Tänään saimme vieraaksi saksanpaimenkoiran sekä semmosen pienen ihanan vauvakoiran (ei millään voi muistaa rotua!). Eli siis koulutuspäivä oli tiedossa. Mosku oli hyvin rauhallisesti kun pelattiin Wiitä ja juotiin kahvia. Sitten lähdettiin ulos harjoittelemaan ohituksia, sekä testaamaan uutta remmiä (nahkaremmi Mustista&Mirristä, makso maltaita, teen tuosta koirasta rukkaset jos se syö sen!). Minä talutin koiraa, Tapsa nakkasi herkkuja. Ensin ohitettiin tätä Tilkkua, ihana vauva! Mosku kyllä tuijotteli, mutta ei rähissyt laisinkaan. Haki erittäin hyvin katsekontaktia ja herkkuja ei tarvinnut niin paljoa nakata maahan. Sitten vaihdettiin ohitettavaa koiraa vähän isompaan, siis sakemanniin. Nyt Mosku pääsi rähisemään, mutta ei ollenkaan niin räjähdysmäisesti kuin ennen. Se totteli, kun sanoi "nyt riittää, ei, älä tuijota". Kerran päästiin ohitse ihan kiltisti ja hiljaa! Eli siis pienten koirien ohittaminen on helpompaa, isot alkaa peekottamaan. :)
Tosi hyvä fiilis jäi, tällä menolla kun jatketaan, niin uskaltautuu varmasti yksinäänkin lenkille. Saatiin myös neuvoja pyörän ja rullaluistinten suhteen. Mitä nopeampaa liikkuu, sitä kiihtyneempi koira on, ja sitä vaikeampaa on tehdä ohituksia. Eli harjoitellaan eka kävellen ja sitten voidaan alkaa kiihdyttää tahtia. Tai pyörän/rullisten kanssa edetään hitaasti. Oijoi, kesästä tulee niin mainio, kun uskaltaa lähteä ulos koiran kanssa!
Näitä asioita harjoitellaan:
- Koirien ohittamista
- Pienten koirien kanssa aletaan antamaan vähemmän herkkuja ja niitä annetaan kädestä
- Katsekontaktia pienten koirien ohittamisessa
- Isojen koirien ohittamista
- Eroahdistusta
- Uusia temppuja
Olikohan muuta? Noh, kuitenkin, iso kiitos jälleen Sandralle ja Pasille sekä koiruuksille! Näillä jatketaan. :)
- Sanna
maanantai 25. huhtikuuta 2011
lauantai 23. huhtikuuta 2011
Voin kertoo, että:
eiliset ohitusharkat mun porukoiden koiran kanssa (Eetu, tiibetinspanieli, 11,5vee) meni ihan loistavasti! Päästiin loppujen lopuksi siihen tilanteeseen, että Eetu oli vieressä ja Mosku makasi kiltisti paikallaan (käskystä). Oli mahtava tunne kun päästiin kulkemaan ohi, lisäsi niin paljon motivaatiota tähän! Me selvitään tästä, joskus pääsen yksin koiran kanssa lenkille!
Nyt Mosku pääsee mummolaan yökylään, saa juosta vapaana pitkin peltoja ja haukkua lintuja ja kissoja. :) Hieno päivä, hauskaa pääsiäistä!
- Sanna, Tapsa ja Mosku :))))))
Nyt Mosku pääsee mummolaan yökylään, saa juosta vapaana pitkin peltoja ja haukkua lintuja ja kissoja. :) Hieno päivä, hauskaa pääsiäistä!
- Sanna, Tapsa ja Mosku :))))))
torstai 21. huhtikuuta 2011
"Sanna, mikset ole tehnyt kotitehtäviäsi?" "Koira söi ne."
Tällaista tänä aamuna! Vein siis Tapsan töihin ja sillä aikaa Mosku oli syöny mun muistiinpanovihkon. Se piru oli kuitenki säästäny ruotsin tuntien asiat...
