Morjens!

Tällainen lyhyt päivitys. :)

Tähän mennessä lenkkisaldoa:

Ke: Lenkkeiltiin Teemun kanssa, noin 30min, kuusi ohitusta muistelen
To: Teemun kanssa jälleen, noin 30min ja viisi koiraa?
Pe: 1h, 3 koiraa
La: 45min, 1 koira
Su: 45min, 7 koiraa!

Ja tänään: Kävin yksin 25min ja Tapsa on tällä hetkellä lenkillä. Ovat olleet jo 45min, aikoi kuulemma väsyttää koiruuden. :)

Aika hyvin eikö? Verrattuna aikaisempiin, nolla minuuttia lenkkeilyä tilastoihin. Jebbisjebulis, tää on mukavaa. :)

Ja syy miksi aloin kirjoittamaan, oli tämä:

Team Teemu&Mosku!

Mosku tykkää Teemusta. :) Muistaa, että tämä setä on antanu mulle herkkuja..

Lämpöä riittää, muistakaa huolehtia nesteytyksestä. :D

- Sanna

Koulutuksien kuulumisia

Jääny itellä vähä vähemmälle tämä blogin kirjoittaminen, niin ajattelin nyt vähä korjata asiaa. No niin, Moskun kanssa ei olla vähään aikaan päästy metsään kun yleinen rauhoitusaika on päällä. Noh, kohtahan tuo kausi taas alkaa! :)

Ensin kyyhkyn pyynti, siitä sorsastamaan ja hanhen pyyntiin, sitten tuleekin hirvien ja metsäkanojen aika. Loppuvuosi menee mukavasti taas jänisten, rusakoiden ja kauriiden perässä. Kettuja ja supeja unohtamatta tietenkään.

Moskulle pitäisi hommata uusi dami, semmoinen sorsa, mutta hinta on 50-60 euroa, joten ihan en vielä raaski. Tuo koirahan ei ole mikään noutaja, on vaan plussaa, jos se senkin tekee.

Jaa vaan palatakseni koulutushommiin, Yrttiahon Teemu on käynyt meillä hieromassa koiraa ja opettamassa meitä ohituksessa. Nythän nuo koirien ohittamiset menee paljon paremmin, tänään ohitettiin eräs koira niin että Moskulla oli melkein koko ajan kaikki neljä tassua maassa.

Eroja entisiin ohitushommiin on, että enää ei pelleillä nakkien tai muitten herkkujen kanssa, vaan kävellään koiran ohi ihan normaalisti. Koira pidetään vierellä, ja kehutaan ku homma on ohi. Tuo kuonopanta auttaa paljon, kun koiran pään voi ohjata oikeaan suuntaan. Ja eikä koira saa niin paljon voimaa vetämiseen.

Teemu meinotteli että siltä löytyy apua myös tuohon eroahdistukseen, ja siihen haetaan apuvälineitä Mustista ja Mirristä. Ilmoitellaan täällä Sannan kans edistymisestä! Koetan muutenki vähän useammin päivittää tätä blogia!

Ei muuta ku sorsaisia unia kaikille!

-Tapsa

Mission POSSIBLE: Ohittaminen, part 1

Ja meeeeeeeeeeeeeee rokattiin!! Eli siis ohitettiin :-----)

Tällainen on siis panta, mitä käytämme. Ei satuta, vaan ohjaa.

Ja jälleen kerran: PAHOITTELUNI, koska oon pöljä ja kuvasin videot _taas_ väärinpäin :D Saatte olla pää notkolla.

Eli näin panta laitetaan koiralle:

Ja me laitetaan vielä hihna sieltä kuonoremmin ja kaulapannan alta, ettei Mosku saa tassulla otettua pantaa pois. Ovela koira, ja vielä ovelammat omistajat ;)

Ja sitten: Eka ohitus. Teemu näyttää meille mallia.

Ohitettava koira oli myös remmirähjääjä. Tämä ohitus sai meidät onnesta soikeaksi, tämä panta oikeesti toimii!!

Heti perään tuli toinen koira vastaan, en ehtinyt ottaa itse ohitusta videolle, mutta jälkifiilikset kylläkin:

Sitten oli mun vuoro ohittaa. Video on kännykällä ja kännykän piuha kadoksissa.. Eli sen näette joskus tulevaisuudessa, mutta kerrotaanpas miten meni. Eli Tapsa jäi kauemmas kuvaamaan ja Teemu jäi mun tueksi. Sydän hakkaa, kädet hikoo ja unohdan hengittämisen jalon taidon. Onneksi Teemu muistutti, että Sanna hengitä ihan rauhassa vaan koko ajan. :) Mosku pääsi vähän riuhtomaan, mutta sain pidettyä sen koko ajan hallinnassa. Mää olin kuulemma ottanu tukea Teemusta, ittehän en muista yhtään mitään sellaista, päässä vaan humisi ja hoin mantraa: "Hengitä, kävele, pidä koira vierellä ja mene ohi". Tämäkin ohitettava koira oli remmirähjääjä, ei siis mitään helppoja ohitettavia! Ja mää selvisin...

