Ennen en ole tullut edes ajatelleeksi, että mitä tämä koira on tullut meille maksamaan mutta nyt kun Teemu asiasta mainitsi niin onhan otukselle tullut hintaa:
-Koulutus n. 400€
-Vakuutukset n. 90€
-Juoksumatto 250€
-Hieronnat n. 60€
yht n. 800€. Ja siis tähän ei ole laskettu mitään ruokia tai sen semmoisia, vaan enemmän nämä spesiaalijutut.
Nyt huomio!: Jokainen näistä menoeristä on ollut mielestäni tarpeellinen, ja mitään en jättäisi pois. Koulutusrahan olisin ehkä kohdentanut eri tavalla, mutta saman rahan olisin valmis laittamaan koirani hyvinvointiin.
Tällä kirjoituksella haluan herättää mahdollisen tulevan koiran omistajan ajattelemaan, että se koira ei ole vain koriste olohuoneen nurkassa, vaan esimerkiksi minun tapauksessani yhteistyökumppani, joka tarvitsee minun täyden panokseni, jotta voi toimia oikein.
Eli jos harkitset koiran hankintaa, niin suunnittele valmiiksi, mitä teet, jos kaikki ei menekään kuin elokuvissa. Aina se bernhardilainen ei ole samanlainen kuin Beethoven ja saksanpaimenkoira samanlainen kuin RinTinTin. Jotkut koirat tarvitsevat ihmisten apua enemmän, jotta ne ovat yhteiskuntakelpoisia. Ja meidän tehtävämme koiran vastuullisina omistajina on antaa apua niille. Jos emme itse tiedä miten, sitä apua pitää hankkia.
Kuten Sanna ja minä totesimme, ettemme osaa kouluttaa koiraamme yksin, me hankimme koulutukseen apua. Sanna on kuitenkin tehnyt miljoona kertaa enemmän töitä tuon koiran kanssa kuin minä. En edes tiedä olisiko minusta ollut tuohon työmäärään, mitä Sanna on tehnyt. Ja Sanna jaksaa hymyillä silti tuolle koiralle, eikä vain ajattele sitä työmääränä ja haasteena, vaan koirana.
Minulla on vakaa usko siihen, että Mosku maksaa omalla tavallaan joka euron ja työtunnin takaisin, ja onkin jo osan maksanut. Tälle syksylle Moskulla on näytön paikka: Ensimmäinen yhteinen jahtikauden aloitus, ja nyt siltä odotetaan tulosta. Jos jollain mietityttää, mistä apua koiran kouluttamiseen voi saada, sitä voi kysyä meiltä kommenteista. Yrttiahoa uskallan suositella kokemuksen perusteella.
maanantai 25. heinäkuuta 2011
Juoksumatto
Haetaan tänään!!!! JEA BEIBI JEA! (Meitsi taitaa oottaa kaikkein eniten sitä mattoa)
Laitamma Moskun juoksemaan siinä. Videomatskua tulossa..
Kiitos tuesta kamut jälleen kerran, pää hajoais ilman teitä <3
Tästä tuli ehkä maailman turhin päivitys ever, mutta nojaa.. :D
- S
Laitamma Moskun juoksemaan siinä. Videomatskua tulossa..
Kiitos tuesta kamut jälleen kerran, pää hajoais ilman teitä <3
Tästä tuli ehkä maailman turhin päivitys ever, mutta nojaa.. :D
- S
perjantai 22. heinäkuuta 2011
Johan oli lenkki!
2 tunnin lenkki plus uintireissu takana. Ja Teemu messissä. :) Itte alkaa olla aika väsyny, toivottavasti en kirjota ihan mitä sattuu..
Eka mentiin Rajakylään, ohitettiin parit koirat, meni hyvin. Oltiin Rajiksen kaupoilla, Tapsa meni kauppaan ja minä ja Teemu jäätiin ulos koiran kanssa. Siihen tulee yhtäkkiä kolme koiraa samaan pihaan, ja mitä tekee Mosku? On ihan rauhassa. Itse en panikoinut, olihan mulla siinä Teemu tukena. En edes aluksi huomannut koiria, niin en ehtinyt edes alkaa panikoimaan. Mosku seisoi ja katseli koiria (siinä oli saksanpaimenkoira ja joku toinen iso koira ja kolmas oli pienempi), välillä vingahti kun turhautti vaan olla siinä. Ei ollenkaan raivokohtausta, haukkumista, repimistä, riehumista. Voi onnea! Lähdettiin siitä sitten kävelemään Rajahautaa kohti, ja keksittiin mennä metsäreittejä pitkin ja bongattiin meren ranta. Pojat lähti koiran kanssa kahlaamaan, itse jäin lähemmäs rantaa katsomaan tavaroiden perään, ja housutkaan ei antanu periksi, että ne olisi saatu käärittyä ylös.. Mosku ui! Tosi hienoa. Ja takaisin metsään.. Sääskiä ja paarmoja oli niin perkeleesti, mulla on niska ihan turvoksissa pistoista. :D Oli kyllä tosi hieno lenkki.
Teemu vielä jaksaa hieroa koiraa, tähän aikaan illasta. Voi mies poloa mihin on joutunut meidän kanssa. :D No ei, meillä on ollu kyllä tosi hauskaa, mukava ku joku jaksaa näin innolla olla meidän kanssa tässä. Mosku antaa Teemun hieroa ihan rauhassa, lenkki teki kyllä tehtävänsä.
Eilinen on kirkkaana mielessä. Oon todella yrittäny unohtaa sitä, mutta se on todella vaikeaa. Me emme usko, meistä kukaan ei mitenkään voi uskoa, että Mosku on purrut sitä lasta. Kumpa voisin jotenkin näyttää teille, kuinka mieletön puruvoima tuolla koiralla on! Oikeasti, tuo kongi on mutkalla, kun Mosku sitä puree. Ja se on aivan mielettömän vahvaa muovikumiseosta! Jos Mosku olisi todella purrut, sillä lapsella ei olisi pohjetta enää.. Kumpa vain voisin näyttää..
Toivon, että te lukijat uskotte kun sanon, että Mosku ei ole aggressiivinen! Jos olisi, se olisi lopetettu aikoja sitten. En usko, että eilinen keskustelu ko. henkilöiden kanssa olisi mennyt niin rauhallisesti, jos Mosku TODELLA olisi purrut! Toivon, että tämä ei mene liian selittelyksi. En vain tahdo, että joku nyt ajattelee siellä ruudun toisella puolella, että me annamme "aggressiivisen" koiran jatkaa elämäänsä ja "antaa" sille mahdollisuuden purra toistekin.. Jos me olisimme sitä mieltä, että tämä tulee toistumaan, olisi Mosku lopetettu. Täytyy muistaa, että koira on eläin, ei ihminen. Täytyy muistaa, että Mosku on suomenpystykorva, metsästyskoira, jolla on ihan mielettömän vahva saalistusvietti. Olen sitä mieltä, että se joka inhimillistää eläimen, riistää siltä sen oikean tavan elää elämäänsä. Ihan sama, jos ihmiseltä viedään vapaus ja se suljetaan koppiin. Se ei ole oikea tapa elää. Ei kenellekään. Mosku merkitsee meille paljon, jos toteamme, että se ei elä sille sopivaa elämää, teemme muutoksen. Niinkuin olemme koko ajan tehneet: lisänneet liikuntaa, aktivointia, kaikkea. Jos toteamme, että paras vaihtoehto on lopettaminen, teemme sen. Mutta en usko, että se päivä tapahtuu ihan lähi- tai kaukotulevaisuudessa. Mutta se siitä avautumisesta, toivon, että tämä ei ollut kauhean sekavaa. :D
Näihin tunnelmiin ja sen semmosta..
