Hyvää joulua!

Toivottaa Mosku-tonttu sekä Sanna ja Tapsa :)

Hiljaiseloa

Jälleen kerran olemme vaipuneet hiljaisuuteen blogin suhteen. Kertooko se siitä, että ei ole tarinoita kerrottavana ja meidän tilanteemme on parantunut? Kenties..

Ohitus ontuu edelleenkin ja pelkoni on palannut (olen todellinen arkajalka!!). Tästä ei pääse pois, kuin tekemällä ja harjoittelemalla. Tuttujen koirien kanssa olisi ns. "turvallisempaa", silloin saataisiin itse kukin onnistumisen kokemuksia. Katsotaan miten käy, meillä ei ole tällä hetkellä harjoituskaveria. Haluaako joku koirallinen tulla?

Eroahdistus alkaa katoamaan pikkuhiljaa. Oikeastaan Mosku ei ole ahdistunut, vaan osoittaa mieltään kun jää yksin. Pitkään aikaan ei ole mitään tuhottu, paitsi tänään hieman mun kenkää. Täysin oma vikani, kun jätin kengät koiran ulottuville. Normaalisti niitä ei siinä ole.

Moskusta on tainnut tulla aikuinen. Ainakin melkein. Koira on rauhoittunut ihan uskomattoman paljon! Kaverimme, jotka ovat käyneet kylässä meillä Moskun räyhäaikoina, eivät olleet uskoa silmiään, kun kävivät vasta kylässä (olipa outo lause). "Mitä te olette tehneet tuolle koiralle, antaneet rauhoittavia?" Jotain on tapahtunut, ja ehdottomasti parempaan suuntaan!

Korvessa ollaan oltu viime aikoina todella paljon. Metsässä miekkoset eivät ole käyneet, Mosku samoilee lähinnä itsekseen. Mosku ajatti ilvestä takaa eräs päivä, mutta tästä Tapsa saisi kertoa enemmän, kun oli paikalla. Olen vain todella ylpeä meidän rohkeasta koiruudesta!

Tällaista tavallista meille. Mitä teille kuuluu?

- Sanna

Hämärä saapuu....

... Ja mua pelottaa käydä lenkillä yksin. Tänään kuitenkin uskaltauduin, kun Tapsa oli töissä. Ajattelin kiertää jokaisen korttelin, mitä alueelta löytyy. Tämä sen vuoksi, että pelkään jälleen kerran ohittaa koiria yksin, ja että pelkään todella paljon lähteä lenkille yksin täällä (pelkään jammusetiä).
Tiedän yhden talon, jonka pihalla on häkissä koiria ja ajattelin mennä siitä sitten ohi (olen kamala koirankiusaaja..) ja lievittää pelkoani. Mentiin ohi, kaikki meni ihan hyvin. Jatkettiin rauhassa kävelyä, kunnes yhtäkkiä taaksemme oli ilmestynyt koira. Mosku sai kauheat hepulit ja ei siinä sitten muuta kuin pannasta kiinni ja menoksi. Mulla sydän hakkaa kurkussa asti ja sain pari kertaa jännitykseltäni pihaistua: Ei Mosku. Juuri kun sain jännityksen purettua ja oloni jälleen rauhalliseksi, meitä vastaan tulee toinen remmiräyhääjä! Ja uudestaan pannasta kiinni ja ohi, ja parit yritykset komentaa.. Menihän nuo vähän plörinäksi, mutta jos ei mitään muuta, niin en palannut itku silmässä kotiin ja kaikki ovat hengissä. Mosku muuten rauhottui nopeasti ohitusten jälkeen, mikä on uutta.

Mosku on kyllä viime aikoina saanut uusia kavereita: Tilkku, Lita, Nana ja Eetu. Tämä on aika hienosti verrattuna aiempaan. Eetuakaan Mosku ei enää yritä haastaa, vaan antaa vanhan miehen olla. Eetu taas ei voi oikein ymmärtää, miksi Mosku syö hänen luitaan (jotka ei kuitenkaan vanhukselle kelpaa). Uskon vakaasti, että kaikki päättyy vielä joskus hyvin..

Eroahdistuskin on parantunut jollain tapaa, koiruus ei tuhoa tavaroita. Haukkumaan jää. Uskomme tämän olevan mielenosoitusta ja kiukkuamista: Miksi ette ottaneet mua mukaan?? Tuntuu pahalle jättää koira haukkumaan, mutta minkäs sille tekee. Onko teillä lukijoilla mitään vinkkiä miten haukkumista saisi kuriin? Naapurit eivät kiittele aamuisesta möykästä..

Kuvia en valitettavasti voi tarjota, kun meillä on hieman nettiongelmia..

