Vastaus Tainan kommenttiin: En usko, että johtuu reviirin "suuruudesta", kun Moskulla on kuitenkin tosi iso reviiri Lumpalla ja kuitenkin kun se on metsästyskoira, en vain jaksa uskoa siihen. Kaikki merkit ovat niin puhtaasti eroahdistukseen viittaavia. Mutta hyvä pointti kuitenki! Kiarallapa tuli myöhään murkkuikä :D Voi olla kyllä sitä, että on stressaantunut koira. Sannan ja Tompan kannattaa lukea tietoa, miten tuoda vauva kotiin ja miten koiran ja vauvan totuttaa sun muuta. Kiara kun on vielä pentu.
Meidän Mokkelilla alko murkkuikä joskus 7-8kk ikäsenä. Ja jatkuu tästä... Kenties ikuisuuteen? No ei, pahin murkkuikä menee toivottavasti ohi viimeistää kolmen vuoden ikäsenä. Murrosikä on paras aika opettaa koiralle uusia asioita, kertoo meille Sandralta saatu kirja. :D Pentu ei vielä ihan ymmärrä ja aikuista ei "kiinnosta". Toisaalta koirahan on ns. ikuisesti pentu (verrattuna suteen), mutta ymmärsitte varmaan pointin. Tästähän voisi kirjottaa vaikka kuinka paljon, mutta mulla ei nyt runosuoni syki.
Pilvistä lauantaita vietellen,
Sanna ja Tapsa
lauantai 28. toukokuuta 2011
perjantai 27. toukokuuta 2011
Kesäpäiviä ja eroahdistusta
Viime aikoina ei oo tapahtunu mitään jännää.. Kesälomaa odotellessa, mitähän sitten tapahtuu..
ELINA: Kiitos ihanasta kommentista ja myötätunto-unesta :D Toivoa on <3
Mosku tuossa pari viikkoa sitten oli päättänyt alkaa imuroimaan! No melkein. Tulin kotiin ja imuri huusi täysillä. Luulin, että Tapsa oli tullut jo kotiin ja mietin missäköhän auto on. Tietty luulin väärin. Mosku oli jotenkin onnistunut laittaan imurin päälle (johto oli seinässä ja imuri olohuoneessa karvanlähdön takia..). Koiran ilme oli näkemisen arvoinen ja varmaan myös mun. :D Tänään Mosku oli päättänyt harjata itseään. Saatiin mun porukoilta se FURminator lainaan, ja pitkään se on säilynyt ilman kolhuja, mutta tänään Mosku sai sen hampaisiinsa.. Harmillista. Varresta lähteny pieni palanen...
Ollaan oltu kauheen laiskoja, eikä olla opeteltu temppuja nytte. Huiskutus-temppu on jääny vähä kesken, mutta ilokseni oon huomannu, että koira muistaa mitä pitää tehdä kun tarjoan kättäni. Muutenkin Mosku on oppinut tarjoamaan paljon temppuja ilman käskyä (esim. kun huomaa upouuden luun meidän käsissämme). Heti tarjoaa kuolemista (hhaha), sen jälkeen istuu, menee maahan ja kuolee uudestaan, pomppaa ylös, tulee sivulle, juoksee petille, tulee luokse, tarjoaa tassua.. Ilman että me ehditään sanoa mitään. :D Miten niin meillä on innokas ja energinen koira?
Eroahdistuksessa ollaan edistytty, mutta toisaalta otettu hieman takapakkia. Koti on erittäin usein ollut ehjä kun on tultu kotiin. Poikkeuksena tämä päivä ja toissapäivä, jolloin uhriksi oli päätyny Tapsan maiharit. Niitä oli taas vähä mussutettu (nahkakengät, namnam). Ei enää niin pahasti jää haukkumaan perään. Rauhoittuu melko nopeasti kun tullaan kotiin, tosin alkutervehdykset on melkoisen reippaita, mutta niitä emme huomioi. Tapsan perään jää itkemään, joskus enemmän, joskus vähemmän. Musta Mosku ei pahemmin välitä jos Tapsa jää sisälle.
