10 minuutin kuluttua auto starttaa kohti Kaakkuria ja koirapuistoa. Sekä toki Sandraa, Pasia sekä pikku-Tilkkua! :)
Ensin ohitetaan ja sitten mennään koirapuistoon.
Voin kertoa, että allekirjoittanutta jännittää ihan törkeen paljon. Tämä menee joko hyvin, huonosti, tai tosi huonosti.. Noeivaan, asenne pitää laittaa kohdilleen ja toivoa parasta.
IIIK!!
Kuvia tulloo ja sepostusta myös..
- Sanna ja autuaan tietämätön Mokkeli
tiistai 18. lokakuuta 2011
sunnuntai 9. lokakuuta 2011
Henkimaailman juttuja
Tapahtui muutama yö takaperin:
Heräsimme Tapsan kanssa outoon ääneen. Hetken tilannetta tulkittuamme totesimme, että sehän on Mosku. Koira vinkui ja vikisi keittiössä ja laahkasi kämpässä edestakaisin (Mosku ei saa öisin tulla makuuhuoneeseen). Katsoin kelloa, ja se oli noin 2 yöllä. Olimme hyvin ihmeissämme, sillä Mosku on tottunut hyvin meidän unirytmiin: n. klo 21-23 nukkumaan ja aamulla ylös sitä mukaan mitä mekin. Yöllä ei herätä, koira nukkuu hyvin sikeästi (kuorsaus kuuluu aina silloin tällöin, hehheh). Minä unisena ja äreänä mutisen, että mikä perkele tuota koiraa vaivaa. Tapsa nousee ylös käymään vessassa ja jättää makuuhuoneen oven auki. Mosku rynnistää sinne ja vinkuu ja uikuttaa ja näyttää hyvin pelokkaalta. Minä ärisen edelleenkin unisena ja käsken Moskun pois makuuhuoneesta. Kun Tapsa tulee vessasta, hän sanoo, että Mosku on änkäytynyt meidän naulakkomme alle (meillä on kengille taso siinä, mutta tasolla on työkalupakki ja tilaa ei todellakaan ole paljon, kun takit laitetaan sekaan), ja nimenomaan sen työkalupakin päälle. Koira vinkui ja uikutti tauotta ja pälyili ympärilleen ja katseli seiniä. Tapsa käytti Moskua ulkona, jos sillä olisi vaikka hätä. Raukka ei ollut uskaltanut liikkua minnekään ja oli vain vinkunut. Lopulta päätimme, että Mosku saa tulla makuuhuoneeseen nukkumaan. Hetken vinguttuaan Mosku rauhoittui ja on nyt elänyt elämäänsä niinkuin ei mitään olisi tapahtunut.
Haluan nyt painottaa: Mosku ei pelkää pimeää, eikä erinnäisiä paukkumisen ääniä taikka muitakaan ääniä (on totutettu niihin jo pienestä pitäen). Pissahätäkään sillä ei ollut, oli päässyt viimeisen kerran ulos noin 3-4 tuntia ennen ko. tapahtumaa, eikä ollut edes pissannut kun Tapsa käytti ulkona yöllä. Ja tärkein pointti: Mosku näytti pelkäävän. Raukka parka tärisi kuin haavanlehti.
Olemme miettineet, näkikö Mosku jotain todella pahaa unta. Voivatko koirat nähdä painajaisia? Mutta miten se selittäisi Moskun pälyilyt seinille ja kattoon ja änkeämisen naulakkoon?
Vanhempieni koira Eetu, on useasti alkanut haukkua ns. tyhjää. Haukkuu ulko-ovelle juuri niinkuin sieltä tulisi joku. Hetken kuluttua rauhoittuu. Tätä tapahtui usein siskoni kuoleman jälkeen (Eetu oli siskoni koira, joka jäi sitten vanhemmilleni).
Uskotteko, että koirat ja ylipäätänsä eläimet voivat aistia jotain, mitä me emme? Henkiä, kummituksia, enkeleitä? Minä uskon. Enkä kyllä yhtään ihmettelisi, jos tässä talossa olisi kummituksia, on meinaan sen verran vanha mökki! Mitä olette mieltä? Onko omakohtaisia kokemuksia, vai onko tämä hullujen puhetta?
- Rohkea Sanna ja Pelkuri Mosku ;) hih..
torstai 15. syyskuuta 2011
Antibioottikuuria ja sen semmosta..
Miten tämä blogin ylläpito on näin jäänyt? Aikaa kyllä olis, mutta runosuoni ei vaan syki!
Eli tosiaan, Moskulla oli tämmönen pidempi sairastelu päällänsä. Kaikki alkoi viime viikolla, kun annettiin Moskulle syötäväksi kanan koipiluu. Emme millään arvanneet, että tästä alkaisi tämmöinen tapahtumaketju, onhan Mosku ennenkin syönyt luita ja kaikki on mennyt hyvin. Keskiviikkoiltana Mosku kuitenkin meni hyvin vaikean näköiseksi ja todella kipeäksi. Vinkui ja tuli jalkoihin pyörimään, ei halunnut maata eikä istua eikä seistä. Joten hops vain päivystävälle eläinlääkärille.