Lämpöä ja valoa pimeneviin iltoihin!

- Sanna ja Mosku

Eroahdistusperkele.

Moskulla on eroahdistus, joka on välillä voimakkaampaa ja välillä hieman lievempää. Tänään tapahtui seuraava episodi: Käytin koiran ulkona ja lähdin hakemaan kaupungilta vuokraisännälle uusia sohvia. Sohvanhakureissu kesti noin tunnin ja mitä olikaan tapahtunut sillä aikaa? Mosku oli käynyt pöydällä, ja tällä kertaa hampaisiin oli jäänyt lompakkoni. Lompakko oli kaikkiaan 14 eri osassa ja sisällä olevat kortit olivat enemmän tai vähemmän tuhottuja. Pahimman kohtalon kokivat AKT:n jäsenkortti, vartijakortti, pankin tunnuslukulista, jotka ovat nyt käyttökelvottomia, ja jotain muita kortteja. Mm. bonuskortit ja ajokortti olivat jonkin verran kärsineet, ajokortista lähti muutama kulma. Sitten, raha. 20 euron seteli oli ilmeisesti koiran mielestä ollut varsin hyvän makuinen, sillä siitä oli jäänyt jäljelle vain muutama hassu riekale. Osuuspankin Visa ja S-pankin Visa olivat kadoksissa ja olin varma että ne olivat kokeneet saman kohtalon kuin setelikin, mutta onneksi olin väärässä. Kadonneet maksukortit löytyivät ehjänä pöydän takaa, jonne ne olivat ilmeisesti piiloutuneet koiran rahanhimoisilta hampailta. Kun näin hävityksen kauhistuksen, ja huusin isoon ääneen perkelettä, koira kyllä tajusi mistä on kysymys ja piiloutui olohuoneen pöydän alle häpeämään tekoaan. Koira makasi puoli tuntia pöydän alla ja ei tullut kiehnäämään viereen ennen kuin käskin sen luokse ja rauhoittuneena rapsuttelin sitä hetken. Tämän jälkeen koira meni takaisin pöydän alle ja kun vuokraisäntä tuli käymään, Mosku totteli ensimmäisellä käskyllä ettei mennyt hästäämään Timpan jalkoihin. Nyt koira nukkuu tuossa jalkojen vieressä eikä yritä mitenkään hakea huomiota. Itsesuojeluvaisto tuntuu pelaavan.

Lompakko 14 eri osassa ja muutama kortti seurana.

Saapa nähdä, mitä sitä seuraavaksi. Jospa otetaan taas työn alle tuo eroahdistusharjoittelu.

-Tapsa

Leidit landella, plus Mosku

Aijaijai kun oli kivaa!!

Tilkku-neiti sai kaverikseen Lita-neidin ja siinäpäs on Moskulle nyt tyttökavereita kahdelle käpälälle. :) Kuvat on melkosen vauhdikkaita!

Mosku ja Tilkku

Lita

 Aluksi harjoiteltiin ohittamista. Sandra ja mää talutettiin Moskua, Pasi tuli Tilkun kanssa ja Tapsa seurasi vierestä. Ja mentiinhän me ohi kun vähä harjoiteltiin. :) Vaihdettiin koira isompaan, eli Litaan. Sandra ohitti Moskun kanssa, kun mä ja Tapsa seurattiin. Hyvin sekin meni.

Nuuh!

Iso nuuh!!

 Diagnoosi on seuraava: Mosku osaa kyllä ohittaa, mutta tarvitsee vielä hieman ohjausta. Me ei todellakaan tällaista osattu odottaa, osaa muka ohittaa, mutta kyllähän se osaa. Me ei vaan ihan täysin osata ohjata ja opettaa! Saapi käyttää kovempia otteita, kunnolla kieltää ja vetäistä hihnasta, jos ei käskystä tottele. On kyllä totta, et se komentaminen jää välistä useastikin, kun vain keskittyy siihen, että pysyis pystyssä ja koira vieressä.

Mosku ja Lita hihnoissa, Tilkku vapaana

 Sitten laitettiinkin Lita takaisin autoon ja mentiin koirapuistoon Tilkun ja Moskun kanssa. Eivät ensin edes alkaneet leikkimään, kun piti haistella puskista hajut.. :D Kyllähän sitä leikkiä ja juoksua kuitenkin irtosi, ja törmäilyjä.. :D Aikansa ravattuaan, otettiin Mosku hihnaan ja Lita ulos. Kierreltiin puistoa ympäri, jotta saadaan lauman tuntu. Lita on arvonsa tunteva nainen ja kun Mosku on tuollainen höpsö, niin ei viitsitty vielä tässä vaiheessa päästää vapaaksi. Mosku kuitenkin käyttäytyi varsin herrasmiesmäisesti, paljon paremmin kuin ennen.