Tilanteet jotka laukaisee eroahdistustilanteen (eli Mosku alkaa laukkaamaan ovelle ja meidän luokse, vinkuu, ja on hätääntyneen oloinen, selvästi stressitaso nousee):
- Tupakan kääriminen
- Ikkunasta katsominen (olohuone)
- Kengät jalkaan
- Takki päälle
- Kun itse alkaa ravaamaan paikasta toiseen ja kerää kamoja kasaan
Ollaan noin parin viikon ajan sanottu ULOS, jos Mosku pääsee mukaan. Silloin Mosku menee ihan sekaisin onnesta eikä malta pysyä paikoillaan. Seuraavaksi oven eteen istu-paikka käskyt ja sama ulko-ovella. Oltaispa tämä asia hoksattu jo paljon aikaisemmin..
Esittäkää jotain kysymyksiä, jos tulee mieleen. Mielellään vastataan. :)
Mukavaa viikonloppua!
- Sanna ja Mosku
ELINA: Kiitos ihanasta kommentista ja myötätunto-unesta :D Toivoa on <3
Mosku tuossa pari viikkoa sitten oli päättänyt alkaa imuroimaan! No melkein. Tulin kotiin ja imuri huusi täysillä. Luulin, että Tapsa oli tullut jo kotiin ja mietin missäköhän auto on. Tietty luulin väärin. Mosku oli jotenkin onnistunut laittaan imurin päälle (johto oli seinässä ja imuri olohuoneessa karvanlähdön takia..). Koiran ilme oli näkemisen arvoinen ja varmaan myös mun. :D Tänään Mosku oli päättänyt harjata itseään. Saatiin mun porukoilta se FURminator lainaan, ja pitkään se on säilynyt ilman kolhuja, mutta tänään Mosku sai sen hampaisiinsa.. Harmillista. Varresta lähteny pieni palanen...
Ollaan oltu kauheen laiskoja, eikä olla opeteltu temppuja nytte. Huiskutus-temppu on jääny vähä kesken, mutta ilokseni oon huomannu, että koira muistaa mitä pitää tehdä kun tarjoan kättäni. Muutenkin Mosku on oppinut tarjoamaan paljon temppuja ilman käskyä (esim. kun huomaa upouuden luun meidän käsissämme). Heti tarjoaa kuolemista (hhaha), sen jälkeen istuu, menee maahan ja kuolee uudestaan, pomppaa ylös, tulee sivulle, juoksee petille, tulee luokse, tarjoaa tassua.. Ilman että me ehditään sanoa mitään. :D Miten niin meillä on innokas ja energinen koira?
Eroahdistuksessa ollaan edistytty, mutta toisaalta otettu hieman takapakkia. Koti on erittäin usein ollut ehjä kun on tultu kotiin. Poikkeuksena tämä päivä ja toissapäivä, jolloin uhriksi oli päätyny Tapsan maiharit. Niitä oli taas vähä mussutettu (nahkakengät, namnam). Ei enää niin pahasti jää haukkumaan perään. Rauhoittuu melko nopeasti kun tullaan kotiin, tosin alkutervehdykset on melkoisen reippaita, mutta niitä emme huomioi. Tapsan perään jää itkemään, joskus enemmän, joskus vähemmän. Musta Mosku ei pahemmin välitä jos Tapsa jää sisälle.
Tilanteet jotka laukaisee eroahdistustilanteen (eli Mosku alkaa laukkaamaan ovelle ja meidän luokse, vinkuu, ja on hätääntyneen oloinen, selvästi stressitaso nousee):
- Tupakan kääriminen
- Ikkunasta katsominen (olohuone)
- Kengät jalkaan
- Takki päälle
- Kun itse alkaa ravaamaan paikasta toiseen ja kerää kamoja kasaan
Ollaan noin parin viikon ajan sanottu ULOS, jos Mosku pääsee mukaan. Silloin Mosku menee ihan sekaisin onnesta eikä malta pysyä paikoillaan. Seuraavaksi oven eteen istu-paikka käskyt ja sama ulko-ovella. Oltaispa tämä asia hoksattu jo paljon aikaisemmin..
 |
| Koiramaailma David Beckham! |
 |
| Muurahaiset on jänniä |
Mukavaa viikonloppua!