Mahaa ei aristellut, joten otettiin röntgenkuva. Paksusuolesta paljastui suolitukos, jossa näkyi sitten näitä luunpalasia. Verikokeesta näkyi kohonneet valkosolut ja matala hemoglobiini, joten tämä meinasi sitä, että pieni tulehdus siellä suolistossa on. Lääkäri antoi antibioottia ja nesteytystä nahan alle. Kotihoito-ohjeiksi saimme suolihuuhtelun (josta en todellakaan välitä kertoa sen enempää, hyh), parafiiniöljyä, dieettiruokavalion sekä antibioottikuurin. Laskua tälle reissulle tuli 157e.
Olimme varanneet jo aiemmin eläinlääkäriin ajan, joten tämä perjantain aika oli tavallaan kontrolli päivystysajan jälkeen. Eli perjantaina uudestaan lääkärin kouriin. Mosku ei ollut sen keskiviikon jälkeen paskonut ollenkaan, söi kyllä ja joi, joten nou panik. Lääkäri totesi koiruuden hyvin toipuvaksi potilaaksi, "sairaslomaa" hauva sai viikonlopun verran. Antibioottikuuria jatkoimme eiliseen keskiviikkoon asti, ja pikku hiljaa siirrymme normaaliin ruokailuun. Lisäksi saimme vielä Canikur-valmisteen, joka oli jotain mikrobeja sisältävä mömmeli, joka vahvisti koiran suoliston bakteereja. Tälle reissulle tuli hintaa melkein 90e...
Viikonloppu oltiinkin Korvessa, ei kylläkään metsällä, mutta Mosku hengasi mukana. Emme tiedä, paskoiko koiruus siellä ollenkaan, kun vapaana sai olla. Arjen alettua odottelimme kovasti milloin ruoka alkaa kulkea normaalisti läpi. Ja kyllähän se vatsa näyttää toimivan sutjakkaan. Joten, kaikki hyvin Moskun mahassa ja suolessa! Lompakko kyllä oheni kovin näillä reissuilla...
Mitäs muuta kertoisin? Eroahdistus alkaa olla taas kondiksessa, Mosku ei ole pitkiin aikoihin tuhonnut mitään (koputan äkkiä puuta!!), eikä sille ole sen kummemmin mitään leluja jätettykään. Ei pahasti vissiin haukukaan perään. Lenkeillä on käyty joka päivä, hyvä me! Niin pitkiä ne ei oo ollu, mitä tarttis, mutta nostan hattua jo sille, että ollaan niin ahkerasti käyty ulkoilemassa. Juoksumatto on nyt tuon sairastelun ajan ollut "kiellossa" (ei siis varsinaisesti olla kielletty sen käyttöä, mutta olemme todenneet, että parempi liikkua ulkona, jos kaakkihätä sattuu..), mutta nyt sitä voisi pikku hiljaa taas käyttää.
Kuvia mulla ei ole valitettavasti taaskaan tarjota, pahoitteluni.. Kyllä niitä vielä joku päivä tulee.. :)
Mitä teille kuuluu?
Mukavaa syksyn alkua!
- Sanna
Eli tosiaan, Moskulla oli tämmönen pidempi sairastelu päällänsä. Kaikki alkoi viime viikolla, kun annettiin Moskulle syötäväksi kanan koipiluu. Emme millään arvanneet, että tästä alkaisi tämmöinen tapahtumaketju, onhan Mosku ennenkin syönyt luita ja kaikki on mennyt hyvin. Keskiviikkoiltana Mosku kuitenkin meni hyvin vaikean näköiseksi ja todella kipeäksi. Vinkui ja tuli jalkoihin pyörimään, ei halunnut maata eikä istua eikä seistä. Joten hops vain päivystävälle eläinlääkärille.
Mahaa ei aristellut, joten otettiin röntgenkuva. Paksusuolesta paljastui suolitukos, jossa näkyi sitten näitä luunpalasia. Verikokeesta näkyi kohonneet valkosolut ja matala hemoglobiini, joten tämä meinasi sitä, että pieni tulehdus siellä suolistossa on. Lääkäri antoi antibioottia ja nesteytystä nahan alle. Kotihoito-ohjeiksi saimme suolihuuhtelun (josta en todellakaan välitä kertoa sen enempää, hyh), parafiiniöljyä, dieettiruokavalion sekä antibioottikuurin. Laskua tälle reissulle tuli 157e.
Olimme varanneet jo aiemmin eläinlääkäriin ajan, joten tämä perjantain aika oli tavallaan kontrolli päivystysajan jälkeen. Eli perjantaina uudestaan lääkärin kouriin. Mosku ei ollut sen keskiviikon jälkeen paskonut ollenkaan, söi kyllä ja joi, joten nou panik. Lääkäri totesi koiruuden hyvin toipuvaksi potilaaksi, "sairaslomaa" hauva sai viikonlopun verran. Antibioottikuuria jatkoimme eiliseen keskiviikkoon asti, ja pikku hiljaa siirrymme normaaliin ruokailuun. Lisäksi saimme vielä Canikur-valmisteen, joka oli jotain mikrobeja sisältävä mömmeli, joka vahvisti koiran suoliston bakteereja. Tälle reissulle tuli hintaa melkein 90e...