Saatiin temppukirja! Siinä oli paljon muutaki ku vaan temppuja, ihan perustottelevaisuutta. Innolla kokeilemme, lenkillä tehdään nyt paljon käännöksiä, istumis- ja hyrräharjoitteita. Kunhan löydämme/ostamme uuden naksuttimen niin pääsee kunnolla harjoittelemaan, mm. vierellä oloa. Meitä ei haittaa jos Mosku kulkee lenkillä edellä, kunhan se ei vedä. Monet ovat sitä mieltä, että koiran kuuluu kulkea vierellä tai hieman takana, silloin omistaja on johtaja. Varmasti on paikkaansa pitävää, mutta emme halua toimia näin. Johtuen siitä, että jos se oppii kulkemaan vain ja ainoastaan sivulla, ei se metsässä välttämättä osaa toimia enää oma-aloitteisesti. Yritämme näyttää johtajantaitomme jotenkin muuten, kuten piilottamalla ja etsimällä nameja maasta, olemalla mielenkiintoisia. Hyvä johtajahan on hauska ja mielenkiintoinen, joka keksii aina jotain uutta!
Tätä johtamista oon miettiny usein. Miksi koiralla pitää olla se typerä vietti joka ajaa sitä johtajan asemaan jos se hetkenkään kokee, että tuo tyyppi ei handlaa tätä juttua? No se nyt on se sisäänrakennettu juttu, mutta eikö se eläin voisi ymmärtää, että sen olisi paljon helpompi tyytyä osaansa ja olla "alamainen". Silloinhan sillä on mahdottoman helppoa! Jännä tuo eläinmaailma.
Oon heränny jo kuudelta. Oon ylipirteä ja nälkäinen. Mun maha murisee niin, että Moskuki katto, että mitäs helvettiä ja meni ikkunalle katsomaan onko ulkona joku. :D Käytiin korttelilenkki (eli kierretään kortteleita tässä lähistöllä ympäri, teen tällaisia lenkkejä silloin kun olen yksin koiran kanssa, välttääkseni muita koiria. Yksin en saa niitä ohitettua). Kääntyiltiin, istuttiin, pyörittiin, etsittiin nameja.. Oli ihan mukava lenkki. Mosku ei vaan vielä hoksannu asian ydintä, mutta kyllä se siitä! Sitten aamueväs nassuun plus dentastick (vai miten se kirjoitetaankaan?). Äsken käytiin ulkona naapurin koiran kanssa. Tulevan paremmin toimeen nyt, kuin sillon kun tähän muutettiin. Kunhan ei ole luuta, mistä tapella.
Eipä varmaan muuta tällä kertaa, toivotaan, että kämppä on pystyssä kun Tapsa tulee kotiin!
- Sanna
Saatiin temppukirja! Siinä oli paljon muutaki ku vaan temppuja, ihan perustottelevaisuutta. Innolla kokeilemme, lenkillä tehdään nyt paljon käännöksiä, istumis- ja hyrräharjoitteita. Kunhan löydämme/ostamme uuden naksuttimen niin pääsee kunnolla harjoittelemaan, mm. vierellä oloa. Meitä ei haittaa jos Mosku kulkee lenkillä edellä, kunhan se ei vedä. Monet ovat sitä mieltä, että koiran kuuluu kulkea vierellä tai hieman takana, silloin omistaja on johtaja. Varmasti on paikkaansa pitävää, mutta emme halua toimia näin. Johtuen siitä, että jos se oppii kulkemaan vain ja ainoastaan sivulla, ei se metsässä välttämättä osaa toimia enää oma-aloitteisesti. Yritämme näyttää johtajantaitomme jotenkin muuten, kuten piilottamalla ja etsimällä nameja maasta, olemalla mielenkiintoisia. Hyvä johtajahan on hauska ja mielenkiintoinen, joka keksii aina jotain uutta!