Pussataan ihan varovasti..

Yhdessä kaikki mennään :)

Pussataan uudestaan..

Mitäs nää on? Mosku ja Tilkku!

Vauhtipoika

Tolppatarkistus

Kaiken kaikkiaan erinomainen reissu. Näitä lisää!

- Sanna

Jännittää..

10 minuutin kuluttua auto starttaa kohti Kaakkuria ja koirapuistoa. Sekä toki Sandraa, Pasia sekä pikku-Tilkkua! :)

Ensin ohitetaan ja sitten mennään koirapuistoon.

Voin kertoa, että allekirjoittanutta jännittää ihan törkeen paljon. Tämä menee joko hyvin, huonosti, tai tosi huonosti.. Noeivaan, asenne pitää laittaa kohdilleen ja toivoa parasta.

IIIK!!

Kuvia tulloo ja sepostusta myös..

- Sanna ja autuaan tietämätön Mokkeli

Henkimaailman juttuja

Tapahtui muutama yö takaperin:

Heräsimme Tapsan kanssa outoon ääneen. Hetken tilannetta tulkittuamme totesimme, että sehän on Mosku. Koira vinkui ja vikisi keittiössä ja laahkasi kämpässä edestakaisin (Mosku ei saa öisin tulla makuuhuoneeseen). Katsoin kelloa, ja se oli noin 2 yöllä. Olimme hyvin ihmeissämme, sillä Mosku on tottunut hyvin meidän unirytmiin: n. klo 21-23 nukkumaan ja aamulla ylös sitä mukaan mitä mekin. Yöllä ei herätä, koira nukkuu hyvin sikeästi (kuorsaus kuuluu aina silloin tällöin, hehheh). Minä unisena ja äreänä mutisen, että mikä perkele tuota koiraa vaivaa. Tapsa nousee ylös käymään vessassa ja jättää makuuhuoneen oven auki. Mosku rynnistää sinne ja vinkuu ja uikuttaa ja näyttää hyvin pelokkaalta. Minä ärisen edelleenkin unisena ja käsken Moskun pois makuuhuoneesta. Kun Tapsa tulee vessasta, hän sanoo, että Mosku on änkäytynyt meidän naulakkomme alle (meillä on kengille taso siinä, mutta tasolla on työkalupakki ja tilaa ei todellakaan ole paljon, kun takit laitetaan sekaan), ja nimenomaan sen työkalupakin päälle. Koira vinkui ja uikutti tauotta ja pälyili ympärilleen ja katseli seiniä. Tapsa käytti Moskua ulkona, jos sillä olisi vaikka hätä. Raukka ei ollut uskaltanut liikkua minnekään ja oli vain vinkunut. Lopulta päätimme, että Mosku saa tulla makuuhuoneeseen nukkumaan. Hetken vinguttuaan Mosku rauhoittui ja on nyt elänyt elämäänsä niinkuin ei mitään olisi tapahtunut.

Haluan nyt painottaa: Mosku ei pelkää pimeää, eikä erinnäisiä paukkumisen ääniä taikka muitakaan ääniä (on totutettu niihin jo pienestä pitäen). Pissahätäkään sillä ei ollut, oli päässyt viimeisen kerran ulos noin 3-4 tuntia ennen ko. tapahtumaa, eikä ollut edes pissannut kun Tapsa käytti ulkona yöllä. Ja tärkein pointti: Mosku näytti pelkäävän. Raukka parka tärisi kuin haavanlehti.

Olemme miettineet, näkikö Mosku jotain todella pahaa unta. Voivatko koirat nähdä painajaisia? Mutta miten se selittäisi Moskun pälyilyt seinille ja kattoon ja änkeämisen naulakkoon?

Vanhempieni koira Eetu, on useasti alkanut haukkua ns. tyhjää. Haukkuu ulko-ovelle juuri niinkuin sieltä tulisi joku. Hetken kuluttua rauhoittuu. Tätä tapahtui usein siskoni kuoleman jälkeen (Eetu oli siskoni koira, joka jäi sitten vanhemmilleni).

Uskotteko, että koirat ja ylipäätänsä eläimet voivat aistia jotain, mitä me emme? Henkiä, kummituksia, enkeleitä? Minä uskon. Enkä kyllä yhtään ihmettelisi, jos tässä talossa olisi kummituksia, on meinaan sen verran vanha mökki! Mitä olette mieltä? Onko omakohtaisia kokemuksia, vai onko tämä hullujen puhetta?

- Rohkea Sanna ja Pelkuri Mosku ;) hih..