Viikonloppu oltiinkin Korvessa, ei kylläkään metsällä, mutta Mosku hengasi mukana. Emme tiedä, paskoiko koiruus siellä ollenkaan, kun vapaana sai olla. Arjen alettua odottelimme kovasti milloin ruoka alkaa kulkea normaalisti läpi. Ja kyllähän se vatsa näyttää toimivan sutjakkaan. Joten, kaikki hyvin Moskun mahassa ja suolessa! Lompakko kyllä oheni kovin näillä reissuilla...
Mitäs muuta kertoisin? Eroahdistus alkaa olla taas kondiksessa, Mosku ei ole pitkiin aikoihin tuhonnut mitään (koputan äkkiä puuta!!), eikä sille ole sen kummemmin mitään leluja jätettykään. Ei pahasti vissiin haukukaan perään. Lenkeillä on käyty joka päivä, hyvä me! Niin pitkiä ne ei oo ollu, mitä tarttis, mutta nostan hattua jo sille, että ollaan niin ahkerasti käyty ulkoilemassa. Juoksumatto on nyt tuon sairastelun ajan ollut "kiellossa" (ei siis varsinaisesti olla kielletty sen käyttöä, mutta olemme todenneet, että parempi liikkua ulkona, jos kaakkihätä sattuu..), mutta nyt sitä voisi pikku hiljaa taas käyttää.
Kuvia mulla ei ole valitettavasti taaskaan tarjota, pahoitteluni.. Kyllä niitä vielä joku päivä tulee.. :)
Mitä teille kuuluu?
Mukavaa syksyn alkua!
- Sanna
torstai 1. syyskuuta 2011
Sadepäiviä
Blogi on ollut tauolla, kun oikeastaan meillä ei ole tapahtunut mitään kummempaa!
Metsällä Mosku on toiminut oikein hyvin. Saalista ei vielä ole saatu, mutta kyllä sitä ehtii tulla. Nämä metsäreissut on enemmän Tapsan heiniä, joten saapi hän kertoa niistä. :)
Kotona on mennyt vaihtelevalla laadulla. Lenkkeily on päivittäistä, mutta ei läheskään niin paljon kuin tarvitsisi. Samoten koirien ohittaminen on vähentynyt ja se onkin aiheuttanut paljon takapakkia. Mosku riehuu jälleen ja vaikuttaa jopa aggressiiviselta. En osaa sanoa, mitä se todella on, niin vähän kuitenkin osaan koiran eleitä tulkita. Naapurin Pojun kanssa ei enää hengailla eikä leikitä, koska emme pidä Moskua vapaana pihalla karkailu-ongelman vuoksi. Tämä on ajanut tähän: Pojat tappelevat jos sattuvat pihalle samaan aikaan. Onhan se ihan ymmärrettävää, nehän etsivät jälleen omia rajojaan ja paikkojaan reviirillä. Nyt se ei vaan ole dominointia vaan tappelua. Oma vikamme, että tilanne on tämä.
Juoksumattoa käytämme ihan kohtuu paljon, ja Mosku onkin oppinut juoksemaan sillä. Juoksutan yleensä noin 10min putkeen ja pidän taukoa. Sitten uudelleen. Pidentäisin aikaa, mutta Moskulla ei hermo riitä pidempään jolkotteluun. Jos Moskun keskittyminen herpaantuu, voi käydä oikeasti aika pahasti (tassu mennä hihnan väliin jne).
Mosku kovistelee paljon, sillä on todella dominoiva luonne. Ja mulla katkeilee pinna välillä turhankin helposti. Onneksi ymmärrän poistua paikalta enkä jää räyhäämään koiralle takaisin. Olemmekin miettineet vakavasti pallien poistoa, jotta testosteronitaso laskisi. Mitään emme ole lyöneet lukkoon, mutta olemme harkinneet kaikenlaista. Pentujen teetätys olisi kyllä ihan kivaa, varsinkin, kun Moskulla on noin hyvin metsästys verissä. Aika näyttäköön mikä on järkevää.
Kaiken kaikkiaan, tämän hiljaiselon aikana meillä on mennyt hyvin. Paljon vähemmän turhautumisia, paljon enemmän iloisia hetkiä! Tennispallon heittely sisällä on Moskun lempileikki. Vaikka Mosku komentaakin paljon, on se myös rauhoittunut (vaikkei ehkä heti uskoisikaan!).
Kiitos anonyymeille kommentoijille! Vastaehdollistamisesta alankin heti etsiä tietoa lisää, kiitos hurjasti tästä vinkistä!
Kuvia mulla ei ole nyt teille tarjota. Joulupukki on luvannut tuoda mulle uuden kameran, joten sitä odotellessa! ;)
Tsemppiä kaikille ja nauttikaa alkavasta syksystä!
- Sanna
Metsällä Mosku on toiminut oikein hyvin. Saalista ei vielä ole saatu, mutta kyllä sitä ehtii tulla. Nämä metsäreissut on enemmän Tapsan heiniä, joten saapi hän kertoa niistä. :)
Kotona on mennyt vaihtelevalla laadulla. Lenkkeily on päivittäistä, mutta ei läheskään niin paljon kuin tarvitsisi. Samoten koirien ohittaminen on vähentynyt ja se onkin aiheuttanut paljon takapakkia. Mosku riehuu jälleen ja vaikuttaa jopa aggressiiviselta. En osaa sanoa, mitä se todella on, niin vähän kuitenkin osaan koiran eleitä tulkita. Naapurin Pojun kanssa ei enää hengailla eikä leikitä, koska emme pidä Moskua vapaana pihalla karkailu-ongelman vuoksi. Tämä on ajanut tähän: Pojat tappelevat jos sattuvat pihalle samaan aikaan. Onhan se ihan ymmärrettävää, nehän etsivät jälleen omia rajojaan ja paikkojaan reviirillä. Nyt se ei vaan ole dominointia vaan tappelua. Oma vikamme, että tilanne on tämä.