- Sanna ja Mosku
lauantai 21. toukokuuta 2011
Vanhoja ja uusia kuvia! Pahoittelut, jos jokin on ollu jo aikaisemmin.
 |
| Mosku otti rennosti ensimmäisenä päivänään meillä. |
 |
| Moi oon söpö |
 |
| Persettä kutisee |
 |
| Ehkä vähä liian iso panta? |
 |
| R.i.p. Nalle |
 |
| Gugguluuruu! |
perjantai 20. toukokuuta 2011
Vastauksia kommentteihin
Leipominenhan on erittäin hyvä vertauskohde, kaikkihan on joskus varmaan leiponu. :D
Iina, kuvia ja videoita tulee varmasti lisää, kunhan kerkiää. :) Poseerauksenhan voi opettaa koiralle temppuna, sitä varmasti tullaan joskus harjoitteleen. Mielellään me voitais Ella ja Mosku tutustuttaa, niin Mosku sais koirakavereita ja "oppis puhumaan koiraa". Ellallakaan ei vissiin kauheena oo koirakamuja, silleki tekis varmasti hyvää? :) Ja kun Ella on vähän vanhempi, niin se opettaa Moskulle tapoja. Syytä siihen, miksi ohittaminen onnistuu Tapsan kanssa paremmin, ei tiedetä. Syitähän voi olla monia; ehkä Mosku pitää Tapsaa johtajana ja mua ei. Toisaalta mulla ja Moskulla on takana erilaista historiaa ja paljon huonoja kokemuksia koirien ohittamisesta. Mun oma energia on pelokas ja jännittynyt, Tapsa on kauheen rauhallinen ja päättävä (ja ne jotka tuntee meidät, huomaa tämän asian vahvasti meidän persoonissa!) Vielä ohitus ei onnistu, mutta yritämme jatkaa niinkuin on neuvottu, eiköhän toivoa ole!
Sandralle ja Pasille jälleen iso kiitos, vaikka tänään ei harjoiteltukaan mitään. Oli helpottavaa purkaa tätä asiaa ihmiselle, joka tietää ammattilaisen tasolla remmiräyhäämisestä ja suhtautuu siihen järkevästi, toisinkuin allekirjoittanut. :) Ja kiitos kirjan lainasta, varjelemme sitä Moskun maiskuttavilta hampailta. :)
Ja nyt on kyllä ihan pakko kommentoida tällaista asiaa! Sandra kertoi hänen opettajastaan, joka oli kertonut ettei uroskoirat makoile "sammakkoasennossa". Sandra oli kertonut meidän Moskusta, joka siis tätä asentoa harrastaa usein (kuviakin siitä löytyy vanhemmista merkinnöistä). Opettaja ei ollut uskoa, ja Sandra aikoi linkittää hänelle blogimme. Enpä kyllä ikinä ole kuullut tällaisesta, Mosku makoilee tosi usein sammakkona. Meidän koira on rikki :D Eikun, Mosku on erilainen, omalaatuinen ja noh.. Varsin notkea poika :D
Hauskaa viikonloppua kaikille, olkaa kiltisti ja makoilkaa sammakkona ;)
- Sanna
Iina, kuvia ja videoita tulee varmasti lisää, kunhan kerkiää. :) Poseerauksenhan voi opettaa koiralle temppuna, sitä varmasti tullaan joskus harjoitteleen. Mielellään me voitais Ella ja Mosku tutustuttaa, niin Mosku sais koirakavereita ja "oppis puhumaan koiraa". Ellallakaan ei vissiin kauheena oo koirakamuja, silleki tekis varmasti hyvää? :) Ja kun Ella on vähän vanhempi, niin se opettaa Moskulle tapoja. Syytä siihen, miksi ohittaminen onnistuu Tapsan kanssa paremmin, ei tiedetä. Syitähän voi olla monia; ehkä Mosku pitää Tapsaa johtajana ja mua ei. Toisaalta mulla ja Moskulla on takana erilaista historiaa ja paljon huonoja kokemuksia koirien ohittamisesta. Mun oma energia on pelokas ja jännittynyt, Tapsa on kauheen rauhallinen ja päättävä (ja ne jotka tuntee meidät, huomaa tämän asian vahvasti meidän persoonissa!) Vielä ohitus ei onnistu, mutta yritämme jatkaa niinkuin on neuvottu, eiköhän toivoa ole!