Tätä johtamista oon miettiny usein. Miksi koiralla pitää olla se typerä vietti joka ajaa sitä johtajan asemaan jos se hetkenkään kokee, että tuo tyyppi ei handlaa tätä juttua? No se nyt on se sisäänrakennettu juttu, mutta eikö se eläin voisi ymmärtää, että sen olisi paljon helpompi tyytyä osaansa ja olla "alamainen". Silloinhan sillä on mahdottoman helppoa! Jännä tuo eläinmaailma.
Oon heränny jo kuudelta. Oon ylipirteä ja nälkäinen. Mun maha murisee niin, että Moskuki katto, että mitäs helvettiä ja meni ikkunalle katsomaan onko ulkona joku. :D Käytiin korttelilenkki (eli kierretään kortteleita tässä lähistöllä ympäri, teen tällaisia lenkkejä silloin kun olen yksin koiran kanssa, välttääkseni muita koiria. Yksin en saa niitä ohitettua). Kääntyiltiin, istuttiin, pyörittiin, etsittiin nameja.. Oli ihan mukava lenkki. Mosku ei vaan vielä hoksannu asian ydintä, mutta kyllä se siitä! Sitten aamueväs nassuun plus dentastick (vai miten se kirjoitetaankaan?). Äsken käytiin ulkona naapurin koiran kanssa. Tulevan paremmin toimeen nyt, kuin sillon kun tähän muutettiin. Kunhan ei ole luuta, mistä tapella.
Eipä varmaan muuta tällä kertaa, toivotaan, että kämppä on pystyssä kun Tapsa tulee kotiin!
- Sanna
maanantai 18. huhtikuuta 2011
"Äiti hoida mua"
Nyt kyllä ollaan oltu ahkeria kirjoittajia Tapsan kans :D Hyvä me!
Mulle siunaantukin vapaa päivä tänään. Se on menny sit koneella istuen. Harjoiteltiin me vähän Moskun kanssa katsetta, sivulle sekä hyrrää! Ehkäpä saatte joskus kuvamateriaalia tästä hyrrä-tempusta, Mosku siis pyörähtää ympäri. Sitten me käytiin ulkona tamppaamassa mattoa ja potkimassa palloa. Se on mahottoman mukavaa se pallon potkiminen, varsinkin ku Mosku saa vietyä sen pallon mun jaloista. Jo on koiranpentu onnellinen silloin!
Musta vähän tuntuu, että Mosku on kipeänä. Eilen roikotti korvaa ja pää oli kallellaan. Jotenkin liian rauhallinen tällä hetkellä.. Mutta toisaalta en ihmettele, että on vähä kipeä: Mosku päätti eilen, että jos joku syö meidän taloudessa 300g tervaleijonia niin se on hän! Kyllä se sitte oksensi ja pasko...
Voihan toki tähän rauhallisuuteen olla syynä tämä uusi koulutus. Toivon todella, että se on se eikä kipu. Huomenna eläinlääkäriin jos on tämän päivän jotenkin outo. Moskusta on tullu huomionkipeä. Tai aina se on sitä ollu, mutta nyt se tulee esiin erillä tavalla. Ennen huomiota haettiin kärkkäämmin: Haukkuen ja varastaen sukkia yms. Nyt on paljon rauhallisempaa, Mosku nukkuu omassa nurkassa tai meidän jaloissa, se tulee lähelle. Mahtavaa kun se rauhallisuuden keinoin yrittää hakea silityksiä! Mun ja Tapsan tehtävä on seuraavan 3-4 viikon aikana antaa Moskulle huomiota vain omasta aloitteesta ja huomion eteen koiran on tehtävä temppu (istu, maahan, tassu, ylös jne). Huomiota ovat kehu, kosketus, silitys, herkkupala... Jopa se huuto on koiralle huomiota. Haukkumiseen emme pahemmin reagoi, annamme kyllä EI-käskyä sekä alas (Mosku hyppää ikkunalle katsomaan ulkoelämää, ja kun pihalla/tiellä on koira, syntyy suuri metakka). Metelin alkaessa ikkunalla menemme ikkunalle ja Mosku alas ja tavallaan "omistamme" ikkunan (tsekkaa koirakuiskaaja niin tiedät omistamisen ;)).
