Antibioottikuuria ja sen semmosta..

Miten tämä blogin ylläpito on näin jäänyt? Aikaa kyllä olis, mutta runosuoni ei vaan syki!

Eli tosiaan, Moskulla oli tämmönen pidempi sairastelu päällänsä. Kaikki alkoi viime viikolla, kun annettiin Moskulle syötäväksi kanan koipiluu. Emme millään arvanneet, että tästä alkaisi tämmöinen tapahtumaketju, onhan Mosku ennenkin syönyt luita ja kaikki on mennyt hyvin. Keskiviikkoiltana Mosku kuitenkin meni hyvin vaikean näköiseksi ja todella kipeäksi. Vinkui ja tuli jalkoihin pyörimään, ei halunnut maata eikä istua eikä seistä. Joten hops vain päivystävälle eläinlääkärille.

Mahaa ei aristellut, joten otettiin röntgenkuva. Paksusuolesta paljastui suolitukos, jossa näkyi sitten näitä luunpalasia. Verikokeesta näkyi kohonneet valkosolut ja matala hemoglobiini, joten tämä meinasi sitä, että pieni tulehdus siellä suolistossa on. Lääkäri antoi antibioottia ja nesteytystä nahan alle. Kotihoito-ohjeiksi saimme suolihuuhtelun (josta en todellakaan välitä kertoa sen enempää, hyh), parafiiniöljyä, dieettiruokavalion sekä antibioottikuurin. Laskua tälle reissulle tuli 157e.

Olimme varanneet jo aiemmin eläinlääkäriin ajan, joten tämä perjantain aika oli tavallaan kontrolli päivystysajan jälkeen. Eli perjantaina uudestaan lääkärin kouriin. Mosku ei ollut sen keskiviikon jälkeen paskonut ollenkaan, söi kyllä ja joi, joten nou panik. Lääkäri totesi koiruuden hyvin toipuvaksi potilaaksi, "sairaslomaa" hauva sai viikonlopun verran. Antibioottikuuria jatkoimme eiliseen keskiviikkoon asti, ja pikku hiljaa siirrymme normaaliin ruokailuun. Lisäksi saimme vielä Canikur-valmisteen, joka oli jotain mikrobeja sisältävä mömmeli, joka vahvisti koiran suoliston bakteereja. Tälle reissulle tuli hintaa melkein 90e...

Viikonloppu oltiinkin Korvessa, ei kylläkään metsällä, mutta Mosku hengasi mukana. Emme tiedä, paskoiko koiruus siellä ollenkaan, kun vapaana sai olla. Arjen alettua odottelimme kovasti milloin ruoka alkaa kulkea normaalisti läpi. Ja kyllähän se vatsa näyttää toimivan sutjakkaan. Joten, kaikki hyvin Moskun mahassa ja suolessa! Lompakko kyllä oheni kovin näillä reissuilla...

Mitäs muuta kertoisin? Eroahdistus alkaa olla taas kondiksessa, Mosku ei ole pitkiin aikoihin tuhonnut mitään (koputan äkkiä puuta!!), eikä sille ole sen kummemmin mitään leluja jätettykään. Ei pahasti vissiin haukukaan perään. Lenkeillä on käyty joka päivä, hyvä me! Niin pitkiä ne ei oo ollu, mitä tarttis, mutta nostan hattua jo sille, että ollaan niin ahkerasti käyty ulkoilemassa. Juoksumatto on nyt tuon sairastelun ajan ollut "kiellossa" (ei siis varsinaisesti olla kielletty sen käyttöä, mutta olemme todenneet, että parempi liikkua ulkona, jos kaakkihätä sattuu..), mutta nyt sitä voisi pikku hiljaa taas käyttää.

Kuvia mulla ei ole valitettavasti taaskaan tarjota, pahoitteluni.. Kyllä niitä vielä joku päivä tulee.. :)

Mitä teille kuuluu?

Mukavaa syksyn alkua!

- Sanna

Sadepäiviä

Blogi on ollut tauolla, kun oikeastaan meillä ei ole tapahtunut mitään kummempaa!

Metsällä Mosku on toiminut oikein hyvin. Saalista ei vielä ole saatu, mutta kyllä sitä ehtii tulla. Nämä metsäreissut on enemmän Tapsan heiniä, joten saapi hän kertoa niistä. :)

Kotona on mennyt vaihtelevalla laadulla. Lenkkeily on päivittäistä, mutta ei läheskään niin paljon kuin tarvitsisi. Samoten koirien ohittaminen on vähentynyt ja se onkin aiheuttanut paljon takapakkia. Mosku riehuu jälleen ja vaikuttaa jopa aggressiiviselta. En osaa sanoa, mitä se todella on, niin vähän kuitenkin osaan koiran eleitä tulkita. Naapurin Pojun kanssa ei enää hengailla eikä leikitä, koska emme pidä Moskua vapaana pihalla karkailu-ongelman vuoksi. Tämä on ajanut tähän: Pojat tappelevat jos sattuvat pihalle samaan aikaan. Onhan se ihan ymmärrettävää, nehän etsivät jälleen omia rajojaan ja paikkojaan reviirillä. Nyt se ei vaan ole dominointia vaan tappelua. Oma vikamme, että tilanne on tämä.

Juoksumattoa käytämme ihan kohtuu paljon, ja Mosku onkin oppinut juoksemaan sillä. Juoksutan yleensä noin 10min putkeen ja pidän taukoa. Sitten uudelleen. Pidentäisin aikaa, mutta Moskulla ei hermo riitä pidempään jolkotteluun. Jos Moskun keskittyminen herpaantuu, voi käydä oikeasti aika pahasti (tassu mennä hihnan väliin jne).

Mosku kovistelee paljon, sillä on todella dominoiva luonne. Ja mulla katkeilee pinna välillä turhankin helposti. Onneksi ymmärrän poistua paikalta enkä jää räyhäämään koiralle takaisin. Olemmekin miettineet vakavasti pallien poistoa, jotta testosteronitaso laskisi. Mitään emme ole lyöneet lukkoon, mutta olemme harkinneet kaikenlaista. Pentujen teetätys olisi kyllä ihan kivaa, varsinkin, kun Moskulla on noin hyvin metsästys verissä. Aika näyttäköön  mikä on järkevää.

Kaiken kaikkiaan, tämän hiljaiselon aikana meillä on mennyt hyvin. Paljon vähemmän turhautumisia, paljon enemmän iloisia hetkiä! Tennispallon heittely sisällä on Moskun lempileikki. Vaikka Mosku komentaakin paljon, on se myös rauhoittunut (vaikkei ehkä heti uskoisikaan!).

Kiitos anonyymeille kommentoijille! Vastaehdollistamisesta alankin heti etsiä tietoa lisää, kiitos hurjasti tästä vinkistä!

Kuvia mulla ei ole nyt teille tarjota. Joulupukki on luvannut tuoda mulle uuden kameran, joten sitä odotellessa! ;)

Tsemppiä kaikille ja nauttikaa alkavasta syksystä!

- Sanna