Juoksumattoa käytämme ihan kohtuu paljon, ja Mosku onkin oppinut juoksemaan sillä. Juoksutan yleensä noin 10min putkeen ja pidän taukoa. Sitten uudelleen. Pidentäisin aikaa, mutta Moskulla ei hermo riitä pidempään jolkotteluun. Jos Moskun keskittyminen herpaantuu, voi käydä oikeasti aika pahasti (tassu mennä hihnan väliin jne).
Mosku kovistelee paljon, sillä on todella dominoiva luonne. Ja mulla katkeilee pinna välillä turhankin helposti. Onneksi ymmärrän poistua paikalta enkä jää räyhäämään koiralle takaisin. Olemmekin miettineet vakavasti pallien poistoa, jotta testosteronitaso laskisi. Mitään emme ole lyöneet lukkoon, mutta olemme harkinneet kaikenlaista. Pentujen teetätys olisi kyllä ihan kivaa, varsinkin, kun Moskulla on noin hyvin metsästys verissä. Aika näyttäköön mikä on järkevää.
Kaiken kaikkiaan, tämän hiljaiselon aikana meillä on mennyt hyvin. Paljon vähemmän turhautumisia, paljon enemmän iloisia hetkiä! Tennispallon heittely sisällä on Moskun lempileikki. Vaikka Mosku komentaakin paljon, on se myös rauhoittunut (vaikkei ehkä heti uskoisikaan!).
Kiitos anonyymeille kommentoijille! Vastaehdollistamisesta alankin heti etsiä tietoa lisää, kiitos hurjasti tästä vinkistä!
Kuvia mulla ei ole nyt teille tarjota. Joulupukki on luvannut tuoda mulle uuden kameran, joten sitä odotellessa! ;)
Tsemppiä kaikille ja nauttikaa alkavasta syksystä!
- Sanna
torstai 11. elokuuta 2011
Jahtikauden aloitus ja paras reissu tähän mennessä
Jahtikausi alkoi eilen ja Moskun kanssa tultiin Lumijoelle Korpeen. Aivan aamupyyntiin ei ehditty, kun piti käydä ostamassa vielä viimeiset kiekot ja pyyntipatruunat. Pidensin tosiaan haulikon perää melkein neljä senttiä, ja se piti käydä kokeilemassa ja opettelemassa ampumaan ennen varsinaista pyyntiin lähtöä.
Haulikkoa kun tähdätään perällä eikä jyvällä, niin neljän sentin pidennys teki aseesta kuin uuden. Harrastajat tietävät kyllä mitä tarkoitan. Moskullekin teki hyvää muistella, miten laukaukseen reagoidaan, ja Mosku olikin aika rauhallinen kiekonammunnassa. Tosin kymmenen laukauksen jälkeen Moskulla ei enää kiinnostanut ja se lähti jo metsään.
Kaverin kanssa ammuttiin 25 laukausta / ampuja, ja osumaprosentti oli itsellä 96, eli yksi kiekko jäi ehjäksi. Ihan hyvin kuitenkin "uudella" aseella ja patruunalla, jota olen viimeksi käyttänyt vuosi sitten kyyhkynpyynnissä. Viimeisten harjoitusten jälkeen lähdettiin Peten ja Moskun kanssa metsään ja Petekin sai seurata, miten koira toimii.
Pete on itse haaveillut metsästyskoirasta ja hän sanoikin, että Moskusta tulee varmasti kova metsäkoira. Intoa Moskulla oli enemmän kuin pienessä kylässä ja muutaman rääpelinnun Mosku ajoikin lentoon. Sille iltapäiväreissulle ei lintuja reppuun saatu, mutta Moskulta saatiin kovin into purettua metsään ja lintuihin.
Iltapyynnissä Mosku näytti jo toimivan paremmin, kun pahin into oli jäänyt pois ja heti huomasi, että koiralla on hommassa ajatus mukana. Mosku otti yhden variksen lentoon ja ajoi minua päin, ja kun kyyhkyjä ei ollut näkynyt, päätin ampua variksen Moskulle. Lintu putosi metsään ja Mosku lähti sitä etsimään.
Mosku ei oikein tiennyt, mitä linnulle pitäisi tehdä, joten se jäi sinne haukkumaan kuollutta lintua. Menin paikalle, ja otin linnun käteen ja heitin Moskulle. Mosku repi lintua innoissaan ja siitä lähdettiin hirsisaunalle nukkumaan.
Aamulla viiden aikaan lähdimme aamupyyntiin ja Mosku selvästi oli yön aikana ladannut akkujaan ja koira toimi paremmin kuin koskaan! Mosku tarjosi minulle aamulla ja iltapäivällä kaikkia mahdollisia lintuja komeilla ylösajoilla ja lintuhaukuilla, harmi vain, kyyhkyjä emme löytäneet.