Terveisin: koko poppoo
Eka mentiin Rajakylään, ohitettiin parit koirat, meni hyvin. Oltiin Rajiksen kaupoilla, Tapsa meni kauppaan ja minä ja Teemu jäätiin ulos koiran kanssa. Siihen tulee yhtäkkiä kolme koiraa samaan pihaan, ja mitä tekee Mosku? On ihan rauhassa. Itse en panikoinut, olihan mulla siinä Teemu tukena. En edes aluksi huomannut koiria, niin en ehtinyt edes alkaa panikoimaan. Mosku seisoi ja katseli koiria (siinä oli saksanpaimenkoira ja joku toinen iso koira ja kolmas oli pienempi), välillä vingahti kun turhautti vaan olla siinä. Ei ollenkaan raivokohtausta, haukkumista, repimistä, riehumista. Voi onnea! Lähdettiin siitä sitten kävelemään Rajahautaa kohti, ja keksittiin mennä metsäreittejä pitkin ja bongattiin meren ranta. Pojat lähti koiran kanssa kahlaamaan, itse jäin lähemmäs rantaa katsomaan tavaroiden perään, ja housutkaan ei antanu periksi, että ne olisi saatu käärittyä ylös.. Mosku ui! Tosi hienoa. Ja takaisin metsään.. Sääskiä ja paarmoja oli niin perkeleesti, mulla on niska ihan turvoksissa pistoista. :D Oli kyllä tosi hieno lenkki.
Teemu vielä jaksaa hieroa koiraa, tähän aikaan illasta. Voi mies poloa mihin on joutunut meidän kanssa. :D No ei, meillä on ollu kyllä tosi hauskaa, mukava ku joku jaksaa näin innolla olla meidän kanssa tässä. Mosku antaa Teemun hieroa ihan rauhassa, lenkki teki kyllä tehtävänsä.
Eilinen on kirkkaana mielessä. Oon todella yrittäny unohtaa sitä, mutta se on todella vaikeaa. Me emme usko, meistä kukaan ei mitenkään voi uskoa, että Mosku on purrut sitä lasta. Kumpa voisin jotenkin näyttää teille, kuinka mieletön puruvoima tuolla koiralla on! Oikeasti, tuo kongi on mutkalla, kun Mosku sitä puree. Ja se on aivan mielettömän vahvaa muovikumiseosta! Jos Mosku olisi todella purrut, sillä lapsella ei olisi pohjetta enää.. Kumpa vain voisin näyttää..
Toivon, että te lukijat uskotte kun sanon, että Mosku ei ole aggressiivinen! Jos olisi, se olisi lopetettu aikoja sitten. En usko, että eilinen keskustelu ko. henkilöiden kanssa olisi mennyt niin rauhallisesti, jos Mosku TODELLA olisi purrut! Toivon, että tämä ei mene liian selittelyksi. En vain tahdo, että joku nyt ajattelee siellä ruudun toisella puolella, että me annamme "aggressiivisen" koiran jatkaa elämäänsä ja "antaa" sille mahdollisuuden purra toistekin.. Jos me olisimme sitä mieltä, että tämä tulee toistumaan, olisi Mosku lopetettu. Täytyy muistaa, että koira on eläin, ei ihminen. Täytyy muistaa, että Mosku on suomenpystykorva, metsästyskoira, jolla on ihan mielettömän vahva saalistusvietti. Olen sitä mieltä, että se joka inhimillistää eläimen, riistää siltä sen oikean tavan elää elämäänsä. Ihan sama, jos ihmiseltä viedään vapaus ja se suljetaan koppiin. Se ei ole oikea tapa elää. Ei kenellekään. Mosku merkitsee meille paljon, jos toteamme, että se ei elä sille sopivaa elämää, teemme muutoksen. Niinkuin olemme koko ajan tehneet: lisänneet liikuntaa, aktivointia, kaikkea. Jos toteamme, että paras vaihtoehto on lopettaminen, teemme sen. Mutta en usko, että se päivä tapahtuu ihan lähi- tai kaukotulevaisuudessa. Mutta se siitä avautumisesta, toivon, että tämä ei ollut kauhean sekavaa. :D
Näihin tunnelmiin ja sen semmosta..
Terveisin: koko poppoo
torstai 21. heinäkuuta 2011
Se hetki, kun näet kaiken valuvan hiekkana sormien välistä
Tällainen on fiilis. Olen nyt äärettömän pessimistinen, surullinen, pettynyt.. Pahoittelen jo etukäteen sekavaa tekstiä ja sitä, etten näe asioita realistisesti..
Mosku karkasi. Taas. Tällä kertaa syystä tuntemattomasta. Se juoksi lähellä sijaitsevalle leikkikentälle, jossa oli lapsia. Tapsa huusi koiran takaisin. Kuulin lapsen kiljahduksen. Koira tulee takaisin kotiin. En näe itse tilannetta, koska olin maalaamassa eteistä. Luulimme tilanteen olevan siinä, mutta.. Ehei.
Tapsa lähti käymään töissä vielä mutkan. Maalaan eteistä itsekseni rauhassa, kunnes ovelle koputetaan. Luulen naapurimme olevan siellä, avaan oven, ja näen kaksi tuntematonta naista. Kysyivät oliko meidän koira joka karkasi. Vastasin kyllä. Kyselevät olemmeko ajatelleet aidan korottamista. En oikein osaa vastata muuta kuin joo. He kertovat, että koira oli purrut toisen tytärtä jalkaan. Tunsin, kuinka veri pakeni kasvoiltani ja sydän jättää lyönnin välistä. Eikai vaan meidän Mosku ole purrut lasta? Kysyin kävikö pahasti. Ei kuulemma, mutta traumoja tyttö sai. En osaa muuta kuin pahoitella sydämeni pohjasta ja sanoa jos haluavat korvausta niin annan sitä. Pahoittelen uudelleen ja uudelleen. Sydämeni on särkymispisteessä ja ääni värisee. Mosku ulisee oven takana. Naiset katsovat mua todella pahasti. Kerron, että Moskun rokotukset ovat kunnossa, että mitään ei pitäisi tulla, mutta jos tulee, täältä meidät löytää. Naiset kyselevät onko koira ennen karannut. Päätin valehdella ja sanoa, että tämä oli eka kerta. Naiset sanovat, että parasta että jää ekaksi ja vikaksi kerraksi, kannattaa korottaa aitaa, jos ei kerta pysy pihalla. Pahoittelen jälleen. Ja vielä kerran. Naiset lähtevät, ja minä palaan täristen sisälle.
Soitan Tapsalle. Sanon ensimmäisenä, että Mosku täytyy lopettaa. Kerron tapahtuneesta ja purskahdan hysteeriseen itkuun siinä vaiheessa kun sanon, että Mosku on purrut. Tapsa lupaa tulla niin pian kuin vain voi. Soitan äidille. Itken. Itken enemmän kuin koskaan. Olen totaalisen rikki. Olemme sopineet joskus kauan sitten, että jos koira puree ihmistä, hyökäten, se lopetetaan. En voi ajatella muuta, kuin että olen epäonnistunut, kaikki on pilalla, Mosku lähtee. Tapsa soittaa Teemulle, ja Teemu lupasi tulla käymään.
Yritän koota itseäni, etten vollottaisi kun Teemu tulee. Pala kurkussa maalaan eteistä, pala kurkussa kerron Teemulle mitä on tapahtunut. En jaksa vieläkään uskoa, että Mosku olisi purrut tahalleen. Eikä myöskään Tapsa tai Teemu voi uskoa sitä. Teemu sanoo, että Mosku ei ole aggressiivinen, se olisi jo nähty, jos se olisi. Teemu latoo tosiasioita pöytään, uteliaisuus on todennäköisesti saanut Moskun hyppäämään aidan yli. Se on jo vanha tapa, onhan se karannut jo varmaan viisi kertaa. Pohdimme, että jos Mosku olisi todella purrut, olisivat naiset tulleet niska-perse-otteella meille. Jos Mosku olisi todella halunnut purra, se olisi purrut! Näin ikkunasta, kuinka naiset ja lapset kävelivät talon ohitse. Penskat olivat ihan kunnossa.
Totta kai haluan puolustella koiraamme. Mutta en salli sitä, että se puree syyttä. Leikkiminen on eri asia, mutta leikkiin ei kutsuta toista puremalla. Se on tehty selväksi ihan alusta asti. En oikein tiedä mitä ajattelisin.
Päätimme lisätä liikuntaa. Kolminkertaistaa määrän. Joko aitaa korotetaan (mitä en usko tapahtuvan), tai opetamme Moskun siihen, että aidalle ei mennä. En tiedä mikä on paras vaihtoehto. Taidan olla sitä mieltä, että Mosku ei enää ole vapaana pihalla.
