Huono koiranomistaja

Angstia luvassa!

Mä olen.. Kyllästynyt, turhautunut, pelokas. Minne se toiveikkuus on jääny? Vaikka rakastan tuota koiraa niin mahdottoman paljon, on siitä tullut mulle liian suuri taakka. Kummankin, mun ja Moskun, elämää rajoittaa mun pelot. En pelkää koiraa, vaan sitä, mitä se tekee. En tahdo lähteä kotoa, koska tiedän, että se on tuhonnut jotain luvatonta. En uskalla lähteä kotoa, koska tiedän, että se voi pahimmissa ahdistuksissaan satuttaa itseään (terävät sun muut on poissa ulottuvilta), esim. jos Mosku onnistuu rikkomaan jotain lasista/posliinista jne. En uskalla lenkille, koska siellä on toisiakin. En uskalla tutustuttaa toisiin koiriin, koska meidän Mosku.. Noh, se ei osaa käyttäytyä. En uskalla viedä sitä minnekään, koska se ei osaa olla. En uskalla pyytää vieraita tänne, koska Mosku ei osaa olla oikein, enkä minä osaa opettaa sitä olemaan oikein.

Ei tuo koiruus voi olla onnellinen täällä, kun minä oon sen onnellisuuden tiellä.

Entä jos Mosku ei ikinä opi miten ohitetaan toinen koira? Entä jos mä jään tähän pelkotilaan ikuisesti, eikä tää homma ikinä tuu toimimaan? Entä jos Mosku on ikuisesti ahdistunut?

Mä en tiiä miten toimia.

Olen pahoillani tästä negatiivisuuden multihuipennuksesta. Joskus vain tekisi mieli räpsiä itseään takalistoon... Ehkä tulevaisuus on parempi... En osaa ajatella selkeästi.


- S

Vötkynlötkyn (kun ei parempaa otsikkoa keksi)

Huh hellettä ja sitte tuliki kylmä! Moskulla ja Tapsalla helpompi olla, mulla meinaa olla vilu. :) 35 astetta oli kyllä mulleki vähä liikaa.. Viime päivinä ei kauheena oo tapahtunu, on kyllä oltu niin lomalla ja laiskasti. Käytiin me viime viikolla "uimassa" ja eilen kävi koirahieroja!

Uimisesta on hieman videomatskua, jonka teille jaan. :) Mosku ei tosiaan oikein tienny miten siihen veteen suhtautua (eka uintireissu siis oli tämä) ja raukkaa meinasi pelottaa. Rantavedessä kahlasi ihan mielellään, syvemmälle ei tohtinut. Kävi se syvemmällä Tapsan sylissä ja osasi uida rantaan. Nyt vaan totuttelua ja vesileikkejä, niin eiköhän se hoksaa veden riemun ja sen viilennyksen. :) Tässä siis Moskun eka kerta uimassa:

Huomatkaa jälleen mun kuvaajan- että selostajan taidot! :DD On erittäin mielenkiintoista katsoa kun koira pissaa, ja meillähän ei ikinä ole katsottu Koirakuiskaajaa ;)

Kyllä se Mosku siellä kahlaa.. Huono video, piti lopettaa kesken kun pelastin Tapsan omaisuuden.

Autossa menossa pulikoimaan. :)

Tämmösessä käytiin.

Ja eilen tosiaan meillä kävi koirahieroja. Mosku ei meinannu millään rauhoittua eikä kyllä osannu ottaa iloa irti hieronnasta, mutta eka kerta on kuulemma aina tämmönen. Koira oli kova kuin kivi, mutta ammattilainen sai kyllä lihakset sen tuntuisiksi kuin niiden pitääkin olla. :)

Hieronnasta kopioitu ihan Teemu Yrttiahon Facebook-sivuilta (hän siis kävi meillä) plus Google :)

Hieronta helpottaa kipuja, kiihdyttää verenkiertoa ja aineenvaihduntaa, tasapainottaa hermojärjestelmää sekä rentouttaa koiran lihaksia. Koiranomistajat tuovat koiria hierottavaksi ja myös eläinlääkärit voivat suositella koirahierojaa. Koiraa kannattaa hierottaa säännöllisesti, sillä koira ei pysty ihmisen tapaan kertomaan, että nyt on selkä lenkin jälkeen jumissa tai että lonkkaa on jo kolottanut pidemmän aikaa.

Hieronta sopii pääsääntöisesti kaikille koirille rotuun, ikään ja aktiivisuustasoon katsomatta. Erityisesti aktiivisesti harjoittelevat ja kilpailevat koirat hyötyvät hieronnasta. Kova fyysinen rasitus synnyttää aina lihaksistoon kuona-aineita, jotka lihakseen jäädessään heikentävät lihaksen toimintakykyä ja voimaa. Kova harjoitus vaatii palautumista ja lihaksistosta huolehtimista. 