Vaihdamme huomisaamun pyyntipaikan viitisen kilometriä pohjoiseen, ja teemme leiripaikan jonnekin pellon laitaan. Kuvia reissusta tulee, kun niitä kerkiäisi laittaa.
-Tapsa ja Mosku
Haulikkoa kun tähdätään perällä eikä jyvällä, niin neljän sentin pidennys teki aseesta kuin uuden. Harrastajat tietävät kyllä mitä tarkoitan. Moskullekin teki hyvää muistella, miten laukaukseen reagoidaan, ja Mosku olikin aika rauhallinen kiekonammunnassa. Tosin kymmenen laukauksen jälkeen Moskulla ei enää kiinnostanut ja se lähti jo metsään.
Kaverin kanssa ammuttiin 25 laukausta / ampuja, ja osumaprosentti oli itsellä 96, eli yksi kiekko jäi ehjäksi. Ihan hyvin kuitenkin "uudella" aseella ja patruunalla, jota olen viimeksi käyttänyt vuosi sitten kyyhkynpyynnissä. Viimeisten harjoitusten jälkeen lähdettiin Peten ja Moskun kanssa metsään ja Petekin sai seurata, miten koira toimii.
Pete on itse haaveillut metsästyskoirasta ja hän sanoikin, että Moskusta tulee varmasti kova metsäkoira. Intoa Moskulla oli enemmän kuin pienessä kylässä ja muutaman rääpelinnun Mosku ajoikin lentoon. Sille iltapäiväreissulle ei lintuja reppuun saatu, mutta Moskulta saatiin kovin into purettua metsään ja lintuihin.
Iltapyynnissä Mosku näytti jo toimivan paremmin, kun pahin into oli jäänyt pois ja heti huomasi, että koiralla on hommassa ajatus mukana. Mosku otti yhden variksen lentoon ja ajoi minua päin, ja kun kyyhkyjä ei ollut näkynyt, päätin ampua variksen Moskulle. Lintu putosi metsään ja Mosku lähti sitä etsimään.
Mosku ei oikein tiennyt, mitä linnulle pitäisi tehdä, joten se jäi sinne haukkumaan kuollutta lintua. Menin paikalle, ja otin linnun käteen ja heitin Moskulle. Mosku repi lintua innoissaan ja siitä lähdettiin hirsisaunalle nukkumaan.
Aamulla viiden aikaan lähdimme aamupyyntiin ja Mosku selvästi oli yön aikana ladannut akkujaan ja koira toimi paremmin kuin koskaan! Mosku tarjosi minulle aamulla ja iltapäivällä kaikkia mahdollisia lintuja komeilla ylösajoilla ja lintuhaukuilla, harmi vain, kyyhkyjä emme löytäneet.
Vaihdamme huomisaamun pyyntipaikan viitisen kilometriä pohjoiseen, ja teemme leiripaikan jonnekin pellon laitaan. Kuvia reissusta tulee, kun niitä kerkiäisi laittaa.
-Tapsa ja Mosku
sunnuntai 7. elokuuta 2011
Juoksumattoilua ja ääretöntä saamattomuutta
Kuten otsikko jo kertoo, kulunut viikko on ollut kyllä niin hanurista. Ensinnäkin, Mosku oli kipeänä ma-ti, joten kamalasti ei lenkkeilty. Raukka oksensi ja ripuloi. Pelkäsimme, että nyt tuli parvovirus vierailulle, mutta taisimme säikähtää turhasta. Rokotteet on kyllä kunnossa, joten parvoa ei periaatteessa pitäisi tulla. Mosku on kyllä oksentanut pariin otteeseen tälle viikkoa, mutta uloste on jälleen ihan normaalia (kaikkia kiinnostaa, i know, mutta tätä tämä on). Voi myös johtua siitä, että vaihdettiin uudenlaiseen ruokaan. Mutta seuraamme tilannetta, Mosku on kyllä taas varsin virkeä oma itsensä. Tapsa kyllä käyttää ennen pyyntiin lähtöä Moskun perustarkastuksessa, mutta jos ennen sitä ilmenee vielä oksentamista yms, niin mennään kyllä heti lääkäriin.
Toiseksi: Tämä viikko on ollut äärettömän stressaava, ihan kaikesta muusta johtuen, kuin Moskusta. Stressiä on niin mulla, kuin Tapsallakin. Se ei kuitenkaan ole syy eikä selitys tälle: Moskua ei ole juurikaan lenkkeilytetty tällä viikolla. Häpeän suunnattomasti ja lupaan parantaa tapani.
Kolmanneksi: Vanha ongelmamme eroahdistus on nostanut rumaa päätänsä. Eilen kun tulimme kotiin (olimme noin 7-8 tuntia poiss), oli kämppä ihan sekaisin. Sohva oli saanut uutta muotoa, samoten varvastossuni. Kaikki kengät oli raahattu pitkin kämppää, onneksi Mosku ei ehtinyt tuhota kuin tosiaan ne mun varvastossut (jotka muuten oli kamalat, pääsimpähän niistä eroon). Kaikkein jännintä tässä on se, että Moskulla oli kyllä luvallista tuhottavaa ja paljon tekemistä jätetty. Tulimme siihen tulokseen, että: Kokeilemme täysin tyhjää kämppää. Ei leluja, ei maitopurkkeja, ei kongia. Mietimme myös, jos jätämme kongin pois yksinololeluista. Ai miksikö? Mosku turhautuu. Ja kun se turhautuu, se haluaa tuhota. Tämäkin piti huomata kantapään kautta, Kong pysyy kyllä leluissa, mutta valvotuissa sellaisissa.