Teemu oli meillä taas monta tuntia. Kiitos jälleen kerran. Nauroin jo loppujen lopuksi. Mutta nyt olen jälleen pohjattoman surullinen ja purskahtelen itkuun koko ajan. Voimat on niin lopussa. Tämän lisäksi stressaa niin helvetin moni asia, että pää tässä leviää. Välillä vaan tahtoisin luovuttaa. Antaa olla. Luopua toivosta. Luopua unelmista. Luopua kaikesta mistä olen haaveillut. Olen varmaan huomenna eri mieltä, mutta juuri nyt tuntuu tälle. Teemu, jos luet, niin teit kyllä parhaasi ja sinusta on äärettömän suuri apu. Tällainen mä vaan olen ihmisenä, pakko purkautua näin. Älä sää surkuttele, mää rauhotun kyllä jahka saan avautua. :)
Tuo koira on niin perkeleen rakas ja niin helvetin vaativa. Tuon koiran takia olen muuttanut koko elämäni, olen ihmisenä muuttunut niin paljon (tiedä sitte hyvään vai huonoon suuntaan), tuon koiran takia harkitsemme muuttamista maalle takaisin, tuon koiran takia teemme ihan mitä vain, maksoi se mitä vaan. Se on niin järkyttävän rakas, meidän pikku päänvaiva. Tahtoisin sanoa, että ongelma, mutta en tee siitä taas ongelmakoiraa. Menetän yhden tärkeimmistä ystävistäni, jos joudumme luopumaan siitä toivosta, joka meille on annettu. Että meillä on vielä tasapainoinen koira. Jos tuo toivo katoaa, katoaa meidän koirakin..
Toisaalta tahtoisin apinanraivolla korjata kaiken, heti ja nyt. Mutta kun totta puhutaan, tarvitsisin hetken lomaa kaikesta.. Mutta mulla ei ole aikaa sellaiseen. Pakko pysyä koossa ja vahvana. Pakko korjata tilanne. Jos Mosku kaiken tämän kuntoutuksen jälkeen vielä puree ja se joudutaan lopettamaan, niin voimme todella sanoa tehneemme kaikemme.. Toivon, että sitä ei ikinä tule tapahtumaan.
Kiitos sille, joka jaksoi lukea loppuun tämän pohjattoman surun suon. Pää pystyssä kohti huomista. Väsyttää niin perhanasti, mutta pakko maalata se eteinen loppuun..
- Epärealistinen ja tunnekirjoittaja Sanna
Mosku karkasi. Taas. Tällä kertaa syystä tuntemattomasta. Se juoksi lähellä sijaitsevalle leikkikentälle, jossa oli lapsia. Tapsa huusi koiran takaisin. Kuulin lapsen kiljahduksen. Koira tulee takaisin kotiin. En näe itse tilannetta, koska olin maalaamassa eteistä. Luulimme tilanteen olevan siinä, mutta.. Ehei.
Tapsa lähti käymään töissä vielä mutkan. Maalaan eteistä itsekseni rauhassa, kunnes ovelle koputetaan. Luulen naapurimme olevan siellä, avaan oven, ja näen kaksi tuntematonta naista. Kysyivät oliko meidän koira joka karkasi. Vastasin kyllä. Kyselevät olemmeko ajatelleet aidan korottamista. En oikein osaa vastata muuta kuin joo. He kertovat, että koira oli purrut toisen tytärtä jalkaan. Tunsin, kuinka veri pakeni kasvoiltani ja sydän jättää lyönnin välistä. Eikai vaan meidän Mosku ole purrut lasta? Kysyin kävikö pahasti. Ei kuulemma, mutta traumoja tyttö sai. En osaa muuta kuin pahoitella sydämeni pohjasta ja sanoa jos haluavat korvausta niin annan sitä. Pahoittelen uudelleen ja uudelleen. Sydämeni on särkymispisteessä ja ääni värisee. Mosku ulisee oven takana. Naiset katsovat mua todella pahasti. Kerron, että Moskun rokotukset ovat kunnossa, että mitään ei pitäisi tulla, mutta jos tulee, täältä meidät löytää. Naiset kyselevät onko koira ennen karannut. Päätin valehdella ja sanoa, että tämä oli eka kerta. Naiset sanovat, että parasta että jää ekaksi ja vikaksi kerraksi, kannattaa korottaa aitaa, jos ei kerta pysy pihalla. Pahoittelen jälleen. Ja vielä kerran. Naiset lähtevät, ja minä palaan täristen sisälle.
Soitan Tapsalle. Sanon ensimmäisenä, että Mosku täytyy lopettaa. Kerron tapahtuneesta ja purskahdan hysteeriseen itkuun siinä vaiheessa kun sanon, että Mosku on purrut. Tapsa lupaa tulla niin pian kuin vain voi. Soitan äidille. Itken. Itken enemmän kuin koskaan. Olen totaalisen rikki. Olemme sopineet joskus kauan sitten, että jos koira puree ihmistä, hyökäten, se lopetetaan. En voi ajatella muuta, kuin että olen epäonnistunut, kaikki on pilalla, Mosku lähtee. Tapsa soittaa Teemulle, ja Teemu lupasi tulla käymään.
Yritän koota itseäni, etten vollottaisi kun Teemu tulee. Pala kurkussa maalaan eteistä, pala kurkussa kerron Teemulle mitä on tapahtunut. En jaksa vieläkään uskoa, että Mosku olisi purrut tahalleen. Eikä myöskään Tapsa tai Teemu voi uskoa sitä. Teemu sanoo, että Mosku ei ole aggressiivinen, se olisi jo nähty, jos se olisi. Teemu latoo tosiasioita pöytään, uteliaisuus on todennäköisesti saanut Moskun hyppäämään aidan yli. Se on jo vanha tapa, onhan se karannut jo varmaan viisi kertaa. Pohdimme, että jos Mosku olisi todella purrut, olisivat naiset tulleet niska-perse-otteella meille. Jos Mosku olisi todella halunnut purra, se olisi purrut! Näin ikkunasta, kuinka naiset ja lapset kävelivät talon ohitse. Penskat olivat ihan kunnossa.
Totta kai haluan puolustella koiraamme. Mutta en salli sitä, että se puree syyttä. Leikkiminen on eri asia, mutta leikkiin ei kutsuta toista puremalla. Se on tehty selväksi ihan alusta asti. En oikein tiedä mitä ajattelisin.
Päätimme lisätä liikuntaa. Kolminkertaistaa määrän. Joko aitaa korotetaan (mitä en usko tapahtuvan), tai opetamme Moskun siihen, että aidalle ei mennä. En tiedä mikä on paras vaihtoehto. Taidan olla sitä mieltä, että Mosku ei enää ole vapaana pihalla.
Teemu oli meillä taas monta tuntia. Kiitos jälleen kerran. Nauroin jo loppujen lopuksi. Mutta nyt olen jälleen pohjattoman surullinen ja purskahtelen itkuun koko ajan. Voimat on niin lopussa. Tämän lisäksi stressaa niin helvetin moni asia, että pää tässä leviää. Välillä vaan tahtoisin luovuttaa. Antaa olla. Luopua toivosta. Luopua unelmista. Luopua kaikesta mistä olen haaveillut. Olen varmaan huomenna eri mieltä, mutta juuri nyt tuntuu tälle. Teemu, jos luet, niin teit kyllä parhaasi ja sinusta on äärettömän suuri apu. Tällainen mä vaan olen ihmisenä, pakko purkautua näin. Älä sää surkuttele, mää rauhotun kyllä jahka saan avautua. :)
Tuo koira on niin perkeleen rakas ja niin helvetin vaativa. Tuon koiran takia olen muuttanut koko elämäni, olen ihmisenä muuttunut niin paljon (tiedä sitte hyvään vai huonoon suuntaan), tuon koiran takia harkitsemme muuttamista maalle takaisin, tuon koiran takia teemme ihan mitä vain, maksoi se mitä vaan. Se on niin järkyttävän rakas, meidän pikku päänvaiva. Tahtoisin sanoa, että ongelma, mutta en tee siitä taas ongelmakoiraa. Menetän yhden tärkeimmistä ystävistäni, jos joudumme luopumaan siitä toivosta, joka meille on annettu. Että meillä on vielä tasapainoinen koira. Jos tuo toivo katoaa, katoaa meidän koirakin..