Sandralle ja Pasille jälleen iso kiitos, vaikka tänään ei harjoiteltukaan mitään. Oli helpottavaa purkaa tätä asiaa ihmiselle, joka tietää ammattilaisen tasolla remmiräyhäämisestä ja suhtautuu siihen järkevästi, toisinkuin allekirjoittanut. :) Ja kiitos kirjan lainasta, varjelemme sitä Moskun maiskuttavilta hampailta. :)
Ja nyt on kyllä ihan pakko kommentoida tällaista asiaa! Sandra kertoi hänen opettajastaan, joka oli kertonut ettei uroskoirat makoile "sammakkoasennossa". Sandra oli kertonut meidän Moskusta, joka siis tätä asentoa harrastaa usein (kuviakin siitä löytyy vanhemmista merkinnöistä). Opettaja ei ollut uskoa, ja Sandra aikoi linkittää hänelle blogimme. Enpä kyllä ikinä ole kuullut tällaisesta, Mosku makoilee tosi usein sammakkona. Meidän koira on rikki :D Eikun, Mosku on erilainen, omalaatuinen ja noh.. Varsin notkea poika :D
Hauskaa viikonloppua kaikille, olkaa kiltisti ja makoilkaa sammakkona ;)
- Sanna
torstai 19. toukokuuta 2011
Pyyntireissun tuloksia
Moskun kanssa käytiin viime viikonloppuna ketun pyynnissä ja mukava reissu oli.
Paras hetki oli kyllä kun Mosku huomasi komean ukkoteeriparven pellolla ja lähti ajamaan ne ylös. Se ajoi teeret melkein kilometrin päähän olevaan koivikkoon ja jäi sinne haukkumaan ne. Takaisin tullessaan Mosku huomasi yhden unohtuneen teeren pellossa ja ei muuta kuin uutta ylösajoa!
Siinä huomasin sitten koiran pelisilmää, Mosku hidasti hieman vauhtia kun huomasi edessä olevan puun ja jättäytti teeren siihen istumaan ja sitten linnun huomio kiinni haukkumalla. Jos metsästysaikaa olisi ollut, olisimme saaneet komean paistin. Matkaa itselläni lintuun ja koiraan oli jotakuinkin 70-80 metriä, eli varma osuma kiväärillä. Tuli kyllä tähtäiltyä ukkoteeren siipipilkkaan jonkin aikaa, mutta kasvakoon nyt syksyksi.
Moskun kanssa päästään syksyllä hemmetin hyville apajille, kun tuonne porukoiden metsiin ja peltoihin on kannettu eläimille ruokaa, nuolukiviä, soraa ja kaikkea mahdollista. Kas kun ei ole iltaisin käyty peittelemässä ja antamassa hyvän yön suukkoa.
Jokainen minkki, supi ja kettu alueelta on ammuttu, mitä siellä on nähty, ja nyt työ alkaa tuottaa tulosta. Alueella on teeriä, metsoja, jäniksiä, hirviä... Kauriit vain puuttuvat. Niitäkin oli, mutta toissa vuonna Korpeen muutti ilves, ja se karkotti pitkäksi aikaa kaiken riistan, ja kauriin puoliksi syötyjä raatoja löytyi monesta paikasta. Muut eläimet tulivat takaisin, mutta ilves tuhosi kokonaan muutenkin pienen kauriskannan. Perkele. Muille tiedoksi, maat on vuokrattu muille vain ja ainoastaan hirvien pyyntiin, omalla porukalla otetaan loppu vilja metsistä ;)
T: Tapsa
Paras hetki oli kyllä kun Mosku huomasi komean ukkoteeriparven pellolla ja lähti ajamaan ne ylös. Se ajoi teeret melkein kilometrin päähän olevaan koivikkoon ja jäi sinne haukkumaan ne. Takaisin tullessaan Mosku huomasi yhden unohtuneen teeren pellossa ja ei muuta kuin uutta ylösajoa!
Siinä huomasin sitten koiran pelisilmää, Mosku hidasti hieman vauhtia kun huomasi edessä olevan puun ja jättäytti teeren siihen istumaan ja sitten linnun huomio kiinni haukkumalla. Jos metsästysaikaa olisi ollut, olisimme saaneet komean paistin. Matkaa itselläni lintuun ja koiraan oli jotakuinkin 70-80 metriä, eli varma osuma kiväärillä. Tuli kyllä tähtäiltyä ukkoteeren siipipilkkaan jonkin aikaa, mutta kasvakoon nyt syksyksi.
Moskun kanssa päästään syksyllä hemmetin hyville apajille, kun tuonne porukoiden metsiin ja peltoihin on kannettu eläimille ruokaa, nuolukiviä, soraa ja kaikkea mahdollista. Kas kun ei ole iltaisin käyty peittelemässä ja antamassa hyvän yön suukkoa.