En edes kehtaa kirjoittaa teille, kuinka vähän Moskua on lenkkeilytetty. Joka päivä on käyty, mutta todella vähän. Mutta jos edes jotain hyvää, keksin tavan, miten Moskua voi opettaa juoksumatolle yksinään. Tsekkaa video:
Ja ei, en ole raskaana vaikka sille näytänkin, se on vain tuo paita. Ja kyllä, paitani on hassusti, ja kyllä, minulla on tiukat legginsit, jotka paljastavat uhkeat muotoni, mutta älkää siitä välittäkö, vaan kattokaa tuota koiraa! Kiitos. :)
Mosku muuten väsyy jo 10min tassuttelusta tuossa matolla. Ilmeisesti on psyykkisesti hieman rankempaa tuo kävely kuin tavallinen lenkkeily. Mutta tätä harjoitellaan ja kestävyys paranee. :)
Niin, olihan mulla teille tarjota toinenkin video. Mosku vs. kong. Ja tästä videosta muuten näkee, miten koiraa suoraan sanottuna vituttaa. :D
Ja Mosku muuten jatkoi samalla tyylillä seuraavat pari tuntia..
En jaksa uskoa, että ensi viikkoon mennessä ohitus onnistuisi. Se menee nykyään huonosti, ainakin kun vertaa siihen, miten hyvin se meni. Uskon kuitenkin, että tilanne paranee. Onhan se jo parantunut, kävin tänäänkin yksin lenkillä, ja ohitimme koiran. Ei se hyvin mennyt, mutta en tullut itkun kanssa kotiin, enkä panikoinut. Eli huomattavasti tapahtunut parannusta, jos ei koirassa, niin minussa. Nyt vaan lisää lisää lisää.. Potkikaa meitä pyllyyn, että jaksetaan lähteä lenkille!!
Ensi viikolla mulla alkaa koulu.. Saa nähä miten jaksaa käydä koulua (aikaisia aamuja, mun kroppaa ei oo suunniteltu kestämään niitä), bodailla ja urheiluttaa koiraa. Onneksi on Tapsa apuna, meidänhän tuo piski on. :)
Tsemppiä kaikille kaikessa!
- Sanneli ja Mokkeli
Toiseksi: Tämä viikko on ollut äärettömän stressaava, ihan kaikesta muusta johtuen, kuin Moskusta. Stressiä on niin mulla, kuin Tapsallakin. Se ei kuitenkaan ole syy eikä selitys tälle: Moskua ei ole juurikaan lenkkeilytetty tällä viikolla. Häpeän suunnattomasti ja lupaan parantaa tapani.
Kolmanneksi: Vanha ongelmamme eroahdistus on nostanut rumaa päätänsä. Eilen kun tulimme kotiin (olimme noin 7-8 tuntia poiss), oli kämppä ihan sekaisin. Sohva oli saanut uutta muotoa, samoten varvastossuni. Kaikki kengät oli raahattu pitkin kämppää, onneksi Mosku ei ehtinyt tuhota kuin tosiaan ne mun varvastossut (jotka muuten oli kamalat, pääsimpähän niistä eroon). Kaikkein jännintä tässä on se, että Moskulla oli kyllä luvallista tuhottavaa ja paljon tekemistä jätetty. Tulimme siihen tulokseen, että: Kokeilemme täysin tyhjää kämppää. Ei leluja, ei maitopurkkeja, ei kongia. Mietimme myös, jos jätämme kongin pois yksinololeluista. Ai miksikö? Mosku turhautuu. Ja kun se turhautuu, se haluaa tuhota. Tämäkin piti huomata kantapään kautta, Kong pysyy kyllä leluissa, mutta valvotuissa sellaisissa.
En edes kehtaa kirjoittaa teille, kuinka vähän Moskua on lenkkeilytetty. Joka päivä on käyty, mutta todella vähän. Mutta jos edes jotain hyvää, keksin tavan, miten Moskua voi opettaa juoksumatolle yksinään. Tsekkaa video:
Ja ei, en ole raskaana vaikka sille näytänkin, se on vain tuo paita. Ja kyllä, paitani on hassusti, ja kyllä, minulla on tiukat legginsit, jotka paljastavat uhkeat muotoni, mutta älkää siitä välittäkö, vaan kattokaa tuota koiraa! Kiitos. :)
Mosku muuten väsyy jo 10min tassuttelusta tuossa matolla. Ilmeisesti on psyykkisesti hieman rankempaa tuo kävely kuin tavallinen lenkkeily. Mutta tätä harjoitellaan ja kestävyys paranee. :)
Niin, olihan mulla teille tarjota toinenkin video. Mosku vs. kong. Ja tästä videosta muuten näkee, miten koiraa suoraan sanottuna vituttaa. :D
Ja Mosku muuten jatkoi samalla tyylillä seuraavat pari tuntia..