Toisaalta tahtoisin apinanraivolla korjata kaiken, heti ja nyt. Mutta kun totta puhutaan, tarvitsisin hetken lomaa kaikesta.. Mutta mulla ei ole aikaa sellaiseen. Pakko pysyä koossa ja vahvana. Pakko korjata tilanne. Jos Mosku kaiken tämän kuntoutuksen jälkeen vielä puree ja se joudutaan lopettamaan, niin voimme todella sanoa tehneemme kaikemme.. Toivon, että sitä ei ikinä tule tapahtumaan.
Kiitos sille, joka jaksoi lukea loppuun tämän pohjattoman surun suon. Pää pystyssä kohti huomista. Väsyttää niin perhanasti, mutta pakko maalata se eteinen loppuun..
- Epärealistinen ja tunnekirjoittaja Sanna
KONG! :D
Otsikko kuulosti paljon hauskemmalta mun päässäni.. Hehheh..
Eli hankimme Kong-lelun, Musti&Mirri, hinta 13,90e
Eli hankimme Kong-lelun, Musti&Mirri, hinta 13,90e
 |
| Tadaa, siinä se on, märkänä. |
 |
| Himoitseva katse.. |
 |
| Anna se mulle.. |
 |
| Jos leikin, ettei kiinnosta, niin saisinkohan mä sitte sen.. |
 |
| Perkele, tänne se! |
Pahoittelen jälleen kerran huonoa selostusta ja blondiviivettä. :D Kyllä tuo koiruus lelusta tykkää. Täysin se ei vie Moskun keskittymistä, kyllä se huomaa nykyään jos lähdemme kotoa, mutta jää se hieman rauhallisemmin kotiin. Jee!
Moskulla on selvä taktiikka tuon lelun kanssa: Ensin se nuoleskelee sitä niin, että sisällä oleva herkku pehmenee. Sitten se yrittää purra lelua, taas nuolee, puhaltaa (puhaltaako koirat, no kuitenkin, tuhisee sinne) lelun sisälle, sitten pyörittelee pitkin kämppää ja nakkelee sitä. Ovela! Parisen tuntia se maksalaatikkoa sieltä mussuttaa, sen jälkeen kyllästyy kun herkku loppuu. Eilen myös todistin Moskun turhautumista, kun herkku ei irronnutkaan: Mosku nousi seisomaan ja pyöräytti kongia, läimäisi sitä ja sitten tuhisi ja vinkui ja katsoi mua silleen "auta nyt perkele". Loistavaa ajanvietettä niin koiralle kuin omistajillekin! :D
Eilen käytiin melkein tunnin mittaisella lenkillä, koko perhe yhdessä. :) Ohitin kolme kertaa! Tapsa tuki hienosti vieressä, eikä mua pelottanut niin paljon kuin ennen. Muistin hengittää. :) Tällä menolla kun jatketaan, niin uskallan pian yksinkin lenkille.
Näillä mennään, mukavaa päivää kaikille!
- Sanna ja Mokkelson
Ps. Juuri nyt Mosku vinkuu kong suussaan ja nakkelee sitä pitkin kämppää... :D ei voi muuta kuin nauraa.
- Sanna ja Mokkelson
Ps. Juuri nyt Mosku vinkuu kong suussaan ja nakkelee sitä pitkin kämppää... :D ei voi muuta kuin nauraa.
maanantai 18. heinäkuuta 2011
Ohitus kuin suoraan oppikirjasta
No niin,
käytiin Moskun kanssa kohtuullisen pitkä ja väsyttävä lenkki, ohiteltiin koiria ihan urakalla. Muutama ensimmäinen ohitus meni kohtuullisesti, mutta sitten tapahtui mielenkiintoinen käänne.
Kaikki minut tuntevat tietävät, etten ole oikein vielä oululaistunut, vaan minulla on tapana puhua ihmisille.
Vastaan tuli semmoinen viisikymppinen rouvasimmeinen pikkuisen koiran kanssa, joka näytti ihan lattiamopilta. Mustalta semmoiselta. Joka tapauksessa sanoin rouvalle päivää ja mainitsin että Mosku saattaa vähän ärhennellä, joten ei kannata säikähtää. Rouva meinasi että jospa hän koiransa kanssa on ohitettavana pari kertaa jos siitä olisi apua, kun mainitsin että koulutus on menossa tälle meidän jääräpäälle.
Siinä Moskun kanssa saatiin sitten ohittaa tätä kevyttä yhdistelmää ja ensimmäisen kerran jälkeen meni jo todella paljon paremmin! Sitten kiitimme molempia "uhreja" ja jatkoimme matkaamme.
Tapahtui ihme jota voitaisiin meidän tapauksessamme verrata Jerikon muurien murtumiseen: Vastaan tuli (ilmeisesti) spanieli, semmoinen kohtuukokoinen, ja Mosku käveli vierellä kiltisti hihna löysällä. Kävelimme ohi juuri niinkuin normaalit ihmiset normaalien koiriensa kanssa kävelevät. Ohitettava koira oli ns. helppo ohittaa, se lähinnä heilutti häntää ja jos koirat voivat hymyillä, niin se koira hymyili.
Tästä on hyvä jatkaa!
käytiin Moskun kanssa kohtuullisen pitkä ja väsyttävä lenkki, ohiteltiin koiria ihan urakalla. Muutama ensimmäinen ohitus meni kohtuullisesti, mutta sitten tapahtui mielenkiintoinen käänne.
Kaikki minut tuntevat tietävät, etten ole oikein vielä oululaistunut, vaan minulla on tapana puhua ihmisille.
Vastaan tuli semmoinen viisikymppinen rouvasimmeinen pikkuisen koiran kanssa, joka näytti ihan lattiamopilta. Mustalta semmoiselta. Joka tapauksessa sanoin rouvalle päivää ja mainitsin että Mosku saattaa vähän ärhennellä, joten ei kannata säikähtää. Rouva meinasi että jospa hän koiransa kanssa on ohitettavana pari kertaa jos siitä olisi apua, kun mainitsin että koulutus on menossa tälle meidän jääräpäälle.
Siinä Moskun kanssa saatiin sitten ohittaa tätä kevyttä yhdistelmää ja ensimmäisen kerran jälkeen meni jo todella paljon paremmin! Sitten kiitimme molempia "uhreja" ja jatkoimme matkaamme.
Tapahtui ihme jota voitaisiin meidän tapauksessamme verrata Jerikon muurien murtumiseen: Vastaan tuli (ilmeisesti) spanieli, semmoinen kohtuukokoinen, ja Mosku käveli vierellä kiltisti hihna löysällä. Kävelimme ohi juuri niinkuin normaalit ihmiset normaalien koiriensa kanssa kävelevät. Ohitettava koira oli ns. helppo ohittaa, se lähinnä heilutti häntää ja jos koirat voivat hymyillä, niin se koira hymyili.
Tästä on hyvä jatkaa!
Morjens!
Tällainen lyhyt päivitys. :)
Tähän mennessä lenkkisaldoa:
Ke: Lenkkeiltiin Teemun kanssa, noin 30min, kuusi ohitusta muistelen
To: Teemun kanssa jälleen, noin 30min ja viisi koiraa?
Pe: 1h, 3 koiraa
La: 45min, 1 koira
Su: 45min, 7 koiraa!
Ja tänään: Kävin yksin 25min ja Tapsa on tällä hetkellä lenkillä. Ovat olleet jo 45min, aikoi kuulemma väsyttää koiruuden. :)
Aika hyvin eikö? Verrattuna aikaisempiin, nolla minuuttia lenkkeilyä tilastoihin. Jebbisjebulis, tää on mukavaa. :)
Ja syy miksi aloin kirjoittamaan, oli tämä:
Mosku tykkää Teemusta. :) Muistaa, että tämä setä on antanu mulle herkkuja..
Lämpöä riittää, muistakaa huolehtia nesteytyksestä. :D
- Sanna
Tähän mennessä lenkkisaldoa:
Ke: Lenkkeiltiin Teemun kanssa, noin 30min, kuusi ohitusta muistelen
To: Teemun kanssa jälleen, noin 30min ja viisi koiraa?