Jokainen minkki, supi ja kettu alueelta on ammuttu, mitä siellä on nähty, ja nyt työ alkaa tuottaa tulosta. Alueella on teeriä, metsoja, jäniksiä, hirviä... Kauriit vain puuttuvat. Niitäkin oli, mutta toissa vuonna Korpeen muutti ilves, ja se karkotti pitkäksi aikaa kaiken riistan, ja kauriin puoliksi syötyjä raatoja löytyi monesta paikasta. Muut eläimet tulivat takaisin, mutta ilves tuhosi kokonaan muutenkin pienen kauriskannan. Perkele. Muille tiedoksi, maat on vuokrattu muille vain ja ainoastaan hirvien pyyntiin, omalla porukalla otetaan loppu vilja metsistä ;)
T: Tapsa
Keittiöpsykologiaa part. 2
Anteeksi, kun jälleen puudutan teitä ohitusongelmalla!
Tää asia rassaa mua niin paljon. Olen iloinen kun ohittaminen onnistuu Tapsalla, ja meillä yhdessä. Mutta kun se ei onnistu mulla, se syöksee mua epätoivoon. Aina kun se onnistuu, saan toivoa tähän. Ja kun epäonnistuu, otan pahasti takapakkia. Tämä on enää puhdasta psykologiaa, mitä käyn läpi.
Ajatellaanpa asiaa vaikka näin: Rakastat leipomista. Haluat tehdä jonku ihanan piirakan, mutta aina kun yrität tehdä sitä, jokin vain menee pieleen. Muilla se onnistuu, mutta sulla ei. Sulla on tarkka ohje, oikeat välineet, noudatat ohjetta, teet kaiken niinkuin pitääkin, mutta silti epäonnistut. Kyllähän se turhauttaa. Yrität uudelleen, epäonnistut jälleen. Nousee metrimela otsaan, ja haluat vain luovuttaa. Muuttakaa tämä vain koirien ohittamiseksi.
Oiskohan tässä jo tarpeeksi valitettu..
Sitten eroahdistukseen. On myönnettävä, että sitä on tosi vähän harjoiteltu. Mutta suuri apu kodin tuhoamisen lopettamiseksi oli se, että jätettiin Moskulle paljon luvallista tuhottavaa. Maitopurkkeja, luita, halkoja.. Viikon aikana on löytynyt vain hieman makusteltu kenkä, sekä huomattu koiran käyneen pöydällä syömässä ruokakupistaan ruokaa. Aikoihin ei oo ollu näin vähän luvattomia tuhoja, olen niin iloinen! Paljon mukavampi siivota maitopurkin silppua kuin kengän.. Kiitos näistä vinkeistä Sandralle ja Tainalle!
Eipäs muuta tällä kertaa, mukavaa viikonloppua, jos ei kirjoitella ennen sitä!
- Sanna
Tää asia rassaa mua niin paljon. Olen iloinen kun ohittaminen onnistuu Tapsalla, ja meillä yhdessä. Mutta kun se ei onnistu mulla, se syöksee mua epätoivoon. Aina kun se onnistuu, saan toivoa tähän. Ja kun epäonnistuu, otan pahasti takapakkia. Tämä on enää puhdasta psykologiaa, mitä käyn läpi.
Ajatellaanpa asiaa vaikka näin: Rakastat leipomista. Haluat tehdä jonku ihanan piirakan, mutta aina kun yrität tehdä sitä, jokin vain menee pieleen. Muilla se onnistuu, mutta sulla ei. Sulla on tarkka ohje, oikeat välineet, noudatat ohjetta, teet kaiken niinkuin pitääkin, mutta silti epäonnistut. Kyllähän se turhauttaa. Yrität uudelleen, epäonnistut jälleen. Nousee metrimela otsaan, ja haluat vain luovuttaa. Muuttakaa tämä vain koirien ohittamiseksi.
Oiskohan tässä jo tarpeeksi valitettu..
Sitten eroahdistukseen. On myönnettävä, että sitä on tosi vähän harjoiteltu. Mutta suuri apu kodin tuhoamisen lopettamiseksi oli se, että jätettiin Moskulle paljon luvallista tuhottavaa. Maitopurkkeja, luita, halkoja.. Viikon aikana on löytynyt vain hieman makusteltu kenkä, sekä huomattu koiran käyneen pöydällä syömässä ruokakupistaan ruokaa. Aikoihin ei oo ollu näin vähän luvattomia tuhoja, olen niin iloinen! Paljon mukavampi siivota maitopurkin silppua kuin kengän.. Kiitos näistä vinkeistä Sandralle ja Tainalle!