En jaksa uskoa, että ensi viikkoon mennessä ohitus onnistuisi. Se menee nykyään huonosti, ainakin kun vertaa siihen, miten hyvin se meni. Uskon kuitenkin, että tilanne paranee. Onhan se jo parantunut, kävin tänäänkin yksin lenkillä, ja ohitimme koiran. Ei se hyvin mennyt, mutta en tullut itkun kanssa kotiin, enkä panikoinut. Eli huomattavasti tapahtunut parannusta, jos ei koirassa, niin minussa. Nyt vaan lisää lisää lisää.. Potkikaa meitä pyllyyn, että jaksetaan lähteä lenkille!!
Ensi viikolla mulla alkaa koulu.. Saa nähä miten jaksaa käydä koulua (aikaisia aamuja, mun kroppaa ei oo suunniteltu kestämään niitä), bodailla ja urheiluttaa koiraa. Onneksi on Tapsa apuna, meidänhän tuo piski on. :)
Tsemppiä kaikille kaikessa!
- Sanneli ja Mokkeli
maanantai 1. elokuuta 2011
Pitkästä aikaa
Vähän on kirjoittelut jääny. Valitettavasti lupailemaani videota ei oo vielä(kään) kuvattu, joten saatte hieman odotella. Kauheena ei oo juoksumattoa käytetty, mutta on Mosku siinä kävellyt. Nakkia kun on nokan edessä niin se pysyy matolla, mutta sitten kun herkku loppuu, ei enää kiinnosta. :) Onneksi Mosku ei pelkää mattoa ja siitä kuuluvia ääniä. Halutaan tässä asiassa edetä ihan rauhassa, menee liian vaikeaksi jos koiruus alkaa pelkäämään. Silloin se ei ole yhteistyöhaluinen.
Tämän viikon lenkkisaldo on ihan hyvä. Parempikin voisi olla, mutta kyllä rutkasti huonompikin.
Ma: 30min ja yksi ohitus, illemmalla 30min
Ti: Oltiin korvessa, missä Mosku juoksi valehtelematta 2 tuntia. Siihen jäi lenkkeilyt, mutta koira oli kyllä väsy..
Ke: 2h ja uintireissu, pari ohitusta
To: 30min ja 30 min, ei ohituksia
Pe: 30min ja 45min, ei olla merkattu ohituksia, eli ilmeisesti niitä ei ollut
La: Jälleen korvessa, missä Mosku viettikin koko päivän. Ei muuta lenkkeilyä.
Su, eli tänään: 4h. Käytiin piknikillä Piispanletossa, ja Mosku pääsi uimaan pariin otteeseen. Ohituksia tuli muutama.
Nyt täytyy avautua ohittamisesta. Jostain syystä olemme ottaneet mielettömästi takapakkia. Meidän mielestämme emme ole tehneet mitään ohitusta ns. "väärin". Olemme pyrkineet ohittamaan kaikki koirat mitä vaan kohtaamme. Nykyään Mosku alkaa rähinöidä paljon aikaisemmin, ja kohdalla se alkaa riuhtoa todella paljon ja nousee takatassuille ja onnistuu sotkemaan itsensä remmiin. Välillä taas menee paremmin ja välillä huonommin. Ehkä tämä on vaan harjoituksen puutetta, nimittäin kovin montaa ohitusta ei tälle viikolle tullut. Mutta sentään on edetty siinä, että olen käyttänyt Moskua yksin lenkeillä. Olen niin ylpeä itsestäni ja koen, että Mosku tottelee mua nykyään paremmin. Jatkamme harjoittelua, emmekä lannistu!
Yhdestä ohituksesta mun on pakko kertoa, koska en ikinä uskonut sen tapahtuvan. Olen tästä ohituksesta niin ylpeä, lähinnä itseni vuoksi. Olimme Tapsan ja Moskun kanssa käyneet jälleen kerran Piispanletossa ja lähdimme kävelemään kohti kotia. Pääsimme takaisin asutusalueelle ja edellämme menee collien näköinen koira. Tapsa siis taluttaa Moskua, ja Mosku alkoi hyvin aikaisin murisemaan. Collie edessämme menee välillä maahan makoilemaan (ilmeisesti se oli hieman arka ja sitä pelotti Moskun rähinöinti) ja sitten se jatkaa matkaansa omistajan kanssa. Tapsa ei meinaa saada kontrollia Moskuun ja hidastamme vauhtia ja otamme välimatkaa. Mosku rauhoittuu niin, että kulkee taas vierellä, mutta on selkeästi jännittynyt. Matkaa edellä olevaan meillä on noin 20 metriä. Yritin neuvoa Tapsaa miten itse tekisin ja pyysin josko minä saisin taluttaa Moskua. Tapsa näytti kieltämättä hieman hölmistyneelle, normaalisti olisin pinkonut karkuun tätä tilannetta ja panikoinut. Otin Moskun ja päätin, että me perkele vie ohitetaan tuo koira. Kiihdytin tahtia, Mosku tiukasti vierellä. Ja me ohitimme. Emme mallikkaasti, mutta ohitimme. Minä ohitin tällaisessa tilanteessa. Tämä oli äärettömän iso psyykkinen haaste mulle, ja tuon ohituksen jälkeen totesin itselleni, että pystyn ohittamaan milloin vain, minkä vain.