Ja sitten oli Tapsan vuoro ohittaa:

Ja nyt oli vastassa remmivinkuja :D Huomatkaa, menee koko ajan paremmin!

Ja vielä!

Ja koristeeksi kakun päälle: Mä tein viimeisen ohituksen (jota ei ole ees videolla kun kaikki tapahtui niin äkkiä..). Ja se meni uskomattoman hienosti. Meillä oli muutama metri välimatkaa, kun otin vielä ihan rauhassa remmin Moskun tassun alta. Ja me mentiin ohi ilman pomppimista ja riehumista.

Haluan painottaa tätä asiaa: Moskuun ei satu missään vaiheessa. Panta ei satuta sitä. Mosku vaan vetää, koska tilanne on sille uusi. Viimeisen ohituksen kohdalla se oli huomannut, että vetämisestä ei ole hyötyä, koska me ollaan pomoja ja me ohjataan. Pannan avulla ohjaaminen on helpompaa. Jos haluaa kysellä pannasta tai mistä tahansa muusta, voi rohkeasti kysyä.

Tätä on kaivattu. Menetelmää, joka toimii. Ja opettaja, joka ohjaa. Damn, I'm so happy! Ohitusmörkkimöykky sai taas turpaansa. :) Ei muuta sanottavaa tällä kertaa, on vaan niin helpottunut olo. Kiitos, kumarrus.

- Sanna

Räääyh

Kiitos kannustuksista ja tuesta, se merkkaa meille paljon! Toivottavasti ette ystävät kyllästy tähän mun iänikuiseen Mosku-aiheeseen. :) Oikeasti merkitsee paljon kun ootte hengessä mukana, kiitos!!

Tällainen nopea päivitys, täytyy purkaa painetta kattilassa: Mosku on taas vaihteeksi uhmaikäinen ja osoittaa mieltään mulle. Todella ärsyttävää... Mulla ollu aika rankkoja viikkoja viime aikoina, vaikka lomalla olenkin. Ei hermot enää riitä tappelemaan koiran kanssa, mutta, käyn välillä tuulettumassa ja annan koiran möykätä. Sitten vähän rauhallisemmin mielin uudestaan. Olen oppinut, että aina ei tarvitse jaksaa, välillä pitää vain antaa olla. Jos vain räjähtelen, niin se ei ole hyväksi. Täydellinen en ole, teen virheitä ja tänäänkin oon räyhänny koiralle. Nyt vain pitää rauhoittua.

Kiinnostaako teitä lukea, jos kirjoitan joka päivän lenkistä jotain, miten meni, ohitettiinko koiria, kuinka osattiin kulkea? Vai teenkö mieluummin joka viikko isomman postauksen aiheesta?

- Sanna

Onnelliset

Meillä ei ole ongelmakoiraa. Meillä on hieno koira, jota on koulutettu hyvin, ja jonka kanssa on tehtävä pientä hiomista. Voiko parempaa palautetta enää olla? Tän vuoden ajan kun on ajatellut, että meillä on ongelmakoira. Tänään saatiin niin upeaa palautetta meidän Moskusta, että ei voi kuin vaan hymyillä. Meillä on tavallinen koira. Olen niin iloinen, että mieleni tekee vain itkeä. Ja sen varmaan teenkin, Moskua halaten. Meillä ei ole ongelmakoiraa, meidän tukena on ihminen, joka ei luovuta tämän homman kanssa.


En voi muuta tehdä, kuin ylistää ja kiittää ja kumartaa: Teemu Yrttiaho. Kiitos, kiitos, kiitos!


Ehkä on syytä selventää asiaa: Teemu on koirahieroja, josta olen jo aikaisemminkin maininnut blogissa. Hän on käynyt meillä aikaisemmin hieromassa Moskua, ja kuulemassa meidän vaikeuksista. Sovimme uuden hieronta-ajan ja sen lisäksi, Teemu lupasi auttaa meitä ohittamisessa. Ja sen tämä mies teki, ja teki muuten pirun hyvin! Joku voi ajatella, että jopas siellä mainostetaan. Mitä sitten? En epäröi hetkeäkään mainostaa häntä, loistava tyyppi! Tunteet on pinnassa, niin perkeleen hienoa tämä on.