Eipäs muuta tällä kertaa, mukavaa viikonloppua, jos ei kirjoitella ennen sitä!
- Sanna
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
Keittiöpsykologiaa
Tässä viime aikoina on tullu pohdittua, kuinka kova rasitus onkaan huonosti käyttäytyvä koira! Siis pää räjähtää, joko sitten kiukusta, häpeästä, vihasta, surusta jne. mutta jo vain räjähtää! Koirankouluttajat saavat varmasti nähdä yhtä sun toista työnsä puolesta..
Kesä ilahduttaa, sekä kauhistuttaa. Miten pärjään koiran kanssa koko kesän, ku Tapsa on töissä? Kuinka uskallan lenkille yksin? Mitä mä teen?? Terapiaa tässä alkaa tarvita, kun ahdistus muuttuu varsin suureksi. Hermoilen turhaan, ajattelee joku, mutta tämä on mulle tärkeää. Tuo koiruus on hemmetin tärkeä meille ja tuntuu pahalle, kun en osaa ohjata sitä oikeaa käytökseen. Onneksi näiden neljän seinän sisällä menee tosi hyvin, ja päivän aikana meillä on hetkiä, jolloin on superhauskaa, joskus opetellaan kaikkea ja välillä kokeillaan rajoja.
Tapsa varmaan kertoo metsäreissusta joskus, mutta sen vaan sanon, että Moskusta oli puhti pois pari päivää :D Oli rauhallista. :)
Harjattiin ja pestiin Mosku. Karvaa lähti ihan vähän vaan, sitä lähtee vieläkin! Valkoisissa karvatupoissa mennään ;)
Kesä ilahduttaa, sekä kauhistuttaa. Miten pärjään koiran kanssa koko kesän, ku Tapsa on töissä? Kuinka uskallan lenkille yksin? Mitä mä teen?? Terapiaa tässä alkaa tarvita, kun ahdistus muuttuu varsin suureksi. Hermoilen turhaan, ajattelee joku, mutta tämä on mulle tärkeää. Tuo koiruus on hemmetin tärkeä meille ja tuntuu pahalle, kun en osaa ohjata sitä oikeaa käytökseen. Onneksi näiden neljän seinän sisällä menee tosi hyvin, ja päivän aikana meillä on hetkiä, jolloin on superhauskaa, joskus opetellaan kaikkea ja välillä kokeillaan rajoja.
Tapsa varmaan kertoo metsäreissusta joskus, mutta sen vaan sanon, että Moskusta oli puhti pois pari päivää :D Oli rauhallista. :)
Harjattiin ja pestiin Mosku. Karvaa lähti ihan vähän vaan, sitä lähtee vieläkin! Valkoisissa karvatupoissa mennään ;)
lauantai 14. toukokuuta 2011
Huomenna pyyntiin
No niin, illalla lähdetään Lumijoelle ja siellä vietetään yö, ja aamuyöllä Moskun kanssa lähdetään ketunpyyntiin. Metsässä pitäisi olla kovasti ennen auringonnousua eli joskus klo 3-4 aikaan. Aamulla ei enää eläin juuri liiku, joten silloin siellä on turhaa olla. Ketun metsästysaika onneksi on koko vuosi, ainoastaan naarasta jolla on pentue, ei saa tappaa 1.5-31.7.
Nyt mennään tosin alueelle jossa on liikkunut karhu, joten meillä voi olla hyvä mahdollisuus nähdä sekin otus. Kuvia reissuilta lisätään kun keretään.
Tästä eteenpäin on pakko vetää kovia lenkkejä koiran kanssa, ja metsäkeikkoja pyritään saamaan joka viikolle ainakin pari kertaa. Kerran viikonlopussa toivottavasti päästään "oikealle" metsälle mutta viikolla voi pyöriä noissa lähimetsissä, tosin koira kytkettynä. Moskulle pitää saada hyvä fyysinen kunto, nimittäin työt alkavat viimeistään 20.8 sorsa- ja hanhihommissa ja jatkuvat parhaimmillaan jouluun saakka hirvenpyynnissä. Jos sinne lähdetään huonossa kunnossa, ei niistä hommista tule mitään.