Pe: 1h, 3 koiraa
La: 45min, 1 koira
Su: 45min, 7 koiraa!
Ja tänään: Kävin yksin 25min ja Tapsa on tällä hetkellä lenkillä. Ovat olleet jo 45min, aikoi kuulemma väsyttää koiruuden. :)
Aika hyvin eikö? Verrattuna aikaisempiin, nolla minuuttia lenkkeilyä tilastoihin. Jebbisjebulis, tää on mukavaa. :)
Ja syy miksi aloin kirjoittamaan, oli tämä:
 |
| Team Teemu&Mosku! |
Mosku tykkää Teemusta. :) Muistaa, että tämä setä on antanu mulle herkkuja..
Lämpöä riittää, muistakaa huolehtia nesteytyksestä. :D
- Sanna
sunnuntai 17. heinäkuuta 2011
Koulutuksien kuulumisia
Jääny itellä vähä vähemmälle tämä blogin kirjoittaminen, niin ajattelin nyt vähä korjata asiaa. No niin, Moskun kanssa ei olla vähään aikaan päästy metsään kun yleinen rauhoitusaika on päällä. Noh, kohtahan tuo kausi taas alkaa! :)
Ensin kyyhkyn pyynti, siitä sorsastamaan ja hanhen pyyntiin, sitten tuleekin hirvien ja metsäkanojen aika. Loppuvuosi menee mukavasti taas jänisten, rusakoiden ja kauriiden perässä. Kettuja ja supeja unohtamatta tietenkään.
Moskulle pitäisi hommata uusi dami, semmoinen sorsa, mutta hinta on 50-60 euroa, joten ihan en vielä raaski. Tuo koirahan ei ole mikään noutaja, on vaan plussaa, jos se senkin tekee.
Jaa vaan palatakseni koulutushommiin, Yrttiahon Teemu on käynyt meillä hieromassa koiraa ja opettamassa meitä ohituksessa. Nythän nuo koirien ohittamiset menee paljon paremmin, tänään ohitettiin eräs koira niin että Moskulla oli melkein koko ajan kaikki neljä tassua maassa.
Eroja entisiin ohitushommiin on, että enää ei pelleillä nakkien tai muitten herkkujen kanssa, vaan kävellään koiran ohi ihan normaalisti. Koira pidetään vierellä, ja kehutaan ku homma on ohi. Tuo kuonopanta auttaa paljon, kun koiran pään voi ohjata oikeaan suuntaan. Ja eikä koira saa niin paljon voimaa vetämiseen.
Teemu meinotteli että siltä löytyy apua myös tuohon eroahdistukseen, ja siihen haetaan apuvälineitä Mustista ja Mirristä. Ilmoitellaan täällä Sannan kans edistymisestä! Koetan muutenki vähän useammin päivittää tätä blogia!
Ei muuta ku sorsaisia unia kaikille!
-Tapsa
Ensin kyyhkyn pyynti, siitä sorsastamaan ja hanhen pyyntiin, sitten tuleekin hirvien ja metsäkanojen aika. Loppuvuosi menee mukavasti taas jänisten, rusakoiden ja kauriiden perässä. Kettuja ja supeja unohtamatta tietenkään.
Moskulle pitäisi hommata uusi dami, semmoinen sorsa, mutta hinta on 50-60 euroa, joten ihan en vielä raaski. Tuo koirahan ei ole mikään noutaja, on vaan plussaa, jos se senkin tekee.
Jaa vaan palatakseni koulutushommiin, Yrttiahon Teemu on käynyt meillä hieromassa koiraa ja opettamassa meitä ohituksessa. Nythän nuo koirien ohittamiset menee paljon paremmin, tänään ohitettiin eräs koira niin että Moskulla oli melkein koko ajan kaikki neljä tassua maassa.
Eroja entisiin ohitushommiin on, että enää ei pelleillä nakkien tai muitten herkkujen kanssa, vaan kävellään koiran ohi ihan normaalisti. Koira pidetään vierellä, ja kehutaan ku homma on ohi. Tuo kuonopanta auttaa paljon, kun koiran pään voi ohjata oikeaan suuntaan. Ja eikä koira saa niin paljon voimaa vetämiseen.
Teemu meinotteli että siltä löytyy apua myös tuohon eroahdistukseen, ja siihen haetaan apuvälineitä Mustista ja Mirristä. Ilmoitellaan täällä Sannan kans edistymisestä! Koetan muutenki vähän useammin päivittää tätä blogia!
Ei muuta ku sorsaisia unia kaikille!
-Tapsa
torstai 14. heinäkuuta 2011
Mission POSSIBLE: Ohittaminen, part 1
Ja meeeeeeeeeeeeeee rokattiin!! Eli siis ohitettiin :-----)
Ja jälleen kerran: PAHOITTELUNI, koska oon pöljä ja kuvasin videot _taas_ väärinpäin :D Saatte olla pää notkolla.
Eli näin panta laitetaan koiralle:
Ja me laitetaan vielä hihna sieltä kuonoremmin ja kaulapannan alta, ettei Mosku saa tassulla otettua pantaa pois. Ovela koira, ja vielä ovelammat omistajat ;)
Ja sitten: Eka ohitus. Teemu näyttää meille mallia.
Ohitettava koira oli myös remmirähjääjä. Tämä ohitus sai meidät onnesta soikeaksi, tämä panta oikeesti toimii!!
Heti perään tuli toinen koira vastaan, en ehtinyt ottaa itse ohitusta videolle, mutta jälkifiilikset kylläkin:
Sitten oli mun vuoro ohittaa. Video on kännykällä ja kännykän piuha kadoksissa.. Eli sen näette joskus tulevaisuudessa, mutta kerrotaanpas miten meni. Eli Tapsa jäi kauemmas kuvaamaan ja Teemu jäi mun tueksi. Sydän hakkaa, kädet hikoo ja unohdan hengittämisen jalon taidon. Onneksi Teemu muistutti, että Sanna hengitä ihan rauhassa vaan koko ajan. :) Mosku pääsi vähän riuhtomaan, mutta sain pidettyä sen koko ajan hallinnassa. Mää olin kuulemma ottanu tukea Teemusta, ittehän en muista yhtään mitään sellaista, päässä vaan humisi ja hoin mantraa: "Hengitä, kävele, pidä koira vierellä ja mene ohi". Tämäkin ohitettava koira oli remmirähjääjä, ei siis mitään helppoja ohitettavia! Ja mää selvisin...
Ja sitten oli Tapsan vuoro ohittaa:
Ja nyt oli vastassa remmivinkuja :D Huomatkaa, menee koko ajan paremmin!
Ja vielä!
Ja koristeeksi kakun päälle: Mä tein viimeisen ohituksen (jota ei ole ees videolla kun kaikki tapahtui niin äkkiä..). Ja se meni uskomattoman hienosti. Meillä oli muutama metri välimatkaa, kun otin vielä ihan rauhassa remmin Moskun tassun alta. Ja me mentiin ohi ilman pomppimista ja riehumista.
Haluan painottaa tätä asiaa: Moskuun ei satu missään vaiheessa. Panta ei satuta sitä. Mosku vaan vetää, koska tilanne on sille uusi. Viimeisen ohituksen kohdalla se oli huomannut, että vetämisestä ei ole hyötyä, koska me ollaan pomoja ja me ohjataan. Pannan avulla ohjaaminen on helpompaa. Jos haluaa kysellä pannasta tai mistä tahansa muusta, voi rohkeasti kysyä.
Tätä on kaivattu. Menetelmää, joka toimii. Ja opettaja, joka ohjaa. Damn, I'm so happy! Ohitusmörkkimöykky sai taas turpaansa. :) Ei muuta sanottavaa tällä kertaa, on vaan niin helpottunut olo. Kiitos, kumarrus.
- Sanna
 |
| Tällainen on siis panta, mitä käytämme. Ei satuta, vaan ohjaa. |
Ja jälleen kerran: PAHOITTELUNI, koska oon pöljä ja kuvasin videot _taas_ väärinpäin :D Saatte olla pää notkolla.