Hierontaa voidaan myös käyttää apuna koiran yleisen rentoutumisen saavuttamiseksi, myös ihan tavallisella koti-koiralla, sekä harrastuskoiralla. Toisaalta se voidaan kohdistaa tiettyihin ongelma-alueisiin tarpeen mukaan. Esim. leikkausten jälkihoitona tai muiden särkytilojen helpottamiseen. Hieronnalla voidaan myös helpottaa nivelrikosta kärsivän koiran elämää. 

Teemu sanoi, että Mosku varaa painoa toiselle jalalle (olikohan se nyt vasen, ja muistelen, että oikea puoli oli ns. enemmän jumissa). Hieronnan jälkeen koiruus käveli tasapainoisemmin ja varasi kummallekin puolelle painoa, sekä askel oli pidempi. Tai näin siis Teemu kertoi, minä maallikkona huomannut kuin sen, että Mosku suorastaan lensi kun pääsi juoksemaan. :D 

Viime viikkoina Mosku on ollut luonnottoman rauhallinen sisällä. On se kyllä innostunut leikeistä ja juossut pihalla ja jaksanut lenkkeillä, mutta _luonnottoman rauhallinen_, verrattuna aikaisempaan. Noh, tänä aamuna tilanne oli aivan toinen! Mosku riehui ja leikki itsekseen, ja tuli nuolemaan mun naamaa (siirryin sohvalle nukkumaan sen jälkeen kun Tapsa lähti töihin) sen näköisenä, että "äiskä nyt ylös ala leikkiin mun kaa!!" Jotenkin luulen, että tämä hieronta oikeasti auttoi Moskua, että sillä on ollut kipuja, joihin se sai apua ja nyt jaksaa taas mennä! Moskulta löytyi myös jotain pisteitä tassuista, joita en kyllä millään muista. Ne kuulemma sopivat Moskuun ihan hyvin, olikohan siinä jotain aineenvaihdunnasta, haimasta, sekä aivotyöskentelystä.. Mutta tämä mun täytyy varmistaa sitten seuraavalla kerralla, kun Teemu tulee käymään. :) Äsken käytiin puolen tunnin lenkki ja kyllä oli virtaa. Ohitettiin myös koira, joka oli pihalla kiinni. Huonomminkin olisi voinut mennä, lähinnä olen ylpeä siitä, miten itse pysyin yllättävän rauhallisena, vaikka se toinen koira oli ISO ja pelottavan näköinen. Tosin se ei haukkunut niinkuin Mosku.. Hehheh.

Nyt Mosku makaa koko pituudessaan lattialla ja tuhisee menemään. Suosittelen kyllä kaikille koiranomistajille koiran hierontaa! Ihan niinkuin ihmisellä, voi koirallakin olla kipuja ja mennä paikat jumiin. Ja tarvitseeko aina olla jumissa, voihan sitä ihan rentoutuksen vuoksi käydä hierojalla. :) Teemun löydätte Facebookista ja meillä on hänen numeronsa, jos jotakuta kiinnostaa (ilmaista mainostusta, hih ;)) Ammattitaitoinen kaveri! 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin..

- Sanna ja rennonlätky Mosku :)

Eroahdistusharjoittelua

Videoita ja kuvia siis!

Pahoitteluni kun video on väärinpäin, olin pöljä enkä tajunnu kuvaustilanteessa tätä asiaa :D seuraavat on sitte oikein päin. Eli tilanne on siis se, että minä olin jo rampannu ovella puolisen tuntia ja lopputulema oli se, että Mosku alko nukkumaan kun kyllästyi ravaamiseeni. Käytämme tätä keinoa harjoittaaksemme pois eroahdistuksen, saimme vinkin Sandralta (kiitos!). Jollekin toiselle voi toimia jokin toinen tapa, mutta me kokeillaan nyt tällaista. Ja videon tilanteessa Tapsa on alkanut ravaamaan ovella ees taas, Mosku kun on enempi Tapsan perään. Pahoitteluni myös siitä, kun toistan itseäni videolla, en oikein hanskaa tällaisia tilanteita. :D JA VIELÄ, sori, taustalla pauhaa South Park... Hihhih.

Huono laatukin kaiken lisäksi, ja South Park pyörii edelleen taustalla..

Vain hetki tämän jälkeen Mosku oksensi hauen ulos (söi kenties liian nopeasti?) ja oli taas Tapsan menossa mukana. Seuraavaksi Tapsan kuvaama video:

Sellaista tällä kertaa. Ja sitten hiukan kuvia eilisestä. Olihan muuten kuuma! Välillä pitää ottaa Moskukin sisälle, että tajuaa levätä.

Saanen esitellä: Poju! Näkyi videollakin. Heikkona palloihin. Moskun paras kamu.

Herra kesäpoika <3

Nannaa!

Pojusta ei niinkään.

Tilannekuva :)

Aurinkoista viikonloppua!