Vaikka koiralle jahtityöskentely onkin sitä maailman mahtavinta hommaa, niin on se silti fyysisesti ja psyykkisesti erittäin rasittavaa. Koira joutuu juoksemaan parhaimmillaan useita kymmeniä kilometrejä ja kuuntelemaan jokaista risausta ja haistamaan jokaisen hajun ja miettimään, missä riista voisi olla. Pitää opetella hieromaan tuota koiraa, sillä näyttää oikea takajalka menevän jumiin liikunnan jälkeen. Koirahan on metsässä minulle työkalu, joka pitää huoltaa aina kuntoon.
-Tapsa
Nyt mennään tosin alueelle jossa on liikkunut karhu, joten meillä voi olla hyvä mahdollisuus nähdä sekin otus. Kuvia reissuilta lisätään kun keretään.
Tästä eteenpäin on pakko vetää kovia lenkkejä koiran kanssa, ja metsäkeikkoja pyritään saamaan joka viikolle ainakin pari kertaa. Kerran viikonlopussa toivottavasti päästään "oikealle" metsälle mutta viikolla voi pyöriä noissa lähimetsissä, tosin koira kytkettynä. Moskulle pitää saada hyvä fyysinen kunto, nimittäin työt alkavat viimeistään 20.8 sorsa- ja hanhihommissa ja jatkuvat parhaimmillaan jouluun saakka hirvenpyynnissä. Jos sinne lähdetään huonossa kunnossa, ei niistä hommista tule mitään.
Vaikka koiralle jahtityöskentely onkin sitä maailman mahtavinta hommaa, niin on se silti fyysisesti ja psyykkisesti erittäin rasittavaa. Koira joutuu juoksemaan parhaimmillaan useita kymmeniä kilometrejä ja kuuntelemaan jokaista risausta ja haistamaan jokaisen hajun ja miettimään, missä riista voisi olla. Pitää opetella hieromaan tuota koiraa, sillä näyttää oikea takajalka menevän jumiin liikunnan jälkeen. Koirahan on metsässä minulle työkalu, joka pitää huoltaa aina kuntoon.
-Tapsa
keskiviikko 11. toukokuuta 2011
Kuvatuksia part. 2
 |
| Oli ihan pakko :---D Pentuna.. Ei, me emme hakkaa halolla päähän, tää on puhdas tilannekuva! :D |
 |
| Kun karvanlähtökausi alkoi.. |
 |
| Tilanne nyt.. |
 |
| Wäiski <3 Mosku Videota tulee joskus jahka jaksan oottaa kun se lataa... |
Kun ohittaminen ei onnistu..
.. tekee mieli vaan luovuttaa. Tää ohittaminen on mulle ehkä maailman isoin asia, pelkään sitä ihan hemmetin paljon. Ikinä yksin ohittaminen ei ole onnistunut. Tapsalla se onnistuu. Ja se on piru vie niin väärin! Ei mulla oo voimia eikä hermoja pitää tuota koiraa mun vierellä, hermot naksahtaa välittömästi ku vaan näenkään olennon joka voisi olla koira. Linnutkin saa mut kauhusta kankeaksi, kun oon Moskun kanssa lenkillä.
Kaikille siis selvennykseksi: Kun ollaan Tapsan kanssa lenkillä, ohittamiset onnistuu ihan hyvin. Aina se koira pääsee murisemaan, mutta tilanne on täysin hallittavissa. Tapsalla onnistuu myös yksin ohittamiset. Minulla ei. Hoksasitte pointin?
Tapsa ihmisenä on niin rauhallinen viilipytty. Minä en. Tapsa osaa käsitellä vaikeita tilanteita. Minä en. Meni jo ihan psykologiaksi, sitähän tää varmaan onkin. Meidän persoonat (jos joku lukijoista meidät tuntee) on niin erilaiset ja tavat hoitaa asioita niin toisenlaiset, että meillä on myös erilaine tapa käsitellä koiraa. Pyrimme siihen, että kouluttamiset sun muut ois samanlaisia. Mutta tuo ohittaminen, jonka vuoksi apuakin hankittiin, ei vaan toimi meikäläisellä!!
Tää tilanne saa mut kerta toisensa jälkeen romahtamaan, ihan hysteeriseksi. Varmasti tää kuulostaa typerältä, mutta niin se vain menee. Luulen, että mä oon kokenu ne kaikki paskimmat ohitustilanteet tuon koiran kanssa, Tapsalla on ollu "helppoja tapauksia". Silloin kun Mosku tuli meille, mä käytin sen aina aamu- sekä päivälenkillä johtuen Tapsan silloisesta työstä. Lenkit oli pitkiä, keskiarvona 45minuuttia (ottaen huomioon koiran iän). Niiden aikana ehti koiran jos toisenkin YRITTÄÄ ohittaa. Ongelma on siis ollut pienestä asti.