Eli näin panta laitetaan koiralle:
Ja me laitetaan vielä hihna sieltä kuonoremmin ja kaulapannan alta, ettei Mosku saa tassulla otettua pantaa pois. Ovela koira, ja vielä ovelammat omistajat ;)
Ja sitten: Eka ohitus. Teemu näyttää meille mallia.
Ohitettava koira oli myös remmirähjääjä. Tämä ohitus sai meidät onnesta soikeaksi, tämä panta oikeesti toimii!!
Heti perään tuli toinen koira vastaan, en ehtinyt ottaa itse ohitusta videolle, mutta jälkifiilikset kylläkin:
Sitten oli mun vuoro ohittaa. Video on kännykällä ja kännykän piuha kadoksissa.. Eli sen näette joskus tulevaisuudessa, mutta kerrotaanpas miten meni. Eli Tapsa jäi kauemmas kuvaamaan ja Teemu jäi mun tueksi. Sydän hakkaa, kädet hikoo ja unohdan hengittämisen jalon taidon. Onneksi Teemu muistutti, että Sanna hengitä ihan rauhassa vaan koko ajan. :) Mosku pääsi vähän riuhtomaan, mutta sain pidettyä sen koko ajan hallinnassa. Mää olin kuulemma ottanu tukea Teemusta, ittehän en muista yhtään mitään sellaista, päässä vaan humisi ja hoin mantraa: "Hengitä, kävele, pidä koira vierellä ja mene ohi". Tämäkin ohitettava koira oli remmirähjääjä, ei siis mitään helppoja ohitettavia! Ja mää selvisin...
Ja sitten oli Tapsan vuoro ohittaa:
Ja nyt oli vastassa remmivinkuja :D Huomatkaa, menee koko ajan paremmin!
Ja vielä!
Ja koristeeksi kakun päälle: Mä tein viimeisen ohituksen (jota ei ole ees videolla kun kaikki tapahtui niin äkkiä..). Ja se meni uskomattoman hienosti. Meillä oli muutama metri välimatkaa, kun otin vielä ihan rauhassa remmin Moskun tassun alta. Ja me mentiin ohi ilman pomppimista ja riehumista.
Haluan painottaa tätä asiaa: Moskuun ei satu missään vaiheessa. Panta ei satuta sitä. Mosku vaan vetää, koska tilanne on sille uusi. Viimeisen ohituksen kohdalla se oli huomannut, että vetämisestä ei ole hyötyä, koska me ollaan pomoja ja me ohjataan. Pannan avulla ohjaaminen on helpompaa. Jos haluaa kysellä pannasta tai mistä tahansa muusta, voi rohkeasti kysyä.
Tätä on kaivattu. Menetelmää, joka toimii. Ja opettaja, joka ohjaa. Damn, I'm so happy! Ohitusmörkkimöykky sai taas turpaansa. :) Ei muuta sanottavaa tällä kertaa, on vaan niin helpottunut olo. Kiitos, kumarrus.
- Sanna
Räääyh
Kiitos kannustuksista ja tuesta, se merkkaa meille paljon! Toivottavasti ette ystävät kyllästy tähän mun iänikuiseen Mosku-aiheeseen. :) Oikeasti merkitsee paljon kun ootte hengessä mukana, kiitos!!
Tällainen nopea päivitys, täytyy purkaa painetta kattilassa: Mosku on taas vaihteeksi uhmaikäinen ja osoittaa mieltään mulle. Todella ärsyttävää... Mulla ollu aika rankkoja viikkoja viime aikoina, vaikka lomalla olenkin. Ei hermot enää riitä tappelemaan koiran kanssa, mutta, käyn välillä tuulettumassa ja annan koiran möykätä. Sitten vähän rauhallisemmin mielin uudestaan. Olen oppinut, että aina ei tarvitse jaksaa, välillä pitää vain antaa olla. Jos vain räjähtelen, niin se ei ole hyväksi. Täydellinen en ole, teen virheitä ja tänäänkin oon räyhänny koiralle. Nyt vain pitää rauhoittua.
Kiinnostaako teitä lukea, jos kirjoitan joka päivän lenkistä jotain, miten meni, ohitettiinko koiria, kuinka osattiin kulkea? Vai teenkö mieluummin joka viikko isomman postauksen aiheesta?
- Sanna
Tällainen nopea päivitys, täytyy purkaa painetta kattilassa: Mosku on taas vaihteeksi uhmaikäinen ja osoittaa mieltään mulle. Todella ärsyttävää... Mulla ollu aika rankkoja viikkoja viime aikoina, vaikka lomalla olenkin. Ei hermot enää riitä tappelemaan koiran kanssa, mutta, käyn välillä tuulettumassa ja annan koiran möykätä. Sitten vähän rauhallisemmin mielin uudestaan. Olen oppinut, että aina ei tarvitse jaksaa, välillä pitää vain antaa olla. Jos vain räjähtelen, niin se ei ole hyväksi. Täydellinen en ole, teen virheitä ja tänäänkin oon räyhänny koiralle. Nyt vain pitää rauhoittua.
Kiinnostaako teitä lukea, jos kirjoitan joka päivän lenkistä jotain, miten meni, ohitettiinko koiria, kuinka osattiin kulkea? Vai teenkö mieluummin joka viikko isomman postauksen aiheesta?
- Sanna
keskiviikko 13. heinäkuuta 2011
Onnelliset
Meillä ei ole ongelmakoiraa. Meillä on hieno koira, jota on koulutettu hyvin, ja jonka kanssa on tehtävä pientä hiomista. Voiko parempaa palautetta enää olla? Tän vuoden ajan kun on ajatellut, että meillä on ongelmakoira. Tänään saatiin niin upeaa palautetta meidän Moskusta, että ei voi kuin vaan hymyillä. Meillä on tavallinen koira. Olen niin iloinen, että mieleni tekee vain itkeä. Ja sen varmaan teenkin, Moskua halaten. Meillä ei ole ongelmakoiraa, meidän tukena on ihminen, joka ei luovuta tämän homman kanssa.
En voi muuta tehdä, kuin ylistää ja kiittää ja kumartaa: Teemu Yrttiaho. Kiitos, kiitos, kiitos!
Ehkä on syytä selventää asiaa: Teemu on koirahieroja, josta olen jo aikaisemminkin maininnut blogissa. Hän on käynyt meillä aikaisemmin hieromassa Moskua, ja kuulemassa meidän vaikeuksista. Sovimme uuden hieronta-ajan ja sen lisäksi, Teemu lupasi auttaa meitä ohittamisessa. Ja sen tämä mies teki, ja teki muuten pirun hyvin! Joku voi ajatella, että jopas siellä mainostetaan. Mitä sitten? En epäröi hetkeäkään mainostaa häntä, loistava tyyppi! Tunteet on pinnassa, niin perkeleen hienoa tämä on.
Aluksi Mosku hierottiin. Kävi näpsäkästi, koirakin osasi olla paremmin kuin ekalla kerralla. Sen jälkeen: Me lähretään lenkille! Teemulla oli mukana semmone koulutuspanta, ihan ohittamiseen sun muuhun remmikäyttäytymiseen tarkoitettu panta (korjaa Teemu, jos kerroin asian väärin!). Yksi lenkki menee pään ympäri, yksi kuonon, ja kuonossa olevaan renksuun laitetaan hihna kiinni. Tällä siis voidaan ohjata koiraa täysin, satuttamatta sitä. Muistelen, että esim. Cesar Millan on käyttäny tällasia pantoja. Noh, jotta homma ei olisi liian helppoa, Teemun panta olikin liian iso Moskulle (kuono-osaa ei pysty säätämään pienemmälle). Tapsa lähti pantajahtiin, ja mutkien kautta löysikin sellaisen. Ja sitten lenkille. Mosku ei pitänyt pannasta, kukapa pitäisi kun kuonon ympärille laitetaan tavaraa. Loppujen lopuksi toimimme tavallisen kaulapannan kanssa. Ohitimme koiria. Monta koiraa. Ja arvatkaa lopputulos: Ei yhtään ainoaa haukahdusta.
Koira rinnalle ja mennään ohi. Pannan avulla ohjaamme koiran katseen pois vastaantulevasta. Me vain mennään. Koira kulkee vierellä, se on lenkillä, sen paikka on siinä. Ja kun se koira tulee, antaa tulla. Me mennään ohi. Ei häsellystä namien kanssa, ei vouhotusta. Mennään.
