä ja sitte tuliki kylmä! Moskulla ja Tapsalla helpompi olla, mulla meinaa olla vilu. :) 35 astetta oli kyllä mulleki vähä liikaa.. Viime päivinä ei kauheena oo tapahtunu, on kyllä oltu niin lomalla ja laiskasti. Käytiin me viime viikolla "uimassa" ja eilen kävi koirahieroja!

Uimisesta on hieman videomatskua, jonka teille jaan. :) Mosku ei tosiaan oikein tienny miten siihen veteen suhtautua (eka uintireissu siis oli tämä) ja raukkaa meinasi pelottaa. Rantavedessä kahlasi ihan mielellään, syvemmälle ei tohtinut. Kävi se syvemmällä Tapsan sylissä ja osasi uida rantaan. Nyt vaan totuttelua ja vesileikkejä, niin eiköhän se hoksaa veden riemun ja sen viilennyksen. :) Tässä siis Moskun eka kerta uimassa:

Huomatkaa jälleen mun kuvaajan- että selostajan taidot! :DD On erittäin mielenkiintoista katsoa kun koira pissaa, ja meillähän ei ikinä ole katsottu Koirakuiskaajaa ;)

Kyllä se Mosku siellä kahlaa.. Huono video, piti lopettaa kesken kun pelastin Tapsan omaisuuden.

Autossa menossa pulikoimaan. :)

Tämmösessä käytiin.

Ja eilen tosiaan meillä kävi koirahieroja. Mosku ei meinannu millään rauhoittua eikä kyllä osannu ottaa iloa irti hieronnasta, mutta eka kerta on kuulemma aina tämmönen. Koira oli kova kuin kivi, mutta ammattilainen sai kyllä lihakset sen tuntuisiksi kuin niiden pitääkin olla. :)

Hieronnasta kopioitu ihan Teemu Yrttiahon Facebook-sivuilta (hän siis kävi meillä) plus Google :)

Hieronta helpottaa kipuja, kiihdyttää verenkiertoa ja aineenvaihduntaa, tasapainottaa hermojärjestelmää sekä rentouttaa koiran lihaksia. Koiranomistajat tuovat koiria hierottavaksi ja myös eläinlääkärit voivat suositella koirahierojaa. Koiraa kannattaa hierottaa säännöllisesti, sillä koira ei pysty ihmisen tapaan kertomaan, että nyt on selkä lenkin jälkeen jumissa tai että lonkkaa on jo kolottanut pidemmän aikaa.

Hieronta sopii pääsääntöisesti kaikille koirille rotuun, ikään ja aktiivisuustasoon katsomatta. Erityisesti aktiivisesti harjoittelevat ja kilpailevat koirat hyötyvät hieronnasta. Kova fyysinen rasitus synnyttää aina lihaksistoon kuona-aineita, jotka lihakseen jäädessään heikentävät lihaksen toimintakykyä ja voimaa. Kova harjoitus vaatii palautumista ja lihaksistosta huolehtimista. 

Hierontaa voidaan myös käyttää apuna koiran yleisen rentoutumisen saavuttamiseksi, myös ihan tavallisella koti-koiralla, sekä harrastuskoiralla. Toisaalta se voidaan kohdistaa tiettyihin ongelma-alueisiin tarpeen mukaan. Esim. leikkausten jälkihoitona tai muiden särkytilojen helpottamiseen. Hieronnalla voidaan myös helpottaa nivelrikosta kärsivän koiran elämää. 

Teemu sanoi, että Mosku varaa painoa toiselle jalalle (olikohan se nyt vasen, ja muistelen, että oikea puoli oli ns. enemmän jumissa). Hieronnan jälkeen koiruus käveli tasapainoisemmin ja varasi kummallekin puolelle painoa, sekä askel oli pidempi. Tai näin siis Teemu kertoi, minä maallikkona huomannut kuin sen, että Mosku suorastaan lensi kun pääsi juoksemaan. :D 

Viime viikkoina Mosku on ollut luonnottoman rauhallinen sisällä. On se kyllä innostunut leikeistä ja juossut pihalla ja jaksanut lenkkeillä, mutta _luonnottoman rauhallinen_, verrattuna aikaisempaan. Noh, tänä aamuna tilanne oli aivan toinen! Mosku riehui ja leikki itsekseen, ja tuli nuolemaan mun naamaa (siirryin sohvalle nukkumaan sen jälkeen kun Tapsa lähti töihin) sen näköisenä, että "äiskä nyt ylös ala leikkiin mun kaa!!" Jotenkin luulen, että tämä hieronta oikeasti auttoi Moskua, että sillä on ollut kipuja, joihin se sai apua ja nyt jaksaa taas mennä! Moskulta löytyi myös jotain pisteitä tassuista, joita en kyllä millään muista. Ne kuulemma sopivat Moskuun ihan hyvin, olikohan siinä jotain aineenvaihdunnasta, haimasta, sekä aivotyöskentelystä.. Mutta tämä mun täytyy varmistaa sitten seuraavalla kerralla, kun Teemu tulee käymään. :) Äsken käytiin puolen tunnin lenkki ja kyllä oli virtaa. Ohitettiin myös koira, joka oli pihalla kiinni. Huonomminkin olisi voinut mennä, lähinnä olen ylpeä siitä, miten itse pysyin yllättävän rauhallisena, vaikka se toinen koira oli ISO ja pelottavan näköinen. Tosin se ei haukkunut niinkuin Mosku.. Hehheh.

Nyt Mosku makaa koko pituudessaan lattialla ja tuhisee menemään. Suosittelen kyllä kaikille koiranomistajille koiran hierontaa! Ihan niinkuin ihmisellä, voi koirallakin olla kipuja ja mennä paikat jumiin. Ja tarvitseeko aina olla jumissa, voihan sitä ihan rentoutuksen vuoksi käydä hierojalla. :) Teemun löydätte Facebookista ja meillä on hänen numeronsa, jos jotakuta kiinnostaa (ilmaista mainostusta, hih ;)) Ammattitaitoinen kaveri! 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin..

- Sanna ja rennonlätky Mosku :)