Seuraavaksi hieman kuvia ja selitystä niille. Mosku leikkii kuvissa Tapsan siskontyttöjen kanssa. Tytöt myös teetättivät temppuja Moskulle sun muuta. Äärettömän hienoa, Mosku kyllä tulee toimeen lasten kanssa, kunhan puitteet on oikeanlaiset. Ja lisäksi kuvia päivän reissusta, harmi, ettei Tapsa päässyt ottamaan uintikuvia, kun hän värkkäsi nuotiota pystyyn..
Ensi viikolla uudet kujeet. :)
- Sanna
Tämän viikon lenkkisaldo on ihan hyvä. Parempikin voisi olla, mutta kyllä rutkasti huonompikin.
Ma: 30min ja yksi ohitus, illemmalla 30min
Ti: Oltiin korvessa, missä Mosku juoksi valehtelematta 2 tuntia. Siihen jäi lenkkeilyt, mutta koira oli kyllä väsy..
Ke: 2h ja uintireissu, pari ohitusta
To: 30min ja 30 min, ei ohituksia
Pe: 30min ja 45min, ei olla merkattu ohituksia, eli ilmeisesti niitä ei ollut
La: Jälleen korvessa, missä Mosku viettikin koko päivän. Ei muuta lenkkeilyä.
Su, eli tänään: 4h. Käytiin piknikillä Piispanletossa, ja Mosku pääsi uimaan pariin otteeseen. Ohituksia tuli muutama.
Nyt täytyy avautua ohittamisesta. Jostain syystä olemme ottaneet mielettömästi takapakkia. Meidän mielestämme emme ole tehneet mitään ohitusta ns. "väärin". Olemme pyrkineet ohittamaan kaikki koirat mitä vaan kohtaamme. Nykyään Mosku alkaa rähinöidä paljon aikaisemmin, ja kohdalla se alkaa riuhtoa todella paljon ja nousee takatassuille ja onnistuu sotkemaan itsensä remmiin. Välillä taas menee paremmin ja välillä huonommin. Ehkä tämä on vaan harjoituksen puutetta, nimittäin kovin montaa ohitusta ei tälle viikolle tullut. Mutta sentään on edetty siinä, että olen käyttänyt Moskua yksin lenkeillä. Olen niin ylpeä itsestäni ja koen, että Mosku tottelee mua nykyään paremmin. Jatkamme harjoittelua, emmekä lannistu!
Yhdestä ohituksesta mun on pakko kertoa, koska en ikinä uskonut sen tapahtuvan. Olen tästä ohituksesta niin ylpeä, lähinnä itseni vuoksi. Olimme Tapsan ja Moskun kanssa käyneet jälleen kerran Piispanletossa ja lähdimme kävelemään kohti kotia. Pääsimme takaisin asutusalueelle ja edellämme menee collien näköinen koira. Tapsa siis taluttaa Moskua, ja Mosku alkoi hyvin aikaisin murisemaan. Collie edessämme menee välillä maahan makoilemaan (ilmeisesti se oli hieman arka ja sitä pelotti Moskun rähinöinti) ja sitten se jatkaa matkaansa omistajan kanssa. Tapsa ei meinaa saada kontrollia Moskuun ja hidastamme vauhtia ja otamme välimatkaa. Mosku rauhoittuu niin, että kulkee taas vierellä, mutta on selkeästi jännittynyt. Matkaa edellä olevaan meillä on noin 20 metriä. Yritin neuvoa Tapsaa miten itse tekisin ja pyysin josko minä saisin taluttaa Moskua. Tapsa näytti kieltämättä hieman hölmistyneelle, normaalisti olisin pinkonut karkuun tätä tilannetta ja panikoinut. Otin Moskun ja päätin, että me perkele vie ohitetaan tuo koira. Kiihdytin tahtia, Mosku tiukasti vierellä. Ja me ohitimme. Emme mallikkaasti, mutta ohitimme. Minä ohitin tällaisessa tilanteessa. Tämä oli äärettömän iso psyykkinen haaste mulle, ja tuon ohituksen jälkeen totesin itselleni, että pystyn ohittamaan milloin vain, minkä vain.
Seuraavaksi hieman kuvia ja selitystä niille. Mosku leikkii kuvissa Tapsan siskontyttöjen kanssa. Tytöt myös teetättivät temppuja Moskulle sun muuta. Äärettömän hienoa, Mosku kyllä tulee toimeen lasten kanssa, kunhan puitteet on oikeanlaiset. Ja lisäksi kuvia päivän reissusta, harmi, ettei Tapsa päässyt ottamaan uintikuvia, kun hän värkkäsi nuotiota pystyyn..
 |
| Pakollinen lelukuva. |
 |
| Uinnin jälkeen on mukava möyriä maassa.. |
 |
| Ja makkaratikkua on kiva tuhota. |
 |
| Nuuh. |
 |
| Iloinen retkeilijä! |
 |
| Tärkeimmät mukana: Moskun ruoka. |
 |
| Tapsan siskontytöt :) |
 |
| Tiskausapuna. |
 |
| Ihan mielettömän upea kuva! Tapsukka osaa kuvata ja Mosku poseerata :) |
 |
| Tiskausapuna edelleenkin. |
 |
| Tassu! |
 |
| Maahan! |
 |
| Istu! |
 |
| Peti muutti juoksumatolle. :) |
Ensi viikolla uudet kujeet. :)
- Sanna
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)