Tavoite: Mosku opetetaan tähän erikoispantasysteemiin ja vierellä kulkemiseen ja BAM, kuukauden päästä me ohitetaan. Niin perkeleen yksinkertaista se on.
Mosku on tyytyväinen ja väsynyt. Minä ja Tapsa ollaan onnellisia ja väsyneitä. Meillä on toivoa, tämä homma ei jää kesken, tämä jatkuu niin kauan, että Mosku ohittaa ja sen jälkeenkin. Tunnen, että meistä ja meidän tilanteesta välitetään ja tämä on tärkeää. Meitä ymmärretään. Eikö se kerro jo, että Teemu oli meillä 4,5 tuntia keskustelemassa meidän kanssa, ja ennenkaikkea, tekemässä, toimimassa. Ja hierontaan aikaa ei mennyt kuin reilu puoli tuntia.
Minne se pelko katosi? No jo vain mua pelottaa! Mutta ei niin paljon. :) Mun sisällä ollut ohitusmörrimöykky sai tänään turpiinsa. Ensimmäisen koiran kohdalla, jota ohitettiin, se nousi esiin: "Nyt rähistään. Nyt mennään ja lujaa." Sitä ei tapahtunut. Seuraavan koiran kohdalla oltiin epäileviä, onnistuukohan tämä niin hyvin kuin edellinen. Onnistui. Seuraavat kolme vai neljä koiraa mentiin näin: "Tuolla on koira, jes, ohitetaan se, näytä meille miten se tehdään." Möykky, se pelko, hiipuu.. Uskallan myöntää, miten paljon tämä on vienyt voimavaroja, miten on joskus vaan halunnut lopettaa kesken, miten parisuhde on ollut kovilla. Ja miten se saadaan loppumaan.
Tämä taitaa olla mun tunteiden purkaus-teksti, olkoon. Se kertoo siitä, että toivo on palannut. Mosku meni ohi, ilman rähinää. Voinko enää ylpeämpi olla tuosta koirasta, voinko enää kiitollisempi olla Teemulle? Tiedän, että pelkomörrimöykky palaa, mutta tiedän myös sen, että saan apua heti, kun koen sen olevan tarpeen. Me ei olla yksin.
Meillä ei ole ongelmakoiraa, ei ole ikinä ollutkaan. Meillä on hieno koira, jonka kanssa on tehty paljon töitä, ja se näkyy. Meidän koulutus näkyy.
Terveisin: Hävyttömän iloinen Sanna
En voi muuta tehdä, kuin ylistää ja kiittää ja kumartaa: Teemu Yrttiaho. Kiitos, kiitos, kiitos!
Ehkä on syytä selventää asiaa: Teemu on koirahieroja, josta olen jo aikaisemminkin maininnut blogissa. Hän on käynyt meillä aikaisemmin hieromassa Moskua, ja kuulemassa meidän vaikeuksista. Sovimme uuden hieronta-ajan ja sen lisäksi, Teemu lupasi auttaa meitä ohittamisessa. Ja sen tämä mies teki, ja teki muuten pirun hyvin! Joku voi ajatella, että jopas siellä mainostetaan. Mitä sitten? En epäröi hetkeäkään mainostaa häntä, loistava tyyppi! Tunteet on pinnassa, niin perkeleen hienoa tämä on.
Aluksi Mosku hierottiin. Kävi näpsäkästi, koirakin osasi olla paremmin kuin ekalla kerralla. Sen jälkeen: Me lähretään lenkille! Teemulla oli mukana semmone koulutuspanta, ihan ohittamiseen sun muuhun remmikäyttäytymiseen tarkoitettu panta (korjaa Teemu, jos kerroin asian väärin!). Yksi lenkki menee pään ympäri, yksi kuonon, ja kuonossa olevaan renksuun laitetaan hihna kiinni. Tällä siis voidaan ohjata koiraa täysin, satuttamatta sitä. Muistelen, että esim. Cesar Millan on käyttäny tällasia pantoja. Noh, jotta homma ei olisi liian helppoa, Teemun panta olikin liian iso Moskulle (kuono-osaa ei pysty säätämään pienemmälle). Tapsa lähti pantajahtiin, ja mutkien kautta löysikin sellaisen. Ja sitten lenkille. Mosku ei pitänyt pannasta, kukapa pitäisi kun kuonon ympärille laitetaan tavaraa. Loppujen lopuksi toimimme tavallisen kaulapannan kanssa. Ohitimme koiria. Monta koiraa. Ja arvatkaa lopputulos: Ei yhtään ainoaa haukahdusta.
Koira rinnalle ja mennään ohi. Pannan avulla ohjaamme koiran katseen pois vastaantulevasta. Me vain mennään. Koira kulkee vierellä, se on lenkillä, sen paikka on siinä. Ja kun se koira tulee, antaa tulla. Me mennään ohi. Ei häsellystä namien kanssa, ei vouhotusta. Mennään.
Tavoite: Mosku opetetaan tähän erikoispantasysteemiin ja vierellä kulkemiseen ja BAM, kuukauden päästä me ohitetaan. Niin perkeleen yksinkertaista se on.
Mosku on tyytyväinen ja väsynyt. Minä ja Tapsa ollaan onnellisia ja väsyneitä. Meillä on toivoa, tämä homma ei jää kesken, tämä jatkuu niin kauan, että Mosku ohittaa ja sen jälkeenkin. Tunnen, että meistä ja meidän tilanteesta välitetään ja tämä on tärkeää. Meitä ymmärretään. Eikö se kerro jo, että Teemu oli meillä 4,5 tuntia keskustelemassa meidän kanssa, ja ennenkaikkea, tekemässä, toimimassa. Ja hierontaan aikaa ei mennyt kuin reilu puoli tuntia.
Minne se pelko katosi? No jo vain mua pelottaa! Mutta ei niin paljon. :) Mun sisällä ollut ohitusmörrimöykky sai tänään turpiinsa. Ensimmäisen koiran kohdalla, jota ohitettiin, se nousi esiin: "Nyt rähistään. Nyt mennään ja lujaa." Sitä ei tapahtunut. Seuraavan koiran kohdalla oltiin epäileviä, onnistuukohan tämä niin hyvin kuin edellinen. Onnistui. Seuraavat kolme vai neljä koiraa mentiin näin: "Tuolla on koira, jes, ohitetaan se, näytä meille miten se tehdään." Möykky, se pelko, hiipuu.. Uskallan myöntää, miten paljon tämä on vienyt voimavaroja, miten on joskus vaan halunnut lopettaa kesken, miten parisuhde on ollut kovilla. Ja miten se saadaan loppumaan.
Tämä taitaa olla mun tunteiden purkaus-teksti, olkoon. Se kertoo siitä, että toivo on palannut. Mosku meni ohi, ilman rähinää. Voinko enää ylpeämpi olla tuosta koirasta, voinko enää kiitollisempi olla Teemulle? Tiedän, että pelkomörrimöykky palaa, mutta tiedän myös sen, että saan apua heti, kun koen sen olevan tarpeen. Me ei olla yksin.
Meillä ei ole ongelmakoiraa, ei ole ikinä ollutkaan. Meillä on hieno koira, jonka kanssa on tehty paljon töitä, ja se näkyy. Meidän koulutus näkyy.