Lisäksi tähän "toiseen vaiheeseen" joka tulee tuon jääkauden jälkeen, on lisätä aktivointia sekä tietenkin liikuntaa. Niin koira saa purettua terveellä tavalla energiaa ja toivottavasti vähentäisi hihnassa riehumista toisille koirille. Aktivointi on siis sitä, että koira joutuu tekemään aivotyöskentelyä saadakseen huomiota/kehuja/herkun/lelun. Meillä käytetään herkkupaloja sekä runsaasti kehuja. Tavoitteena on opetella uusi temppu joka viikko! Ja siis tämän viikon temppu on tämä hyrrä. :) Koska mulla on todella huono mielikuvitus tällaisten temppujen suhteen, tilasin kirjan, joka on täynnä temppuja koirille sekä ohjeet kuinka ne opetetaan koiralle! Lähinnä niitä temppuja keksii, mutta miten sen opettaisi.. Tässä kirjassa on tulevaisuus! :D Aiomme opetella kaikki, määrää en kyllä tiedä. Moskusta tulee sirkuskoira.
Agilityä haluaisin kokeilla Moskun kanssa. Ne kurssit vaan maksavat ihan mielettömästi. Taidan pystyttää kesäksi oman radan pihalle. Naapurit saa ihmetellä. Toivon, että löydän harrastamisen ilon tuon koiran kanssa ja että se parantaisi välejä. Lisäksi haluan lähteä Tapsan ja Moskun kans metsälle! Siinäpä olisi jotain, mitä en ennen oo kokeillu.
 |
| Meillä on sänky olohuoneessa, ja Moskusta on oikein kiva leikkiä sen alla ja haukkua meille. |
 |
| Tämän aamun sammakko. |
 |
| Häpeänurkka |
Jostain syystä en saa videota ladattua tähän? Harmillista. Noh, joku toinen kerta sitten. Mukavaa alkanutta aurinkoista viikkoa!
- Sanna
lauantai 16. huhtikuuta 2011
Jahtipäivän kuulumiset vähän jälkikäteen
Jäi vähän päivitys laittamatta edellisen metsäkeikan jälkeen.
Elikkäs Moskun kanssa lähdettiin käymään varispyynnissä ja hyvin meni, paitsi että saalista ei tällä kertaa kotiin tuotu. Vajaan tunnin kävelyn jälkeen yksi yksinäinen varis lensi ohitse ja Mosku lähti kyllä hyvin perään ja heitti ilmoille komean lintuhaukun, mutta vaakku lensi niin kauas ettei sitä ollut järkeä lähteä etsimään.
Takaisin päin tullessa metsästä rupesi kuulumaan hirveä ryske ja Mosku tietysti oli lähdössä pellon poikki juoksemaan. Huusin koiralle että ei sinne kannata mennä kun siellä on hirvi tai karhu ja meillä loppuu arsenaali kesken niitten kohdalle, niin saatamma pian hävitä sen tappelun. Koira totteli ja kääntyi takaisin ja lähti tekemään siksakkia edessäni noin parinsadan metrin etäisyydelle.
Näin siis tuon koiran kuuluu toimia. Koira katsoo mihin isäntä on menossa ja juoksee siitä parikolmesataa metriä edemmäs ja menee siksakkia ja haistelee ilmaa ja maata etsien riistaa.