Koulutustilanteissa sekä Tapsan kans tehtyjen lenkkien aikana oon kokenu onnistumisen iloa ja riemua, toivoa että tää oikeesti tulee onnistumaan. Yksin sellaista ei oo tapahtunut. Menisi edes yksi perkeleen kerta hyvin, niin uskaltaisin toistekin!
Pahoitteluni, teksti on aika kiihkotempoista. Tulin nääs juuri lenkiltä, jonne lähdin iloisin mielin ja jolta palasin 5 minuutin jälkeen kun vastaan tuli koira. Emme ees lähteneet yrittämään ohittamista, käännyimme, mutta en saanut mitään kontrollia koiraan. Palasimme kotiin koira että emäntä kiihtyneenä. Haluaisin vaan purkaa tuohon piskiin kaiken, huutaa sille että miksei se perkele onnistu, mutta tiedän, että vika on täysin minussa.
Tää on tosi arka aihe mulle, se saa mut aina vollottamaan.
Mutta on meidän elämässä iloisiaki asioita, arki koiran kanssa sujuu paljon paremmin, enkä pelkää enää jäädä sen kanssa kotiin kahdestaan. Vielä kun pääsisi lenkille...
- S
Kaikille siis selvennykseksi: Kun ollaan Tapsan kanssa lenkillä, ohittamiset onnistuu ihan hyvin. Aina se koira pääsee murisemaan, mutta tilanne on täysin hallittavissa. Tapsalla onnistuu myös yksin ohittamiset. Minulla ei. Hoksasitte pointin?
Tapsa ihmisenä on niin rauhallinen viilipytty. Minä en. Tapsa osaa käsitellä vaikeita tilanteita. Minä en. Meni jo ihan psykologiaksi, sitähän tää varmaan onkin. Meidän persoonat (jos joku lukijoista meidät tuntee) on niin erilaiset ja tavat hoitaa asioita niin toisenlaiset, että meillä on myös erilaine tapa käsitellä koiraa. Pyrimme siihen, että kouluttamiset sun muut ois samanlaisia. Mutta tuo ohittaminen, jonka vuoksi apuakin hankittiin, ei vaan toimi meikäläisellä!!
Tää tilanne saa mut kerta toisensa jälkeen romahtamaan, ihan hysteeriseksi. Varmasti tää kuulostaa typerältä, mutta niin se vain menee. Luulen, että mä oon kokenu ne kaikki paskimmat ohitustilanteet tuon koiran kanssa, Tapsalla on ollu "helppoja tapauksia". Silloin kun Mosku tuli meille, mä käytin sen aina aamu- sekä päivälenkillä johtuen Tapsan silloisesta työstä. Lenkit oli pitkiä, keskiarvona 45minuuttia (ottaen huomioon koiran iän). Niiden aikana ehti koiran jos toisenkin YRITTÄÄ ohittaa. Ongelma on siis ollut pienestä asti.
Koulutustilanteissa sekä Tapsan kans tehtyjen lenkkien aikana oon kokenu onnistumisen iloa ja riemua, toivoa että tää oikeesti tulee onnistumaan. Yksin sellaista ei oo tapahtunut. Menisi edes yksi perkeleen kerta hyvin, niin uskaltaisin toistekin!
Pahoitteluni, teksti on aika kiihkotempoista. Tulin nääs juuri lenkiltä, jonne lähdin iloisin mielin ja jolta palasin 5 minuutin jälkeen kun vastaan tuli koira. Emme ees lähteneet yrittämään ohittamista, käännyimme, mutta en saanut mitään kontrollia koiraan. Palasimme kotiin koira että emäntä kiihtyneenä. Haluaisin vaan purkaa tuohon piskiin kaiken, huutaa sille että miksei se perkele onnistu, mutta tiedän, että vika on täysin minussa.
Tää on tosi arka aihe mulle, se saa mut aina vollottamaan.
Mutta on meidän elämässä iloisiaki asioita, arki koiran kanssa sujuu paljon paremmin, enkä pelkää enää jäädä sen kanssa kotiin kahdestaan. Vielä kun pääsisi lenkille...
- S
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)