Terveisin: Hävyttömän iloinen Sanna
tiistai 12. heinäkuuta 2011
Karkaus
Tapahtui eilen. Samalla kaavalla kuin aikaisempikin. Tällä kertaa Mosku oli toisille koirille sellane "MOIII LEIKITÄÄKS??!" Ja häntä vaan heilui.. Hävettää niin suunnattomasti. Ja tuntuu toivottomalta. Päätettiin Tapsan kans, että koira ei pääse enää vapaaksi ulos, kun ei kerta pysy aitojen sisäpuolella. Toisaalta, ei se muuten karkaa kuin vasta koiria nähdessä. Eli pohjimmiltaan ongelma on ne toiset koirat. Mutta päivämme piristi seuraava:
Koirahieroja tulee huomenna JA hän sanoi, että lähdetään hieronnan jälkeen lenkille, ja tehdään Moskusta ei-remmirähjääjä. :)) Erittäin asiallista palvelua!! Thänks Teemu, jos luet. :)
Mun täytyis oikeasti ottaa itteeni ja toki rakasta miestäni niskasta kiinni ja alkaa hommiin tuon koiran kans. Ei tietenkään mitään tapahdu, kun me ei tehdä mitään. Mennen taas vähän psykologian puolelle, mutta: Uskon, että meidän taantuminen Moskun kouluttamisen suhteen on tapahtunut siksi, koska pelkään ohittamisia niin suunnattoman paljon. Se häpeä, se epäonnistumisen fiilis. En tiedä kumpaa pelkään enemmän, sitä tilannetta vai tunnetta. Liekö syytän itteäni turhaan, tai aiheesta. Siltä se nyt vaan tuntuu, ja koen olevani täysin itse vastuussa tästä asiasta. Mun täytyy nyt pysyä kovana ja nostaa pää pystyyn. Moskun on paha olla, se ei ole oikein. En ikinä kohtelis mun ystäviä näin, miksi kohtelen huonosti koiraani?
Eilen Moskulla oli känkkäränkkä-päivä muutenkin. Itse makasin vain sohvalla mielettömän kovan mahakivun vuoksi. Moskuhan ei sitä ymmärtänyt ja osoitti mieltään mulle koko päivän. Ei uskonut yhtään mitä sanoin sille ja haukkui vaan. Sitten kun Tapsa ärähti sille, niin johan loppui riehuminen.
Mutta on tuo koira ihana, vaikka aina valitan siitä! Nyt kun tulin kotiin, oli kämppä ehjä, enkä saanut edes kovin suurta haukkuvastaanottoa. :) Lisäksi Mosku rauhottui heti sen jälkeen kun käytin sen pissalla. Tuli viereen jyrsimään luuta ja sen jälkeen halkoa. Mosku aina laittaa tassut halon/luun ympärille. Voin kertoa, että näyttää supersöpöltä! Kamera vaan ei ole ikinä lähettyvillä, kun sitä tarttis..
Pahoitteluni, tylsä kuvaton päivitys tällä kertaa.
- Sanna ja Mosku
Koirahieroja tulee huomenna JA hän sanoi, että lähdetään hieronnan jälkeen lenkille, ja tehdään Moskusta ei-remmirähjääjä. :)) Erittäin asiallista palvelua!! Thänks Teemu, jos luet. :)
Mun täytyis oikeasti ottaa itteeni ja toki rakasta miestäni niskasta kiinni ja alkaa hommiin tuon koiran kans. Ei tietenkään mitään tapahdu, kun me ei tehdä mitään. Mennen taas vähän psykologian puolelle, mutta: Uskon, että meidän taantuminen Moskun kouluttamisen suhteen on tapahtunut siksi, koska pelkään ohittamisia niin suunnattoman paljon. Se häpeä, se epäonnistumisen fiilis. En tiedä kumpaa pelkään enemmän, sitä tilannetta vai tunnetta. Liekö syytän itteäni turhaan, tai aiheesta. Siltä se nyt vaan tuntuu, ja koen olevani täysin itse vastuussa tästä asiasta. Mun täytyy nyt pysyä kovana ja nostaa pää pystyyn. Moskun on paha olla, se ei ole oikein. En ikinä kohtelis mun ystäviä näin, miksi kohtelen huonosti koiraani?
Eilen Moskulla oli känkkäränkkä-päivä muutenkin. Itse makasin vain sohvalla mielettömän kovan mahakivun vuoksi. Moskuhan ei sitä ymmärtänyt ja osoitti mieltään mulle koko päivän. Ei uskonut yhtään mitä sanoin sille ja haukkui vaan. Sitten kun Tapsa ärähti sille, niin johan loppui riehuminen.
Mutta on tuo koira ihana, vaikka aina valitan siitä! Nyt kun tulin kotiin, oli kämppä ehjä, enkä saanut edes kovin suurta haukkuvastaanottoa. :) Lisäksi Mosku rauhottui heti sen jälkeen kun käytin sen pissalla. Tuli viereen jyrsimään luuta ja sen jälkeen halkoa. Mosku aina laittaa tassut halon/luun ympärille. Voin kertoa, että näyttää supersöpöltä! Kamera vaan ei ole ikinä lähettyvillä, kun sitä tarttis..
Pahoitteluni, tylsä kuvaton päivitys tällä kertaa.
- Sanna ja Mosku
lauantai 9. heinäkuuta 2011
Päivät matelee..
Mulla lomalaisella on tosi tylsää päivisin kun Tapsa on töissä! Ja pahinta tässä on se, etten kouluta Moskua. Ollaan me sen verran opeteltu, että sisälle tuleminen onnistuu jo melko hyvin, sekä tänne. Eroahdistus on välillä hyvällä mallilla, välillä se menee huonommin. Tuhottua tavaraa ei löydy (paitsi eilen venttipussi).
Mosku hyppäsi aidan yli tässä alkuviikosta. Ohi meni kaksi koiraa ja se oli Moskulle liikaa. Hyppäsi aidan yli, ja Tapsan kertoman mukaan oli varsin iloinen toisille koirille, ei aggressiivinen. Mutta sitten, kun Tapsa nappasi koiran kiinni, ihan kunnolla niskavilloista, niin Mosku räjähti Pojulle! Samana iltana Mosku ja Poju tappeli, mutta nyt tilanne on ennallaan ja pojat on taas ylimpiä ystäviä. Luulen, että Mosku oli niin innoissaan toisista koirista, plus sille kävi varmaan vähän kipeää niin se purkautui sitten aggressiona. Olemme päättäneet mennä ohituskurssille, jahka sellainen hyvä löytyy! Onko kenelläkään kokemuksia tällaisista?
Kammottavan kuuma. Ois kiva olla koiran kanssa ulkona, mutta en tahdo pitää sitä siellä keskipäivällä. Saa vielä lämpöhalvauksen, kun tuo on niin pösilö, ettei tajua levähtää ulkona. Koirahierontaankin pitäisi varata aika..
Kuviakaan ei ole tullut otettua.. Mutta tässä nyt sentään vähän meidän kuulumisia! :)
Muistakaa juoda paljon vettä!
- Sanna ja Mokkeli
Mosku hyppäsi aidan yli tässä alkuviikosta. Ohi meni kaksi koiraa ja se oli Moskulle liikaa. Hyppäsi aidan yli, ja Tapsan kertoman mukaan oli varsin iloinen toisille koirille, ei aggressiivinen. Mutta sitten, kun Tapsa nappasi koiran kiinni, ihan kunnolla niskavilloista, niin Mosku räjähti Pojulle! Samana iltana Mosku ja Poju tappeli, mutta nyt tilanne on ennallaan ja pojat on taas ylimpiä ystäviä. Luulen, että Mosku oli niin innoissaan toisista koirista, plus sille kävi varmaan vähän kipeää niin se purkautui sitten aggressiona. Olemme päättäneet mennä ohituskurssille, jahka sellainen hyvä löytyy! Onko kenelläkään kokemuksia tällaisista?
Kammottavan kuuma. Ois kiva olla koiran kanssa ulkona, mutta en tahdo pitää sitä siellä keskipäivällä. Saa vielä lämpöhalvauksen, kun tuo on niin pösilö, ettei tajua levähtää ulkona. Koirahierontaankin pitäisi varata aika..
 |
| Jahtaa kärpästä |
 |
| Pelaavat Wiitä. |
Kuviakaan ei ole tullut otettua.. Mutta tässä nyt sentään vähän meidän kuulumisia! :)
Muistakaa juoda paljon vettä!
- Sanna ja Mokkeli
perjantai 8. heinäkuuta 2011
Uusi ulkoasu
Ei oikein vielä natsaa, mutta nyt ei jaksa sitä miettiä. Enkä oikein osaakaan tehdä näitä ulkoasuja. En saanut vaihdettua tunnisteiden yms muuta väriä näkyvämmäksi, osaako joku neuvoa?
Viime aikoina ei ole ollut asiaa, ehkäpä kirjoittelen myöhemmin tänään. Ollaan kuitenki kaikki hengissä :)
Viime aikoina ei ole ollut asiaa, ehkäpä kirjoittelen myöhemmin tänään. Ollaan kuitenki kaikki hengissä :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)