Aluksi Mosku hierottiin. Kävi näpsäkästi, koirakin osasi olla paremmin kuin ekalla kerralla. Sen jälkeen: Me lähretään lenkille! Teemulla oli mukana semmone koulutuspanta, ihan ohittamiseen sun muuhun remmikäyttäytymiseen tarkoitettu panta (korjaa Teemu, jos kerroin asian väärin!). Yksi lenkki menee pään ympäri, yksi kuonon, ja kuonossa olevaan renksuun laitetaan hihna kiinni. Tällä siis voidaan ohjata koiraa täysin, satuttamatta sitä. Muistelen, että esim. Cesar Millan on käyttäny tällasia pantoja. Noh, jotta homma ei olisi liian helppoa, Teemun panta olikin liian iso Moskulle (kuono-osaa ei pysty säätämään pienemmälle). Tapsa lähti pantajahtiin, ja mutkien kautta löysikin sellaisen. Ja sitten lenkille. Mosku ei pitänyt pannasta, kukapa pitäisi kun kuonon ympärille laitetaan tavaraa. Loppujen lopuksi toimimme tavallisen kaulapannan kanssa. Ohitimme koiria. Monta koiraa. Ja arvatkaa lopputulos: Ei yhtään ainoaa haukahdusta.

Koira rinnalle ja mennään ohi. Pannan avulla ohjaamme koiran katseen pois vastaantulevasta. Me vain mennään. Koira kulkee vierellä, se on lenkillä, sen paikka on siinä. Ja kun se koira tulee, antaa tulla. Me mennään ohi. Ei häsellystä namien kanssa, ei vouhotusta. Mennään.

Tavoite: Mosku opetetaan tähän erikoispantasysteemiin ja vierellä kulkemiseen ja BAM, kuukauden päästä me ohitetaan. Niin perkeleen yksinkertaista se on.

Mosku on tyytyväinen ja väsynyt. Minä ja Tapsa ollaan onnellisia ja väsyneitä. Meillä on toivoa, tämä homma ei jää kesken, tämä jatkuu niin kauan, että Mosku ohittaa ja sen jälkeenkin. Tunnen, että meistä ja meidän tilanteesta välitetään ja tämä on tärkeää. Meitä ymmärretään. Eikö se kerro jo, että Teemu oli meillä 4,5 tuntia keskustelemassa meidän kanssa, ja ennenkaikkea, tekemässä, toimimassa. Ja hierontaan aikaa ei mennyt kuin reilu puoli tuntia.

Minne se pelko katosi? No jo vain mua pelottaa! Mutta ei niin paljon. :) Mun sisällä ollut ohitusmörrimöykky sai tänään turpiinsa. Ensimmäisen koiran kohdalla, jota ohitettiin, se nousi esiin: "Nyt rähistään. Nyt mennään ja lujaa." Sitä ei tapahtunut. Seuraavan koiran kohdalla oltiin epäileviä, onnistuukohan tämä niin hyvin kuin edellinen. Onnistui. Seuraavat kolme vai neljä koiraa mentiin näin: "Tuolla on koira, jes, ohitetaan se, näytä meille miten se tehdään." Möykky, se pelko, hiipuu.. Uskallan myöntää, miten paljon tämä on vienyt voimavaroja, miten on joskus vaan halunnut lopettaa kesken, miten parisuhde on ollut kovilla. Ja miten se saadaan loppumaan.

Tämä taitaa olla mun tunteiden purkaus-teksti, olkoon. Se kertoo siitä, että toivo on palannut. Mosku meni ohi, ilman rähinää. Voinko enää ylpeämpi olla tuosta koirasta, voinko enää kiitollisempi olla Teemulle? Tiedän, että pelkomörrimöykky palaa, mutta tiedän myös sen, että saan apua heti, kun koen sen olevan tarpeen. Me ei olla yksin. 


Meillä ei ole ongelmakoiraa, ei ole ikinä ollutkaan. Meillä on hieno koira, jonka kanssa on tehty paljon töitä, ja se näkyy. Meidän koulutus näkyy.