Koiran edestä yhtäkkiä lähtikin komea akkateeri lentoon ja Mosku perään. Oli itselläkin melkein kyynel silmässä kun näki oman koiran karkuuttavan komean akkateeren lentoon ja haukkuvan perään mahtavan näköisenä kevätpäivänä kun aurinko heijastui puhtaasta hangesta. Harmi että teerenpyynti on loppunut jo aikapäiviä sitten, joten oli pakko luovuttaa senkin linnun suhteen. Annoin koiran kuitenkin tehdä työnsä loppuun, poltin tupakan ja kuuntelin iloisena komeaa lintuhaukkua (pystykorvan haukkutaajuus keskimäärin 100-140 haukkua minuutissa, riippuen riistasta, linnulla nopeampi, suurriistalla hitaampi). Kehuin koiran hyväksi ja lähdimme kotiin päin.
Kotimatkalla porisutimme tuttua miestä omasta hirviporukasta ja kerroin ryskyäänistä metsässä ja kaveri kertoi että sillä alueella tosiaan asustaa karhu (paikka on noin pari kilometriä vanhempieni tilasta). Viime vuonna mesikämmen oli tullut yhden kaverin hirvipassiin ja pari minuuttia olivat toisiaan tuijotelleet ja metsästäjä oli jo nostanut kiväärin olalle, jos karhu koettaa rynniä päälle. Karhu oli kuitenkin lähtenyt lönkyttelemään eteenpäin töpöhäntä vilkkuen. Hirviä ei alueella ole sittemmin juuri näkynyt.
Mutta jokatapauksessa, Moskulla ja minulla oli taas mahtava reissu, vaikka saalista ei saatukaan. Ehkäpä ensi kerralla!
- Tapsa
Elikkäs Moskun kanssa lähdettiin käymään varispyynnissä ja hyvin meni, paitsi että saalista ei tällä kertaa kotiin tuotu. Vajaan tunnin kävelyn jälkeen yksi yksinäinen varis lensi ohitse ja Mosku lähti kyllä hyvin perään ja heitti ilmoille komean lintuhaukun, mutta vaakku lensi niin kauas ettei sitä ollut järkeä lähteä etsimään.
Takaisin päin tullessa metsästä rupesi kuulumaan hirveä ryske ja Mosku tietysti oli lähdössä pellon poikki juoksemaan. Huusin koiralle että ei sinne kannata mennä kun siellä on hirvi tai karhu ja meillä loppuu arsenaali kesken niitten kohdalle, niin saatamma pian hävitä sen tappelun. Koira totteli ja kääntyi takaisin ja lähti tekemään siksakkia edessäni noin parinsadan metrin etäisyydelle.
Näin siis tuon koiran kuuluu toimia. Koira katsoo mihin isäntä on menossa ja juoksee siitä parikolmesataa metriä edemmäs ja menee siksakkia ja haistelee ilmaa ja maata etsien riistaa.
Koiran edestä yhtäkkiä lähtikin komea akkateeri lentoon ja Mosku perään. Oli itselläkin melkein kyynel silmässä kun näki oman koiran karkuuttavan komean akkateeren lentoon ja haukkuvan perään mahtavan näköisenä kevätpäivänä kun aurinko heijastui puhtaasta hangesta. Harmi että teerenpyynti on loppunut jo aikapäiviä sitten, joten oli pakko luovuttaa senkin linnun suhteen. Annoin koiran kuitenkin tehdä työnsä loppuun, poltin tupakan ja kuuntelin iloisena komeaa lintuhaukkua (pystykorvan haukkutaajuus keskimäärin 100-140 haukkua minuutissa, riippuen riistasta, linnulla nopeampi, suurriistalla hitaampi). Kehuin koiran hyväksi ja lähdimme kotiin päin.