- Sanna

Bad morning

Kun heräät jumalattomaan koiran vinkumiseen, menee tällaisella unikeolla, kuin minä, hermot. Lisäksi armottomana pessimistinä ja negatiivisena ihmisenä, aloin miettiä tuota koiraa ja  kaikkea mitä se osaa. Ja mitä se ei osaa.

Mua niin alkoi masentaa tämä ohittaminen. Jälleen kerran. Inhottaa kun edistystä ei tule heti! Ja ei olla edes lenkillä käyty pitkiin aikoihin, on niin kuuma. En uskalla, en pysty menemään sinne yksin. Mietin koiratreffejäkin, mikä niissä meni pieleen. Huomatkaa, että en osaa katsoa näitä asioita realistisesti, tämä on niin henkilökohtaista.

Eroahdistus. Luultiin hetki, että nyt se on helpottanut. Vaan ei. Sohva syötynä, jälleen. Harjoituksia ei ole tehty, oma vikamme. Hetken silti ehdin toivoa, että jes, nyt se onnistuu.

Välillä tahtoisin vaan luovuttaa. Silti en pysty siihen, rakastan tuota koiraa vaikka se onkin täystuho. Masennun, kun juuri meille piti sattua tämä "ongelmatapaus". Tosiasiahan on se, että ei koirassa mitään vikaa ole, kaiketi. Kouluttajissa se vika. Mulla on takana paljon huonoa historiaa tuon koiran kanssa, siksi tämä on kaksinverroin vaikeampaa mun kanssa. En tiedä, kuinka kauan mun psyyke jaksaa tätä. Kun ei kaupassakaan uskalla käydä, ja silloin kun uskaltaa, miettii vaan että mitä koira on tuhonnut.

Anteeksi tällainen mielialavaihdos ja kamala purkaus. Realistisuus tästä on kaukana, kumpa osaisin ajatella yhtä järkevästi kuin Tapsa: "No, minkäs sille teet. Pitää harjoitella."

- Sanna

Koiratreffailua ja onnistumisen riemua!

Käytiin Moskun kanssa morjentamassa ihan uutta koiraa! Labbisvauva Murua. Siinä on energinen pakkaus. Murullakin on vähän koirakamuja, joten päätettiin treffata ja lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: Muru saa uuden kaverin ja päästään näkemään miten se käyttäytyy koirien kanssa, me saimme ohitusharjoitusta.

Lopputulos: Kuuma ku mikä, kaksi kynttä poikki (siis minulla) ja verta tuli, mutta kaikkein parasta: Pari onnistunutta ohitusta!! Voi onnea ja iloa!!

En tiedä kuinka turhaantunut/iloinen Suvi oli Murun toiminnasta, itse yritin niin täpöllä keskittyä Moskuun. Ihan höpöksi ohittaminen meni välillä, mutta päätin, että Suvin edessä on ok olla huono ohittaja, kokeillaan vielä, ja sieltä se tuli! Välimatkaa oli ihan reilusti, mutta SIELTÄ SE TULI! Ja uudestaan! En halua nyt syöksyä epätoivoon sen vuoksi, kun välillä rähistiin ja kunnolla. Pääasia oli se, että ne pari onnistumista tuli, juuri minun kanssa. Uskoa ja toivoa on tulevaan, uskaltaisimpa lähteä samalla tarmolla tuonne lenkkipoluille ja olla surematta niin mahdottomasti jos aina ei onnistu. Parhaani yritän, ja nyt oon kyllä tosi tyytyväinen. :)

Muuten meillä on ollut aika laiskaa. Mosku on ollu paljo mummollassa hoidossa, kun mulla ja Tapsalla ollu paljon menoja. Temppukirja jäi Suville lainaan, joten taidamme jatkaa vanhojen temppujen hiomista. Huiskutuskin onnistuu melko hyvin. :) Mosku oli muuten hakenut hanhen! Lintu oli lentänyt sähkölinjoihin, ja Mosku oli sen hakenut. Tapsa oli onnellinen. :) ja kieltämättä minäkin.

Kaikkien vaikeuksien jälkeen, kaiken sen itkun ja huudon jälkeen, rahanmenetyksen, mielettömiä määriä tuhottua tavaraa roskiin, kaiken tämän jälkeen, olen niin onnellinen ja ylpeä meidän Moskusta. Se osaa olla rauhallinen sisällä. Hihnakäyttäytyminen on hyvää, lukuunottamatta ohittamista. Perustottelevaisuus on kohtuu hyvää, tänne-käsky välillä hakusessa. Nyt koira makaa raukeana pedillänsä. Voisin väittää että sekin on onnellinen. Rakastan tuota koiraa, vaikka se onkin välillä ihan mahdoton.

- Sanna

Kesän aloittajaiset

Moskun kanssa lähdettiin ajelulle. Käytiin Oulun keskustassa ja siitä Liminkaan ja Lumijoelle.

Vanha herra Möky (16v.) ihmettelee miksi pentua kiinnostaa joku karahka.

Möky ja Mosku tutkimassa hajuja

Vanhempi näyttää tietä pennulle