Terveisin: Hävyttömän iloinen Sanna

Karkaus

Tapahtui eilen. Samalla kaavalla kuin aikaisempikin. Tällä kertaa Mosku oli toisille koirille sellane "MOIII LEIKITÄÄKS??!" Ja häntä vaan heilui.. Hävettää niin suunnattomasti. Ja tuntuu toivottomalta. Päätettiin Tapsan kans, että koira ei pääse enää vapaaksi ulos, kun ei kerta pysy aitojen sisäpuolella. Toisaalta, ei se muuten karkaa kuin vasta koiria nähdessä. Eli pohjimmiltaan ongelma on ne toiset koirat. Mutta päivämme piristi seuraava:

Koirahieroja tulee huomenna JA hän sanoi, että lähdetään hieronnan jälkeen lenkille, ja tehdään Moskusta ei-remmirähjääjä. :)) Erittäin asiallista palvelua!! Thänks Teemu, jos luet. :)

Mun täytyis oikeasti ottaa itteeni ja toki rakasta miestäni niskasta kiinni ja alkaa hommiin tuon koiran kans. Ei tietenkään mitään tapahdu, kun me ei tehdä mitään. Mennen taas vähän psykologian puolelle, mutta: Uskon, että meidän taantuminen Moskun kouluttamisen suhteen on tapahtunut siksi, koska pelkään ohittamisia niin suunnattoman paljon. Se häpeä, se epäonnistumisen fiilis. En tiedä kumpaa pelkään enemmän, sitä tilannetta vai tunnetta. Liekö syytän itteäni turhaan, tai aiheesta. Siltä se nyt vaan tuntuu, ja koen olevani täysin itse vastuussa tästä asiasta. Mun täytyy nyt pysyä kovana ja nostaa pää pystyyn. Moskun on paha olla, se ei ole oikein. En ikinä kohtelis mun ystäviä näin, miksi kohtelen huonosti koiraani?

Eilen Moskulla oli känkkäränkkä-päivä muutenkin. Itse makasin vain sohvalla mielettömän kovan mahakivun vuoksi. Moskuhan ei sitä ymmärtänyt ja osoitti mieltään mulle koko päivän. Ei uskonut yhtään mitä sanoin sille ja haukkui vaan. Sitten kun Tapsa ärähti sille, niin johan loppui riehuminen.

Mutta on tuo koira ihana, vaikka aina valitan siitä! Nyt kun tulin kotiin, oli kämppä ehjä, enkä saanut edes kovin suurta haukkuvastaanottoa. :) Lisäksi Mosku rauhottui heti sen jälkeen kun käytin sen pissalla. Tuli viereen jyrsimään luuta ja sen jälkeen halkoa. Mosku aina laittaa tassut halon/luun ympärille. Voin kertoa, että näyttää supersöpöltä! Kamera vaan ei ole ikinä lähettyvillä, kun sitä tarttis..

Pahoitteluni, tylsä kuvaton päivitys tällä kertaa.

- Sanna ja Mosku

Päivät matelee..

Mulla lomalaisella on tosi tylsää päivisin kun Tapsa on töissä! Ja pahinta tässä on se, etten kouluta Moskua. Ollaan me sen verran opeteltu, että sisälle tuleminen onnistuu jo melko hyvin, sekä tänne. Eroahdistus on välillä hyvällä mallilla, välillä se menee huonommin. Tuhottua tavaraa ei löydy (paitsi eilen venttipussi).

Mosku hyppäsi aidan yli tässä alkuviikosta. Ohi meni kaksi koiraa ja se oli Moskulle liikaa. Hyppäsi aidan yli, ja Tapsan kertoman mukaan oli varsin iloinen toisille koirille, ei aggressiivinen. Mutta sitten, kun Tapsa nappasi koiran kiinni, ihan kunnolla niskavilloista, niin Mosku räjähti Pojulle! Samana iltana Mosku ja Poju tappeli, mutta nyt tilanne on ennallaan ja pojat on taas ylimpiä ystäviä. Luulen, että Mosku oli niin innoissaan toisista koirista, plus sille kävi varmaan vähän kipeää niin se purkautui sitten aggressiona. Olemme päättäneet mennä ohituskurssille, jahka sellainen hyvä löytyy! Onko kenelläkään kokemuksia tällaisista?

Kammottavan kuuma. Ois kiva olla koiran kanssa ulkona, mutta en tahdo pitää sitä siellä keskipäivällä. Saa vielä lämpöhalvauksen, kun tuo on niin pösilö, ettei tajua levähtää ulkona. Koirahierontaankin pitäisi varata aika..

Jahtaa kärpästä

Pelaavat Wiitä.

Kuviakaan ei ole tullut otettua.. Mutta tässä nyt sentään vähän meidän kuulumisia! :)

Muistakaa juoda paljon vettä!

- Sanna ja Mokkeli