Kotimatkalla porisutimme tuttua miestä omasta hirviporukasta ja kerroin ryskyäänistä metsässä ja kaveri kertoi että sillä alueella tosiaan asustaa karhu (paikka on noin pari kilometriä vanhempieni tilasta). Viime vuonna mesikämmen oli tullut yhden kaverin hirvipassiin ja pari minuuttia olivat toisiaan tuijotelleet ja metsästäjä oli jo nostanut kiväärin olalle, jos karhu koettaa rynniä päälle. Karhu oli kuitenkin lähtenyt lönkyttelemään eteenpäin töpöhäntä vilkkuen. Hirviä ei alueella ole sittemmin juuri näkynyt.
Mutta jokatapauksessa, Moskulla ja minulla oli taas mahtava reissu, vaikka saalista ei saatukaan. Ehkäpä ensi kerralla!
- Tapsa
Jääkauden jälkeen
Moskun ilme kahden viikon hiljaisuuden jälkeen: O___________________O
Ollaan siis pidetty tämmönen jääkausi, kesto 2 viikkoa. Tämän aikana koiraan ei oteta minkäänlaista kontaktia, vaikka se repii sun sohvan palasiksi, syö mattosi, tuhoaa kotisi! Sinä vain katselet muualle ja puret hammasta yhteen.. Meillä Mosku osoitti mieltä lähinnä haukkumalla ja mussuttamalla kaikkea mitä se ei saa mussuttaa. Kolme tuntia se kerran haukkui mulle ja vieraille. Oli tosi mukavaa. Erittäin mielenkiintoinen juttu tämä jääkausi kyllä oli. Eka viikko meni haukkuessa, toinen oli paljon rauhallisempi. Mitä enemmän Mosku yritti haukkua ja riehua, sitä paremmin homma toimi. Kiero kaava.
Muistutan nyt sitten lukijoita, että kaikki nämä koulutusohjeet jne ovat tulleet kouluttajalta, joka on nähnyt tilanteemme. Suosittelen avun hankkimista, jos omat keinot eivät riitä. Se raha, minkä pistää koulutukseen, palkitsee suuresti koko loppuelämän ajan!
Nyt ei oikein runosuoni syki, mutta tällaisissa tilanteissa ja oloissa tänään. :) Moskulle tulee koirakaveri illaksi kylään! Samojedi Touho. :) Ehkäpä kuvia tulee...
- Sanna
Ollaan siis pidetty tämmönen jääkausi, kesto 2 viikkoa. Tämän aikana koiraan ei oteta minkäänlaista kontaktia, vaikka se repii sun sohvan palasiksi, syö mattosi, tuhoaa kotisi! Sinä vain katselet muualle ja puret hammasta yhteen.. Meillä Mosku osoitti mieltä lähinnä haukkumalla ja mussuttamalla kaikkea mitä se ei saa mussuttaa. Kolme tuntia se kerran haukkui mulle ja vieraille. Oli tosi mukavaa. Erittäin mielenkiintoinen juttu tämä jääkausi kyllä oli. Eka viikko meni haukkuessa, toinen oli paljon rauhallisempi. Mitä enemmän Mosku yritti haukkua ja riehua, sitä paremmin homma toimi. Kiero kaava.
Muistutan nyt sitten lukijoita, että kaikki nämä koulutusohjeet jne ovat tulleet kouluttajalta, joka on nähnyt tilanteemme. Suosittelen avun hankkimista, jos omat keinot eivät riitä. Se raha, minkä pistää koulutukseen, palkitsee suuresti koko loppuelämän ajan!
Nyt ei oikein runosuoni syki, mutta tällaisissa tilanteissa ja oloissa tänään. :) Moskulle tulee koirakaveri illaksi kylään! Samojedi Touho. :) Ehkäpä kuvia tulee...
- Sanna
perjantai 15. huhtikuuta 2011
Kuvatuksia
Ehkä maailman suloisin ikinä! :D
 |
| Hän on hyvin pieni pallero, melkein vuoden vanha kuva! |
 |
| Sammakko vai koira? |
 |
| True friendship, Mosku ei lämmenny Sannalle |
 |
| Taiteellista |
- S
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)